Heinäkuun blogijutuista suurin osa on ollut Jesseä, eikä mikään ihme, koska poika on niin suloinen ja pennun touhuja on kiva seurata ja kuvata. Jesse on reipas ja rohkeasti haastaa isotveljet aina painimaan. Jesse osaa käydä hiekkalaatikolla ja syö kuin pieni kone ;) Miukuminen on vielä pikkuista, mutta usein toistuvaa.
Béla on lapsenvahdeista paras, pomokissa jaksaa loputtomiin painia pennun kanssa, kurr-kurr kurina vain kuuluu kun ohjeistaa.
Gebsu on Jessen suurin idoli, voi sitä tyytyväisyyden määrää, kun saa lajikaverin pörheään kauluriin päänsä painaa. Gebsu on edelleen vähän mustasukkainen pennusta, ei pusuttele mua kuten ennen ja mielenosoituksellisesti ei aina kelpuuta edes isukin kainaloa.
Murheenaiheemme on Nipsu, joka merkkailee. Merkkailua on aiheuttanut ajoittain myös pihassamme vieraileva kissa, joten kaikki ei Jessestä johdu. Nipsuhan sairasti koko pentuaikansa vakavasti, Kissanhoidon käsikirjan mukaan merkkailun syynä voisi olla nuoruuden vaikeudesta johtuva itsetunnon vähyys. Nipsu on yleensä ystävällinen Jesseä kohtaa, pesevät toisiaan ja nukkuvat yhdessä, mutta joskus suhahtaa edelleen. Nipsun takia meillä on käytössä feromonihaihdute ja lisäksi suihkeferomonipullolla kierrämme kodin päivittäin. Verhot, sohvanpäälliset, tyynyt ja mamman pusero on pesty ja etikalla huuhdeltu, lisäksi lukuisat ovat ne kerrat kun kaikki ikkunat ja ovenpielet on merkattu. Ilmeisesti kodissamme käyvät vieraat vielä merkkailua lisäävät. Ulkona laitettiin eilen tonttia kiertämään karkoitetta, mutta koko illan ja tämän päivän jatkunut rankkasade taisi tehdä yrityksestä turhan. Kuvassa Béla katselee catioon sisältä, tuo ikkuna on suosikkimerkkauspaikka.
Muuten kaikki menee meillä hyvin, kissat nukkuvat kasassa ja toisiaan pesevät, mikä on itämaisille tärkeä asia.
On ollut huikeaa seurata Jesseä ja koko laumaa alkuvaiheessa, kun olemme molemmat Husbendin kanssa kotosalla. Lopuksi vielä Jesse kiipeilemässä, kuvat epätarkkoja kun yöllä oli liian vähän valoa.
Isoveli valvoo, miten se kissanpentu osaa laskeutua.
