Lämpimiä lahjoja

Villasukkia tuli syksyn ja talven mittaan neulottua aika monet, onnistuinpa yhdet tekemään itsellenikin jossain välissä. Nämä sukkaparit on neulottu periaatteessa samalla Novitan pitsisukkaohjeella, pienin tuunauksin.

Aikuisten sukkaparissa lankana on lila Novitan Seitsemän veljestä, ja käytössä olivat puikot kokoa 3,5. Kantapää on aloitettu heti pitsivarren jälkeen; varsi ei siis ole yhtä pitkä kuin alkuperäisessä ohjeessa. Lisäksi tein sukkiin sädekavennuksen. Myöhemmin käytin omissa vastaavanmallisissa sukissani kaksitahoista kavennusta (joka kerroksella kaventaen), jota ehkä ennemmin suosittelen tähän malliin.

Vauvan sukissa käytin ohuempaa lankaa: harmaata Novitan Pikkusiskoa. 2,5:n puikoilla neulominen tuntui aluksi tosi hassulta piipertämiseltä, mutta äkkiäkös tuohonin tottui. Sukissa on silmukoita 40, pitsineulevarsi on tehty muutoin samalla yllämainitulla Novitan ohjeella. 

Pitsineuleen jälkeen neuloin kuitenkin muutaman kerroksen 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta, sitten yhden kerroksen *2 oikein yhteen, langankierto, 2 nurin* ja vielä muutaman kierroksen perusjoustinta. Näin syntyivät nilkan kohdalle reiät vaaleanpunaiselle satiininauhalle. Vauvan sukissa pitsineule ei jatku enää joustinneuleen jälkeen, vaan jalkaosa on tavallista sileää neulosta.

Kortit kun tekaisin vielä oheen, niin lahjat jo jatkoivatkin matkaansa uusille omistajilleen.

Sydämellisiä kukkasia

Ostin ohimennen kaupasta Paperilla-lehden, ja hyvään saumaan ostinkin. Olipa nimittäin lyhyen ajan sisään tulossa kahdet vähän juhlavammat kekkerit, joihin tietenkin piti tehdä kortit eikä omassa päässä ideoista tietoakaan. Ihastuin heti origamisydämiin, joihin lehdessä oli selkeä ja näppärä ohje sekä vinkki, kuinka niistä tehdään kukkia.

 

Siispä origamikukkia seitsemänkymppiselle herrasmiehelle, sekä hiukan runsaammalla ja söpömmällä koristuksella kastepäiväänsä viettäneelle tyttövauvalle!

P.S. Oli pakko lisätä kommentointiin tuo hiukan hidastava sanavahvistus, kun alkoi sähköposti täyttyä "kommenteista", jotka ovat silkkaa roskapostia. Asialliset kommentit ovat tietenkin enemmän kuin tervetulleita!

Vauvaisaa

Ensin vietettiin babyshoweria...

 

...ja pian oli tietenkin aika askarrella se varsinainen vauvakorttikin. Tein spinnerin pitkästä aikaa. Se on kyllä lystikäs vekotin!

 

Vauvakortin paperit ovat Papermanian, samoin rusetti. Babyshower-korttiin käytin sekalaisia papereita, rusetti on niinikään Papermanian. Tutti- ja ankkaleimat ovat muistaakseni samasta Fiskarsin setistä, ja vauvakortin tuttileimakuva on embossattu.

 

Kyllä huomaa, että paperiaskartelu on jäänyt vähemmälle ja siitä puuttuu nyt tietty ote. Lähinnä se näkyy minimalistisena koristeluna. Vasta jälkeenpäin tulee mieleen, mitä kaikkea olisi voinut tai pitänyt tehdä... Pitäisi kaiketi hautautua taas tuonne työhuoneen puolellekin välillä. Jos sinne mahtuisi pyykinkuivaustelineiden sekaan.

Uusi vuosi, uudet tumput

Hyvää uutta vuotta! Kauheaa vauhtia kasvava kuopuksemme sai uuden vuoden kunniaksi uudet villatumput lämmittämään pikku kätösiään. Sillä kyllähän ne pakkassäät vielä palaavat, palaavathan!?

