Joskus mä hämmennyn siitä, kuinka kauan olen tätä blogia ylläpitänyt. Sen jälkeen hämmennyn siitä, miten paljon mulla on ollut ennen intoa ja aikaa tehdä käsitöitä. Päivitysten määrä on supistunut älyttömästi vuosien varrella, eikä se johdu oikeastaan muusta, kuin siitä että käsitöiden tekeminenkin on tätä nykyään todella pitkän tähtäimen hommaa.
Mihin se aika katoaa?
Okei, kolmen lapsen opiskelevana äitinä ei ole samalla tavalla aikaa ja voimia tehdä koko ajan jotain kaiken muun ohessa. Vaikka se kuinka nollais aivoja. Kun jukoliste ei oo kotiapulaista, joka tekis ruokaa, pesis pyykit, imurois. Ja uskokaa kun sanon, että vaikka tuntuu että joka päivä menee noiden edellämainittujen parissa (enemmän tai vähemmän), niin silti tää hökkelö on kuin pommin jäljiltä ja minä aina yhtä väsynyt.
Mihin se aika katoaa?
No, olin työharjoittelussa tässä. Päiväkodissa. Siellä sai askarella ja se tuntui ihanalta. Olenkin innostunut selailemaan paljon eri askartelujuttuja ja sieltä yrittänyt siirtää kipinää ja energiaa myös muiden käsitöiden pariin. Välillä onnistuen ja välillä ei.
Lupauduin Ravelryn kautta testineulomaan pipon (Suklaakakku nimellä kulkee hän) ja se tuli vihdoin valmiiksi *nolo*. Ei pitäis lupautua, kun on näin hidas neulomaan kaiken keskellä! Mutta joo, lopputulos on ihana ja tykkään mallista kovin. :) Lupaan lisäillä linkin ohjeeseen, kun se on julkaistu tekijän toimesta!
En ole mikään maailman luonnollisin poseeraaja näköjään, mutta speksejä kuvasta huolimatta. Lankana 7 Veljeksen jämiä, oliivinvihreä, petroolinsininen ja ruskea. Puikkoina käytin 4 ½ mm / 40 cm pyöröjä. Aikaa meni about 1 kk, mutta tää on nopeatahtinen tehdä. Autossa tätä neuloo huomaamattaan aika äkkiä! Pitäis saaha siis kuluttaa persustaan enemmän vänkärin penkissä!
Sitten mä oon tehny taas kortteja. Älkää kuolko tähän ylilataukseen.
Työssäoppimispaikalla tuli eräälle työntekijälle lapsenlapsi ja tekaisin heille perheeseen tällaisen kortin.
Pienin pikkusiskoni täytti 18-vee. (Täh?!)
Hälle siis kortti. Ja korvakorutkin tekaisin! Niistäkin tuli aika kivat, yksinkertaisuudessaan aika näyttävät.
Ja viimeisenä isäpuolelle syntymäpäiväkortti. There's no bussiness like show bussiness. Musiikkimiehelle.
Korttien tekeminen on aika kivaa. Jos en tekisi joulukalenteria taas tänä vuonna, niin tekisin kyl joulukortit itse! Ei vaan taida riittää napsut joululahjojen ohella (jos niitäkään saan kovin valtavasti tehtyä).
Ja viimeisenä työssäoppimisen ohjaajalle pieni kiitos. Mulla oli tosi ihana työpaikka, jossa minut otettiin hyvin mukaan porukkaan ja tuli sellainen olo, että jes, mä oikeasti oon hyödyksi täällä. Tykkäsin.
Koristeltu lasipurkki ja sisällä toffeenameja. Erikeepperillä käsitellyt servettisydämet, juuttinarua ja pitsiä. Kannessa on myös liitutaulukalvoa, eli purkkiin voi säilöä karkkien jälkeen muutakin ja kirjoitella vaan kanteen että mitäs siellä on.
Joulu painaa päälle ja pitäisi alkaa orientoitumaan siihenkin. Edelleen kaivataan vuorokauteen lisätunteja. Eikä lisäenergiakaan olisi pahitteeksi. Sellaista joka ei jäisi vyötärölle hengaan, kiitos.
