Kahvipöydästä korulippaaseen

Kirpparilöytöjeni ehdottomiin helmiin kuuluvat kielokuvioin koristellut alpakkaiset kahvilusikat, euron kappale. Ostin niitä kaksi, mielessäni jonkinlainen jatkojalostus. Korvakorut? Riipus? Rannekoru?

 

Kuvasta voinee päätellä pähkäilyjeni lopputuloksen. Herkkä kuvio ei ole yhtään liian krumeluurinen, eikä sellainen ole rannerenkaan toteutuskaan.

 

Lusikan pesät sahasin irti kaarevasti, niin että jälki muistuttaa vähän pikkiriikkistä kalan pyrstöä. Lusikat muistuttivatkin hetken kahta pientä silakkaa. Juotettuani ne kiinni toisiinsa, ne muistuttivat kahta pussaavaa silakkaa, kuten mieheni avuliaasti korjasi.

 

Pussailevista pikkukaloista päädyttiin rannerenkaaseen alasimen kautta: paukutin korun muotoonsa varovasti alasimen sarven päällä kumivasaralla. Hiukan jännitti juotokseni kestävyys, mutta hyvin tuettuna se ei joutunut liian koville ja kesti. "Pyrstöt" viimeistelin viilalla ja vesihiomapapereilla, jotta koru ei raapisi rannetta verille joka kerran puettaessa ja riisuttaessa.

 

Lopulta rengas lillui vielä hetken sitruunahappoliuoksessa, minkä jälkeen harjasin sen messinkiharjalla kiiltäväksi.

 

Olipa kerrassaan onni, että satuin omistamaan liput heti seuraavan päivän näytökseen musiikkiteatteriin. Pääsin samantien ulkoiluttamaan tätä kaunistusta!

To a Fabulous Friend

Koruja rakastava ystävättäreni täytti pyöreät 30 vuotta, eikä siihen paikkaan oikein mikään muukaan lahja paremmin passannut kuin tämä. Ranneketju ja korvakorut ovat sterling-hopealangasta ja Swarovskin kristalleista omin pikku kätösin rakkaudella väännellyt. Myös ranneketjun lukko on samaista hopeaa. Sitä en sentään itse askarrellut, vaikka myöhemmin kyllä tajusin että olisin voinut lukonkin itse näpertää. Ainakin jonkinmoisen.

 

On muuten pakko tähän väliin kehua supernopeaa toimitusta: tein tilauksen Helmikori.fi-verkkokaupassa torstaina ja jo perjantain päiväposti kolautti paketin luukusta minulle! Lahjalaatikko löytyi Prismasta, pehmusteet kaapin periltä.

 

Kortti syntyi Tampereen Kädentaitomessuilta tehdyistä hankinnoista: Papermanian Art Deco-sarjan kuvilla, strasseilla ja leimoilla, joihin yhdistelin sitten kaikenlaista omista kätköistä löytynyttä ekstraa.

Takakannen leidin leimasin ensin mustalla värillä, minkä jälkeen leimasin osittain päälle pigmenttimusteella ja embossasin nuo osat kultaisella kohojauheella.

 

Avattu kortti paljastaa sitten kaikenlaista pientä, vaikkakin melko yksinkertaista yksityiskohtaa: washiteippiä, ikkunaa, sulkia, strasseja, embossauksia... Sopivia tekstileimoja ei sattunut kuin tuo yksi "To a Fabulous Friend", joten loput tekstailin tyyliin sopivasti käsin.

 

Uusin suosikkini

Minulla on setti silikoniseen joustonauhaan tehtyjä rannekoruja mustanharmaista helmistä, jotka näyttävät vähän hematiitilta mutta ovat kyllä ihka aitoa muovia. Setissä oli alkujaan viisi korua, nyt jäljellä taitaa olla kolme - nauha kun napsahtaa väistämättä poikki ennemmin tai myöhemmin.

