Anna Bogutskaya: Unlikable female character & Tuva Korsström: Osaako nainen ajatella?

 Nyt vähän feminististä kirjallisuutta! Tässä on kaksi paljonkin ajatuksia herättänyttä kirjaa. Osa ajatuksista muhii edelleen päässä, vaikka lukemisesta on jo hyvä tovi.

Anna Bogutskaya: Unlikeable female characters: the women pop culture wants you to hate

Tän kirjan luin yhdessä laura.linnea.lukee kanssa.

"How bitches, trainwrecks, shrews, and crazy women have taken over pop culture and liberated women from having to be nice.

Female characters throughout history have been burdened by the moral trap that is likeability. Any woman who dares to reveal her messy side has been treated as a cautionary tale. Today, unlikeable female characters are everywhere in film, TV, and wider pop culture. For the first time ever, they are being accepted by audiences and even showered with industry awards. We are finally accepting that women are-gasp-fully fledged human beings. How did we get to this point?

Unlikeable Female Characters traces the evolution of highly memorable female characters, from Samantha Jones as "The Slut" in Sex and the City to the iconic Mean Girl, Regina George, examining what exactly makes them popular, how audiences have reacted to them, and the ways in which pop culture is finally allowing us to celebrate the complexities of being a woman. Anna Bogutskaya, film programmer, broadcaster, and co-founder of the horror film collective and podcast The Final Girls, takes us on a journey through popular film, TV, and music, looking at the nuances of womanhood on and off-screen to reveal whether pop culture-and society-is finally ready to embrace complicated women."

Tässä olikin paljon kaikkea. Jonkun verran mun lukukokemusta heikensi se, etten lapsuuteni takia oo kattonu tai nähny suurinta osaa kirjassa esiintyvistä sarjoista tai elokuvista. Se ei kuitenkaan haitannut tai estänyt mua tunnistamasta alla olevia ns. naishahmoja.

The Bitch

The Mean girl

The Angry woman

The Slut

The Trainwreck

The Crazy woman

The Psycho

The Shrew

The Weirdo

Jäin vielä miettimään, että onko miehille tällaisia hahmoja kehitetty ollenkaan? En ainakaan hoksaa, ku jonkun kylähullun, juoppohullun.

Tuva Korsström: Osaako nainen ajatella?

suomentanut Anu Koivunen

"Naiset puuttuvat lähes kokonaan länsimaisen filosofian historiasta.

Mitätöidäänkö naisten ajattelua? Onko ajattelulla sukupuoli? Kulttuurijournalisti Tuva Korsström esittelee meille mm. Mary Wollstonecraftin, Simone Weilin, Hannah Arendtin sekä nykyajattelijat Hélène Cixous'n ja Luce Irigarayn. Mietteet Simone de Beauvoirin ja Jean-Paul Sartren suhteesta yhdistyvät kirjailijan ajatuksiin omasta äidistään ja tämän taistelusta avioliiton kahleita vastaan. Puheenvuoron saavat myös suomalaiset tutkijat Sara Heinämaa ja Martina Reuter. Kun naiset ottavat filosofian haltuun, päästään pohtimaan naisille tärkeitä ihmisenä olemisen kysymyksiä."

Pioneerit

Sor Juana de la Cruz

Mary Wollstonecraft

Charlotte Brontë

Aleksandra Kollontai

Simone Weil, Rose Luxemburg, Hannah Arendt ja Edith Stein sekä Julia Kristeva, Melanie Klein ja Colette.

Luovuus tai kuolema

Cora Sandel ja Mirjam Tuominen

Moa Martinson ja Helvi Hämäläinen

Aina Enckell

Oma lukunsa

Simone de Beauvoir, Åsa Moberg, Toril Moi ja Nawal el Saadawi

Toukokuun kapinan tyttäret

Hélène Cixous

Luce Irigaray

Gisèle Halimi ja Antoinette Fouque

Ajattelu 2000-luvulla

Genevieve Lloyd, Martina Reuter ja Sara Heinämaa

Martha Nussbaum ja Elina Vuola

Claudia Lindén, Ellen Key ja Nina Björk

Linda Skugge

Näistä naisista Kosström kirjoittaa tässä esseekokoelmassaan. Nää esseet teki muhun vaikutuksen. Kaikista näistä naisista en ole edes kuullut koskaan! Ja se tuntuu surulliselta. Siksipä tein itselleni muistikirjaan ylläolevan listauksen ja aion lukea jokaiselta naiselta yhden teoksen. (paitsi Helvi Hämäläiseltä, jolta oon lukenu runokirjan Sukupolveni unta) 

Osa näistä naisista on melkoisen ristiriitaisia tyyppejä, eikä aina niin hyviä ihmisiäkään. Kaikilla on kuitenkin se kohdallaan, että misogynia ja patriarkaatti on vaikuttanut suuresti heidän elämäänsä. Eikä millään hyvällä tavalla. Ne on vaikuttanut ajatteluun tavalla tai toisella, niinku meillä kaikilla. Korsström avaa esseissään sitä, mistä näiden naisten ajattelu on kummunnut.

