Haapajärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muista merkityksistä katso Haapajärvi (täsmennyssivu).
Haapajärvi

vaakuna

sijainti

Haapajärven kirkko
Haapajärven kirkko
Sijainti 63°44′55″N, 025°19′05″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Nivala–Haapajärven seutukunta
Kuntanumero 069
Hallinnollinen keskus Haapajärven keskustaajama
Perustettu 1838
– kauppalaksi 1967
– kaupungiksi 1977
Kokonaispinta-ala 789,31 km²
146:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 766,42 km²
– sisävesi 22,89 km²
Väkiluku 6 490
140:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
väestötiheys 8,47 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 18,3 %
– 15–64-v. 56,3 %
– yli 64-v. 25,4 %
Äidinkieli 2023 [4]
suomenkielisiä 97,9 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 2,0 %
Kunnallisvero 10,20 %
21:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja Jonna Tamminen[6]
Kaupunginvaltuusto 27 paikkaa
  2021–2025[7]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • PS
 • KD
 • Muut

13
5
5
2
1
1
www.haapajarvi.fi

Haapajärvi on kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kaupungissa asuu 6 490 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 789,31 km², josta 22,89 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 8,47 asukasta/km².

Haapajärven naapurikuntia ovat Haapavesi, Kärsämäki, Nivala, Pihtipudas, Pyhäjärvi, Reisjärvi ja Sievi. Haapajärvi on osa Oulun Eteläistä.

Haapajärven keskustaajama sijaitsee valtatien 27 (KalajokiIisalmi) ja kantatien 58 (KangasalaKärsämäki) risteyksessä. Haapajärven kautta kulkevat Iisalmi–Ylivieska- ja Jyväskylä–Haapajärvi-rautatiet, joista jälkimmäisellä on pelkästään tavaraliikennettä. Haapajärven rautatieasema sijaitsee kilometrin päässä ydinkeskustasta.lähde?

Haapajärvi kuuluu Suomenselän lakeusalueeseen. Kaupungin alueella keskisuomalainen mäkimaisema vaihtuu pohjalaiseksi lakeudeksi. Kallioperä on pääasiassa graniittia ja granodioriittia. Lisäksi tavataan jonkin verran porfyyrigraniittia, porfyriittia sekä gabroa. Kallioperästä on löydetty myös pieniä kiisuesiintymiä. Yleisin maalaji on moreeni. Hienorakeisista savea ja hiesua on Haapajärven rannoilla sekä jokien varsilla. Savikerrokset saattavat paikoin olla yli kymmenen metrin paksuisia. Savikot on suurimmaksi osaksi raivattu peltomaiksi. Huomattavin harjumuodostuma on komea Pitkäkangas kaupungin eteläosassa. Alueen tasaisuuden ja maankohoamisen vuoksi edellytykset soistumiselle ovat hyvät. Soita on runsaasti etenkin itä- ja eteläosissa. Korkeuserot ovat kaupungin alueella vähäiset. Maasto kohoaa loivasti Kalajokilaaksosta rajaseudulle päin. Korkeimmat mäet, kuten Pitkäkangas, ylittävät 180 metrin tason. Yleensä mäet ovat loivarinteisiä, mutta paikoitellen on jyrkkärinteisiäkin kohoumia, kuten Ylipään kylässä kohoavat Kesolan jylhät kalliot.[8]

Haapajärvellä ei ole suuria vesistöjä. Seudun pääjoki Kalajoki saa alkunsa Reisjärveltä ja laskee pitkään ja kapeaan Haapajärveen. Haapajärvestä Kalajoki virtaa leveässä laaksossa Pohjanlahteen. Kalajoen vesimäärät vaihtelevat eri vuodenaikoina. Keväisin joki tulvii, mutta kesäisin ja talvisin virtaama on melko pieni. Aikaisemmin kuivatetut Kuonanjärvi ja Settijärvi on palautettu takaisin järviksi ja lisäksi on rakennettu suuri Hautaperän tekojärvi. Haapajärven eteläosaan laskee kaakosta Hinkuanjoki, joka saa alkunsa Kotajärvestä. Hinkuanjoen ja siihen laskevan Lohijoen 10–15 metriä korkeat moreeniset rantatörmät kanjonimuodostumineen ovat muistoina Päijänteen muinaisesta yhteydestä Pohjanlahteen.[8]