 

Lanka on Novitan Bambinoa, jota käväisin miehen siskon kanssa välipäivinä Novitan tehtaanmyymälästä hankkimassa. Hankittiin siinä sitten pari (siis aika monta...) kerää vähän kaikenlaista muutakin ihanaa lankaa.

Neuloin nämä puikoilla 3,5 koska ne olivat ainoina reissussa mukana. Ihan hyvät tuli. Silmukoita on 32. Ranneosan neuloin kierteisellä joustinneuleella, siis 1 oikein takareunasta, 1 nurin. Tutustuin tähän tapaan ensimmäistä kertaa neuloessani veljelleni sukkia pukinkonttiin. (Ne unohdin tietenkin kaikessa tohinassa kuvata, sillä hiukan viime tippaanhan se projekti meni - ehti sentään kuitenkin.)

Tumppuosa on sileää neuletta, loppuun tein sädekavennukset. Viimeistelin lapaset kirjomalla niihin samalla langalla kukkaset. Vaikka ne kyllä näyttävät ehkä enemmänkin palmuilta. Mutta pääasia on, että kuviot piristävät lämmittimiä kivasti.

Kolmannelle kummipojalle

Eilen vietettiin neljännen kummilapseni, kolmannen kummipoikani nimiäisiä jonne viemisinä meillä oli toki kakku. Ulkoisesti tekemys on samantyylinen kuin edellisen kummipoikani ristiäiskakku. Sisältökin osittain, nimittäin valkosuklaavaahtoahan siellä on, tällä kertaa kotitekoisen puolukkahillon kaverina. Kakun kostutin kivennäisvedellä. Siitä alkaa tulla tapa. Haitanneeko.

 

Valkosuklaavaahtoa tein kuuden munan kakun kahteen väliin sen verran reilun annoksen, että herkuttelimme perheen kesken loput jälkkäriksi.

 

5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna

200 g maustamatonta tuorejuustoa

260 g valkosuklaata sulatettuna

 

Kakun kuorrute on sokerimassaa, alla tietenkin kreemi Kinuskikissan erinomaisella ohjeella. Ruusut ja lehdet ovat marsipaania.

 

Kortti oli sitten tietenkin lahjan mukana. Lahjan, joka oli elämäni ensimmäinen neulenuttutekemys, josta ei ole kuvaa, koska se valmistui autossa matkalla juhlapaikalle jossain Vantaan ja Helsingin rajalla. Ettei viime tippaan menisi...

 

"Luuletko - voi sentään jos voisit -

tarkoitan, olisiko siitä kauhean paljon

vaivaa, jos keksisit minulle nimen,

joka olisi minun eikä kenenkään

muun? Nyt, tänä iltana?"

 

Lainaus on Tove Janssonin kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, kertomuksesta Kevätlaulu, jossa Nuuskamuikkunen tapaa mönkijän jolle hän antaa nimeksi Ti-ti-uu.

Virkkasin tennarit

Törmäsin virkattuihin koristossuihin ensimmäisen kerran kaiketi Facebookissa kaverin tekemyksiä ihaillessani. Aivan mielettömän söpöt! Nettiä penkoessani törmäsin näihin useammassakin blogissa. Lähes kaikkialta johti linkki brasilianportugalinkieliseen ohjeeseen. Passo-a-passopa hyvinkin, todella havainnolliset kuvat ohjeessa on ja kun tarpeeksi jaksaa scrollata, löytyy lopusta ihan pätevä englanninnoskin. Vielä piti googlata virkkaussanasto englanti-suomi ja sen jälkeen pärjäsikin jo ihan kivasti.

 

Ohjeesta ei tarkalleen ottaen selvinnyt mitä kokoa valmiit tennarit ovat (muuta kuin että vauvalle ovat). Minä virkkasin puuvillalangan sijaan suomalaisiin talvioloihin sopivammalla perinteisellä sukkalangalla eli Novitan Seitsemällä veljeksellä, kolmosen virkkuukoukulla ja sain lopputulokseksi suunnilleen koon 20 tossut, jotka mahtuvat passelisti 1-vuotiaan kummipojan jalkaan.

Vaaleanpunaiset pikkuleivät

Päätinpä nimiäishuumassa opetella pikkuleipäin koristeluakin. Isompien tyttärien kanssa leivoimme Wiltonin vauva-aiheisilla muoteilla gluteenittomia pikkuleipiä, jotka sitten koristelin pikeerillä. Koristeluun osviittaa etsin mistäpä muualtakaan kuin Mansikkamäeltä. Ensikertalaiseksi olin ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka matkaa esikuvan tasolle onkin vielä valovuosia...