Korsström kirjoitti kirjassa myös äidistään, Mirjam Tuomisesta. Sekin oli mielenkiintoista! Se oli mahtavaa, että tässä oli suomalaisiakin naisia mukana. Enpä oo heistäkään pahemmin kuullut. No, nyt on tulossa muutos, kun pikkuhiljaa luen kultakin jotakin.

Niin, ja osaako nainen ajatella? No, mitäs luulette?

Eva Frantz: Tästä pelistä pois & Kati Hiekkapelto: Tumma

Parit suomalaiset dekkarit tähän väliin! Kaks mun lempparidekkaristia ja hauskasti molempien kirjojen päähenkilön nimi on Anna.

Eva Frantz: Tästä pelistä pois

suomentaneet Ulla Lempinen ja Arja Kantele

Tää oli kyllä taattua Frantzia!

"Pikkukaupunkilaiset ovat ylpeitä uudesta asukkaastaan, jääkiekkolegenda Samuel Lindbergistä, joka on palannut kotimaahansa NHL-vuosien jälkeen. Hänen amerikkalainen vaimonsa Alison ei kuitenkaan tahdo sopeutua ja pariskuntaa ympäröi salailun ilmapiiri. Kaupunkia kuohuttaa myös uusi pyörätiehanke, jonka suurin vastustaja, erakoitunut ja äksy Börje Bohman on kadonnut jälkiä jättämättä. Idyllin särkee myös kauhea yllätys, joka odottaa tuoretta äitiä hänen kurkatessaan vaunuissa nukkuvaa vauvaansa.

Vanhempi konstaapeli Anna Glad ottaa tehtäväkseen ratkaista useamman mysteerin kerralla. Sillä tavoin hän pystyy välttelemään ajatusta siitä, että on vain muutaman kuukauden päästä saamassa lapsen, jonka isä asuu satojen kilometrien päässä.

Voiko Anna Glad luottaa vaistoihinsa, kun raskaus sekoittaa rutiinit?

Tästä pelistä pois jatkaa taidokasta dekkarisarjaa, jossa pienen kaupungin ihmisiä erottaa ja sitoo yhteen menneisyys ja sen salaisuudet."

Hei mikkä juonenkiemurat! Oijoi! Tuliko vedätetty olo? No vähän joo. Nautinko siitä? Todellakin! Tämä kirja on kyllä sellainen, että varmaan luen joskus uudestaan. Oli niin hauskaa, ku tarina hiljokseen avautuu ja sää kääntelet sivuja ahmiessasi kirjaa etiäpäin. Ja kun ei ihan heti päässy kiinni siitä, että mitä kaikkea katoamisten takana on. Wau. Olipa kyllä kirja! Ihanaa! Onneksi seuraava Frantzin kirja on jo hyllyssä! Ja sitä seuraava osakin on ilmestynyt tänä vuonna 😍

Kati Hiekkapelto: Tumma

"Menneisyyden painama Anna Fekete matkustaa kotikaupunkiinsa Serbian unkarilaisalueille ja alkaa tutkia nuoren romanimiehen kuolemaa. Vähitellen Annalle paljastuu myös Euroopan pakolaiskriisin todellisuus.

Kotikaupungin kesäisissä viinijuhlissa Annan käsilaukku varastetaan, mutta varas löytyy heti seuraavana päivänä - kuolleena joen rannasta. Paikalliset poliisit ovat haluttomia tutkimaan tapausta kovin tarkasti, joten Anna ottaa ohjat käsiinsä. Yllättäen Annan seuraamat johtolangat kietoutuvat hänen oman perheensä historiaan. Samalla tilanne kaupungissa kiristyy, kun seudulle alkaa virrata pakolaisia."

Tässä kirjassa Anna matkustaa kotikaupunkiinsa Serbiaan ja tietenkään ei voi olla tarttumatta tilanteeseen, jossa poliisinvaistot herää. Anna saa myös tietää isästään asioita ja alkaa tonkia niitä. Siitähän ei kaikki tykkää. Täytyy sanoa, että olipa tässäkin juonenkiemurat! Oivoi! Ahmin tätäkin, oli niin jännää. Lisäksi oli kivaa saada lukea Annasta kotikonnuillaan ja kun hän vertasi poliisintyötä siellä ja poliisintyötä Suomessa. Mielenkiintoinen lisä tarinaan! Samaten Annan isän taustojen aukeaminen oli tosi mielenkiintoista luettavaa.

