Pentuarkea

Meille saapui Lapin porokoiran pentu menneenä lankalauantaina. Haimme 7 viikkoisen koiranpennun Savukoskelta aamutuimaan Suopunkitytön kennelistä. Olimme käyneet jo muutamaa viikkoa aikaisemmin katsomassa pentuja. Ne olivat silloin vielä hyvin pieniä ja he vain nukkuivat. Sen käynnin jälkeen laski viikkoja ja sitten laski päiviä ja tuntui loputtomalta odottaa, että saadaan hakea pentu kotiin.

Pentuja tässä pentuessa oli 7, 1 naaras ja loput uroita. Taisin jossain kohtaa sanoa, että jos meille tulee koira, se on tyttö. Vaan kuinkas kävikään. Meille tuli uros pentu, naaras oli varattu. Mutta en ole katunut valintaa yhtään.

Nyt tuntuu, että se odottamisen aika, pennun saapumiseen, meni tosi äkkiä. Ja ei voi uskoa, että meillä on pentu. Pitää nipistää itseä, niinkuin Vihervaaran Anna siinä Anna, A lopussa ohjelmassa. Katsoitteko muuten sitä? Oli hyvä ohjelma. Pystyin samaistumaan.

Mutta kyllä sitä paljon miettii ja jännittää miten meillä alkaa sujua ja saadaanko opetettua koira koiraksi.

Aika pian ensimmäisen koiramme poismenon jälkeen aloimme katsella uutta koiranpentua. Koirista on kovasti kysyntää. Meille kävi kuitenkin tuuri ja saatiin pentu.

Ajatuksena meillä on käyttää koiraa työkäytössä, opettaa hänet siihen. Mm. minun yrityksessä koirana. Kaverikoiratoiminta kiinnostaa kovasti myös.

Meidän koira on siis Suopunkitytön kennelistä, Suopunkitytön Tervashonka. Kutsumme häntä Onniksi. On aivan eri luontoinen kuin meijän ensimmäinen koira. Ymmärrettävää sinäällään, edellinen oli terrieri, nyt puhdas Lapin porokoira.

Eilen tehtiin joitain asioita ensimmäisen kerran. Vähän kuului jo haukkumista. Onni ei hauku vielä, hän vain murisee ja ärisee.

On oppinut asioita ihmeen nopeasti. Ei sana, tuntui jo tutulta tänne tultuaan. Nyt alkaa jo reakoida omaan nimeen, kun kutsuu. Ensin ei. Tänne sanaa alkaa jo ymmärtää, vielä kun rohkaistuu, niin siitä lähtee. Jonkin verran on ikävöinyt ja ollut ihmeissään mihin on tultu. Mutta pikku hiljaa ollaan tutusteltu.

Tänä aamuna herätessäni astuin ensimmäisenä pissaan. Lehtiä on, muttei kaikkialla. Ensin ajatelin, että pidetään joitain mattoja, mutta matot ovat lähteneet aika äkkiä. On oppinut kuitenkin hyvin pian myös ulos tekemään tarpeita.

Tuntuu hurjalta että, n. 6 kuukauden päästä koira saavuttaa jo aikuisiän kokonsa, eli suunnilleen elokuussa. Nyt hän on vielä todella pieni. 

Niin tämän aamun aamujumpat alkoi sillä, että yrität saada piraijan pois varpaista. Sitten astuin pissaan ja vein koiran ulos. Siivosin pissat. Luulin, että me hankittiin koira, mutta hän onkin vielä piraija. :) Varpaat saa kyytiä, kun alkujännityksestä on päästy. Eka päivinä vähän pelotti, nyt ollaan jo rohkaistuttu pieneen iloralliinkin. Kovasti on vielä opeteltavaa. Tässä mennään päivä kerrallaan pentuarkea.

Mukavaa kevättä, toivottaa Onni (Suopunkitytön Tervashonka) ja sen ihmisvanhemmat, 

eli Pelaguu ja hänen mies. :)

Joulunajan kuulumisia ja retkeilyjä Posion Noukavaarassa

 Hei kaikille! 

Miten teidän joulu on mennyt?

