Mirkka Lappalainen: Susimessu

Mirkka Lappalainen Susimessu

Luen uudestaan Mirkka Lappalaisen kirjaa Susimessu ja ihailen taas kerran sitä, kuinka Juhana-herttua kuninkaaksi tultuaan oli aikaansa edellä pyrkiessään tekemään valtakunnastaan kompromisseihin pystyvän ja suvaitsevaisen maan. Se oli liikaa sekä ruotsalaisille että paaville. Ilolla luen, että vain Suomessa hyväksyttiin Juhanan pyrkimys. Pitää muistaa, että 1500-luvun Puola, Euroopan mahtavin valtakunta, oli "aatelistasavalta", jossa kuninkaan kanssa hallitseva sivistynyt aatelisto, kymmenen prosenttia kansasta, oli saanut aikaan "Varsovan liiton", joka takasi uskonvapauden. Se oli toista kuin itsevaltiaiden renessanssihallitsijoiden tyrannimaiset valtiot, jollainen Kustaa Vaasan Ruotsikin oli ollut - ja johon se palasi Juhanan kuoleman jälkeen. Ei ole ihme, että vapaamielisessä Puolassa toimi astronomi Nikolaus Kopernikus. Katariina Jagellonica oli tämän sivistyneen maan kasvatti ja oli vaikuttanut tietenkin mieheensä Juhanaan, ja "Juhana III oli oppinein teologi, joka on koskaan istunut Ruotsin valtaistuimella". (Michael Roberts Lappalaisen mukaan). Onneksi meillä on Mirkka Lappalaisen kaltaisia nuoria tutkijoita, jotka kertovat totuuden tuostakin historiamme vaiheesta.

Mikael Agricolan ainutlaatuisuus

Mikael Aricolan patsas Turun tuomiokirkon vieressä

Mikael Agricolan ainutlaatuinen lahjakkuus ja ahkeruus loi suomen kirjakielen. Hän osasi useita vieraita kieliä ja käytti käännöstyössään latinan-, kreikan-. saksan- ja ruotsinkielisiä käännöksiä ja tietenkin Uuden testamentin alkukieltä kreikkaa. Hän kirjoitti useita muitakin kirjoja, joista tulee esille 1500-luvun elämä ja myös Agricolan persoonallisuus. Erittäin suositeltava dokumentti, Kannattaa antaa tunnustus myös näyttelijälle, joka esittää Mikael Agricolaa YLEn dokumentissa 
Hienosti tehty dokumentti. Ensimmäisessä osassa Viipuri, Wittenberg ja Turku. Tätä on ilo katsella. jatkoa II ja III osa. Kieli ja diplomaatin työ.
https://areena.yle.fi/1-3932665H
Agricolan jalanjäljillä

Mikael Agricola lyhyesti

1500-1600 -luku antiikki & design -lehdessä

Antiikki & design -lehti 9/2015 hemmottelee meitä keskiajan ja uuden ajan alun historian ystäviä. Lehdessä on paljon kuvia ja useita artikkeleita 1500-1600-luvuista. Visa Immosen artikkelissa Loistava keskiaika, sivut 20-24, on kuvia sekä kirkon, aateliston että talonpoikasperheiden arvoesineistä. On esimerkiksi 1500-luvun lusikka, jonka koulupoika löysi vuonna 1942 Kokemäenjoen rantapenkereeltä kahden kiven välistä. Mitä aarteita kätkekään maamme?

Minua ilahdutti erityisesti pieni kultakoru, jota koskevan kohdan artikkelista olen kuvannut Lucia ja Luka-kirjan kannen viereen. Koru on löydetty Kangasalta Liuksialan kartanon pellolta vuonna 1887. Kartanossa asui aikoinaan Ruotsin kuningas Erik XIV: nnen rakastettu ja puoliso, 87 päivän kuningatar Kaarina Maununtytär. Rubiinein koristettu koru on tuoksurasia eli balsamirasia, jonka sisään kätkettiin tuoksuvia yrttejä ja kukkia.