Oon näihin Hiekkapellon dekkareihin niin tykästynyt. Toivon ihan hirmuisen kovaa, että Hiekkapelto kirjoittaisi tähän sarjaan vielä jatkoa. Tai vaikka jotain ihan muuta. Lukisin! 💕

Eila Pennanen: Tunnustelua & Sara Razai: Olen etsinyt sinua

 Tänään tarjolla kaksi ihan erilaista kirjaa. Esseekokoelma ja psykologinen romaani.

Eila Pennanen: Tunnustelua - kirjallisuusesseitä

"Eila Pennanen aloittaa kokoelmansa käsittelemällä kahta englantilaista kirjailijaa. E. M. Forster, "liberaali, joka vaikeni", on antanut aihetta sivuta yleisemminkin kysymystä siitä, miksi kirjailijat joskus luopuvat kirjoittamisesta näennäisesti kesken uraansa. Aldous Huxley'n asennoitumista tarkastellaan virkeästi, vähän ilkeästi ja huvittuneestikin erään hänen laatimansa esseen pohjalta. Seuraavassa osastossa kirjoittaja tulkitsee Volter Kilven tuotantoa ja sen taustaa lähtökohtinaan "kaksi Volter Kilven henkilöhahmoa" ja "Vaasan Villen fregatti". Aiheet on saatu romaneeista "Kirkolle", "Antinous" ja "Alastalon salissa". Naisia taakankantajina ja sijaiskärsijöinä tutkitaan viimeisen osaston kolmessa esseessä, joissa Eila Pennanen naisen intuitiollaan avaa vakuuttavia näkymiä Maria Jotunin, Marlen Haushoferin ja Iris Murdochin teoksiin. Päätteeksi esitellään japanilaisen Junichiro Tanizakin tuotantoa.

Eila Pennanen kuuluu kriitikoittemme eturiviin. Ensimmäistä esseekokoelmaa laatiessaan hän on pitänyt silmällä kokonaisuutta ja laajoja asiayhteyksiä. Näin siitä on tullut poikkeuksellisen yhtenäinen, kun eri kirjailijoiden kohdalla tuodaan esille uusia aspekteja. Eila Pennasen tapa paneutua kirjoihin on lukijalle antoisa myös sikäli, että hän ottaa huomioon kirjailijan persoonallisuuden ja tarkastelee sen heijastumista teoksissa. "

Tää oli kiinnostava esseekokoelma! Pennanen osaa kirjoittaa niin, että minulla herää kiinnostus kirjoista joista hän kirjoittaa. Varsinkin Haushoferin ja Murdochin teoksien lukeminen alko kiinnostaa paljon.

Haluan lukea Pennaselta paljon lisää! 

Sara Razai: Olen etsinyt sinua

suomentanut Jaana Nikula

"On kulunut noin vuosi WTC-iskuista, Irakin sotaa valmistellaan. Ilmassa on levottomuutta, jotakin kaoottista. Mutta turkulaisen 26-vuotiaan ekonomin, Annika Anderssonin elämä ei ole kaoottista. Hän elää varman päälle ja hoitaa työnsä säntillisesti. Mutta jonkin rauhattomuuden ajamana Annika lyöttäytyy seurueeseen, joka istuu iltojaan Bailando-baarissa. Siellä on usein yksikseen myös poika, jonka nimeä kukaan tytöistä ei tiedä. Annika tutustuu poikaan, 19-vuotiaaseen Samimiin, kodittomaan Tabestanista tulleeseen pakolaiseen. Se muuttaa Annikan elämän. Annika löytää itsensä paikoista, joista hänellä ei ollut aiemmin aavistustakaan: pizzeriasta, jossa pojat tekevät töitä muukalaispassiensa turvin ympäri vuorokauden, seitsenlapsisen perheen olohuoneesta turkulaislähiössä tai keskeltä ihmisiä, jotka tulevat sodasta mutta eivät löydä rauhaa. Romaani etenee kepeästi ja paljastaa samalla syviä teemoja. Ruotsinkielisen Annikan ja suomea niin ikään vähän puhuvan Samimin tarina on ainutkertainen päänavaus teemoihin, joita suomalaisessa kirjallisuudessa ei ole käsitelty. Razai kirjoittaa tuoreesti, oivaltavasti ja suoraan Annikan ja hänen ystävien odotuksista ja jännityksen halusta, toisen maailman kohtaamisesta, ennakkoluuloista, stereotypioista ja rakastumisesta - elämän suunnanmuutoksista."