Minun jouluni alkoi jo joskus lokakuussa, kun askartelin tonttuoven. Tilasin kaksi eri pakettia askarteluja varten, tonttuovi paketin ja lisäksi vielä pieniä esineitä pakkauksen. Näistä jäikin osa käyttämättä, joten jos joku niitä tarvitsee, niin voin lähettää ne postikuluilla sinulle. :)

Tässä kuvia askarteluista ja valmistaa tonttuovesta. Aika kiva siitä tuli. Tonttuovi paketissa tosiaan on kaikki osat erillään ja sitten ne vain asetellaan ja liimataan paikalleen, niin niistä valmistuu tonttuovi sitten.

Sitten kävimme retkeilemässä marraskuussa, kun oli vielä mukavasti sula maa eikä ollut meilläkään vielä silloin lunta, Posion Noukavaarassa, ihasteltiin siellä lähes tulkoon sen päivän koko valoisan ajan kauniita maisemia. Syötiin eväät ja etsittiin vielä Noukavaaran näköalapaikka ja lopulta se löydettiinkin. Maa oli märkä, ja oikeastaan koko loppu syksykin oli aika märkää ja sateista. Ja sitten kun tuli lumet niin tuli märkään maahaan, jäät ovat aika heikot vielä ja luntakaan ei ole paljoa. Tiet ovat jäisiä.

Noukavaara oli upea paikka, se on lähellä Riisitunturin kansallispuistoa, jonka läheisyyteen on suunnitteilla tuulivoimapuisto. Noukavaaran päältä, joka oli minulle aivan uusi paikka ja ennen käymätön kohde, näki alueelle, johon tuulivoimapuistoa on suunnitteilla. Kaunista erämaaluontoa ja henkeä ihan salpasi nuo upeat näköalat!

Sitten marraskuun ensilumilla käytettiin Eläinlääkäriasema Mosku ja Myryn facebook arvonnasta voittamani koirakuvauslahjakortti Koiravalokuvausta Lapista kuvaukselle. Meijän cairnterrieri Roosa on reilu 12 vuotta vanha ja kuvautettiin nyt Roosa Kemijärvellä luontopolun varrella. Oli hienoa nähdä kuvaajan työskentely meidän ja koiran kanssa. Ja ihania kuvia tulikin. Kuvista teetin joulukortteja ja lisäksi pukinkonttiin miehelleni CanvasPicassolta tilasin canvas taulun Roosan kuvasta. Kiitos vielä Koiravalokuvausta Lapista!

Tämän canvastaulun teetin CanvasPicassolla ja jouluaaton jälkeen ripustimme sen takan päälle, kunnia paikalle. 

Ja nyt on sitten sulateltu tätä joulua ja joulukinkkuja.

Olen kyllä miettinyt joulua ja joulun merkitystä tänä vuonna erityisen paljon ja sitä millaiseksi kulutus juhlaksi joulu on mennyt ja mikä on oikeastaan se joulun syvin merkitys ja tarkoitus alunperin. Itse erityisherkkänä on miettinyt paljon näitä asioita. Eilen sattumalta törmäsin Eevi Minkkisen instagram tilillä Inhimillinen itsetuntemus livevideoon, jonka aihe kosketti minua syvästi ja tuntui enemmän kuin omalta.

Tämän kuvan otin tapaninpäivän ajelulla, kun meillä Sallassa oli silloin reilu -20 (n.-24 astetta) pakkasta, paikoin -30. Nyt on jo lauhtunut mukaviin lukemiin.

Onko teillä suunnitelmia uuden vuoden juhlimisesta? Teettekö uuden vuoden lupauksia?

Itse en ole koskaan tehnyt uuden vuoden lupauksia, enkä nytkään erityisemmin. Miettinyt kyllä olen kovasti kaikenlaista, mutta tälläkin hetkellä mennään päivä kerrallaan.

Mietin, jo tulevaa kesää, silloin ois kiva kokeilla kasvattaa kuivakukkia, niitä kasvatin joskus lapsena 4H.ssa. Sitten olen miettinyt uudelleen kouluttautumista, asiakaspalvelu- ja jonkin sortin hoitotyö kiinnostaa. Kaikenlaista jännittävää on luvassa, toivon mukaan ainakin! Jonkinlaista kuntoutuskurssiin osallistumistakin olisi mahdollisesti ensi vuodelle, mutta päivä kerrallaan. 

