Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jaakob. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jaakob. Näytä kaikki tekstit

maanantai 28. helmikuuta 2022

Jumalan etuvartio

Luin Jaakobin paluusta kotimaahansa. Hän oli perheensä kanssa juuri jättänyt jäähyväiset apelleen. Mutta "Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli enkeleitä. Heidät nähdessään Jaakob sanoi: "Tässä on Jumalan etuvartio." Niin paikka sai nimekseen Mahanaim*."  KR-92 

Joskus olen ihmetellyt, mistä Jaakob hieman myöhemmin tunnisti miehen, jonka kanssa hän paini, Jumalalaksi? Voisiko selitys piillä tuossa yllä olevassa jakeessa, joka ainakin minulta on aina jäänyt enemmittä huomiotta, tullut sivuutettua se, sen kummemmin miettimättä, että Jaakobhan oli kohdannut Jumalan etuvartion. Ehkä hän sen vuoksi jo oli ns. hereillä, ja tajusi odottaa jotain. 

Kun hän vuosia sitten oli ollut vasta menomatkalla sinne, josta nyt oli palailemassa, oli hän nähnyt unta enkeleistä, jotka kulkivat portaita rukouspyyntöjen kanssa taivaaseen. Ehkä hänen nyt näkemänsä etuvartio oli tutun näköinen? 

Mutta oli miten oli, tunnistaisimmepa mekin ne "Jumalan etuvartiot", sanansaattajat, jotka meille  ennustavat ja kenties edeltävät Jumalan ilmestymistä...



Jäädään Jumalan armohoitoon tänäänkin:)

---

* "Mahanaim liittyy hebrean sanaan mahane 'leiri', 'etuvartio'. " 




maanantai 31. elokuuta 2020

Tähän asti

"Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser* ja sanoi: "Tähän asti on Herra meitä auttanut." 1. Sam. 7:12  *"Avunkivi"

Samuelin kiven laittamisesta tulee mieleen Jaakob, joka myös laittoi kiven merkiksi merkittävälle paikalle. Hänen nukkuessaan Jumala ilmestyi hänelle. Herättyään Jaakob tajusi jotain: "..."Herra on  totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt".  Ja vielä hän sanoi: "..."Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti." 1. Moos. 28:16-17

Mekään emme usein tajua, että Jumala on siinä, missä mekin...








Tähän asti. Miksi ei sitten tästä eteenkinpäin Hän meitä auttaisi? Hän, joka lupasi olla kanssamme joka päivä! Jeesus itse sanoi: "..minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joos. 1:9


torstai 11. kesäkuuta 2020

Jaakobin saama siunaus

Laitan tähän linkin Suomen Raamattuopiston päivän sanaan. Minua puhutteli se teksti, (joka tänään on siellä luettavissa), sillä olin aamulla ajatellut, että Jumala tuntuu etäiseltä.

"Yhä vielä Vapahtaja tulee lähelle..." Juha Vähäsarja/Suomen Raamattuopiston päivän sanassa.


Kuva Jaabin unesta: Rukoukset kulkevat. TN-03




perjantai 27. maaliskuuta 2020

Kohtaamisia

"Ja tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä meikäläisiä  vai  vihollisiamme?" Niin hän sanoi hänelle: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut". Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: "Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?" Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä". Ja Joosua teki niin." Joos. 5:13-14

"Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. Ja mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa". Mutta hän  vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua". Ja hän sanoi hänelle: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob". Silloin hän sanoi: "Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut". Ja Jaakob kysyi ja sanoi: "Ilmoita nimesi". Hän vastasi: "Miksi kysyt minun nimeäni?" Ja hän siunasi hänet siinä. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, "sillä", sanoi hän, "minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut". Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." 1 Moos. 32:24-31

"Ja kun hän oli eräässä kaupungissa, niin katso, siellä oli mies, yltänsä pitalissa. Ja nähdessään Jeesuksen hän lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa". Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu". Ja kohta pitali lähti hänestä." Luuk. 5:12-13

"Ja katso, muutamat miehet kantoivat vuoteella miestä, joka oli halvattu; ja he koettivat viedä hänet sisään ja asettaa Jeesuksen eteen. Ja kun he väentungokselta eivät saaneet viedyksi häntä sisään muuta tietä, nousivat he katolle ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi heidän keskellensä Jeesuksen eteen. Ja nähdessään heidän uskonsa hän sanoi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut". Niin kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: "Kuka tämä on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin?" Mutta kun Jeesus tiesi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi: "Mitä te ajattelette sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut', vai sanoa: 'Nouse ja käy'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi," hän sanoi halvatulle - "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja kohta hän otti vuoteen, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa." Luuk. 5:18-25



tiistai 12. helmikuuta 2019

Jaakob - paljon kokenut... Kun toivo ja luottamus alkoi vertyä

Jaakob oli kaksosveljeksistä se nuorempi. Hän oli kotona viihtyvä, toisin kuin veljensä Eesau. Eesau oli isänsä suosikki, Jaakob äitinsä.

