Uskon kilpi... On taistelussa tarpeen

Vaihteeksi hyvin nukuttu yö. Ja aurinkoinen aamu. Ja niistä hyvä mieli! Mitä muuta voisi aamuun heräävä toivoa?☀️ No... Kyllä se oma arki aika pian ylösnousun jälkeen alkaa luetella niitä asioita, joihin toivoisi muutosta parempaan. 

Mutta tulipa sitten mieleen tämä:

"...kaikessa ottakaa uskon kilpi...".

Sillä kilvellä voi, ja täytyy, torjua niitä vihollisen ampumia nuolia. Se on kuin sotaa. Eikä se vain: "kuin". Se oikeasti on. Sitä varten se kilpi on meille annettu, että tarvitsemme sitä kuitenkin. Sanasta löytyy erilaisia kilpiä, erilaisiin taistelutilanteisiin...

Joskus saa hyvin torjuttua. Toisinaan tulee osumaakin, kenties pahojakin. Mutta aina kannattaa taistelun tiimellyksessä pitää takaraivossa mielessä sekin, että apu on tulossa. Sotajoukon päällikkö tulee ihan yhtä varmasti, kuin vaihtuu yö päivään. Ja hän usein yllättää saapumalla hetkellä, jona emme luule. Hän voi tulla aiemminkin, tai myöhemmin.

---

Nämä ajatukset; mielikuvat, sodankäynnistä, tuli nyt mieleen, varmaan senkin vuoksi, kun illalla katsottiin elokuvaa, jossa paljon taisteltiin. Päähenkilö haavoittui vakavasti, mutta toipui. Ja saavutti sen, mitä varten taisteluun alun alkaen lähti. Ja vihollisen puolelle kuuluvasta tuli lopulta ystävä. Viha oli heidän väliltään poissa.

---

Ja vielä alkoi mieleeni tulla laulun sanoja:

"...hän on aina lähelläni täällä, 

joka hetki uus on armonsa..." 

"... päivän huolet kaikki tahtoo kantaa,

voimallinen neuvonantaja..."

Niinpä.☀️ Laulun sanakin voi olla yksi kilpi....✝️

Odotuksen VAKAATA täyttymistä kohti!

"Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä." Room. 12:12 KR-92

Toivoessa ei vielä näy täyttymys... Eikä se näy ahdingossa. Eikä siinä, kun rukoillaan. Mutta ilo tulee, kestettiin, eikä hellitetty.

Me odotamme uutta maata ja taivasta. Me odotamme Jeesusta noutamaan meitä. Me odotamme Isän tapaamista ja ilojuhlaa kotona.

Yksinäinen sotilas

 Kun tuntuu, että on yksin jätetty sotimaan:

"...en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani..."

"...vanhurskauden aseet oikeassa kädessä, ja vasemmassa..."

(ylläolevat tuli mieleen, mutta en ole tarkistanut muistinko oikein, tai mistä kohtaa löytyvät)

Mutta, ei todellakaan olla yksin, vaikka se suuri valehtelija sitä aina huutaakin. Joskus se meluaa niin kovaa, ettei huonoilla korvilla muuta kuule. Mutta onhan meillä silloin luettavina kirjoitetut lupaukset ja rohkaisut ihan meitä varten. Ja mitä sotimiseen tulee, on meille vanhurskauden aseet annettu. Pidetään ne käsillä.

Siunattua päivää sinulle!

Pahana päivänä

"... pahana päivänä tehdä vastarintaa, ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä." Ef. 6:13

Pahana päivänä... tehdä vastarintaa... kun jo muutenkin on väsynyt? Jatkuva taistelukin uuvuttaa.  Paha päivä ei välttämättä näy päällepäin, eikä toisten silmiin. Mutta mielessä on taistelu. Kuinka voi tehdä uupuneena vastarintaa, kun häviö näyttää varmalta? Ja varma se onkin, jos luovutamme, jos antaudumme pahan voittamaksi. Jatkakaamme taistelua, tehkäämme vastarintaa, vaikka meidän mielestämme pystyssä pysyminenkin näytttää epätoivoiselta yritykseltä, voittamattomalta näyttävän vihollisen edessä. Ei anneta viholliselle ainakaan luovutusvoittoa! Käytetään sota-aseitamme, mitä meillä on, ja voimia, joita on,  - ja huudetaan samalla sotapäällikköä apuun. Ja  huudellaan myös kaverin puolesta. Ja jos mahdollista on, huudellaan myös rohkaisun sanoja lähistöllä taisteleville kavereille, joilla on omat kuumat paikkansa.