Haapajärven tärkeimpiä ulkoilu- ja virkistysalueita ovat Hautaperän tekoallas ja Pitkäkankaan harju. Ylipään kylässä on kalliorantaisen Kalajoen yli rakennettu kaunis kaarisilta, jota sanotaan Lemmensillaksi. Lemmensilta romahti joulukuussa 2020. Eduskunta oli joulukuun alussa myöntänyt ”puisen riippusillan uusimiseen Haapajärvellä” joululahjarahaa 150 000 euroa.[9] Muita vaelluskohteita ovat mm. autioitunut erämaa-asumus Karhupiilo, Lehtosen suoalue pitkospuineen ja lampineen sekä Härkäahon koski.[8]

  • Ahola
  • Autioranta
  • Haaganperä
  • Jokela
  • Kalakangas
  • Karjalahdenranta
  • Kiurunperä
  • Koposperä
  • Kumiseva
  • Kuona
  • Kuusaa
  • Mustanperä
  • Mäntyperä
  • Nokkous
  • Oksava
  • Olkkola
  • Parkkila
  • Tiitonranta
  • Tuomiperä
  • Varisperä
  • Vehkapuhto
  • Veivarinperä
  • Ylipää
Haapajärven kunnalliskoti toimi sotien välisenä aikana.

Haapajärvellä on ollut asutusta jo varhaisella kivikaudella, sillä alue sijaitsi litorinakaudella suuren vesiuoman varrella. Päijänteen vedet laskivat Hinkuanjoen kautta Pohjanlahteen noin vuoteen 4100 eaa. saakka, jolloin ne mursivat itselleen uuden uoman etelään Kymijokeen. Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty mm. kuivatun Settijärven, Haapajärven, Hinkuanjoen ja Nuottijärven alueelta.[8]

Keskiajalla alueelle saapui hämäläisiä ja yläsatakuntalaisia erämiehiä. Vakinaisesti alue asutettiin 1540-luvulla, jolloin seudulle saapui uudisasukkaita Savosta. Haapajärven kylä mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1547. Kylä oli tuolloin osa Kalajoen kirkkopitäjää, joka käsitti koko Kalajokilaakson. Vuonna 1560 Haapajärvellä oli 4 taloa, joita asuttivat Juho Rautia, Lauri Ronkainen sekä Pietari ja Paavo Herrainen. Taloluku kasvoi melko ripeästi ja 1600-luvun alussa taloja oli parikymmentä. Tämän jälkeen asutuskehitys kuitenkin taantui ja isovihan jälkeen 1730 taloluku oli vain 17. Tällöin asukasluku alkoi nopeasti kasvaa. Vuonna 1750 asukkaita oli 604 ja sata vuotta myöhemmin jo 3 100.[8]

Haapajärven ensimmäiset asukkaat saivat toimeentulonsa kaskenpoltosta, metsästyksestä ja kalastuksesta. Tervanpoltto oli tärkeä elinkeino 1600-luvulta 1800-luvun puoliväliin. Etenkin 1700-luvulla Haapajärvellä poltettiin paljon tervaa, vaikka kulkuyhteydet rannikolle olivatkin pitkät ja hankalat. Terva kuljetettiin hevosilla jäätyneitä soita ja vesistöjä pitkin Kalajoen suulle, jossa se myytiin.[8]

Haapajärven rautatieasema

Haapajärven ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1650. Haapajärvi perustettiin Kalajoen rukoushuonekunnaksi vuonna 1647 ja sai kappeliseurakunnan oikeudet vuonna 1698. Kun Kalajoen laaja kirkkopitäjä jaettiin vuonna 1838, tuli Haapajärvestä itsenäinen seurakunta. Reisjärvi ja Nivala pysyivät Haapajärven kappeleina vuoteen 1868 saakka. Haapajärven nykyinen kirkko valmistui vuonna 1802 entisen kirkon viereen. Kirkko uudistettiin perusteellisesti vuonna 1880.[8]

