Paljastuksia ruudun takaa

Heippa!

Siitä onkin jo tovi, kun olen tänne mitään kirjoitellut ja siihen on omat syynsä, ne paljastan tässä postauksessa.

Viime syksynä sain sähköpostia, joka sai minut ihan hämilleen. Lukasin sen muutamaan kertaan ja sitten päätin kysellä hieman lisää. Viestin oli lähettänyt Maija, nainen Roo Clothing- nimisen yrityksen takaa. Hän ehdotti minulle, että tulisin heidän tulevan vaatemalliston suunnittelutiimiin. Kuullosti ihan uskomattomalta, sillä koen enemmän olevani sellainen kokeilija ja tekijä. Hämmennys ja kiitollisuus luottamuksesta edelleen vahvasti läsnä 💛

Itselläni inspiraatio lähtee useimmiten kankaasta. Kankaan kuosi, väri tai olemus vaikuttaa paljon siihen, mikä siitä lopulta syntyy. Suurimman tyydytyksen saan silloin kun lopputulos vastaa visiota tai jopa yllättää positiivisesti yli odotusten. Ainahan niin ei kuitenkaan käy ja sitä löytää itsensä miettimästä, että mitä ihmettä oikein olen ajatellut 😆. Käykö sinulle koskaan niin?

Kuvia kankaista näin, mutta kyllä sellainen todellinen tuntuma syntyi vasta, kun pääsin hipelöimään kankaita livenä. Kuosien takana on suunnittelija, jonka kuoseista olen aina pitänyt. Hän on Ull-Maj Saarinen. Kankaiden mukana kulkee tarina viehkojen  hahmojen kera ja ne on nimetty hilpeän hauskasti. Ei ollenkaan huonot lähtökohdat lähteä mukaan tällaiseen tiimiin. 

Siitä pyörä lähti pyörimään eteenpäin, muutamat mallit olivatkin  jo mietittynä ja kaavoitettuna. Mittataulukko, viivaimet, terävä lyijykynä ja pyyhekumi olivat ahkerassa käytössä. Oma aikansa meni protojen ompeluun ja erinäisten teknisten juttujen ratkomisessa. Pieni mallisto lähtee tuotantoon ja tavoitteena on, että ne olisivat myynnissä Lapsimessuilla huhtikuussa. Jännää...

Onneksi tällä yrityksellä on tarjontaa myös kangaspuolella. Uusia tuttavuuksia siis meille ompelijoillekin. Materiaalit ovat trikoo, resorit ja joustocollege. Joustona kankaissa on spandex, joka on samaa kuin tunnetumpi elastaani. Joustocollege on ihanan paksua ja joustavaa ja sitä on saatavana myös yksivärisenä muutamassa värissä. Kantsii kokeilla.

Itse kokeilin Curious Cumulus jc:tä kera yksivärisen pinkin jc:n. Syntyi taskuhamonen (oma malli ja kaava) sekä frillapaita. Paidan kaava on lehdestä Alt om handarbete pienin muokkauksin. 

Seuraava kangas toi minulle monia mielleyhtymiä: sitruunalakritsi, huomioliivi, alleviivaustussi, varoitusnauhat, urheilu...

Cloud of Dreams- joustocollege säpäkkänä vihreänkeltaisena ja yksivärinen musta jc. Keltainen on kevään yksi trendiväri ja näistä kankaista tuli varsin sporttinen setti kera muutaman yksityiskohtakokeilun. 

Olen tästä kuosista bongannut ihania mekkoja, joten se on hyvin monikäyttöinen kangas. Luulin, että tästä setistä tulee totaalinen hylsy neidiltä, mutta toisin kävi. Tämä on kuulemma samanlainen kuin isillä hiihtäessä 😃

Sokerina pohjalla on Kuinkuu varsin ihanassa värityksessä, kesä jo mielessä. Minusta niin ihana!

Kankaana tämä tulee myyntiin 14.2. ja materiaalina on joustocollege.

Vaikka kuosit ovat suunnattu lapsille, oli minun ihan pakko napata pala tätä kangasta ja tehdä itselleni toppi neuletakkien alle. Kaava vaatii suurentamista tai sisus pienentämistä, hupsista!

Että tällaisia kuulumisia Hommahuoneelta. Mitä sinulle kuuluu?