 

Gluteenittomien pikkuleipien ohjeita etsiskelin netistä sieltä täältä ja lopulta sovelsin Ainon blogin reseptiä.

 

200 g pehmeää voita

2 dl sokeria
2 kananmunaa
2,5 dl täysjyväriisijauhoja
reilu 1,5 dl perunajauhoja
0,5 tl ksantaania
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

 

Annoin taikinan jähmettyä jääkaapissa reippaasti pidempään kuin Aino suositteli. Kovin helppo sitä ei ollut pienten kaulia, taikina tarttui helposti alustaan ja repeili. Käytin aika reippaalla kädellä riisijauhoja ja kevyttä otetta kaulitsemisessa, ja lapset painelivat sitten muotteja taikinaan. Tällä työjärjestyksellä saimme aikaan monta kymmentä pikkuleipää, vaikka viisivuotiaan suuhunkin eksyi aikamoinen määrä taikinaa.

 

Paistoin pikkuleipiä 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.

 

Koristeluja piipersin sillä välin kun pikkuapurit olivat kerhossa ja vauva nukkui vaunuissa parvekkeella.

 

Pikeerit sekoitin suoraan Mansikkamäen Eben ohjeilla. Vaaleanpunainen pikeeri on värjätty tilkalla punaista pastaväriä. Tein siitä pykälän verran jähmeämpää, puffikuorrutusversiota, koska osa pipareistamme oli pulleahkoja ja epäilin, että liian löysä pikeeri valuisi "kummun" päältä reunoille.

 

Pursotuksessa käytin minigrip-pusseja, joiden kulmaan leikkasin pienen reiän. Haluan uskotella itselleni, että jälki olisi ollut paljon siistimpää ja varmempaa jos olisin käyttänyt tyllaa kuten Ebe.

 

Ihan kivaa näperrystähän tämä koristeluhommakin on, kunhan sen saa tuhrata rauhassa.

Ei liian lällyä

Ystäväpariskunnalle syntyi poikavauva ja iloisen perhetapahtuman johdosta muistin heitä kortilla ja pienellä lahjalla. Kokeilin eräässä Creativity-lehdessä julkaistua valmista asettelumallia, ja lopputuloksesta tulikin hallittu ja tyylikäs.

 

Halusin nimenomaan ettei kortista tulisi lällyhempeä, mutta se olisi kuitenkin vauvaonnitteluksi sopiva. Mustat reunukset tuovat kivan kontrastin vaaleansinisävyisille papereille.

Kortin merirosvoteema kumpusi oikeastaan vauvan lahjasta, johon taas idea tuli lapasista, jotka neuloin viime jouluksi vauvan isälle vauvan äidin tilauksesta. Noista tumpuista jäi jonkin verran lankoja, joten tulin tuumineeksi että mikäs sen sopivampaa kuin neuloa pojalle sukat samaa sarjaa. Kalloa muokkasin sitten vähän pikkusukkiin sopivammaksi.

Nallukoita

Aika paljon vauvoja tuntuu maailmaan putkahtelevan. Siispä vauvakorteille on jatkuvasti tarvis. Nallukkaleima tuntuu käyvän siihen tarkoitukseen paremmin kuin hyvin - molemmille sukupuolille.

 

Poikanallelle leimasin, leikkasin ja liimasin nenän, masun, korvat ja anturat sinivalkoruudullisesta paperista sekä sydämen punaisesta kartongista. Ihan hauska tekniikka. Muuten molemmat nallet on väritetty Promarkereilla. Tekstit kirjoitin itse. Tyttönallella on lisänä Made with love -metallikoristesydän.

 

Tosin miksikäs ei taipuisi nalle myös ihan synttärionnitteluunkin. Kirjoitin tekstin tällä kertaa sydämeen ja pidin kortin melko yksinkertaisena.

Sinisen sävyjä

Vauvoja tuntuu pukkaavan tasaiseen tahtiin ja aina välillä tarvitaan siis kastekorttejakin. Siispä tällaisen tein varastoon. Aika selkeästi poikavauvalle, väittäisin.