Jaakob riitaantui veljensä kanssa niin pahoin, että joutui lähtemään pakomatkalle äitinsä suvun luo. Pakomatka tosin nimettiin vaimonhakumatkaksi. Syy koko matkaan oli kuitenkin se, että Jaakob onnistui, äitinsä avustuksella, järjestämään itselleen isänsä siunauksen, joka olisi kuulunut esikoispojalle, eli Eesaulle. Tämän tapahtumasarjan alkuun liittyi Jaakobin keittämä keitto, jota Eesau nälkäisenä halusi. Vaan lienee Jaakobin ajatuksissa kytenyt jo kauan ennen sitä kateus veljensä esikoisasemaa kohtaan.

Pakomatkalla Jumala ilmaisi kuitenkin olevansa Jaakobin kanssa. Jaakob näki unen enkeleistä tikapuilla.

Enonsa luona Jaakob joutui tämän pettämäksi. Eno lykkäsi hänelle ensin vaimoksi vanhimman tyttärensä, kun Jaakob nuoremman oli ilmoittanut haluavansa. Se nuorempikin hänelle sitten annettiin, mutta nyt hänellä oli kaksi vaimoa yhden sijasta.

Jaakobin lempivaimolle ei kuulunut lapsia. Se vanhempi vaimo kylläkin sai. Sekä kummankin vaimon orjattaret. Vuosien odotuksen jälkeen lempivaimokin sai lapsen. Ja toisenkin, mutta toinen synnytys vei hänet hautaan.

Jaakob rakasti kuolleen vaimonsa esikoista kaikkein eniten. Se aiheutti vihaa kaikissa muissa Jaakobin pojissa. Pojat laativat katalan juonen ja uskottelivat Jaakobille, että lempipoika oli joutunut pedon suuhun. Todellisuus oli kuitenkin se, että nuorimies (17 v.) oli myyty orjaksi Egyptiin.

Jaakob joutui nyt opettelemaan elämää ilman lempilastaan.

Sitten tuli maahan nälänhätä. Se oli niin kova, että Jaakob lähetti kaikki poikansa, nuorinta lukuunottamatta, pitkälle viljanhakumatkalle Egyptiin. Toiselle viljanhakumatkalle Jaakobin oli annettava nuorinkin poikansa mukaan. Nyt hänellä ei ollut kotona yhtään poikaa...

Odotus oli varmaan tuskainen ja kaikki pelot varmaan läsnä koko ajan. Tulisiko kukaan heistä koskaan takaisin? Menettäisikö hän kaikki poikansa? Kaikki... Nekin joita hän oli väheksynyt...

Pitkän odotuksen jälkeen tulee sekin päivä, että joku tuo tietoa, että hänen poikansa palaavat. Se ilahdutti. Varmaan suuri helpotuksen huokaus kuului hänen suustaan, ja samalla kiitos Korkeimmalle.

Mutta kun poikansa sitten alkoivat kertoa reissustaan ihmeellisiä asioita: mm. hänen ammoin pedon suuhun joutuneesta pojastaan, joka muka olisi elossa, ei Jaakob halunnut kuulla. Hän oli kuin jäässä. Hän ei halunnut, että vanhoja haavoja revittäisiin auki. Mitä pojat oikein yrittivät moisilla puheilla, että Joosef muka olisi elossa?

Vaikea sitä oli muidenkaan uskoa, mutta pakkohan se aikaa myöten oli, kun mukana oli  vielä kaikenlaista tavaraa ja kerrotut asiat sellaisia, ettei sellaisia voinut keksiäkään. Mutta pojat ja koko Jaakobin kotiväki saivat tehdä olan takaa työtä, että tämä vanha isä, mielessään jo kaiken luovuttanut, saatiin uskomaan, että se, mistä puhuttiin, oli totta.