Se on pusero

Se on collegepusero

Talvella sitä tekee mielellään hieman paksummasta materiaalista vaatteita. Joustocollegea on nyt muutaman vuoden saanut, muistan ihastuneeni siihen materiaaliin ostaessani ensimmäiset Me&I pökät. Markkinoille on tullut myös erilaisilla neulontatavoilla tehtyjä collegeja, joissa kankaan struktuuri antaa kivan efektin.

Nosh:n pippuricollege (100% puuvilla) on kyllä yksi suuri suosikkini tällä hetkellä. Kangas ei oikeastaan jousta paljoakaan, joten käyttötarkoitus on mietittävä sen mukaan. Tyttäreni on vannoutunut mekko/tunika+ leggari käyttäjä, lähes kaikki housumaiset ja puseromaiset jutut hän hylkää nyrpeällä katseella. Päivähoidossa tosin juurikin housut ja paita ovat käytännöllisiä ulkovaatteiden alla. Tämän seuraavan setin hän hyväksyi kyllä mukisematta, oli tarpeeksi tyttömäinen. Omaa silmää miellyttää myös tämä reipas, mutta herkkä kokonaisuus.

Sekä raidallinen, että yksivärinen kangas ovat Nosh:n pippuricollegea. Yksivärinen on puuteriroosaa, ehkäpä hieman rusehtavampi livenä kuin tässä kuvassa. Raita on väritykseltään mustavanilija. Paidan etumukseen applikoin pupun korvat ja kasvot.

Pitsit ovat "perintöpitsiä" mummuni aarrelaatikosta. Resorit on ommeltu kahdella eri värillä, nekin Noshin. 

Housut on kuositeltu väljemmiksi, puntissa rypytystä ja taskunsuissa pitsiä. Vyötäröllä on leveä kuminauha resorikaitaleen sisällä.

Verson puodissa järjestettiin taas Ompelukerho. Siinä puoti myy jotakin yllätyskangasta sopuhinnalla ja määrittelee lisäohjeistuksen ja aikataulun. Aikataulu on ihanan väljä, sopii kaikkea muutakin kuin ompelua tekevälle. Tällä kertaa paketista paljastui oikea jymy-yllätys! Puoti oli painattanut suosittua Sielunlintu-kuosia hopeapainatuksella. Koska olin kultaisesta tehnyt itselleni, niin tällä kertaa oli tyttäreni vuoro. Hänen ensisijainen toiveensa oli pipo, jossa on "sitäsellaistatosilämmintäjapehmeetä"-kangasta sekä tupsu. Se kangas oli siis merinovilla, kun pyysin näyttämään mitä mahtoi tarkoittaa.

Ensimmäisestä tuli liian pieni ja tästä toisesta ehkäpä himpun verran liian iso. Itse asiassa tämä pipo teetti eniten töitä! Ensin kokomoka, sitten uuden kaavoitus, heijastinlangan etsintä (jota ei siis koskaan löytynyt) tupsunlangan sekaan ja pari ompelullista söhrintää. 

Ennen pipon leikkaamista toki mietin monia erilaisia vaihtoehtoja kankaasta tehtäväksi. Peruutin saksineni monta kertaa. Lopulta päädyin alkuperäiseen suunnitelmaani, vaikka muiden ompelusiskojen aikaansaannoksia seuratessa, ne frillatkin olisivat onnistuneet tästä kankaasta. Ja siitä tuli sitten paita, pitkä sellainen.

Sielunlinnun kaverina on hopeaglittericollege Nappinjalta. Harmi, etten ole enää vastaavaa löytänyt lisää. Tämä pieni palanen hupeni tähän. Sivusaumat on tuotu eteen ja helmakaitaleissa on pienet halkiot. 

Edessä on myös tasku, jota ei ihan heti huomaa.

Taakse pieni kaarroke Sielunlinnusta tasapainottamaan harmaata pintaa. Ja taas äiti tykkää 😁.

Vielä oli paloja käytettävissä. Mietin yhtä ideaa omaan vaatteeseeni, mutta emmin sen toteutuksen (ja onnistumisen) kanssa. Siinä sivussa tuli selailtua työkalenteria ja silloin välähti! Siihen kannet, sellaisia en ole saanut koskaan aikaiseksi tehdä vaikka kuinka on pitänyt. Tällä hyvin yksinkertaisella, mutta suuren kynnyksen työllä osallistun Unelmallisen blogihaasteeseen. Haasteessa on tarkoitus tehdä/ oppia jotakin uutta. 

Näin jälkiviisaana kangas olisi tietenkin kannattanut tukea tukikankaalla ja vuorittaa, mutta menee se näinkin.

