PikkuHomma

BasicHomma

"PikkuHommia ei olekaan", sanoi eräs raksamies. Tämä pätee myös tämän paidan osalta, jonka lähes jokainen sauma on ommeltu kahteen kertaan. Milloin saumurissa oli väärät säädöt, kaavaa piti muokata, ompelin kieroon yms. BasicPikkuHommissa pitäisi saada myös keskittyä. Mutta lopputulos kannatti, tästä tulee taatusti lempparipuseroni niin kesään, kuin talveenkin. Alle vain pitkähihainen t-paita. Teen kyllä toisenkin!

Kangas on ihanaa viskoositrikoota, ostopaikkaa en muista. Kaavaa muokkasin siten, että loivensin lantion kaarta ja laitoin samasta kankaasta helmaan "resorin", ihan vaan varmistaakseni, että pituutta piisaa. Kantit myös samasta kankaasta.

En tykkää yhtään olla kameran linssin tällä puolen....

The leikkimökki ja Raksu

Skootteri on lälläripyörä...

TuhoonTuomittu

Oli aika tuhota tämäkin kangas ja tehdä hieman erilaisia tekniikkakokeiluja. Näihin väreihin kyllästyn omissa vaatteissa aika nopeasti, mutta kankaat sinällään ovat ihanaa materiaalia. Skootteri on Noshin ja pallo on hankittu Pehmiältä. Siis palloihin en kyllästy koskaan!

Itselleni tein tarpeeksi pitkän t-paidan, siis niin pitkän mitä kangasta oli. Sivusaumaan ompelin framillonilla tuollaisen rypytyksen, hyvin peittyy sekaan vatsamakkarat. Kaava on Ottobren patchwork, erittäin hyvä peruskaava slimmille puserolle. Kanttaukset tein pallokankaasta, resori olisi ollut liian jäykkä....paitsi Noshin resori, jota en edes tajunut käyttää.

Tytär sai sitten jämäpalasta mekon etumuksen ja pallosta lopun. Hän on aina tykännyt tästä kankaasta ja oli suunnattoman iloinen mekosta. Kaveriksi sitten leggarit. 

Mekko on muokattu ob:n hoops- kaavasta

Framillon sai aikaan myös rypytykset leggareihin

Setti tositoimissa

Hömppähousut ja Hulmuhelma

Yksinäistä...

Hellemekkonen tuumi. Onneksi kaverukset alalankakuminauha ja rullapäärme saapuivat apuun ja päättivät poistaa Hellemekkosen yksinäisyyden. Surrur, surrur ja jämäpaloista syntyi kaverit:

HÖMPPÄHOUSUT JA HULMUHELMA 

Mukavuusalueelta poistuminen tuotti tulosta

Mitä sitä on tullut lähipäivät tehtyä muuta kuin siunailtua hellettä? Ystäväni lähestyi minua jo ajoissa toiveiden kanssa, hyvä niin, sain ajatteluaikaa. Häämekko oli tarkoitus muodistaa juhlamekoksi ja sitten hän halusi "samistella" tyttäriensä kanssa hellemekon kera. Siis tytöillä oli jo, äiti tarvitsi myös.

Mekko lyheni ja sai helmaansa mustan kanttauksen. Ensimmäinen kokeilu satiinivinonauhalla osottautui "sudeksi", oli aivan liian jäykkää. Naapurin suosiollisella avustuksella sain pienen neidin hoitoon ja surautin Hyvinkäälle NOPEASTI vain sitä löysempää vinonauhaa ostamaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Eihän sitä siinä kylässä ollut. Ostin lirukangasta ja tein sen sitten itse. Minulla ja lirukankailla on sellainen viha-rakkaus suhde...päätin tällä kertaa vastoinkäymisiä uhaten vain rakastaa.

 Mekon poikkisaumaa piilottamaan tein satiinista vyön, joka odottaa vielä kiintymyssuhdetta miehustaan, huomenna sitten. Aluksi siitä tuli aivan liian leveä ja pähkäilin noiden hakasten kanssa.

Pitsiboleron hihat lyhenivät ja saivat nekin kanttauksen. Rinnuksiin puhkesi ruusu, mustaapuhuva.