Tää oli jännä kirja. Oudon lakoninen ja vetävä yhtäaikaa. Piti lukea loppuun asti. En osaa vieläkään pukea sanoiksi lukukokemustani. 

Eva Frantz: Kahdeksas neito & Leena Lehtolainen: Vihreän lohikäärmeen risteys

 Kaksi suomalaista naisdekkaristia, olkaa hyvät!

Eva Frantz: Kahdeksas neito

Anna Glad -sarjan toinen osa! Tässä oliki mutkaisa juoni loppujen lopuksi.

Joulukuinen päivä ja avannosta löytyy kuollut nainen. Anna Glad pääsee taas tutkimaan murhaa. Murhassa onkin mutkia matkassa useampi. Miten kaikkeen liittyy läheisella saarella sijaitseva koulu, jossa oli aikanaan hankalia nuoria? Nykyään se on Futurica-niminen opinahjo. Tarinaan sekaantuu tämän nykyisen koulun oppilaita, jotka joutuvat kestämään aikuisten miesten seksuaalista häirintää ja päättävät kostaa. Entä sitten Lucianpäivä? Miten se liittyy kaikkeen? Annan päätä ja sydäntä vaivaa myös Tomas, joka on toisella puolen Atlanttia. Rolf taas joutuu/pääsee sydänleikkaukseen ja se stressaa Rolfia suuresti. Onneksi Anna pohtii hänen kanssaan töitä ja järjestää myös yllätyksen. Monenlaisia mutkia on matkassa ja oli kyllä mielenkiintoista luettavaa taas! Mukavana ylimääräisenä juonena on Annan ja kumppanien uusi työkaveri, joka onkin melkoinen tapaus, etten sanoisi jopa että raivostuttava.

Frantz loi taas kunnon kiemurat luettavaksi. Seuraava osa pitää kyllä saada käsiinsä pian!

Leena Lehtolainen: Vihreän lohikäärmeen risteys

En oo Leena Lehtolaiselta lukenut muuta kuin Hilja Ilveskero -sarjaa. Tää nuortenkirja herätti mun kiinnostuksen ja tartuin siihen!

"Miksi vihreän lohikäärmeen kuva ilmestyy seinään yhä uudestaan?

Vihreän lohikäärmeen risteys on nuortenjännäri menetyksestä ja ystävyyden voimasta. Asioista, joita ei haluta paljastaa aikuisille. Maailmasta, jossa pelko ja toivo kietoutuvat toisiinsa, eikä kukaan lopulta pärjää yksin.

Kuka on maalannut kävelyteiden risteyksessä olevaan sähkökaappiin lentoon lähdössä olevan vihreän lohikäärmeen? Miksi kuva ilmestyy seinään yhä uudestaan, vaikka se maalataan peittoon tai koetetaan pestä pois?

Juuri lukion aloittanut Viggo tietää, että alkuperäisen maalauksen teki hänen veljensä Joel. Joel harrasti mahjongin japanilaista versiota riichiä ja vihreä lohikäärme oli hänen lempitiilensä pelissä. Joel on ollut kadoksissa yli kaksi vuotta, eikä poliisilla ole minkäänlaista johtolankaa. Onko hän lähtenyt vapaaehtoisesti vai joutunut rikoksen uhriksi?

Selma ja hänen ystävänsä Sennu Koivu kävivät usein katsomassa lohikäärmettä. Vietnaminkiinalaisen äidin tytär Sennu oli heidän leikeissään itäinen lohikäärme, Selma läntinen. Tytöt keksivät yhdessä lohikäärmeiden kielen, jota ei ymmärtänyt kukaan muu kuin he. Nyt Sennua ei enää ole, mutta Selma käy lohikäärmeen luona etsimässä yhteyttä kuolleeseen ystäväänsä.

Selman sisaruksella Savulla on omat huolensa. Roadman-kulttuuria ihannoiva jengi on saanut kiristettyä hänet mukaan ryöstelemään merkkivaatteita. Selma ei halua katsoa vierestä, kuinka Savu tuhoutuu. Uskaltaako hän kertoa murheestaan Sennun isälle Pekka Koivulle, joka on töissä Länsi-Uudenmaan poliisin nuortenyksikössä? Minkä neuvon Vihreä lohikäärme antaa Selmalle ja Viggolle?."

Että mitäpä tähän lisäämään. Kirja oli vetävä ja ahmittava, hahmot hyviä ja nautin sen lukemisesta. Lopussa oli mukavia yllätyksiä, joita en ihan osannut odottaa. Ois hauskaa lukea jatkoa tälle kirjalle!