Youtubessa on muuten uutta videota tarjolla Hetki metsässä. tilillä. Ottakaahan seurantaan ja samalla myös Hetki metsässä. instagram tili seurantaan. :)

Mukavaa uutta vuotta ja sen odotusta kaikille!

Sallan Kaunisharjun uusi luonnonilmiöiden havannointipaikka

 Sallan Kaunisharjuun levähdyspaikan yhteyteen rakennettiin ja avattiin tänä syksynä uusi maisemien ihailupaikka, tarkemmin ensimmäinen luonnonilmiöiden havannointipaikka. Havannointipaikan on rakentanut ja toteuttanut Pohjoisen luonnonilmiöt -hanke. Hankkeen tavoitteena on lisätä tietämystä pohjoisen luonnosta ja ainutlaatuisista ilmiöistä.

Näkymä havannointipaikalta avautuu esteettömästi pohjoisen suuntaan, ja paikka on erinomainen valokuvaukseen. Havannointipaikalla on norjalaisen arkkitehtitoimiston suunnitelema, modernia puurakentamista edustava katostyyppinen rakennus. Se on rakennettu lämpökäsitellystä puusta.

Rakentaminen aloitettiin syyskuussa Sallan kunnan omana työnä ja töissä oli kaksi rakennusmiestä. Kaunisharju sijaitsee Sallassa, Sallatunturin laskettelukeskuksen läheisyydessä. Sallatunturille on tarkoitus rakentaa myöhemmin 3 havannointipaikkaa lisää. Tulistelupaikkoja näihin havannointipaikoille ei tule.

Pohjoisen luonnonilmiöt -hanke on rajat ylittävä hanke. Sallan lisäksi Venäjälle Kuolan alueelle Apatitin kaupungin lähelle nousee rakennelma luonnon havannointiin. Norjassa Ylä-Paatsjoen kansallispuisto entisöi vanhoja rakennuksia uuteen käyttötarkoitukseen opastuspisteinä.

Me kävimme tutustumassa vasta valmistuneeseen havannointipaikkaan viime viikon sunnuntaina, kun Sallaan oli edellis yönä satanut ensilumi, n. 15cm. Ajatuksenani oli ehtiä käymään havannointipaikalla ennen lumien tuloa, mutta talvi yllätti jälleen. Näyttää toistaiseksi ainakin siltä, että tämä lumi on pysyvä. Talvi tulee tänäkin vuonna aikaisin.

Havannointipaikka näkyy maantielle Kuusamoon menevälle tielle, se kohoaa siellä upeana. On ollut hienoa seurata ohi ajaessa tämän rakentumista. Sitä mietti aina ohi ajaessa, että mikähän siitä tulee, rakennetaanko siihen portaat alas, kun rinteen alhaalla on laavu, jossa olemmekin joskus käyneet ja siitä on blogikirjoituskin minulla täällä. Mutta ei tullut nyt portaita, tuli upea havannointipaikka meille ja matkalaisille. Maisema havannointipaikalla on sykähdyttävä.

Havannointipaikalla tuoksui vielä vasta rakennetun puun ihana tuoksu. Ajattelin että istumapaikka on vain tien puolella, mutta katos yllätti. Maisemarinteen puolella on myös istumapaikat ja vähän leveämpi laveri, jossa voinee vaikka yöpyä, ja niin sanottu leijuva pöytä, jossa voi syödä eväitä.

Maisema havannointipaikalta avautuu Kaunisharjuun rotkoon, pohjoisen suuntaan. Vasemmalla näkyy Sallatunturin laskettelukeskuksen rinteet. Lapsena muistan Kaunisharjusta ohi ajaessa miettineen, että rotkossa on krokotiilejä. No niitä tuskin koskaan on siellä ollut, niitä krokotiilejä. Mutta upea rotko on Kaunisharjussa. molemmin puolin tietä. 

