Alavieska
| Alavieska | |
|---|---|
 |
 |
|
sijainti |
|
 Alavieskan kirkko |
|
| Sijainti | |
| Maakunta | Pohjois-Pohjanmaan maakunta |
| Seutukunta | Ylivieskan seutukunta |
| Kuntanumero | 009 |
| Hallinnollinen keskus | Alavieskan kirkonkylä |
| Perustettu | 1879 |
| Kokonaispinta-ala |
253,02 km² 270:nneksi suurin 2022 [1] |
| – maa | 251,50 km² |
| – sisävesi | 1,52 km² |
| Väkiluku |
2 431 238:nneksi suurin 31.10.2024 [2] |
| – väestötiheys | 9,67 as./km² (31.10.2024) |
| Ikäjakauma | 2020 [3] |
| – 0–14-v. | 19,3 % |
| – 15–64-v. | 55,8 % |
| – yli 64-v. | 24,9 % |
| Äidinkieli | 2023 [4] |
| – suomenkielisiä | 97,9 % |
| – ruotsinkielisiä | 0,2 % |
| – muut | 1,9 % |
| Kunnallisvero |
9,30 % 92:nneksi suurin 2024 [5] |
| Kunnanjohtaja | Kari Pentti |
| Kunnanvaltuusto | 21 paikkaa |
| 2021–2025[6] • Kesk. • PS • Vas. |
13 7 1 |
| www.alavieska.fi | |
Alavieska on Suomen kunta, joka sijaitsee Oulun Eteläisessä, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 2 431 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 253,02 km², josta 1,52 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 9,67 asukasta/km². Alavieskan naapurikunnat ovat Kalajoki, Merijärvi, Oulainen ja Ylivieska.
Alavieskan alue edustaa Kalajokilaakson puhtokulttuuria. Alavieska on Suomen tasaisimpia pitäjiä ja korkeimmat mäet nousevat vain 50 metriä merenpinnan yläpuolelle. Alueen luontoa kuvaavat lakeuden avarat pellot, suot sekä länsirannikon matalat havumetsät.[7]
Alavieskassa toimii urheiluseura Alavieskan Viri, joka julkaisee myös parillisina viikkoina ilmestyvää Alavieska-lehteä.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alavieska on tyypillistä Pohjanmaan lakeutta, jossa korkeuserot pysyttelevät 5–10 metrissä. Vain kunnan itäosassa maasto on hieman vaihtelevampaa. Kallioperä on pääasiassa liuskeita, kvartsi- ja granodioriitteja sekä muita syväkiviä. Kallioperässä on myös pieniä määriä jalometalleja. Yleisimmät maalajit ovat moreeni ja turve, jotka peittävät varsinkin kunnan reuna-alueita. Savea, hiesua ja hietaa on Kalajoki- ja Talusojalaaksossa, mutta sen sijaan soraa ja hiekkaa on kunnassa hyvin vähän.[8]
Alavieskan päävesistö on kunnan halki kaakosta luoteeseen virtaava Kalajoki. Kalajokeen laskee Alavieskassa kaksi sivujokea, Kähtävänoja ja Jukulaisoja. Kunnan pohjoisosa kuuluu Pyhäjokeen laskevaan Talusojan vesistöalueeseen. Järviä kunnassa ei ole lainkaan.
Metsät peittävät yli puolet Alavieskan maa-alasta. Soita, pääasiassa rämeitä, on paljon. Suurimpia soita ovat Sivakkaneva, Aittoneva ja Koiraneva, jotka on reunaosiltaan paikoin kuivattu.[8]
Kylät ja kulmakunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alavieskassa on kuusi henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967):[9]
Kulmakuntia ovat lisäksi Jukulainen ja Saarenkylä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alavieskan seudulla on ollut asutusta jo kivikaudella. Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty muun muassa Takkulan ja Naamakankaan alueelta. Lisäksi kunnan alueelta on löydetty lukuisia kivikautisia esineitä, kuten kirveitä ja talttoja. Seutua hallitsivat pitkään lappalaiset, jotka saivat väistyä vasta keskiajan lopulla yläsatakuntalaisten ja hämäläisten erämiesten tieltä. Seutu kuului aluksi Salon ja vuodesta 1540 alkaen Kalajoen seurakuntaan. Perimätiedon mukaan seudun ensimmäiset vakinaiset asukkaat olivat Jotunin eli Jutilan veljekset, jotka tulivat alueelle Kalajoen ankaraa kirkkoherraa pakoon. Jutila onkin Alalan ja Vuotilan ohella Alavieskan vanhimpia taloja. Vuonna 1548 seudulla oli jo 12 taloa.[8]
Alavieskaan perustettiin 1733 Kalajoen saarnahuonekunnaksi ja 1782 se sai kappelin oikeudet. Seurakunta itsenäistyi lopullisesti vasta 1870. Alavieskan kunta oli perustettu jo 1866. Asukkaat saivat toimeentulonsa maataloudesta ja kalastuksesta. Lisäksi poltettiin tervaa ja valmistettiin salpietaria ja potaskaa. 1800-luvun alkupuolella Alavieskanjärvi kuivatettiin peltoalan lisäämiseksi. Kuivatuskanavan rakentaminen Alavieskanjärvestä Kalajokeen oli hyvin työlästä maaston kallioisuuden vuoksi.[8]
Hallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alavieskan kunnanjohtaja on vuoden 2019 marraskuusta Kari Pentti. Kunnanvaltuustossa on 21 paikkaa, joista 13 on Keskustan, 7 Perussuomalaisten ja 1 Vasemmistoliiton hallussa kaudella 2021–2025.[6]
Talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alavieska on elinkeinoluonteeltaan perinteinen maatalouspitäjä, mutta nykyisin (lähinnä) puu- ja metalliteollisuus sekä erilaiset palvelut työllistävät jo 80 prosenttia ammatissa toimivasta väestöstä.