Paperitilkkuja, nauhoja ja helmiä - siinäpä se idea lyhykäisyydessään. Erilaisia reunoja tein kuviosaksilla, repimällä sekä saksilla raaputtamalla.

Untuvainen kastekortti

Tämä kastekortti meni tyttövauvalle, mutta halusin tehdä vaihtelun vuoksi jotain muuta kuin sitä ainaista vaaleanpunaista. Hempeähän kortista tuli näilläkin värisävyillä. Vähän rouheampaa kontrastia tulee aaltopahviliuskasta.

Höyhen vain on niin pehmoisille vauvoille sopiva untuvainen koriste, elementti jota olen käyttänyt vauvakortissa aiemminkin. Tässäkin kortissa se nousee aika lailla pääosaan.

Kuten ennustettu oli

Ai että minä tykkään tästä korttimallista! Oletteko huomanneet...? Tällä tekniikalla nyt vain saa kortteihin näyttävyyttä ilman kovin ihmeellisiä rakennelmia.

Ei liene epäselvää, mihin tarkoitukseen kortti on. Tein sen heti samantien kuultuani ystävältäni hänen odottavan poikavauvaa. Ja poika tuli.

Kannen piparireunaisen ympyrän leikkasin kuviosaksilla kartongista. Ympyrämuottina käytän usein mitä käteen sattuu: teippirullaa, purkin kantta, liimapulloa... Omistan kyllä harpinkin. Luulisin.

Se ero tässä kortissa on muihin askartelemiini vastaaviin, että kortti suljetaan rusetilla kiinni. Ja kun se avataan, sisältä paljastuu...

...sekalaisia sinisen ja turkoosin sävyisiä papereita; muun muassa Tildaa ovat nuo merirosvoliput sekä kannen paperilaivat. Pohjakartonki on kiiltävää hopeista ja se jäi näkyviin kaikkialla reunustaen erilaisia pintoja. Sormet ja varpaat ovat ääriviivatarroja.

Ja pitihän toki joku pikku pakettikin vauvalle olla.

Neuloin siis lämpöiset pikku töppöset pojankoltiaiselle. Useimmat vauvan tossujen ohjeet neuvoivat neulomaan töppösen tasona ja ompelemaan lopuksi saumat. Äääh. Tämä malli syntyikin sitten omasta päästä - hommahan alkaa sujua! Vaikka tämä lopullinen versio on kylläkin varmaan joku neljäs tai viides yritys.

Loin 32 silmukkaa 3,5 mm:n puikoille ja neuloin 8 kerrosta sileää neuletta. Sen jälkeen suljin neuleen ja neuloin vähän matkaa 2 oikein 2 nurin joustinneuletta. Kantapään neuloin ainaoikein neuletta. Käytin reunasilmukoiden poimimiseen 2,5 mm:n puikkoja, niillä sain työn pysymään siistimpänä. Kiilakavennuksia neuloessa vaihdoin puikot ensin 3 millisiin ja lopulta 3,5 mm:n puikkoihin. Kärjissä on sädekavennus.

Lanka on Drops Baby Merinoa, 100 % merinovillaa. "Extra Fine Wool Superwash" lukee vyötteessä, ja todella pehmoista lanka onkin. Viimeistelin töppöset "nauhoilla": pujottelin valkeasta Novitan Florica-langasta pätkät tossuihin kengännauhojen tapaan.

Ihan söpöt ja ennen kaikkea töppösiksi tunnistettavat! Löysin kaappien kätköistä jotkut meidän neitojen vanhat vauvasukat ja mittailin vähän niiden mukaan. Toivottavasti mahtuvat vauvan jalkaan...

Kumman sortin vauvalle vain

Tämä vauvakortti käy yhtä hyvin pojalle kuin tytöllekin. Halusin tehdä jotain kirkkaan väristä ainaisten hempeiden pastellien sijaan. Kortin mallin bongasin Annan aarteista. Rakenne on siis seuraavanlainen:

Tällä kertaa ei kortti juuri koristeilla koreile. Paperit toimivat niin hyvin. Rusetti sentään piti laittaa pehmentämään tunnelmaa, kun kerran vauvakortti on kumminkin kyseessä. Ja vähän blingblingiä alakulmaan, jotta kortin avattuakin säilyy joku pikkuinen juju.