Ja sitten se hellemekkonen. Ehkä vuonna yksi ja kaksi olen viimeksi tehnyt tuollaista kuminauhapoimutusta. Onneksi netistä löytyi blogeja, joihin oli yksityiskohtaisesti kerrottu, mitä kannattaa tehdä ja MITEN. Valmista kaavaa ei ollut, joten jouduin soveltamaan ja kuosittelemaan. Tulihan siitä aivan liian leveä! Oli pakko turvautua matematiikkaan ja laskea kuinka paljon kangas rypyttäytyy 10cm:llä. Tuohon mekkoseen puolasin ainakin kuusi tiukkaan kieritettyä puolallista kuminauhaa. Mutta voi sitä iloa, kun homma alkoi sujumaan!

Ensimmäinen sovitus... etukappaleen hihat olivat ihan vinksinvonksin ja etukappaleen helma huomattavasti pidempi kuin takahelma? en ymmärrä. Hihat on nyt korjattu ja sitten uusi ihana tuttavuus, RULLAPÄÄRME, huolitteli näppärästi kaula-aukon, hihansuut ja helman. Toivottavasti mekon kantaja on tyytyväinen.

Nyt sitten mietin, mitä kivaa tekisin uusilla taidoillani: kuminauharypytys ja rullapäärme

p.s. tomaatissa on raakileita :)

Brändeistä

Jukka Tiensuu, HS 26.6.2013:

KATSO TAIDETTA, ÄLÄ TEKIJÄÄ

''Haluan mielummin keskittyä taiteeseen, en ihmiseen. Olen aina ihmetellyt sitä, miten esimerkiksi kuvataiteessa halutaan tekijän selittävän, mitä teoksessa on. Ja, että juuri se taiteilijan selitys on tärkein. Minun mielestäni teos on vajaa, jos taiteilijan pitää jollain tavalla selittää se. Ideaalitilanteissa teokset esitettäisiin anonyymeinä.''

Täällä kangaskuosimaailmassa näyttää olevan myös vallalla suuri brändi-intoutuminen. Välillä tuntuu, että se voi olla mitä vaan, kun vain nimi on oikea. Kuinkahan paljon hienoja kuosisuunnitelmia jää toteutumatta, tauluja katsomatta ja sävellyksiä kuulematta, kun taiteen tekijällä ei ole tarpeeksi 'nimeä'?

Jukka Tiensuun osuvia sanoja maistelen. Kokemus on aina henkilökohtainen, kauneus on katsojan silmässä, suussa, korvissa...

Pikku Hiawatha

Istuva Härkä, takapuoli märkä. Mahtava päällikkö on. Istuva Härkä,takapuoli märkä. Sankari voittamaton! Pikaompelukset äidille ja tytöille. Kangas on Naperonutusta hankittu ja kaavat sitä sun tätä kiireessä napsittua.

Ja koska kangasta oli aivan liian vähän kolmen mekon tarpeisiin, piti nopeasti kaivaa jotakin suurinpiirtein sopivaa kaveriksi. Pilvi osui lähimpään, joskaan ei ihan täydellisesti.

Aikamoisia kalpeanaamoja olemme, toivotaan, että aurinko tarttuu meihinkin. 

Pionit kukkivat kauniisti ja ruusut tuokusuvat huumaavasti, kesä!

 Näistä tämä uudestisyntyminen lähti. Hiipunut ompeluharrastus roihahti liekkeihin, kun aloin kuosittamaan sopivaa pipokaavaa. Talvella tein merinovillaisella vuorella olevia, keväämmällä kaksinkertaisia trikoopipoja.  








Hyviksi materiaaleiksi havaitsin velourin, napakan elastaanitrikoon ja elastaania sisältävän ohuen collegen, jota hamstrasin Itävallasta asti.

Aplikaatiotaidot ovat kehittyneet pikku hiljaa, suuri apu on ollut SaVasta saamillani neuvoilla.

Tässä arkistoon SaVawayn tuotokset: Käpynen, Ikasyr ja Selia

Käpynen

I k a s y r

Selia

Syntymäpäivälahja

En tiedä onko lapsesta mukavaa saada tällaisia itsetehtyjä lahjoja, mutta tämän hän nyt sai. 

Lätsä sujahti päähän ja sankari näytti varsin tyytyväiseltä.

Juhannuskävelyllä

Käpysen saharaita ja Liandlon isoäidinneliö juhannuskävelyllä 

Synnytystuskia

Blogin rakentaminen on alkanut. Ompelukoneet jäivät kaupunkiin, mutta salakuljetin tietokoneen mökille. Juhannuspäivänä tuuli tuivertaa, eikä ole tarvetta auringonpalvontaan, joten yrityksen ja erehdyksen kautta yritän saada tänne jotakin aikaan. Katsotaan....