Kaks aika erilaista kirjaa olivat. Toki toinen nuorille suunnattu ja toinen aikusille. Yhtäkaikki, hyviä molemmat ja kiinnostaa lisää lukea molemmilta.

Kaksi ruotsinkielistä lastenkirjaa

 Luen näitä ruotsinkielisiä kirjoja, ku petraan ruotsintaitojani. Pikkuhiljaa alkaa sujumaan. Vielä en kuitenkaan ehkä tohi alkaa aikuistenkirjoja lukemaan.

Sanna Juhlin & Katarina Vintrafors: Emma amatördetektiv

Tää oli hauska tarina Adelesta, jonka isä lähettää hänet kotoa Australiasta Ruotsiin tädin luo, jota Adele ei ole koskaan tavannut. Täti, Emma, ei ookaan ihan tavallinen täti. Hän on salapoliisi ja muutenkin melkoisen värikäs tyyppi. Kuten kannestakin voi päätellä, vasemmalla Emma ja oikealla Adele, joka pukeutuu aina mustiin vaatteisiin. Emma saa ratkaistavaksi naapurin pojalta Vallelta mysteerin, kun hän haluaa tietää, että mitä isänsä salailee. Se mysteeri liittyy myös Emman taloa vastapäätä olevaan synkkään taloon. Tykkäsin kirjasta! Jos tälle tulee jatkoa, ni luen ehdottomasti.

 

Hanna Lundström & Maija Hurme: Ljusligheter

Toinen ruotsinkielinen lastenkirja oli tää lasten runokirja. Näitä en ihan niin hyvin ymmärtäny ku vaikka tuota ylempää kirjaa. Mutta se ei haitannu! Tätä oli niin kivaa lukea ja tässä oli ihana kuvitus, kuten voitte kattoa kahesta alla olevasta kuvasta.

Kirsikankukat kukkii. Tää kuva aivan ihana! 💖

Tää kuva komeetasta avaruudessa oli mun mielestä niin hieno!

Tuntuu hyvältä, ku kielitaito pikkuaskel kerrallaan paranee. 

Saa suositella ruotsinkielisiä kirjoja! Myös niitä aikuisten! Selkokirjoja yms.

Dekkariviikot: Karin Erlandsson: Saarretut

 Vihdoin sain jatkettua Erlandssonin Kuolonkieloissa aloittamaa tarinaa! Sen näköjään luin viime vuonna dekkariviikolle.

Takakansiteksti:

"Painostavaa jännitystä lumen saartamassa pikkukaupungissa

Mitä tapahtuu, kun äiti murhataan? Saarretut kertoo perheestä, joka yrittää jatkaa elämää. Suru on läsnä, mutta pian käy ilmi, että menneisyydessä on asioita, jotka pitävät otteessaan. Perheen isä Krister makoilee enimmäkseen sohvalla kääntäen selkänsä lapsille ja maailmalle, tytär Kajsa voitelee joka päivä uudet leivät ja yrittää saada kaiken näyttämään normaalilta. Kajsa jää yhä enemmän yksin: kuolleen äidin tytär. Perheen pojan Jonaksen ajatuksista ei tiedä kukaan.

Eletään 1990-luvun alkua ja paikallislehden toimituksessa Sara Kvist kollegoineen painaa pitkää päivää kaupunkiin on iskenyt vuosisadan lumimyrsky. Neljä kaupungin viidestä ulospääsytiestä on pian poikki, käytössä on vain yksi lumiaura ja poliisiasemalla Harry on yksin vastuussa järjestyksestä. Hyytävästä viimasta huolimatta tunteet alkavat kuumeta saarroksiin joutuneessa pikkukaupungissa."

Tää todella jatkaa Kuolonkieloissa aloitettua tarinaa. Aikaa on mennyt useampi kuukausi eli kesästä ollaan siirrytty talveen. On älytön lumimyräkkä, tiet ja koko pikkukaupunki hautautuu lumeen. Edellisessä osassa tapahtunut Monikan murha vaivaa ihmisiä edelleen. Monikan perhe suree ja käyttäytyy kummallisesti. Monikan ystävä ja puolisonsa ovat myös "sekaisin". Sara on eronnut Robertista ja pelkää häntä edelleen väkivallan seurauksena. Silti hän jatkaa sitkeästi töitään pikkukaupungin lehdessä.