Kortteja vauvoille

Männä viikolla urakoin oikein toden teolla vauvakortteja, kun tuntuu olevan tilausta vähän joka puolella! Kuvassa yllä ystäväperheen pojalle askarreltu kortti. Aika yksinkertainen, mutta papereilla saa näyttävyyttä ja kontrastiakin. Siinä on sekoitettu iloisesti Tildaa, vanhaa italiankielistä Tex Willeriä sekä muistaakseni Papermanian ruskea-sinistä paperia. Teksti on leimattu valkealle kartongille jonka reunoja tummensin vähän mustalla leimavärillä. Satiininauharusetti komistaa kokonaisuuden.

Ja samaa tyyliä tyttökortti. Keskimmäinen keltainen väri on samaa sävyä kuin muutamissa kukkapaperin kukissa. Siitä tulikin ihan näpsäkkä piristysraita, eikä tullut kortista liian lällyä kamaa. Teksti leimattu lilalle kartongille, jonka ylä- ja alareunoja vähän nyrhin saksilla rosoisemmiksi. Viimeistelin pitsinauhalla ja helmitarroilla. (Jotka muuten loppuvat kohta, ne ovat olleet näköjään aika suosittuja korteissani!)

Ja aika samaan sarjaan menee tämäkin nimiäiskortti, joka syntyi naapurin tilauksesta. Pojalle, kuten väreistä voinee päätellä. Tekstipaperi on vanhasta aikakauslehdestä leikattu ja revitty. Nimiäispäivä-teksti on leimattu (N-kirjain) ja kirjoitettu lahjapaperirullan hylsykartongin palaselle, joka puolestaan on liimattu järeämmälle kartongin palalle ja kiinnitetty teippityynypaloilla. Vai onko se tyynyteippi? Perhonen on kiiltokuva, jota vähän taivuttelin ja liimasin vain keskeltä kiinni. Ja kuinkas muutenkaan, sinisiä strassitarroja juhlistamassa ilmettä. Aika kiva, vaikka itse sanonkin!

Tein sitten vielä innostuttuani naapurille valinnanvaraa (kuvassa yllä). Toinen nimiäiskortti on enemmän unisex-mallia, kävisi mielestäni ihan hyvin tytöllekin. Kortti on pitkänmallinen, itse asiassa taitettu suoraan The Garden Party Stack-lehtiön arkista. Ja jälleen kerran lahjapaperirullan hylsyä, tällä kertaa hieman ruskeamman sävyistä. (Kyllä, niissäkin on eroja!) Nimiäispäiväteksti on kirjoitettu ruskealla kuitukärkikynällä valmiille pakettikortille, josta kylläkin leikkasin vähän korkeudesta pois. Perhonen on samasta kiiltokuva-arkista kuin ylempänä ollut sininen. Organzanauharusetti sulkee kaksiosaisen kortin.

Mistä on pienet pojat tehty?

Vauvabuumi on tosiasia! Tuntuu että viime aikoina on tullut tehtyä lähes yksinomaan näitä vauva- ja kastekortteja. Mutta sehän on ainoastaan mukavaa, ja pääsee oikein urakalla söpöilemään. Tyttövauvoille olen lähiaikoina enemmän askarrellut, mutta syntyyhän noita poikiakin taas.

Tulin taannoin vauvakutsuilla luvanneeksi oikein vimpan päälle kortin vauvan synnyttyä, kun kutsuille mennessä oli sattunut sellainen emämunaus, ettei matkassa ollut korttia ensinkään! Kakku vei kaikki ajatukset, ilmeisesti. Selailin sitten paria omistamaani Docrafts Creativity -lehteä, kun muistelin niissä olleen joitain erikoisempia korttimalleja. Ja sieltähän tämä "Push 'n Pull"-kortti sitten löytyikin.

Eikä ole edes kovin vaikea juttu! Netistä löysin video-ohjeen tämän "mekanismin" tekemiseen. Mutta jouduinhan minä sen kanssa lopulta vähän värkkäämään, kun en videota kumminkaan pyörittänyt korttia tehdessä.