Viimeksi katkenneesta ehdin pelastaa helmet ennen kuin ne levisivät pitkin katuja mikä minnekin. Ne ovat tässä helmilinkein kasatussa renneketjussa nyt uusiokäytössä. Lisänä muutama Tiimarista hankittu isompi, hiukan vaaleanpunaiseen vivahtava helmi sekä papukaijalukko, jonka juuressa roikkuu vielä yksi helmi sekä pieni hopeanvärinen pisara (niinikään Tiimarista).

Tästä tulikin tuorein suosikkikoruni, joka käy arkisenkin asun piristäjäksi.

Syntymäpäiväsetti

Tein kerran itselleni pinkki-mustan rannekorun. Sen värimaailma herätti aika paljon ihastusta ja kiinnostusta, ja eräs ystävättäreni vihjaisi melko vakavissaan voivansa huolia samanmoisen. Lupasin tehdä, jos saisin hankittua lisää tarpeita.

Löysinkin jostain kaupasta (olisikohan ollut Suomalainen Kirjakauppa) pussillisen kyseisiä Sinellin helmiä, jotka sitten ovat odotelleet laatikossa melko pitkään ja hartaasti tekijäänsä. Korubuumin vallassa ja ystävättären syntymäpäivän lähestyessä sain aikaan tarttua toimeen.

Jotta onnistuisin yllättämään edes vähäsen, näpersin mukaan korvakorut sävy sävyyn. Hyvää syntymäpäivää!

Koruvaihde lipsahti päälle

Kun ottaa korupakin mukaan lähtiessään maalle, saa aikaan vaikka mitä. Muun muassa univelkaa, koska ei malta lopettaa illalla ihmisten aikaan kun kerran on pitkästä aikaa päässyt vauhtiin...

Mutta syntyihän niiden iltojen kuluessa tämäkin korusetti, jossa on muovi-, lasi- ja metallihelmiä sulassa sovussa. Ranneketju on pujotettu teräsvaijeriin.

Pikkuprinsessan korusetti

Olen tehnyt jo aika mojovan kasan koruja itselleni. Sellaisia aikuiseen makuun sopivia. Mutta voihan näitä tehdä pikkuneideillekin! Ranne- ja kaulakorusetin väkersin ystäväperheen kolme vuotta täyttäneelle tyttöselle. Jouduin kyllä käymään omien tyttärien helmivarastoa vajuuttamassa, sieltä löytyivät vaaleanpunaiset muovihelmet.

Kaulakorun tein yksinkertaisesti pujottamalla helmen ketjuun. Rannekorun helmet pujottelin vaijeriin. Molemmissa on tavallinen hopeanvärinen rengaslukko.

Vadelmaista

Joskus ei vain ota sujuakseen. Siksi tämä kaulakoru joutui odottelemaan valmistumistaan jokusen tovin. Halusin tehdä kolmesta vadelmanvärisestä, Helmimerestä ostamastani helmestä kaulakorun, joka ei olisi liian juhlavaa blingblingiä, vaan säväyttäisi sopivasti arkiasua. Sommittelin yhtä ja toistakin, vaan mikään ei tuntunut sopivan. Siihenpä se töppäsi koko projekti vähäksi aikaa.

Sitten sain käsiini Helmitaivas-kirjan (Johanna Vireaho & Sari Tammikari) ja inspiraatio putkahti takaisin. Yhdistelin isojen helmien kaveriksi mustia helmiä sekä vadelmanvärisiä siemenhelmiä yksinkertaisilla helmilinkeillä. Niskan takaa kulkee kaksinkertainen hopeanvärinen ketju. Niskaan jää keskelle lisäksi pieni helmiriipus. Koru on pitkä, joten lukkoa ei tarvitse.

Kaulakorun värien kanssa käy yhteen kolmeen vaijeriin vadelmanvärisistä siemenhelmistä pujoteltu rannerengas. Seassa on siellä täällä muutama musta välihelmikin sekä neljä nauhanjakajaa. Ei ollut muuten kaikista helpoin operaatio kiinnittää kolmen vaijerin laatikkolukkoa... En ole ehkä koskaan muulloin tuntenut itseäni niin töppösormiseksi! Vaan sainpas kiinni.