Näetkö kuvan keskellä kuin sydämen? 

Kahdesta lehdestä muodostuvan...

"Ja uskovaisten ssuuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu..." 

Apt. 4:32

"Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain."

Gal. 6:32

Päivästä päivään

Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. (sela)." Ps 68:20 KR-92

Välillä tuntuu ehkä, ettei kukaan kanna, vaan että itse joutuu kantamaan kaikki taakkansa. Mutta kaikki voima, mikä meillä on, on kuitenkin silloinkin saatu itseltään Herralta Jumalalta, meidän Isältämme!

"... Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?"  1 Kor. 4:7

"Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! Kun he käyvät  kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.  Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela." Ps 84:6-9

Uupuneelle, väsyneelle

Oletko sinäkin uupunut elämän hankaluuksiin? Väsymystä kahdella tantereella; uskonelämässä kuin maallisellakin. Minä koen sitä.

"...Taistelun kestäessä Daavid väsyi." 2. Sam. 21:15 JKR*

Daavidille oli käydä väsyneenä hullusti, mutta hänen lähellään ollut näki tilanteen ja tuli hänen avukseen.

Olin kirjoittanut joskus vuosia sitten erään hartauskirjani alalaitaan näin: "Herran omakin voi joskus taistelun tuoksinassa jäädä kentälle makaamaan, eikä pääse enää omin voimin ylös. Mutta silloin tulee Herra, ja nostaa uupuneen jaloilleen ja vahvistaa häntä."

"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." Jer. 31:25 KR-92**

"Sinä vyötät minut voimalla sotaan..." 2. Sam. 22:40 KR -33/-38

 
---
*JKR Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

** Toiset käännökset eivät näy käyttävän veden juottamista kuvaavia sanoja tässä, mutta minua puhutteli tänään juuri se.  KR -33/-38 sanoo Jer. 31:25 kohdan näin: "Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen."  Monestihan sitä virvoittamiseen tarvitaan juuri vettä.

Odotetaan vain Herraa. Kyllä Hän tulee meidänkin luoksemme.

Heikkona - ja vahvistettuna

"Ja hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut."  Dan. 10:12

"...minä käänsin kasvoni maahan päin ja olin ääneti... minulta meni kaikki voima... Sillä siitä asti ei minussa ole voimaa, tuskin enää henkeäkään."  Dan. 10:15-17

"Silloin kosketti minua jälleen se ihmisen muotoinen ja vahvisti minua. Ja hän sanoi: "Älä pelkää, sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle. Vahvistu! Vahvistu!" Ja hänen puhuessaan minä vahvistuin ja sanoin: "Puhukoon herrani, sillä sinä olet  minua vahvistanut." Dan. 10: 18-19

Ensimmäisestä päivästä alkaen... oli Herra nähnyt kaikki Danielin vaiheet, ja kuullut kaikki hänen rukouksensa. Oli nähty myös ne heikkouden ja voimattomuuden hetket, jotka tulivat. Mutta silloin oli paikalla myös hän, joka Danielia vahvisti.

Myös meidät nähdään ja kuullaan. Myös me saamme luottaa, että meitä vahvistetaan, meitä autetaan. Itse Jeesus lupasi olla kanssamme joka päivä. Eikä hän ole toimeton. Hän myös rukoilee puolestamme.

Ei pidä ajatella, että vain suuret Jumalan miehet saavat apua ja voimaa; vaan: "...Herra, sinä voit auttaa yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin..." 2. Aik. 14:10 KR-92

Vammatonna samoaa?

Löysin  kirjan välistä pienen lappusen, jolle olin joskus kirjoittanut: "vammatonna samoaa". Olin myös merkinnyt kohdan, josta se löytyy, mutta mitään muuta en. Ei edes päivämäärää, jonka yleensä pyrin laittamaan ylös. En muista millaisia ajatuksia se kohta silloin oli herättänyt. Mutta ei ole tarviskaan. Se sopi tämänpäiväisiin mietteisiin. Mietin eräästä asiasta, että siitä on tullut minulle jo ikäänkuin vamma.