Videolla käytetään tietenkin leikkureita ja kaikkea muuta näppärää, mutta pärjäsin kyllä ihan hyvin saksilla. Kapeaa kaksipuoleista teippiä käytin kiinnityksiin minäkin, vaikkei omani tulekaan ihan yhtä kätevästä vekottimesta kuin video-ohjeessa. Kaikesta huolimatta yllättävän helppo tehdä, ja hauska juju korttiin.

Paperit ovat taas hyvinkin sekalaista seurakuntaa varastojen kätköistä, tekstaukset omaa käsialaa ja koristeena helmitarroja, kakkupaperin reunaa, pätkä silkkinauhaa sekä paperikukkia.

Omat onnentoivotukset lisäsin pitkällisen harkinnan jälkeen vetoliuskojen valkoiselle taustapuolelle. Onnittelut vielä uudesta perheenjäsenestä ja tervetuloa maailmaan, vauva!

Ensimmäiseen juhlapäivään

Vintage-henkisen kastekortin kuorineen sai ystäväpariskunnan kummityttö tänään, ristiäispäivänään. Koko sommitelma lähti noista piirustelemistani vauvanvaunuista. Olen nähnyt tuon tapaisia leimasimia paljonkin, itselleni en vielä ole sellaista hankkinut. Päätin sitten vähän vetristää pitkään uinuksissa ollutta piirustuskättäni, ja ihan kivaa jälkeähän se saikin aikaan. Vielä kivempaa oli värittäminen uutukaisilla ProMarkereilla, olen niiiiin koukussa!

Kukkapaperi on jotain vanhaa tapettia, sen keksin yhdistää vaunujen kuomun väriin. Ja lopulta löytyi vielä punainen valkopilkkuinen paperi alle.

"Kummitytölle" tekstasin itse mustalla calligrafy-huopakynällä, ensin jonkin verran opeteltuani tekstauskirjan oppien mukaan. Lopulta se piti rohkeasti vaan vetää vapaalla kädellä. Vähänhän tuo taas loppua kohti suurenee tuo teksti. Niin siinä usein käy, minulle ainakin. Tekstipaperin leikkasin vielä muotoon, mustaa kartonkia liimasin alle kokonaisuutta kehystämään.

Helmenpuolikkaat ja rusetti viimeistelivät kokonaisuuden. Kortti oli jo olevinaan valmis ja kuvasinkin sen, mutta jokin siinä jäi vaivaamaan. Lopulta hoksasin haluavani siihen vielä pätkän pitsinauhaa tai vastaavaa kukkatapetin alareunaan. Vaunut oli jo kiinnitetty, joten koko matkalle se ei onnistuisi. Sopivaa pitsinauhaakaan ei varastossa ollut. Sitten älysin, ettei sitä koko matkalle missään nimessä pitäisikään laittaa ja että kuviosaksilla saan kevyen pitsireunan tapaisen aikaan. Isännällekin esittelin tätä heurekaani valmiina, mutta mies vain totesi lakonisesti: "En huomaa mitään eroa." Niinpä niin.

Kirjekuori syntyi sitten näistä aineksista melkoisen vapaalla kädellä. Tapettipaperi on pääosassa, pilkkupaperista leikkasin yksityiskohtia ja viimeistelin helmillä. Kuoren päälle voi sitten halutessaan tekstata vaikkapa päivämäärän, nimi kun ei etukäteen ollut suuren yleisön tiedossa.

Hattaraisen hempeää

Kävimme katsomassa ystäväperheen kolmatta prinsessaa ensimmäistä kertaa, ja onhan mukana toki oltava rotinoiden saatteeksi asianmukainen kortti. Minut tuntevat saattavat hieman hämmästyä. Ihan näin vaaleanpunainen ei nimittäin yleensä ole tyyliäni. Mutta arvatkaas mitä? Tykkään tästä kortista aivan hirmusti!

Söpön vaaleanpunaiset paperit, vähän pitsireunaa kuviosaksilla, valkoinen höyhen. Kehykset tekstille leikkasin itse käsintehdystä valkeasta paperista. Apumuottina käytin muuten leimavärikoteloa, tosi kätevä ja sopivan kokoinen! Teksti on omaa käsialaa ja pohjana lahjapaperirullan hylsystä leikattu kartonkipala. Vaaleanpunaiset tarrastrassit vielä yksityiskohtana.