Vähitellen Jaakobin toivo ja luottamus alkoi vertyä. Lopulta hän oli niin iloa täynnä, että tunsi ihan nuortuvansa. Sen myötä hänestä tuli innokkain odottaja muuttoa ajatellen; hän halusi päästä pian näkemään rakkaan poikansa Joosefin.

Vaikea kuvitella, millainen se kohtaaminen isän ja pojan välillä oli...



Ehkä se oli kuin aurinko olisi noussut!




sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Herrahan onkin siinä!

"Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: 'Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä." 1 Moos. 28:16  (1992)

Kun joskus saamme kokea Jumalan apua ja läsnäoloa yllättäen, ihmeellisesti, tavalla jota emme osanneet odottaa, me hämmästymme; Herrahan oli tässä!

Jaakob nukkui sitä tavallista unta ja sai siinä kokea Herran tuntuvan läsnäolon. Varmaan hänellä oli ollut ankeat ajatukset nukkumaan mennessään. Olihan hänen matkalle lähtönsä tullut ikävänä yllätyksenä. Mutta Herra oli siinäkin hänen kanssaan. Kun Jaakob heräsi unestaan, maisema ja matka oli yhtä karu kuin ennenkin, mutta hän tiesi Herran olevan kanssaan.

Joskus voimme olla, kuten minä tänä aamuna,  pimeässä, epäuskon ja toivottomuuden unessa, että siitä tarvitsee herätyksen. Mikä se sitten itsekullakin on. Minulle se oli tänä aamuna tuo ylläoleva jae: "Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: 'Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt." Hän on tässä, minunkin kanssani.

Ihminen "nukahtelee" aina välillä, eikä voi luottaa siihen, että minuthan on jo aiemmin herätetty, muina päivinä. Herra valvoo ja herättää meidät vaikka sikeästäkin unesta. Voimme sitten vaikka epäuskonkin unesta pöpperöisenä hieroa silmiämme, ja todeta, että Hän oli, ja on koko ajan, tässä!


tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kaikella on tarkoitus

Katselimme eilen kirjastosta lainattua elokuvaa "In the beginning...". Siinä on Raamatun alkuaikojen tapahtumia ainakin Moosekseen asti. Olemme katsoneet sitä pienissä pätkissä ja nyt oli eilen esillä Jaakobin ja läheistensä mutkikkaita vaiheita. Ehkä siitä elokuvasta  ja puhelusta erään ystäväni kanssa pitkästä aikaa, tuli mieleeni seuraavia ajatuksia.

Kaikella on tarkoitus. Onnettomatkin olosuhteet ja sattumukset Jumala laittaa palvelemaan omia tarkoitusperiään, omaa suunnitelmaansa. Ja se suunnitelma on meidän iankaikkinen hyvämme. Täällä ajassa Hän jo ennakolta on suunnitellut asioita. Moni asia, ehkä meille onnetonkin sattumus, saattaakin olla tärkeä osa jotain suurta ja kallista, joka saa täyttymyksensä, tulee ilmi, vasta aikojen päästä...


Ystävälläni oli jo kauan sitten usein esillä, sanottuna tai kirjallisessa muodossa,  seuraavat lauseet: "Kaikkella on tarkoitus. Kiitä joka tilassa."  Hyvä muistaa minunkin
edelleenkin nuo.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Ja aurinko nousi

Nousin tänä aamuna minäkin hiukan "siipi maassa" - näin erään ystäväni käyttämin sanoin. Meninpä sitten katsastamaan Wislöffin kirjasta, olisiko sillä jotain rohkaisevaa tarjota. Ja mielestäni oli. Samalla aukeamalla on aamu- ja iltateksti. Otan sen iltaisen ensin, koska se sopii aamuun myös; aurinko nousi... yön taistelun jälkeen.



"Kun Jaakob oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." 1 Moos. 32:31
                                                                     