Me tahtoisimme niin kovasti kulkea ilman kaikenlaisia vammoja. Mutta eipä taida meistä yksikään kulkea ilman jonkinlaista vammaa. Vammoja meistä löytyy monenlaisia. Jollakin ne näkyvät selvästi päällekinpäin, mutta toisten vammat ovat niin piilossa, etteivät niistä tiedä muut kuin vammansa tunteva itse - ja Jumala. Tahtoisimme kukin päästä vammoistamme eroon. Olemme monesti suorastaan huutaneet hänen puoleensa niistä päästäksemme, joko äänellisesti tai äänettömästi. Mutta vammamme on yhä meillä. Meitä pelottaa, ettemme siitä koskaan pääsekään eroon. Emme tiedä, vapaudummeko täällä ajassa siitä. Sen tietää Isä yksin. Mutta ainakin kerran vaivanalaisuutemme on päättyvä. Emme ehkä käsitä, miksi sitä ei oteta jo nyt pois. Emme näe siitä olevan mitään hyötyä, sillä vaikeuttahan se meille tuo. Mutta Jumalan näkökyky on tarkempi. Hän näkee siinä jotain sellaista, mitä me emme näe. Ainakin se tekee sen, ettemme voi ylvästellä, koska muistamme kipumme alituiseen. Sen takia huudamme myös alituiseen apua Häneltä, joka sitä voi meille antaa.

Ole siunattu ystäväni,

joka myös koet itsesi jollakin tavoin vaivan alaiseksi!

"Hän ajaa heitä takaa, samoaa vammatonna polkua, ennen kulkematonta. Jes. 41:3

Jesajan luku 41.


---

Luuk. 13:16: "Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?"

Joskus avun saanti voi kestää kauan! Niin kauan, ettei osaa enää odottaa mitään apua saavansakaan. Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Jeesus tiesi tuonkin naisen tapauksessa, miten kauan hän oli vaivaansa joutunut kärsimään. Nyt oli avun aika. Ei nainen ollut niiden kahdeksantoista vuoden aikana päässyt unohtumaan Jumalalta. Emmekä ole sitä mekään.

Kaikki synti naulattiin ristille Jeesuksessa!

Kaikki synti naulattiin ristille Jeesuksessa. Synnillä ei ole Jeesuken tähden valtaa niihin, jotka uskovat; vaikka synti näyttääkin vielä voimaansa, uhittelee meille. Me olemme toisen maan kansalaisia.

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi; että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi" 2 Kor. 5:21

"Älköön siis synti saako hallita teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille," Room. 6:12

"älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle." Room. 6:13

"Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?" Room. 6:16

"mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan..." Room. 7:23

"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Room. 7:24

"Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu." Room. 7:17

"Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon  te olette annetut, että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!" Room. 6:17-18

"joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja "hänen haavainsa kautta te olette paratut." 1 Piet. 2:24




Niinpä siis, on meillä syytä iloita; voitosta, jonka Hän meille toi:)

"Palvelkaa Herraa ilolla, 

tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla." 

Ps 100:2

Hän tulee takaisin!

"Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy." Hab. 2:3

Jeesus lupasi tulla takaisin, ja sen hän myös tekee, lupauksensa mukaan. Tässä jokin päivä sitten uutisoitiin siitä, kuinka eräässä kauneimpien joululaulujen tilaisuudessa oli kirkkoherra puhunut tästä asiasta. Emme ole olleet kuulemassa tarkkaan itse, mitä hän sanoi, mutta asian ydin on varmaankin ollut se, että tuo kirkkoherra on halunnut muistuttaa siitä asiasta joka tulee tapahtumaan.  Päivämääriä emme kukaan tiedä, mutta aikain merkkejä olisi hyvä seurata. Millaiseksi maailmamme onkaan muuttumassa, on meillä kuitenkin lohdutus: Jeesus itse lupasi olla kanssamme joka päivä! Ja meidän yhdyskuntamme ja määäränpäämmehän on varsinaisesti taivaassa. Sinnehän me olemme matkalla.

Siunattua sunnuntaita sinulle!

---
Kuva perustuu Ilmestyskirjan lukuun 19; jakeisiin 11-16.

Talutat minua neuvosi mukaan

"Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta." Jes. 43:2

"Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan." Ps 73:23-23

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps 73:28

"Talutat minua neuvosi mukaan", "pidät minua kiinni oikeasta kädestäni". Se reitti, jossa minua talutat, kädestä kiinni pitäen, ei ole aina sellainen, jossa itse haluaisin kulkea. Se reitti voi olla pelottavan tuntuinenkin toisinaan, ja siksi onkin hyvä tietää, että sinä pidät kiinni kädestäni etkä jätä minua yksin harhailemaan.