Lumi-infernon myötä tilanne alkaa kärjistyä. Tapahtuu kaikenlaista ja tilanne senkus kiristyy ja lopussa eskaloituu kaikki. Lukija saa selville asioita, mitä kirjan henkilöt eivät edes tiedä. Erlandsson osaa totisesti luoda tunnelmaa. Kaikki on niin arkista ja tavallista ja pinnan alla kuohuu ja sieltä sitten ryöpsähtelee pieninä puroina ja lopuksi pato murtuu. Sitä oli niin mielenkiintoista seurata!

Niin moni asia jäi auki, että toivon tuhottoman kovasti, että Erlandsson jatkaa vielä tätä tarinaa. Pliis! Joohan? Jatkathan!? Haluan tietää, miten näille ihmisille käy jatkossa.

Edith Södergran: Maailma on minun - runoja ja valokuvia

Agneta Rahikainen ja Eira Sillanpää ovat koonneet ja toimittaneet tämän Edith Södergranin runoista ja valokuvista kootun teoksen. 

Helvetti

Miten helvetti on ihana!

Helvetissä ei kukaan puhu kuolemasta.

Helvetti on muurattu maan sisuksiin

ja koristettu hehkuvin kukin...

Helvetissä ei kukaan sano tyhjää sanaa...

Helvetissä ei kukaan ole juonut eikä kukaan ole nukkunut

eikä kukaan lepää eikä kukaan istu hiljaa.

Helvetissä ei kukaan puhu, vaan kaikki kirkuvat,

siellä eivät kyynelet ole kyyneliä eikä suruilla ole voimaa.

Helvetissä ei kukaan sairastu eikä kukaan väsy.

Helvetti on muuttumaton ja iäinen.

Sain nyt paremman kuvan Södergranin runoista. Tykkään! Varsinkin ylläoleva runo oli jotenkin wau. Södergranin kuvat oli osa hienoja ja osa varsin tavanomaisia. Tykkäsin eniten Södergranin selfieistä, varsinkin peilin kautta otetuista. Aikamoinen tyyppi ollu tää Södergran. Ois mahtavaa päästä tutustumaan häneen! 

Runoilla oli useampi eri suomentaja: Uuno Kailas, Jyrki Kiiskinen, Arja Pikkupeura, Pentti Saaritsa, Aale Tynni ja Riikka Johanna Uhlig.

Sonja Hellman: Naiset ilman maata

Tää oli ahmittava ja koskettava kirja!

 

"Viisitoista kertomusta maahanmuuttajanaisen elämästä

Maahanmuutto on Suomessa melko tuore ilmiö muuhun Eurooppaan verrattuna. Meillä maahanmuutto laajassa mitassa alkoi vasta 2000-luvulla. Vuoden 2010 lopussa vain 4,2 prosenttia Suomen väestöstä puhui äidinkielenään jotain muuta kuin kotimaisia kieliä. Islaminuskoisia on noin yksi prosentti.

Kirjan viisitoista haastatteluun perustuvaa tarinaa nostavat kuuluviin äänen, joka harvemmin onnistuu tunkeutumaan julkisuuteen. Maahanmuuttajien elämäntarinat kuuluvat naisille, jotka ovat kotoisin yhdeksästä eri maasta – mm. kansanmurhan ja joukkoraiskausten Bosniasta, sisällissodan Somaliasta ja talibanien ajan Afganistanista

Myös naisten tilanne Suomessa vaihtelee yhtä paljon kuin kotipaikkakunta: on lääkäriä, sosiaalityöntekijää ja kielenopettajaa. Samoin on kielitaidon laita – toiset osaavat suomea tai ruotsia hyvin, jotkut eivät vielä juuri lainkaan.

Hellman antaa naisten itse kertoa mutta kuuntelee tarkkaavaisesti. Heidän kohtalonsa ovat koskettavia. Ne saavat miettimään, kuinka on mahdollista, että meillä on varaa antaa inhimillisten resurssien lojua vuosi­kaudet kesannolla. Miksei sen sijaan anneta näiden naisten tulla suomalaisen yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi.

Kirjan tarinat luettuaan ei tiedä maahanmuuttajanaisista kaikkea mutta paljon, paljon enemmän kuin jättäytymällä valtamedian varaan – kaikenlaisista hommafoorumeista puhumattakaan."

Tää oli kyllä mielestäni onnistunu kirja! Takakansiteksti ei anna ollenkaan oikeutusta tälle kirjalle. Hellman osas tuoda naisten tarinat esiin sellaisina, ku kukin kertoi sen. Ne oli koskettavia, pisti miettimään ja ihmettelemään. Ahmin tän kirjan melkein yhdeltä istumalta. Väkisinkin sitä miettii, että millaista kohtelua itse saisi, jos muuttaisi toiseen maahan ja ihan toiseen kulttuuriin, työn takia tai pakolaisena. Auts. Ite haluaisin tehä jotain tälle asialle, jotain helpottaakseen maahanmuuttajien elämää. Pitää miettiä, että mihin pystyisin. Edes pieneen.

