Minä se en ole kuunaan innostunut Runebergin tortuista. Ne kaupasta ostetut, ne ovat aina kauhean tiiviitä ja maistuvat... No ne eivät ole koskaan minulle maistuneet. Se lienee riittävän korrekti ilmaus. Joskus taannoin sain maistaakseni anopin tekemiä Runebergeja, ja nehän olivatkin makoisia! Sitä ennen ei ollut päähän edes pälkähtänyt, että niitäkin voisi itse leipoa.
Nyt sitten bongasin jostain paikallisesta ilmaisjakelulehdestä torttuohjeen. Tuijotin sitä pitkään ja hartaasti, mutta mikään aineksista ei näyttänyt siltä, että se ei minulle maistuisi. Yhdistelmäkään ei vaikuttanut hullummalta ja niinpä rohkaistuin kokeilemaan. Ja hyviähän niistä tuli. Kertokaas, mikä se oikein on se kumma ominaismaku niissä kaupan tortuissa?
Tällä ohjeella meillä syödään Runebergin torttuja vast'edeskin:
200 g voita tai margariinia
1,5 dl ruskeaa sokeria (alkuperäisessä ohjeessa 0,5 dl sokeria ja 1 dl fariinisokeria, mutta kotileipurin fariinisokeri oli kivettynyt - taas! Ruskea sokeri ajoi asian, toiminee tavan sokerillakin.)
2 munaa
1 dl kermaa
0,75 dl mantelirouhetta
1,5 dl keksinmuruja (käytin kaurakeksejä, joita löytyi kaapista)
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kardemummaa
3,5 dl vehnäjauhoja
Päälle:
vadelmamarmeladia
tomusokeri-vesiseosta
Vaahdota voi ja sokeri(t). Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne taikinaan vuorotellen kerman kanssa. Annostele leivosvuokiin (20 kpl). Tee taikinan pinnalle syvennys ja täytä paistonkestävällä vadelmamarmeladilla.Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. Jäähdytä kypsät tortut. Sekoita vettä tipoittain tomusokerin sekaan kunnes seos on tarpeeksi juoksevaa - muttei liian! Valuta seosta pikkulusikalla tortun päälle hillon ympärille.
Nuo 20 kappaletta mahtuvat ihan normaaleihin muffinipapereihin. Itselläni oli noita vähän korkeampia ikealaisia paperivuokia joita olisi voinut täyttää reilumminkin, vaan en arvannut kun en ennen ollut moisia torttuja tehnyt. Ensi kerralla sitten tiedän, ettei näillä leivonnaisilla ole taipumusta paisua yli äyräidensä.