"Varusteenikin hukkasin."

"He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä. Minä vien heidät runsasvetisten purojen äärelle tasaista tietä, jolla he eivät kompastu." Jer. 31:9 KR-92

"Herra Jeesus, minä tulen taisteluiden keskeltä luoksesi. Polvistun eteesi ja pyydän apuasi. Sinä itse johdatit tieni tähän. Annoit minun joutua taisteluun, mutta kutsut taas luoksesi lepäämään. Tässä siis olen, Herrani. Olen haavoilla ja lyöty. Vieläkö väsyneestä soturista voi tulla taistelukelpoinen? Vieläkö tahdot nostaa minut jaloilleni? Vai onko aika jo laskea aseet ja siirtyä sivuun?
Lupaat kuitenkin viedä minut virkistävien purojen ääreen. Lupaat, että niiden vesi on runsasta ja sielu löytää siellä rauhansa. Lupaat viedä minua tasaista tietä. Muunlaista en pystyisikään nyt kulkemaan,  olen niin loppuun väsynyt. Annat sanasi varjella kompastumiselta ja kaatumiselta ja loukkaantumasta entistä pahemmin. Sinua odottava saa kyllä ennemmin tai myöhemmin apunsa." Joka päivä armon suojassa/Juha Vähasarja

---
Tuo ylläoleva teksti puhutteli minua tänä aamuna. Halusin piirtää aiheesta kuvan. Piirroksen taakse kirjoitin: "Vain kypärä jäi... Väsynyt ja haavoilla oleva sotilas tulee Mestarin luo. "Varusteenikin hukkasin.", hän sanoo. Ei häntä moitita. Hän tuntee siunaavan käden kosketuksen olallaan.

Kaksi kohtausta aiheesta: Lähellä on Hän

Kohtaus yksi: Ihminen on riemuissaan ja rohkeasti haastaa vastustajansa, koska tietää voimakkaan olevan kanssaan:

"Lähellä on hän,
joka minut vanhurskaaksi tuomitsee.

Kuka voi minun kanssani riidellä?

Astukaamme yhdessä esiin!

Kuka on minun vastapuoleni?

Tulkoon tänne lähelleni!

Katso, Herra, Herra auttaa minua; 

kuka minut syylliseksi tuomitsee?

Katso, kaikki he hajoavat kuin vaate;

koi heidät syö."

Jes. 50:8-9

Kohtaus kaksi: Auttaja on paikalla. Kenttä on tyhjä. Hän joutuu huutelemaan autettaviaan, mutta ketään ei siltikään tule. Se on murheellista:

"Miksi ei ollut ketään,

kun minä tulin,

miksi ei kukaan vastannut,

kun minä huusin?

Onko minun käteni liian lyhyt vapahtamaan,

olenko minä voimaton auttamaan?

Katso,

nuhtelullani minä kuivaan meren,

minä teen virrat erämaaksi,

niin että niitten kalat mätänevät,

kun ei ole vettä; ne kuolevat janoon.

Minä puetan taivaat mustiin

ja panen murhepuvun niitten verhoksi."

Jes. 50:2-3

---

Luin aamulla Fredrik Wislöffin Levähtää vähän kirjasta tekstiä tälle päivälle. Siinä oli jakeena vain jakeenosa; tuo sana: "Lähellä on hän". Sitten oli tekstiä siitä, mitä kaikkea hän meille onkaan. Siinä oli näitä asioita:

Hän vanhurskauttaa, auttaa saatanan syytöksiä vastaan. On pelastaja ja vanhurskauttaja, auttaja kaikissa vaikeuksissa, uskollinen ystävä, ymmärtävä, jolle voi uskoutua. Joka aina pitää huolen meistä, niin ruumistamme kuin sielustammekin, aina tietää neuvon, joka rakastaa sinua, aina tahtoo parastasi. Voimakkain kaikista, Kaikkivaltias.

