Valoa pimeään

Hei, arvoitus! Mitä saa, kun yhdistää ruostuneen säilykelasipurkin, nauhaa, käpyjä, tuikun ja yhden naisen, joka saa keskellä yötä inspiraation?

 

No, lyhtyhän siitä!

Elikkä mitä tein? No, purin atomeiksi koko purkin mekanismin ja hinkutin ruosteen pois purkista ja metalliosista. Tarpeettoman osat, kuten sulkijan ja kannen jätin pois. Yhdistelin metalliosia oman maun mukaan. Koristelin hieman ja tadaa - ihana lyhty!

Ja joo, ei ehkä maailman paloturvallisin tapaus, mutta ulkona tuikkua poltettaessa tuskin saa aikaan vahinkoa. Suuaukko on varsin suuri ja ilma kiertää purkin sisällä hyvin.

On kuulkaa komia!

Suomusukat

Pukinkonttiin hyppäsi tällaiset kaunottaret; Suomusukat.

Helpot, näyttävät ja sopivat monenlaiseen jalkaan. Kertakaikkiaan mainiot. Ohjeesta poiketen aloitin 49 silmukalla, puikot 3 ½ mm ja kantapää ilman vahvistamista. Lankana luonnonvalkoinen 7 Veljestä. Koko 38/39.

Ekan sukan tein päivässä (!!!) ja toisen kanssa meni sitten enemmän aikaa. Se on tää toisen sukan syndrooma, pitäis opetella neulomaan sukat yhtäaikaa pyöröillä...

Mutta nyt ne on valmiit, ihanat ja valmiina odottelemaan joulua!

My very own Meret

Joku aika sitten jo valmiiksi saatu, ihan ihka oma Meret.

Näitä tuli viime jouluna tehtyä parikin kappaletta lahjoiksi. Silloin jo jäi vähän kaihertamaan, että miksi teen aina niin vähän itselleni tällaisia kivoja juttuja? Vaikka ihanahan se on neuloa lahjoja, mutta joskus vois ehkä hemmotella myös itseään... Eikö?

Tämä ihanuus onkin vain minun. Kevyt, sievä, hillitty. Sopivan fiini käytettäväksi villakangastakin kanssa.

Lankana Novitan Rose Mohair, ihanan savunharmaa väri. Puikot 5,5 mm pyöröt ja sukkapuikot. Reunassa ainaoikeaa, sitten 2x2 resori. Aloituksessa 88 s, aloitus sen mukaan ja kolme kokonaista mallikertaa.

Sopivan kokoinen tuli, näillä keleillä tämä on ollut aivan vallan riittävä päänsuoja.

Nii joo ja nuo korvakorutkin on mun tekemät. Sain tuollaisia puisia lintuja mummulta, niin tein sitten korvikset.

Carter Cardigan

Aloitettu 19.4.2010. Ja lopetettu tänään. Laura Chaun Carter Cardigan.

Hemmetin pitkä projekti. Piiiiitkä. Alkuinnostuksissani neuloin hihat ja takakappaleen kuukaudessa, mutta jämähdin etukappaleisiin. Niiden neulominen vaati älynystyröiltä keskittymistä, mitä minulta ei löytynyt. Ja jotenkin ajatus ommeltavasta vaatteesta alkoi masentaa, meinasin luovuttaa koko neuleen suhteen. Ajattelin jo etten saa tätä koskaan valmiiksi!

Vähän päälle kuukausi sitten päätin, että nyt minä piru vie teen tämän valmiiksi, vaikka henki menis. Motivaattoriksi katsoin Ravelrysta muiden valmiiksi saamia cartereita ja sisuunnuin. Jos noikin, niin kyllä minäkin.

Ja valmiiksihan se tuli. Lopputulos on hieno, ihana, kiva, mahtava, upea, kerrassaan!

Koko 33", puikot 4 mm ja 4 ½ mm, lankana Novitan 7 Veljestä. Ois voinut valita jonkin hienommankin langan, mutta lankoja ostaessani budjettini oli vielä kotiäidin luokkaa. Mutta toisaalta ei haittaa, Seiskaveikassa näkyy palmikot kivasti ja silleen, sopivan rouhea tällaiseen. Menekki ~ 450 g, eli kolmisen kerää.

Mitä sitten tein toisin? No, vyötärökavennuksia tein kolmen sijasta vain kaksi. Meinasin jättää ne kokonaan pois, mutta tyydyin vain vähempään määrään. Pikkupalmikoissa tein palmikon hieman erinäköiseksi, vahingossa, mutta jatkoin vahinkoa läpi koko työn. Ei haittaa lopputulosta. Kauluksen kanssa tein wrap & turnit kapeammalle alueelle niskan taakse, eli eteen ei tullut kunnollista shaalikaulusta. En tykkää nimittäin sellaisesta. Pieni käännös vain niskaan.