Vuonna 2020 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat RAU-Service Oy, Louhinta Kääntä Oy sekä Auto- ja Konekorjaamo Marjakangas. [10] Kunnan eniten työllistävä yritys on Vieskan Elementti Oy.
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väestönkehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Taajamat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2017 lopussa Alavieskassa oli 2 610 asukasta, joista 1 364 asui taajamassa, 1 228 haja-asutusalueilla ja 18:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Alavieskan taajama-aste on 52,6 %.[12] Kunnassa on vain yksi taajama, Alavieskan kirkonkylä.[13]
Uskonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskontokuntiin kuuluminen Alavieskassa, Tilastokeskus (2023)[14]
Alavieskan kunnassa 85,8 prosenttia asukkaista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 0,5 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 13,7 prosenttia väestöstä.[14] Alavieskassa toimii yksi evankelis-luterilainen seurakunta, Alavieskan seurakunta, joka kuuluu Oulun hiippakunnan alaiseen Kalajoen rovastikuntaan.[15]
Luterilaisista herätysliikkeistä Alavieskassa toimii erityisesti vanhoillislestadiolaisuus. Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä Alavieskassa toimii Alavieskan rauhanyhdistys. Rauhanyhdistyksen toimitalo sijaitsee Alavieskan keskustan tuntumassa, Putaanperäntiellä.[16] Herännäisyyden piirissä Alavieskassa toimiva Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosasto on Alavieskan paikallisosasto.[17]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Alavieskan alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.[18]
Palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alavieskassa toimii yksi koulu, Alavieskan yhtenäiskoulu.[19] Someronkylän, Kähtävän ja Taluskylän kyläkoulut on lakkautettu 2010-luvulla.[20] Elinkeino- ja maaseutupalveluja ostetaan Kalajoelta ja ympäristöpalveluja Ylivieskasta. Sosiaali- ja terveyspalveluja tuottaa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue - Pohde.
Kuuluisia alavieskalaisia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Antti Isotalus, HTM, kaupunginjohtaja, kunniatohtori
- Pentti Kahma, kiekonheittäjä[21]
- Teemu Kattilakoski, hiihtäjä
- Rauli Pudas, seiväshyppääjä
- Heikki Saari, saarnaaja
- Tauno Satomaa, kanttori-urkuri ja kuoronjohtaja
- Heikki Simonen, kansanedustaja
- Niilo Visuri, kansakouluntarkastaja
Välimatkoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylivieska 16 km
Helsinki 530 km
Oulu 141 km
Kokkola 85 km
Kokkola-Pietarsaaren lentoasema (Kruunupyy) 105 km
Kalajoen Rahjan satama 35 km
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puhtokulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähellä Kähtävän kylää sijaitsee 1800-luvulta peräisin oleva Mattilanpuhto, joka on viiden puurakennuksen ryhmä eli puhto. Talonpoikaisvaikutelmaa täydentävät kivinavetat ja olkikattoiset aitat. Muita puhtokulttuuria edustavia rakennuksia ovat Hannulan kotiseututalo Takaloperällä, vanha savupirtti Someronkylässä ja riihikirkko Linnakalliossa. Alavieskan pappilan pihapiirissä toimii kotiseutumuseo.[7]
Ruokakulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alavieskan pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla uunissa valmistettu naudanliharuoka pöysti.[22]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
- ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ a b Kunnanvaltuusto 2021 - 2025 Alavieskan kunta. Viitattu 3.11.2021.
- ↑ a b Mikko Mansikka & Kaija Valkonen: Matkalla Suomessa, s. 17. Valitut Palat, 2004. ISBN 951-584-624-2
- ↑ a b c d Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
- ↑ Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 30. Helsinki: WSOY, 1967.
- ↑ Alueen Alavieska yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 10.11.2021.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 11.1.2018.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 21.10.2024.[vanhentunut linkki]
- ↑ Tietoa hiippakunnasta Oulun hiippakunta. Viitattu 21.10.2024.
- ↑ Rauhanyhdistysten osoitteet Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys. Viitattu 21.10.2024.
- ↑ Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 21.10.2024.
- ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/oulun-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Sivistyspalvelut Alavieska. Arkistoitu 7.2.2018. Viitattu 6.2.2018.
- ↑ Kyläkoulu on kunnan vetovoimatekijä Kaleva. 2007. Viitattu 6.2.2018.
- ↑ Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 168. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alavieska Wikimedia Commonsissa