Linda Bondestam: Elämäni pohjalla - yksinäisen aksolotlin tarina

Yöpöydän kirjat- blogista bongasin tän satukirjan ja varasin saman tien tän kirjastosta, että pääsen itekin pian lukemaan tän.

 

Dystooppinen satu ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista pienen aksolotlin näkökulmasta. Tää oli tosi ihana! Sävy ei oo tuomitseva, syyllistävä tai edes opettava, vaan asiat todetaan ja seurataan miten aksolotlin elämä sujuu. Kuvitus oli kans mun mieleen. Bondestam itse tehny senkin tarinan lisäksi. 

Ah, tällaisia kirjoja kaipaan luettavakseni! Jotenkin tän lukeminen nyt sopi niin hyvin yhteen uusimman IPCC:n raportoinnin uutisoinnin kanssa. Pisti miettimään. 

Tätä kirjaa voi suositella ihan kaikille! On tässä muitaki teemoja ku ilmastonmuutos, kuten yksinäisyys ja perhe jne. Mun mielestä lapsille sopivalla tavalla käsitelty niitäkin.

Sofia Chanfreau & Amanda Chanfreau: Kirahvin sydän on tavattoman suuri

Tää Finlandia-palkinnon saanut kirja oli todella ihana! 

 

"Vega on kymmenvuotias ja asuu isänsä kanssa Kirahvisaarella. Vegan elämässä kaikki sujuu tavalliseen tapaan, siis hyvin epätavallisesti. Hän näkee asioita, joita kukaan muu ei näe, kuten mielikuvituseläimiä, jotka pitävät hänelle seuraa arkisin. Kylpyhuoneessa asuu harmaakarhu, jonka turkki on kauttaaltaan shampoovaahdossa, ja koulumatkalla vastassa ovat asfalttimajava Atle ja suojatieseepra Sakarias.

Vega ei ole koskaan tavannut äitiään, ja kun hän kysyy äidistä isältä ja isoisä Hektorilta, nämä puhuvat aivan hämäriä. Kun isä vielä hankkii nuivan tyttöystävän ja Vega saa yllättävän kirjekaverin, hän päättää lähteä seikkailuun saadakseen lisää tietoa äidistä.

Kirahvin sydän on tavattoman suuri on maagisen realismin värittämä kertomus kaipuusta olla osa perhettä, löytää paikkansa maailmassa ja tulla rakastetuksi sellaisena kuin on. Kirja sopii mainiosti luettavaksi yksin tai yhdessä vanhemman kanssa."

Tätä Vegan matkaa oli mielenkiintoinen seurata. Jotenkin vain upposin tarinaan ja eläydyin Vegan äidin etsimiseen. Vega sain myös ensimmäisen ystävän äitiä etsiessään, Nelsonin, joka onkin aika mielenkiintoinen tyyppi. Koko tämä tarina ja kuvitus ja kaikki lämmitti suuresti mun sydäntä ja ihastutti. Kirjassa oli myös mielenkiintoisia otuksia: pallervantit, kauholeikot, hutelopallerot, klohmotassu, kärsäruotiaiset, kärsämöhjöset, kääpiökyttyräiset jne. Mielenkiintoisia mielikuvitusolentoja, jotka ovatkin aivan todellisia. Ja miten Outi Menna onkin osannut kääntää nuo kaikki eläinten nimet? 

Tää oli todellakin todella ihana tarina. Rakastan tällaisia kirjoja! 💗

Eva Frantz: Sininen huvila

Koska Reader Why Did I Marry Him- blogissa on kehuttu näitä Eva Frantzin Anna Glad- kirjoja, niin päätin sitten tarttua tähän ekaan, Siniseen Huvilaan.

 

Tää oli kyllä mielenkiintoinen, koska ulottui blogimaailmaan. Bloggari Becca Stenlund löytyy kotoaan vakavasti loukkaantuneena. Anna Glad saa tehtäväkseen tutkia tätä rikosta. Tottakai Gladilla on sitten myös omat henkilökohtaiset kiemuransa kirjassa, kuten työttömäksi joutunut puoliso, joka vain pelaa kotona, eikä tee mitään muuta ja se aiheuttaa ongelmia. Mielenkiintoinen oli myös Gladin työpari Rolf Månsson, joka pitkän heretoavioliiton jälkeen on löytäny puolisoksi miehen. 