Vähän pinkkiä itsellekin

Pinkit villasukat lähtivät maailmalle, mutta tämä korusetti on ihan vain minua varten. Voi että ovat syötävän herkullisen väriset nuo Sinellin helmet! Seassa on muutama tavallinen pyöreä musta lasihelmikin eri pussista. Salpalukko on Tiimari-kamaa. Lukkoa reunustavat helmet on pujotettu korupiikkiin ja linkitetty vaijeriin.

Rannekorulle tein kaveriksi todella yksinkertaiset pinkit korvakorut. Vähän niin kuin pinkit puolukat.

Melko hohdokasta arkea

Sattuneesta syystä meillä on nykyään elämässä - arkenakin - melko paljon blingblingiä. Tai ainakin minulla. Korujen tuloa ei voi estää...

Kirkkaista, keltaisista ja muutamista harmaan/hopean sävyisistä helmistä pujottelin kaulakorun kolmeen vaijeriin. Lukon kiinnityskohtiin jäi hiukka toivomisen varaa, mutta tällä tekniikalla saa varmasti ihan kivoja juttuja aikaan. Tuon kaulakorun kanssa voi sitten laittaa vaikka nämä:

Yksinkertaiset korvikset piristävät arkiasunkin. Ihanan aurinkoiset nuo helmet, jotka löytyivät helmikorukurssin aarteistoista.

Nämä hohdokkaat kuparinväriset korvikset syntyivät jo viikonlopun kurssilla. Samaan sarjaan tein myös kaulakorun, jonka kyllä suunnittelin kurssilla, mutta lopulta tein valmiiksi kotona:

Olisihan tuo muuten valmistunut aiemminkin, vaan piti käydä hankkimassa kuparinväristä koruvaijeria. Sillä samalla reissulla tuli tehtyä tietysti vähän muitakin "tuikitarpeellisia" hankintoja... Muun muassa lisää tarpeita näihin:

Korvikset ja rannekorun tein kaveriksi kurssilla ensimmäiseksi työksi tekemälleni kaulakorulle. Rannekorussa on hopeanvärinen salpalukko, jota kuvassa ei näy.

Mieheni, joka on aina yhtä innokas näiden näperrysteni suhteen, kyllä tunnustaa (liekö vain perhesovun säilyttääkseen?) että hienoja ovat, mutta ihmettelee samaan hengenvetoon milloin aion ehtiä käyttää "noita kaikkia". Pitää kai vain hankkiutua mahdollisimman moniin juhlallisuuksiin.

Ranskanpastilleja ranteeseen

"Kohta noita on joka paikassa...," huokasi isäntä raskaasti eilen illalla esitellessäni uusimpia tekemyksiäni. (Ja aavisti luultavasti ihan oikein.) Minä nimittäin palasin helmikorukurssilta intoa puhkuen ja tarvikevarasto laajenneena. Enkä tietenkään malttanut olla illalla vähän pujottelematta!

Kuvan rannekoru muotoutui joskus Sinellin Facebook-arvonnasta voittamistani helmistä. "Ranskanpastilleja!" mies huudahti ihastuneena - ennen kuin totuus iski tajuntaan täysillä ja hän päätyi ensin mainitsemaani repliikkiin. Ja ranskanpastilleiltahan ne tosiaan näyttävät.

Vaijeri on teräsvaijeria, vaikka tietenkin kullanvärinen olisi sopinut tähän paremmin. Mutta en malttanut odottaa, eikä se sieltä paljon näy, pienet lenkit vain. Siitä tuli oikein kiva siro koru arkikäyttöön. Kas noin:

P.S. Muuttelin vähän noita tykkäilyjuttuja, vaikka enpä tiedä vaikuttaako se mitenkään mihinkään. Mutta jättäkääpä nyt kuitenkin edes rukseja itsestänne ja käynnistänne! :)