Siunauksen alla

"Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa." Ef. 1:3 KR-92

"Siunaus on jotakin muuta kuin onnen tunne. Siunaus pitää sisällään elämän tappiot ja sairaudet ja taakat, nekin, joita meidän on kannettava kenties elämämme loppuun saakka. Siunaus on sitä, että meitä ei hylätä minkään taakan tai minkään muunkaan vaikeuden takia. Ja siunaus on tietysti sitäkin, että saamme ottaa  hyvää Isän kädestä, jos hän sitä meille antaa. Jos me saamme hyvää, on se annettu siksi, että antaisimme sitä eteenpäin toisille tarvitseville. Siunaus ei ole lupaus taakattomasta elämästä ja vaelluksesta. Ei totisesti. Mutta siunaus on pettämätön lupaus: "Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Olet arvokas minun silmissäni, olet kallis ja rakas."  Joka päivä Jumalan kämmenellä/Juha Vähäsarja

Paras Puolustaja!

"Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun oikea kätesi tukee minua, sinun apusi tekee minut vahvaksi." Ps. 18:36 KR-92

Vähäsarjan kirjasta luettu teksti puhutteli minua, varsinkin tämä kohta:  "... Jeesus on kilpenä edessämme, ja käsillään hän tukee meitä, pitää meidät pystyssä. Siksi olemme vahvoja, vaikka kokisimme päinvastaista. Heikkoutemme ja vahvuutemme eivät ole meidän kokemuksiemme mukaisesti arvioitavissa, ne eivät ole meidän varassamme, vaan ne ovat Herramme varassa. Hänen lävistetyt kätensä kestävät heikkoutemme ja syntiemme painon. Olemme hänen ihmeellisessä suojassaan, oli myrsky kuinka suuri tahansa. Hänen apunsa tekee meidät vahvoiksi." Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä


En osaa oikein hyvin ehkä muuttaa sanoiksi sitä, millainen mielikuva minulle tuosta tuli, mutta yksinkertaisesti: Kristus meissä  - taistelee puolestamme. Olla niin yhtä, ettei voi erottaa...

Psalmista 37 - nuhteettomuus ja luvattu perintö

"Herra tuntee nuhteettomain päivät,
ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti." Ps. 37:18

Luin psalmia 37. Siinä oli useampikin kohta, joka kiinnitti nyt enemmän huomiotani, koska luin sitä eri kirjasta, vaikka käännös silti oli ihan sama. Joskus ihan se, miten teksti kirjaan on painettu, saa huomion kiinnittymään vähän eri kohtiin.

Mutta yllämainitusta: nuo "nuhteettomain päivät". En koe itseäni nuhteettomaksi. Minussa on nuhteelle aihetta, ja varmasti enemmän kuin itse käsitänkään. Nuhteettomuudesta tulee mieleen täydellisyys... Jollaisia me emme ole.  Mutta se, mistä tässä kyse, on sitä, että vaikka minussa nuhteelle onkin sijaa, minun nuhteettomuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos nyt näin voi sanoa. Se perustuu siihen, mitä Jeesus puolestani teki, eli hankki omalla kuolemallaan minullekin vapauden, syntien anteeksiantamuksen, armahduksen. Nuhteettomuuteni perustuu siis siihen, että olen armahdettu, sovitettu. Kun vanki on tuomionsa lusinut loppuun - tai saanut armahduksen, ei tuomiolla ole hänen elämässään enää valtaa.

"Ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti." Pysyy, koska sen antaja on vakaa. Minkä hän lupasi, se on. Hänen päätöksensä ei ole kuin ihmisen mieli, joka muuttuu kaikkien mielitekojen ja ajatusten vaihdellessa. Ei, vaan Hän on vakaa. Kuin kallio. Samassa psalmissa sanotaan: "Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana." Ps. 37:39.

"Herra vahvistaa sen miehen askeleet,
jonka tie hänelle kelpaa.
Jos hän lankeaa,
ei hän maahan sorru,
sillä Herra tukee hänen kättänsä."
Ps. 37:23-24

"Jos hän lankeaa..." Nuhteen sijaa siis kyllä olisi yhtenään. Mutta kun asemamme on vahvemmissa kantimissa kuin omassa onnistumisessamme. Se on siinä, minkä Jumala itse meille valmisti! Ja sentähden "jonka tie hänelle kelpaa...".

Olkoon viikonloppusi siunattu!