Vaikka maaliskuulla jo mennäänkin, pikkuneidin varpaita lämmittämään neuloin vielä villasukat, hattaraisissa sävyissä totta kai. Lanka on Novitan Wool Neliraita, eli koko sukat raitoineen päivineen tulivat samasta kerästä.

"Kun on oikein pieni

voi lentää linnun untuvalla,

nukkua orvokinlehden alla,

kun on oikein pieni."

-Hannele Huovi-

Vaaleanpunaiset varpaat

Väreistä sen varmaan voi päätellä: tämä kortti lähti tyttövauvalle kastepäivän kunniaksi. Tilaustyönä tehtyyn korttiin sain melko vapaat kädet. Osviitaksi annettiin vain, että vauvan äiti on mieltynyt ruskeaan väriin ja yksinkertaiseen tyyliin. Visio ruskean ja vaaleanpunaisen yhdistelmästä tupsahti päähän heti, se on niin herkullinen!

Varpaat leikkasin valkealle käsintehdylle paperille askarteluveitsellä. Aluksi ajattelin laittaa jonkin tekstinkin, tyyliin "Kummitytölle", mutta kun tuo paperinarurusetti asettui paikalleen, ei teksti oikein luontevasti mielestäni mihinkään asettunut. Siispä päätin olla rikkomatta saavutettua harmoniaa.

Kortti on taatusti yksinkertaisuuden ylistys, mutta minusta sellaisena aika sievä. Ja varmasti täyttää tilauksen ehdot.

Pienen miehen elämän merille

Mieheni sai tässä taannoin kummiviran kunnian, ja minä tietenkin kunnian askarrella ristiäiskortti. Vähän aikaa piti miettiä, että mitä näihin tämmöisiin kortteihin oikeastaan on tapana tekstata... Onnea? Hyvää nimeä? "Ristiäispäivänä" olisi luultavasti ollut kelvollinen myös. Miehen kummius kuitenkin ratkaisi. "Kummipojalle" kuulostaa sitä paitsi jotenkin lämpöisemmältä kuin virallisenoloinen "Ristiäispäivänä".

Kortti on kaikessa yksinkertaisuudessaan jotenkin puhutteleva. Valmiille korttipohjalle liimasin tuota ihanaista Tildan paperivenepaperia, ja reunasta leikkasin kuviosaksilla "aaltoa". Tekstin tekstasin siis ikään kuin sisäsivulle. Ja käsikin pysyi kirjoittaessa vakaana; usein niitä tärinöitä ja lipsahduksia esiintyy juuri kriittisellä hetkellä, mikä siinäkin oikein on? Ruskea organzanauha rajaa tekstiä ja korostaa aaltoa.

Vintage-kiiltokuva on vaan niin ihana! (Löysin näitä ihan sattumalta kerran kirjakaupasta, enkä kerta kaikkiaan voinut jättää.) Seiloripojan värit sattuivat justiinsa nappiin kaiken muun kanssa, ja kokonaisuudesta tuli harmoninen.

Ei muuta kuin elämän meriä seilaamaan, hienon nimen keralla!

Tervetuloa vauva

Olin miettinyt uudelle sukulaisvauvalle korttia jo ties miten pitkään. Halusin ehdottomasti käyttää siihen tuota kylpylätarraa, mutta se kehveli ei meinannut asettua minkäänmalliseen korttiin ei sitten mitenkään päin. Sitten vauveli päätti ruveta syntymään, ja tuli kiirus - korttihan on puolitiessään!

Tässä se taas tuli todistettua, että pienessä paineessa ja viime hetken paniikissa syntyy parasta jälkeä. Nimittäin sittenhän se kortti syntyi kuin itsestään. Liimasin tarran valkoiselle kartongille ja leikkasin kartongin reunat kuviosaksilla. Tuputtelin reunan vielä kultaisella leimavärillä.

Koska kuvassa on aika paljon yksityiskohtia, kortin pohjapaperi on todella yksinkertainen. Kiinnitin kuvan paksulla kaksipuoleisella teipillä. Vähän blingblingiä pitää tietenkin juhlan kunniaksi olla, joten valitsin pojan korttiin siniset strassit. Organzanauha tuo väriä, ettei kokonaisuudesta tulisi pliisu. Nauha on kortin sisäpuolella kiinni rusetilla, kas näin:

Olen aika ylpeä tästä, vaikka itse sanonkin!