Muuten ohjeen mukainen. Ja onhan se ihana. Saumaaminenkaan ei ollut niin kamalaa, tuohan se neuleeseen sitä ryhtiä. Plus että tällä kertaa saumoista tuli tosi siistejä, olen siis vuosien varrella oppinut jotain!

Mistä minä tässä neuleessa pidän?
Pidän sen omalaatuisesta palmikosta etukappaleissa, i-cord-reunuksista, taskuista ja väristä.
Ohjeessa en pitänyt aivan täysin, vaikka pdf oli hyvin toteutettu ja aika selkeä, niin silti välillä tuntui, että ohjeet olivat liian tulkinnanvaraiset ja vaativat vähän enemmän ajattelua, ainakin näin ei-englantia-äidinkielenään-puhuvana.
Lanka jäi nyt valmistuttua hieman kaivelemaan, koska olihan tämä niin iso työ, että olisi se tarvinnut ehkä arvoisensa langan. Mutta väri on herkku, ei käy kieltäminen. Pesen tämän vain käsin, ei ole kovin hyviä kokemuksia Novitan lankojen konepesukestävyydestä...

Kannatti tehdä loppuun. Hyvä minä.

Ja niin joulu joutui jo taas

Nii se joulu tuli ja joulu meni. Pukinkonttiin ehdin väkertää muutamia lahjoja, tässä ne ny ois! (Noh, ainakin ne, joista otin kuvat... Kaikista en nimittäin ottanut!)

Kämmekkäät isoveljelle. Malli on ihan omasta päästä, lankana 7 Veljestä, puikot 3 ½ ja silmukoita 48 per hansikas. Ihan sopivankokoiset isokätiselle miehelle. Ja koska isoveikka oli aika velho pelaamaan 8-bittisellä Nintendolla Super Mariota, niin tein näihin silmukoita jäljitellen 1 UP-sienen. :)

Pikkuveljelle toivottiin villapaitaa ja semmoisen minä sitten tekaisin. Koko raakasti arvioiden 98 cm, pyöröt 5 ½ ja lankana Novita Puro. Malli omasta päästä; ihan perus raglanpaita, yläosa ainaoikeaa ja alhaalla sitten sileää. Ainaoikean jälkeen värit raidoitettu niin, että tein raitoja kahdelta eri kerältä, 4 riviä per raita. Tästä tuli kyllä aika kiva, kuvat eivät ole yhtään edukseen!

Pikkusiskolle valmistui Anttilan Silky Tweedistä 198 yds. of Heaven -huivi. Ohjeesta poiketen tein A mallikertoja kaksi kokonaista ja sitten vielä ohjeen määräämät rivit 1-12. Reunamallikerta B ihan normaalisti. Puikot 5 ½. Tästä tuli tosi sievä, vaikka aluksi vaikutti, että ei tuo lanka sovi yhtään tällaiseen huiviin. Väärässä olin! Siskoni piti tätä jouluna päässään, kääri rastojen ympärille ja se näytti todella hienolta. :D

Tämä Heaven taasen meni äitipuolelleni. Lanka Novitan Rose Mohair, puikot taasen 5 ½. Yksi kerä riitti nippanappa kokonaiseen huiviin samoilla lisäyksillä, kuin aiemmin mainitsin. Ja hyvänkokoinen tuli, plus että tuo punainen väri on niiiiiin herkullinen!

Tänä jouluna tein myös aika paljon koruja lahjaksi. Tässä nuorimmalle siskolleni tehdyt korvikset. Ainoastaan koukut ja muut korun kokoamiseen käytetyt osat ovat uusia, kaikki napit, helmet jne olen kierrättänyt. Näissä on Marimekon Jokapoika-paidan napit. :)

Sydänkorvikset taas tein toisiksi nuorimmalle siskolleni. Sydänhelmet kierrätetyt, samoiten myös avaimet. Nämä on minusta myös aika ihanat! (Vaikka sen itse sanonkin...)

Nämä yksikertaiset, mutta sievät helmikorvikset tein anopilleni. Joskus yksinkertainen on niin kaunista! Kierrätetyt helmet, taasen.

Ja sitten vielä Capucine. Vanhalle ystävälle tehty. Ohjeesta poiketen en tehnyt ainaoikein reunusta ja silmukoitakin on reilusti enemmän, 102 s. Ohjeen 82 s ois riittänyt lapselle varmaan ihan hyvin. :D Lankana Novita Puro ja puikot 5 mm. Kavennukset tein myös erilailla, kavensin 6 s per kierros, koska halusin hieman enemmän pituutta takaosaan. Kuvat ei TAASKAAN tee oikeutta, tästä tuli tosi hauska, söpö ja hyväntuntuinen!

Tänä vuonna kuvalaatu sit kakkaa, koska täällä ei tullu lunta kuin nippanappa jouluksi, on ollu tosi pimeää ja mä oon aina töissä. Mutta jotain todistusaineistoa sentään! Kuvaamatta jäi kaksi Meret-myssyä ja kahdet korvikset, mutta ei se ole niin vaarallista. :)