Kun ollaan heikoimmillaan

"...syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä..." Ilm. 12:10

" ...sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat." 2 Kor. 2:11

"Vaikka perkele luettelisi kaikki Raamatun sanat peloittaakseen sydäntäsi ja veisi asiansa niin pitkälle, ettei jätä lohdutukselle sijaaa, niin se joka tapauksessa on perkele, vaikka kuinka selvästi olet kaikessa näkevinäsi Kristuksen muodon..." Martti Luther Mannaa Jumalan lapsille/ Helmik. 21.p

Perkele osaa myös siteerata Raamattua. Erämaassa se jopa Jeesukselle yritti sitä konstia. Mutta Jeesus tunsi sen juonet ja torjui sen. Perkele tietää meidän heikot kohtamme varsin hyvin. Se voi joinakin aikoina järjestää oikein "tykistökeskityksen", jolloin meistä tuntuu, ettemme voi siitä selvitä mitenkään.

Mutta on vielä suurempi voima: Herra itse!  Hän ei koskaan jätä meitä syyttäjän kanssa kahden, vaikka siltä joskus tuntuisikin. Jeesushan sanoi: "...minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt. 28:20). Hän tietää heikot kohtamme ja hetkemme aivan tarkalleen ja paremmin kuin kukaan muu. Hänen edessään on syyttäjän suljettava suunsa ja vihollisen aseidenkin vaiettava.

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Room. 8:1

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39

Roomalaiskirje luku 7 ja luku 8
Linkit Koivuniemen Raamattuhakuun.

Isäni ja turvanihan Hän on!

"Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen?" Ps. 27:1

Kun tuon jakeen hartauskirjasta luin, siinä, ja psalmissa itsessään, tarkoitettiin, että vaikka pahat ja sotajoukot kävisivät kimppuun, on Herra elämämme turva.

Mutta minulle tuo jae kertoi muutakin. Jumala on Isäni. Hänhän on minut omakseen ottanut, hylkäisikö Hän lapsensa, jos tämä ei osaa elää hänen ohjeidensa mukaan ja huomaa tekevänsä alituiseen jotain väärää? Eihän toki. Isän rakkaus on kestävämpää laatua! Voisi kaiketi sanoa jaetta mukaillen näinkin: Jumala on minun Isäni ja elämäni turva. Häntäkö minä vapisen? Sellaisessa tilassa vain huomaan usein olevani. "Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon." * Hänen rakkautensa on täydellinen; Täydellisen Isän rakkaus.  Mutta minun rakkauteni osoittaa jatkuvasti puutteensa:  vastahakoinen, tottelematon lapsi. Silti Isälle rakas! Lapsi, jota Isä haluaa auttaa, kun lapsensa apua huutaa. Enkö tohtisi uskoa?

Alussa mainittu Daavidin psalmin jae kuuluu kokonaisuudessaan näin: "Daavidin virsi. Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!" Ps. 27:1

* "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1. Joh 4:18

Ja vielä tämä: Kun olin lapsi, en juurikaan käsittänyt mitään siitä, että vanhempani minua rakastivat. Vasta aikuisena, ja  omia lapsia saaneena, vähän paremmin siitä jotain olen käsittänyt...

Hänen nimesssään

"Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.
Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista.
Muistakoon hän kaikki sinun uhrilahjasi, ja olkoon sinun polttouhrisi lihava hänen silmissään.
Sela.

Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi halajaa, ja täyttäköön kaikki sinun aivoituksesi.
Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen.
Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.

Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa, vastaa hänelle pyhästä taivaastansa,
auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla.

Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin,
mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.
He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.

Herra, auta!
Vastatkoon kuningas meille, kun huudamme."

Psalmi 20

Vihollinen ei saa meistä riemuita

"Siitä minä tiedän sinun mielistyneen minuun, ettei minun viholliseni saa minusta riemuita." Ps 41:12

Psalmin kirjoittaja, Daavid, tarkoittaa tuossa jakeessa ihmisiä, jotka ilkkuvat häntä, kun hän on sairas. Mutta eikö tuo sovi isompaankin viholliseen? Kuolemaan, tai peräti sielujemme viholliseen? Ne eivät saa Herran omasta riemuita. Mikäli ne "luulevat" saaliin saaneensa, niiden on kuitenkin irrotettava otteensa, sillä Herra vaatii omansa niiltä, tulee ja ottaa turviinsa. Vihollinen jää nuolemaan näppejään...

"Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?" Ps 43:2

Me voimme kysellä noin.
Ja sitä kyselemistä tekee Daavid tässäkin; psalmissa 13.

Mutta totuus on silti tämä:
"En minä sinua hylkää enkä sinua jätä"
  Hebr. 13:5