Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän
Suomi 2011
221 sivua, Helsinki-kirjat

MIKSI: Miina Supiselta olen lukenut kaiken (siis ne kaikki kaksi) ja tykännyt. Tämä uusikin kiinnosti.

GENRE: Jännitys-romanttis-hömppäviihdettä.

LYHYESTI: Takakannesta löytyy hiottu tiivistys: "Rakkaus on sokea. Rikos avaa silmät."

FIILIS: Olen yrittänyt keksiä millä taikatempulla pystyy kirjoittamaan dekkarimaisen jännityskirjan niin, että lopputulos on hyväntuulinen, kepeä ja viihdyttävä? Päähenkilö on ainakin suloisesti pihalla ja myös muut henkilöt ovat sopivan yksinkertaisia kuten tyylilajiin kuuluu. Tasapainoilu sen välillä, että lukijan mielenkiinto pysyy ilman että tapahtumista tule liian rankkoja onnistuu kirjassa hienosti.

Salaisuuksia paljastuu ja epäsopiva romanssi syttyy kun pikkupaikkakunnalta löytyy ruumis. Päähenkilö Sari joutuu tapahtumiin mukaan. Kestää aikansa selvittää kuka on sekaantunut mihin ja miksi. Välillä tietysti kuvaillaan ja kosketellaan upeita miesvartaloita.

Kirja on kuin karkkipussi: siinä on eri makuja ja suun saa makeaksi, mutta tarkempaa sisältöanalyysia  ei ole mielekästä tehdä. Suosittelen raskaimissa vesissä viihtyvien lukijoiden välipalaksi tai sitten niille, jotka syövät vain rusinat pullasta.

MUUTA: Mieskin luki ja tiivisti että "sujuvaa hömppää".

TÄHDET:
+ + + +

JonathanTropper: Everything Changes

JonathanTropper: Everything Changes
Yhdysvallat 2005
352 sivua
Kindle Edition for iPhone, 4857sivua.

MIKSI?: Amazon.com selailulöydös.

GENRE: Hauskuutta, vauhtia ja romantiikka. Tavallaan chic-littiä, mutta päähenkilönä on mies ja kaikki on vaan vähän synkempää ja hauskempaa.

LYHYESTI: Kaikki on hyvin ja kaikki voi muuttua. Viikossa. Kokonaan ja ilman paluuta. Liikkuvaa junaa ei voi pysäyttää, eikä ehkä tarvitsekaan.

FIILIS: Tämä oli hauska! Genrensä huippuyksilö! Luin tätä hetken päällekäin Sinä päivänä- romaanin kanssa ja vaikka kirjat ovatkin erilaisia niin tämä veti yhtä lailla mukaansa. Ongelmaksi tuli lähinnä se, että luin kirjaa myös öisin imäettäessä ja nuo valvomiset tuppasivat venymään.

Kirjan ainekset kuulostavat tragikoomisuudessaan melkeinpä liian kärjistetyiltä, mutta Tropper käsittelee aiheita taitavasti. Päähenkilö Zack huomaa mm. pissaavansa verta, haaveilevansa kuolleen kaverinsa vaimosta kihajaisviikollaan ja alkavansa tehdä sovintoa elämänsä pilanneen isänsä kanssa. Tuo maailmalta palaava täystuho-jääkaappifilosofi-isä onkin aivan ennennäkemätön romaanihahmo.

Tarina on joiltain osin ennalta arvattava kuten romanttiset Hollywood- komediat ja kuulostaa paikkapaikoin elokuvakäsikirjoitukselta. Yllätyksiä oli kuitenkin myös tarjolla. Pidin siitä miten mahdottomiin tilanteisiin Tropper hahmonsa vie ja miten he sitten selviävät pois niistä. Monesti huumori on varsin mustaa, mutta dialogit toimivat myös hyvin.

Haluasin heti lukea seuraavan Tropperin. Ilokseni huomasin, että häneltä on suomennettu kaksi kirjaa, joista toinen aivan äskettäin: Seitsemän sietämätöntä päivää. Toinen on Kuinka lähestyä leskimiestä. Toivottavasti suomennoksissa on onnistuttu.

Syvällisyyttä kirjoistaan kaipaavalle tätä ei voi suositella, vaikka tässäkin ihmissuhteissa tapahtuu suuria. Laadukasta hauskuutta ja viihdytystä etsivälle tämä on ehdoton.

TÄHDET:
+ + + + (+)
Genrensä huippua.

Kirjavassa kammarissa vertailtiin erään kirjan kansia ja googlettamalla huomasin, että myös tästä kirjasta on ainakin 6 eri kansiversiota. Kaikki ovat mielestäni aivan kamalia!? Eikä yksikään edes tavoita mitään kirjan sisällöstä! Mitä mieltä olette? (En saanut kuvia isompina)

L.M. Montgomery: Sininen linna

L.M. Montgomery: Sininen linna
Kanada 1926
280 sivua, Karisto

MIKSI?: Monelta taholta suositeltu lohtukirjaksi. Ja toimiikin hienosti sellaisena.

LYHYESTI: Nuori nainen murtautuu irti kaikista säädyllisyyden kahleista etsiessään todellista elämää.

FIILIS: Kirja kuuluu vaikeasti arvioitaviin. Tätä ei halua liiaksi analysoida tai jakaa.

Kyseessä on suloinen kirja. Olen nuoruudessani lukenut Annat ja Runotytöt, mutta en sen koomin ole palannut Montgomeryyn. Romaanin sanotaan olevan hänen ainoa aikuisille suunnattu ja ilmeisesti sen tunnettavuus ja suosio on varsin vankka ainakin Atlantin toisella puolen.

Valancyn yksitoikkoinen ja kahlittu vanhapiikaelämä muuttuu täysin kun hän saa tietää olevansa vakavasti sairas. Hän päättelee, ettei ole reilua kuolla jos ei ole elänytkään ja kaikkien sukulaistensa kauhuksi "tulee hulluksi": eli alkaa tehdä asioita eri tavoin kuin ennen. Kapina on huvittavan pieni tämmöisestä 2010-luvun näkökulmasta, mutta toimii edelleen.

Kyseessä on aikuisten satu, joka muistuttaa paljon Tuhkimoa: kaltoinkohdeltu tyttö, joka haaveilee prinssistä (tässä tapauksessa sinisestä linnasta) ja lopulta, monen vaiheen jälkeen kaikki käy hyvin. Suomennos ei ole mitenkään loistava ja voin kuvitella kirjan toimivan parhaiten englanniksi. Siltikin Montgomeryn huumori, ironia ja viisaus tavoittaa lukijan yli 80 vuotta myöhemmin. Valancyyn samaistuu edelleen. Ajalleen uskollisena kirja on kovin kiltti ja ennalta arvattavakin, mutta ehkä se tekee tästä juuri täydellisen lohtukirjan. Nykyajan onnettomiin loppuihin tottunut melkein yllättyy :)

MUUTA: arvioita mm.
Sallan lukupäiväkirjassa
Insinöörin kirjahyllyssä
ja myös Saran kirjoissa 

TÄHDET:
+ + + +

Kiitos vinkistä!

Lopulta Valencynkin ruusupensas kukkii...