Ylivieskan–Iisalmen radan avaaminen vuonna 1925 merkitsi piristystä paikkakunnan elinkeinoelämälle. Haapajärvi oli vuosina 1924–1956 taajaväkisenä yhdyskuntana. Haapajärven liikenteellinen merkitys kasvoi edelleen, kun Haapajärven ja Suolahden välinen rautatie avattiin liikenteelle vuonna 1960. Hyvän liikenteellisen sijainnin ansiosta Haapajärvi kehittyi nopeasti. Kauppala Haapajärvestä tuli vuonna 1967 ja kaupunki vuonna 1977.[8]

Haapajärven kaupunginjohtajana on toiminut 1. tammikuuta 2024 lähtien diplomi-insinööri Jonna Tamminen.[6][10] Kaupunginjohtajana vuosina 2012–2023 toimi Juha Uusivirta.[11] Valtuustossa on 27 paikkaa, joista 13 on Keskustan hallussa kaudella 2021–2025.[7]

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Haapajärven väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
8 202
1985
  
8 454
1990
  
8 463
1995
  
8 519
2000
  
8 236
2005
  
7 882
2010
  
7 639
2015
  
7 438
2020
  
6 999
Lähde: Tilastokeskus.[12]

Vuoden 2017 lopussa Haapajärvellä oli 7 251 asukasta, joista 5 009 asui taajamissa, 2 187 haja-asutusalueilla ja 55:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Haapajärven taajama-aste on 69,6 %.[13] Haapajärven taajamaväestö jakaantuu kolmen eri taajaman kesken:[14]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Haapajärven keskustaajama 4 554
2 Oksava 403
3 Karvoskylä-Jokikylä* 52

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Karvoskylä-Jokikylän taajama ulottuu pääosin Nivalan kaupungin alueelle.

Uskontokuntiin kuuluminen Haapajärvellä, Tilastokeskus (2023)[15]

  Luterilaisuus (85.2%)
  Muut uskonnot (0.8%)
  Uskontokuntiin kuulumattomat (14.0%)

Haapajärven kaupungissa 85,2 prosenttia asukkaista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 0,8 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 14,0 prosenttia väestöstä.[15] Haapajärvellä toimii yksi evankelis-luterilainen seurakunta, Haapajärven seurakunta, joka kuuluu Oulun hiippakunnan alaiseen Kalajoen rovastikuntaan.[16]

Luterilaisten herätysliikkeiden piirissä Haapajärvi on maantieteellistä kohtaamisaluetta. Haapajärvi kuuluu vanhoillislestadiolaisuuden yhtenäiseen kannatusalueeseen. Alueella on voimakasta kannatusta myös uudenheräyksen parissa ja kuuluu suunnan yhtenäiseen kannatusalueeseen. Haapajärvellä vaikuttaa jossain määrin myös herännäisyys.[17] Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä Haapajärvellä toimii Haapajärven rauhanyhdistys.[18] Herännäisyyden piirissä Haapajärvellä toimiva Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosasto on Haapajärven paikallisosasto.[19]

Helluntailiikkeen piirissä Haapajärvellä toimii vuonna 1986 perustettu Haapajärven helluntaiseurakunta.[20]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Haapajärven alueella toimii Iisalmen ortodoksinen seurakunta.[21]

Haapajärvellä toimii Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymän ylläpitämä ammatillinen oppilaitos Haapajärven ammattiopisto. Oppilaitoksella on muun muassa opetus- ja tutkimuskäyttöön rakennettu pihatto-navetta, joka on Suomen moderneimpia. Paikkakunnalla toimii peruskoulun ala- ja yläasteiden lisäksi lukio.lähde?

Ylivieskan käräjäoikeuden sivukanslia ja istuntopaikka toimivat Haapajärvellä, samoin Jokilaaksojen verotoimisto, Jokilaaksojen Kelan vakuutuspiiri ja Nivala-Haapajärven seutukunnan työvoimatoimisto. Paikkakunnalla sijaitsee myös puolustusvoimien Räjähdelaitoksen Haapajärven Varikko (entinen Haapajärven Asevarikko). Vuoden 2013 alusta lukien varikko on ollut osa uutta Räjähdekeskusta.lähde?

Nähtävyyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Haapajärven kirkko, puinen ristikirkko vuodelta 1802. Kirkossa 30-äänikertaiset urut vuodelta 2002.[22]
  • Presidentti K. J. Ståhlbergin lapsuudenkotimuseo
  • Kotiseutumuseo
  • Taidekoti Jykelä
  • Pitkäkankaan harjumaisema, luontopolku ja kanjoni
  • Teekuppikokoelma kaupungintalolla
  • Hiihtäjä Mika Myllylän mitalikokoelma kaupungintalolla ja patsas kirjaston vieressä
  • Lemmensilta, puinen kaarisilta sekä Ylipään koulumiljöö Kalajoen rannalla. (Entinen, silta romahti joulukuussa 2020)
  • Härkäahon koski, etenkin keväällä[23]

Haapajärvellä on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Haapajärvellä neljä kertaa, vuosina 1926, 1943, 1949 sekä 1977.[24] Herännäisten herättäjäjuhlat on järjestetty Haapajärvellä kaksi kertaa: 1916 sekä heinäkuussa 2013.[25][26][27]

Haapajärvellä järjestettiin geokätköilijöiden megatapahtuma 6.–8. heinäkuuta 2018.lähde?

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapajärven pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla lihapotut eli lihakeitto, hapanleipä, ohrapuuro ja marjasoppa.[28]

Haapajärven Pesä-Kiilat pelaa pesäpallossa miesten Suomensarjassa ja tyttöjen Superpesiksessä.

Haapajärven Kiilat Hockeyn naisten joukkue pelaa Mestiskarsintaa kaudella 2021-2022.lähde?

Kuuluisia haapajärvisiä ja Haapajärveltä kotoisin olevia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. a b Ylönen, Jorma: Jonna Tammisesta Haapajärven uusi kaupunginjohtaja Kuntalehti. 15.11.2023. Viitattu 9.2.2024.
  7. a b Kuntavaalit 2021, Haapajärvi Oikeusministeriö. Viitattu 8.12.2021.
  8. a b c d e f g h Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
  9. Haapajärven Lemmensilta romahti jokeen keskiviikkona aamupäivällä kalajokilaakso.fi 23.12.2020. Arkistoitu 15.1.2021. Viitattu 14.1.2021.
  10. Kangas-Viljamäki, Satu: Haapajärven tuleva kaupunginjohtaja Jonna Tamminen: ”Haluan tutustua niin paikkaan kuin ihmisiinkin ja haluan kuulla palautetta kuntalaisilta mahdollisimman suoraan” Selänne. 21.11.2023. Viitattu 9.2.2024.
  11. Ylönen, Jorma: Haapajärven kaupunginjohtaja Juha Uusivirta irtisanoutui Kuntalehti. 10.8.2023. Viitattu 9.2.2024.
  12. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 11.1.2018.
  13. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 pxdata.stat.fi. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
  14. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
  15. a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 21.10.2024.
  16. Tietoa hiippakunnasta Oulun hiippakunta. Viitattu 21.10.2024.
  17. Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 151. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
  18. Rauhanyhdistysten osoitteet Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys. Viitattu 21.10.2024.
  19. Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 21.10.2024.
  20. Yhteystiedot Haapajärven helluntaiseurakunta. Viitattu 21.10.2024.
  21. Iisalman ortodoksinen seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. Haapajärvi, (Arkistoitu – Internet Archive) Kirjastovirma
  23. Härkäahonkoski, Suomen vesiputoukset
  24. Saarna-arkisto Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry. Arkistoitu 28.6.2022. Viitattu 27.6.2022.
  25. Vuodet -1893 Herättäjäjuhlat. Arkistoitu 20.1.2022. Viitattu 19.12.2021.
  26. Haapajärvi järjestää Herättäjäjuhlat 2013,[vanhentunut linkki] Kotimaa24.fi
  27. Mikkelin seurakuntien tiedote 24.8.2010
  28. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 168. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  29. Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]