Tutkimukset etenee ja rikoksen taustalta alkaa paljastua kaikkea jännää menneisyydestä. Mää ahmaisin tän parissa päivässä. Tyyli oli niin rennonletkeää, että tätä mielikseen luki. Ja tottakai varasin seuraavan osan heti, että pääsee pian jatkamaan tätä sarjaa.

On muuten kivaa, että löytyy näitä suomenruotsalaisia kirjailijoita luettavaksi. En oo tainnu kovin montaa edes lukea.

#dekkariviikko: Karin Erlandsson: Kuolonkielot

 Kirsin Kirjanurkassa julkaistiin tämän vuoden #dekkariviikko. Minäki ekaa kertaa mukana!

Mulla on jo pitkään ollut lukulistalla Karin Erlandssonin kirjat. Vihdoin sain aikaiseksi tarttua tämän ahvenanmaalaisen kirjailijan teokseen! Heti kun sain tämän kirjan loppuun, mun oli pakko varata kirjastosta Saarretut, joka jatkaa Kuolonkielojen tarinaa.

Tää tarina sijoittuu 1990-luvulle. Sara on saanu kesätyön toimittajana pienestä paikallislehdestä. Näin hän saa tarvitsemaansa työkokemusta ja pääsee lähelle paikkakunnalla asuvaa poikaystäväänsä. Paikkakunnalle muutettuaan alkaakin tapahtua. Metsästä löytyy kuollut nainen, jonka ei olisi pitänyt edes olla siellä, mistä hän löytyi. Sara tutkii naisen, paikkakunnalta olevan opettajan, kuolemaa ja yrittää selvitä parisuhteen paineissa, kun Robert on niin vaativa ja mustasukkainen. Paljon on mutkia matkassa, kun mikään ei tunnu olevan sitä, miltä näyttää.

Tää dekkari oli todella mukavaa luettavaa! Iltasin vaan upposin lukemaan tätä. Tänkin ahmaisin parissa illassa, kun oli niin kivaa luettavaa ja juonikaan ei ollut sitä, miltä näytti ensin.

Aja Lund: Jag är en samlare, jag vill ha mer

Sattumalta katoin alkuvuodesta Strömsöä ja siinä näin Aja Lundin. Ohjelmassa kerrottiin hänen keräilystään ja että hän on tehnyt kirjan siitä. Kiinnostuin välittömästi ja varasin kirjan kirjastosta samontein. Tämän kirjan kerkesin hakea viimeisenä hetkenä ennen kuin kirjastot suljettiin keväällä. Yllätyin kirjan isosta koosta. Aikamoinen järkäle oli raahata kotia. Harmi ku en tajunnu ottaa semmosta vertailevaa kuvaa, mistä ois nähnyt tämän kirjan koon.

Kirja oli mielenkiintoinen! Lund kertoo oman tarinansa siitä kuinka hänestä tuli keräilijä. Kirjassa hän myös haastattelee useita keräilijöitä niin Suomesta kuin ulkomailta ja kertoo heidän tarinansa keräilyn suhteen. Lund on myös ottanut paljon upeita kuvia keräilemistään tavaroista. Ne olivat niin hienoja, että kelpaisivat vaikka tauluiksi seinille!

Ite en oo koskaan ollut mikään suuri keräilijä. Lapsena keräsin kiiltokuvia ja tarroja jonkun vuoden ja siihenpä se jäi. Tän kirjan lukemisen myötä tajusin, että kyllähänä minä keräilen. Oon nimittäin jo lapsesta asti kerännyt talteen oman elämäni palasia. Mulla on tallessa lapsuusajan päiväkirjat, runovihkot, kiiltokuvavihkot, kaikki mahdollinen vastaava mitä oon vaan saanut talteen omasta elämästäni. Ja sitä samaa teen edelleen! 

Keräilijöitä kohtaan on käsittääkseni vähän nihkeä asenne. On ollut ittellänikin, myönnän. Oikeasti pidän keräilyä mielenkiintoisena asiana. Just kiinnostavaa on se, että mistä se keräilyn tarve kumpuaa ja miksi just joku tietynlainen esine tai asia on keräilyn kohde. Mistä syntyy se tarve keräillä?

Tää kirja oli tosi mielenkiintoista luettavaa! Suosittelen lukemaan. Haluaisin myös päästä käymään Aja Lundin putiikissa Pietarsaaressa. Se olisi varmasti upea tavarataivas. Tästä linkistä pääsee Aja Lundin kotisivuille. Siellä näkee myös niitä upeita kuvia, mitä oli tässä kirjassa.

Onko joku muuki lukenut tän kirjan?