Ehkäpä Kaarina käytti tuoksurasiaa mennessään kirkkoon, jonne talonpoikaisnaisetkin keräsivät kesäisin kukkakimpun, kirkkokimpun, jota he pitivät nenänsä edessä. Kukkien ja yrttien tuoksu kätki ihmisjoukon monenlaiset hajut ja sen uskottiin estävän sairauksia. Käytössä oli myös kaulasta riippuva pomanderipallo, metallinen avattava reiällinen pallo, vähän samanlainen kuin teepallo.

Lucia Olavintytär, 1500-luvun nuortenkirjojeni fiktiivinen päähenkilö, sai tuoksurasian lahjaksi isoäidiltään ja käytti sitä aina medaljongin tapaan kaulassaan. Se oli tarpeellinen muun muassa silloin, kun Lucian perhe oli matkalla Turkuun ja joutui yöpymään talonpoikaistalossa, jollaisia lämmitettiin talvella kovasti, mutta oveakin vain raotettiin. Kylmää, raikasta ilmaa ei päästetty sisään.
Perheen lasten imettäjä ja hoitaja Valpuri on ottanut mukaan matkalle kuivatut yrttikimput.

"–  Ottakaa nämä yrttikimput kasvojenne eteen, niin luteet pysyvät kauempana, Valpuri neuvoi Luciaa ja Helka-rouvaa, kun he pyyhkivät jalkojaan kynnyksen eteen asetettuihin kuusenhavuihin.

Tuvan kynnys oli korkea, jotta villieläimet eivät päässeet sisään eivätkä pikkulapset ja pienet kotieläimet, kuten possut ja lampaanvuonat, voineet karata ulos. Vieraat astuivat tervan ja savun hajuiseen tupaan. Lucia nosti isoäidiltä perimänsä tuoksurasian nenänsä eteen ja antoi yrttikimpun Vehnäpäälle [joka oli palvelustyttö ja Lucian kasvukumppani].

Talo oli tavallista siistimpi, sillä joulusiivoukset oli tehty. Maalattialla oli puhtaita olkia. Tuoksui raikkaalle." 
Anna Amnell: Lucia ja Luka, sivut 23-24.

Muut artikkelit:

Suomessa oli 1500-luvulla parikymmentä kivikartanoa. Kuvassa on Suomen vanhin kartanolinna Kuitia (1480-), kuva artikkelista Selina Vienola: Kestävä Kuitia. Kuvat: Erja Lempinen. - Antiikki & design 9/2015, sivut 12-19. Neljä aukeamaa kauniita kuvia Kuitian kartanosta, jonka omistavat Ilkka Herlin ja hänen vaimons Saara Kankaanrinta. 

Lue samasta lehdestä myös Kirsi Heikkinen: Vanha kirja vetää puoleensa., sivut 26-29. Artikkeli antkvariaateista. Kaunis kuva Mikael Agricolan vuoden 1548 Uudesta Testamentista.

Supisuomalaista vai keskiaikaista

Durer: Hieronymos työhuoneessaan
Siitä ei ole kauan, kun mies rakensi vielä Suomessa kodin perheelleen vähän samalla tavalla kuin lintu tekee pesän, ympäristöstä löytämistään aineksista. Sellainen oli isoisäni, suksimestarin talo. Kaikki oli puusta astioista lähtien. Vaatteet riippuivat oksista, jotka olivat alkuperäisillä paikoillaan puussa.

Kun luin ensi kerran Rybczynskin kirjaa kodista ja kodikkuudesta (Home. A short history of an idea), löysin sieltä tämän Durerin kuvan, joka ällistytti minua. Se vaikutti hyvin tutulta. 1500-luvun kodeissa kaikkialla Euroopassa oli paljaat penkit seinänvierustoilla, pöytä, jossa on irrotettava levy ja pukkijalat. Puulattia, lautaseinät, seinähylly, muutama kirstu, vaatteet naulassa. Suomalainen pirtti/tupa oli sellainen vielä vähän aikaa sitten, ainakin 1950-luvulla. Eläimiäkin tuotiin tupaan, ei kuitenkaan leijonia vaan vastasyntyneitä vasikoita ja somia porsaita pakkasilla.

Me olemme säilyneet täällä maailman laidalla metsäläisinä hyvässä mielessäkin, ja kun olemme omaksuneet muista kulttuureista jotakin, olemme muuttaneet sen ikiomaksemme, miltei tunnistamattomiin, ihan niin kuin intiaanit ovat aina tehneet. Intiaanien helmikoristelut ja matot ovat aitoja intiaanituotteita, samoin ovat sauna ja monet muut asiat Suomessa: ne ovat muuttuneet supisuomalaisiksi.