Pieni pala kummitteli edelleen lattialla ja päätin päällystää myös passini kannet. Kangas edustaa minulle suomalaisuutta hyvin paljon. Sellainen kalevalainen meininki, hohtavat hanget ja veet...

Taitteisiin pala ei enää taipunut, joten "kanttasin" reunat hopeanauhalla. Ei ihan siisteintä ompelujälkeä, ompelukoneeni on surkea syöttämään kangasta.

Näin tällä kertaa, ihanaa loppuviikkoa sinulle.

Oodi Aidalle

Maalari maalasi taloa,

sinistä ja punaista,

illan tullen sanoi hän:

"Nyt mä lähden tästä talosta pois,

puh, pah, pelistä

POIS"

Koko viikon kestäneet, sietämättömät vieroitusoireet, saivat eilen helpotusta,

kun ripustin työaivot narikkaan. Viikon SaVaway oli päässyt ohi silmieni ja en päässyt enää tilaamaan ylläripussukkaa. No, onneksi eräs savalainen huomasi eetterissä olevan nyyhkyttelyni ja hän ja meidän miehet pelastivat tilanteen <3.

PaaPii oli viikon toimittaja ja pidän kovasti Anniina Isokankaan suunnittelemista kuoseista. Aita-kuosista on tullut tehtyä kaikenlaista ja minulle tuli punainen väritys tällä kertaa. Siniselle, joka oli illan toinen väri, minulla oli inspisvihossa jo suunnitelma. Nyt se käännettiin vain punaiselle :)

Tällainen siitä sitten tuli.

Alaosasta tuollainen pussihelmainen ja vuoritettu hame....

Yläosaan on roiskahtunut kaikki Aita-kuosin värit. Roiskeet ja pensseli on kiinnitetty liimaharsolla ja suoraompeleella. Tikutusaplikaatioon aika ei olisi riittänytkään. Katsotaan miten kestää.

Vaatteissa on kasvunvaraa ja vyötärölle on laitettava resosin sisään kuminauha.

Maalaaminen on kivaa! 

Kyllä helpotti!

Urkki kurkkii Aidan takaa

Kukas se siellä kurkkiikaan,

Se taitaa olla Urkki.

Urkki, Urkki, Urkki,

Urkki, Urkki, Urkki,

Urkki sanoo 

"Hyvä veli"

 Tämä hauska kangas on Saumanvararyhmä oma kangas, joka on historian kirjojen mukaan syntynyt huulenheitosta. Kun näin piirrokset, alkoi nostalgia nousemaan. Ensinnäkin olen sen ikäinen, että Kekkonen on ollut presidenttinä pitkään. Muistan, kun eduskuntatalossa oli ääntenlaskenta ja tuijotin mustavalkoista tv:tä tylsistyneenä. " Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, KEPPONEN, Kekkonen", välillä meni äänenlaskijan kieli solmuun. Toiseksi pikkusisareni piirsi olohuoneen tapetin täyteen kalju- ja silmälasipäisiä Kekkosia.....

Tämä puserovisio syntyikin sitten, kun näin PaaPiin ja Käpysen sivuilla luonnokset Aita-kuosista. Tiesin heti, että Aita ja Kekkonen ne yhteen soppii... Sitten vain odottelin, että pääsen tätäkin tilaamaan. Aivan ihanan tuntuista kangasta! 

Alunperin olin ajatellut repäistä ja yhdistää Kekkosen punaiseen aitaan, mutta jotenkin tökki. Punainen aita oli väriltään hieman tunkkainen ja Kekkonen hyppi silmille liikaa.

Punainen tuli silputtua...saas nähdä mitä siitä syntyy. Malli on sama, jos en modifio jotenkin. Vihreä Aita odottaa, visio on, jos miehelle kelpaa. Tarkoitus olisi siinäkin leikkiä Kesämies Kekkosen kanssa.

Tällä kaavalla olen tehnyt yhden paidan ennenkin. Skk kesä 2012. Kainaloista on kavennettu ja sitten ompelin rinnan alle pari piikkilankaaitaa alalankakuminauhaa hyväksikäyttäen. Selkään tuli kanssa+ muutama lyhyempi rivi lisää väjyyttä poistamaan

 Tässä Kekkonen on valtiovierailulla Lähi-idässä ;)

Mieheni maalaama taulu <3

Aiempaa tuotantoa, Kekkonenhan oli kova kalamies