 "Penuel merkitsee Jumalan kasvot. Penuelin luona sinä, Jumala, siunasit Jaakobin hänen kamppailtuaan sinua vastaan koko yön. Hänen elämänsä muuttui toiseksi tämän taistelun jälkeen. Siunauksesi seurasi häntä ja hänen sukuaan. Penuelissa sinä painoit leimasi häneen - myös ulkonaisesti. Kosketit hänen lonkkaluutaan. Jaakob alkoi ontua. Kuinka ihmeellinen sinä oletkaan, hyvä Jumala. Sinä siunaat lapsiasi lyömällä heihin leimasi. Ja leima on milloin minkinlainen - ruumiillinen vajavuus, pitkällinen sairaus, vaikeus joka seuraa ihmistä läpi elämän. Tietenkin jokainen haluasi päästä vapaaksi tästä koettelemuksesta. Mutta meiltä unohtuu helposti, että se on sinun leimasi, merkki siitä että Jumalan siunaus seuraa meitä. En tiedä, minkä leiman aiot lyödä minuun. Mutta maksoi mitä maksoi, sanon kuten Jaakob: "En päästä sinua, ellet siunaa minua."  (Fredrik Wislöff Rukouskirjani)

Ja kirjan toisella sivulla oli allaoleva jae.

"Minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt
 tullut."  Joos. 5:14
                                                                                                                                     
Hän saapuu meidän nähtäväksemme usein juuri taistelun ollessa kuumimmillaan. Olemme kenties jo epätoivoisia ja luulemme taistelun olevan häviöön tuomittu. Mutta silloin saapuu HÄN. Sotajoukon päämies.

--- 

Ylläoleva jae liittyy tapahtumaan, kun Joosuan piti ruveta Jerikoa valloittamaan. Siinä sotajoukon päämies saapuu, kun taistelu on kohta alkamassa.

"Jerikon luona ollessaan Joosua näki miehen seisovan edessään paljastettu miekka kädessä. Joosua meni hänen luokseen ja kysyi: 'Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?' Tämä vastasi: 'En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.' Joosua lankesi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: 'Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?' Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: 'Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, missä seisot, on pyhä.' Joosua teki niin." (Joos. 5:13-15, Jumalan kansan pyhä raamattu, Uusi Tie -lehdeltä syksyllä saatu:)



 

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Jaakobin painia

Tänä aamuna minua ilahdutti lukemani teksti Vähäsarjan kirjassa Joka päivä lupaus kantaa:

"Kristittyjen matkaseurue on särjettyjen sydänten seurue. Maailman murjomia... eri tavoin rikkinäisiä ja hylättyjä on saattueemme täynnä... kaikkia... yhdistää se, että on jouduttu painiin oudon muukalaisen kanssa ja on tultu hänen kanssaan tutuiksi."

Raamatunkohtana oli 1 Moos. 32: 24-26. Siinä Jaakob paini "oudon muukalaisen" kanssa. Sen seurauksena hänen lonkkansa vioittui.

Kohtaaminen "muukalaisen"  kanssa antoi hänelle muutakin: uuden nimen; Israel, kun Jaakob sanoi hänelle: "En päästä sinua, ellet siunaa minua."

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Peljättävä paikka... Jumalan huone ja taivaan portti

Raamatussa on kertomus Jaakobista. Jaakob oli lähtenyt veljeään karkuun ja samalla sen reissun oli määrä olla vaimonhakumatka. Reissusta tuli paljon enemmän. Jaakob kohtasi Jumalan.

Kun Jaakob oli lähtenyt Beersebasta mennäkseen Harraniin, hänen oli asetuttava yöpuulle. Ei ollut varmaan kovin hääppöinen nukkumapaikka, koska hänen piti ottaa vain kivi päänalaisekseen. Kuinkahan Jaakob mahtoi kivensä valita? Ottikohan hän vain ensimmäisen, joka vähänkin vaikutti sopivalta? Emme tiedä, mutta erityinen kivi siitä tuli. Ja yökin oli kaikkea muuta kuin tavallinen. Jaakob näki unta. Eikä ihan tavallista unta. Hän näki unessaan tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen. Enkelit kulkivat niitä pitkin ylös ja alas. Sitten hänen edessään seisoi Herra, Jumala itse,  luvaten suuria asioita - hänelle! Hänen isiensä Jumala olisi hänenkin Jumalansa, joka varjelisi häntä matkalla. Mutta myös paljon suurempia ja kauaskantoisempia asioita Jaakob sai  kuulla: "...sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."

Kun Jaakob heräsi unestaan, hän oli pelästynyt. Hän totesi, että "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt." ja sitten hän lisäsi: "Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti!"  Sitten hän nosti päänalusenaan olleen kiven patsaaksi, vuodatti öljyä sen päälle ja nimesi paikan Beeteliksi.

Kertomus  Jaakobin pakomatkasta ja sen syistä löytyy 1 Moos. luvuista 27 - 28.

---

Peljättävä paikka voi joskus olla paikka, jossa kohtaa Jumalan.