Tuo ruutuikkuna - sellainen on ollut Tallinnan keskustan porvarin kivitalossa jo 1500-luvulla. En olisi sellaista itse osannut etsiä, mutta satuin sinne mieheni kanssa samaan aikaan kuin Cambridgen yliopiston keskiaikaisen arkkitehtuurin professori, ja hän vei meidät takahuoneeseen, jossa oli tuollainen iso ruutuikkuna.

Matkaopas keskiajan Suomeen

Suomi 1400
Tällaista kirjaa olen odottanut!
ilmestyy toukokuussa

Ilari Aalto ja Elina Helkala (kuvittaja)
Kustantajan esittely:

"Matkaoppaan muotoon puettu historiateos kuvaa elämää vuoden 1400 Suomessa eli Ruotsin Itämaassa niin kuin paikalle saapunut matkailija sen näkisi. --

Historian ja arkeologian uusiin tutkimuksiin perustuva matkaopas romuttaa myyttejä keskiajasta ja herättää menneisyyden henkiin runsaan lähdeaineiston ja valistuneiden arvailujen pohjalta. Elina Helkalan nelivärikuvitus auttaa matkalaista kulkemaan uteliain mielin keskiaikaisen kotimaamme kamaralla."

Ilari Aalto kertoo

Piae Cantiones, 1582

Personent Hodie Piae Cantiones, 1582: Personent Hodie.

Tätä laulua luultiin alussa suomalaiseksi, koska se löytyi suomalaisen papin Jaakko Suomalaisen kokoamista Piae Cantiones -lauluista, jotka julkaistiin vuonna 1582.

Latinankieliset sanat ovat kuitenkin jo 1100-luvulta. Ne ovat on muunnelma 1100 -luvulla Pyhän Nikolauksen kunniaksi sävelletystä laulusta. Pyhä Nikolaus on lasten, merimiesten ja Venäjän kansan suojeluspyhimys, joka tuo lahjat loppiaisena. Laulu kertoo kolmesta pojasta ja tytöstä, jotka Nikolaus pelastaa hukkumisesta ja prostituutiosta. Tätä laulua lauloivat pojat Viattomien lasten päivänä, joka oli lasten ja nuorten päivä keskiajan kirkoissa.

Musiikki oli hyvin tärkeää keskiajan luostareissa, ja joulua juhlittiin useana päivänä. Musiikki oli keskeisessä asemassa myös keskiajan kouluissa, mistä kertoo Piae cantiones -kokoelman suosio.

Tämän laulun sanoista on useita englanninkielisiä käännöksiä, mm säveltäjä Elizabeth Postonin 1965 tekemä käännös "Boys' Carol" [poikien laulu]: "Let the boys' cheerful noise/Sing today none but joys" .

Kuuntele tämä heleä laulu Turun Tuomiokirkon poikakuoron laulamana

Englanninkielisessä Wikipediassa on tästä aiheesta laaja artikkeli. Se on myös ruotsiksi. Italiankielisessä artikkelissa ovat sanat kokonaisuudessaan sekä latinaksi että englanniksi. Olisi toivottavaa, että joku musiikin asiantuntija kirjoittaisi Wikipediaan Personent Hodie -artikkelin myös suomeksi.

Personent Hodie!
Personent Hodie
Voces puerulae
Laudantes jucundae
Qui nobis est natus,
Summo Deo datus,
Et de virgineo
Ventre procreatus

Lapsoset laulakaa!
Lapsoset laulakaa
riemuiten veisatkaa
Herralle kunniaa:
Syntyi ainokainen
Poika taivahainen
Neitsyt sai lapsosen
Neitsyt Maariainen

Musta surma Suomessa

Koulun opetustaulu kirpputorilla Lohjalla. (Alkuperäinen kuvani oli epäselvä, korjattu.) Musta surma Suomessa vuonna 1362.

Musta surma (Forsius)

Mustan surman salaisuus selvisi. (Katajala)

Ehtikö musta surma Suomeen asti? (verkkouutiset, STT)