Ajattelen, että tämä havannointipaikka on erinomainen esimerkiksi revontulien bongaamiseen ja sellaista varsinaisesti siihen tarkoitettua paikkaa, meillä ei mielestäni Sallassa vielä ollut. Tämä sopii erinomaisesti myös Hetki metsässä. metsämeditaatio tuokioon pienemmälle porukalle. Katso lisää luontolähtöisestä toiminnasta ja varaa oma rentoutustuokio www.hetki-metsassa.webnode.fi sivun kautta. 

Www.hetki-metsassa.webnode.fi 

Tällä kertaa paikalla saatiin olla ihan kahdestaan, mutta vasta sataneeseen lumeen painautuneet jäljet kertoi, että kävijää on ollut mukavasti ja olemmekin nähneet siellä usein aiemminkin liikettä ohiajaessa. Seuraamme liittyi kuitenkin aika pian myös kuukkeli, metsämiehen onnen lintu. Ja sille kaverikin, eli kaksi kuukkelia liittyi seuraamme, aivan välittömään läheisyyteen, puun oksalle, jos meillä olisi ollut leipää mukana olisimme saaneet aika varmasti kuukkelin kädelle, ja siitä myös kuvan. Vielä on sellainen kuva saamatta, jossa kuukkeli istuu kädellä hakemassa leivän muruja ja ylipäätään, että kuukkeli istuisi eteen ojennetulle kädelle, sellaista en ole vielä kokenut. Toivon, että ehkä vielä jonain päivänä. Niitä täällä Sallassa riittää, kesyjä kuukkeleita, ainakin Hangasjärven laavulla olen tavannut tämän kaltaisia kuukkeleita. Myös meidän pihassa lentää ruokaa hakien kuukkeli pariskunta. Emme vain tienneet, että niitä on Kaunisharjussakin, jos olisimme tienneet olisimme ottaneet leipää mukaan, tällä kertaa meillä ei ollut omia eväitäkään, käytiin muuten vain ajelulla ja tarkastelemassa paikkaa. Todeten, että paikka on upea ja ihana kuukkeli, kenties pariskuntakin.

Maisema havannointipaikalta avautuu pohjoiseen, tästä vasemmalla Sallatunturi.

Kuukkelit

Miltä siellä etelässä tai mistä päin tätä luetkin, talvi näyttää? Täällä oli hyvin märkä loppusyksy, ei ehtinyt kuivata maa kun satoi tämän lumen. Nyt tiet ovat liukkaat. Vesipisarat jäätyivät kuusen oksille keskiviikkona. Lauantaina alkoi sataa lunta. On vain huono metsän eläimille, tämä aikainen talvi ja että, maa on jäässä, ettei ehtinyt kuivaa, mutta luonto selviää ja elää omaa kiertokulkuaan. Ja me ihmiset menemme sen mukana.

Lumi valostuttaa mukavasti ja tulee joulun tuntua. Se saikin minut jo vähän laittamaan joulu valoja ja muuta jouluista. Tilasin tonttuovi tarvikkeita. Sen rakentamisesta kerron tänne sitten myöhemmin.

Vielä tähän loppuun kuva meidän takapihaltakin. Mieheni viime kesänä rakentama porokin sai ylleen lumikuorrutteen, sarvissa porolla on jo myös kausivalot, ne syttyvät pimeän tullen ja sammuvat kun valostuu.

Ihanaa syksyn jatkoa!

Käylänkosket, Kitkajoki

Viime viikonloppuna yövyimme Kitkajoen lomatuvilla, Käylässä (n.puolen tunnin matkan päässä Kuusamosta pohjoiseen) kauniin Kitkajoen rannassa. Hinta-laatusuhde mökeissä oli kohdallaan, 50e yö. Mökki oli kuitenkin iso kokoinen ja ne olivat paritaloja. Samalla reissulla poikkesimme katsomassa Käylänkoskia Kitkajoella. Tässä kuva-antia sieltä. Osa kuvista on otettu kameran pop-art asetuksella. Kevät on edennyt meillä aimo harpauksin. Lehti on jo melko iso, ei kuitenkaan aivan vielä täysi kokoinen.

Rentukkakin kukki jo.

Valitettavaa oli nähdä että, laavun läheisyydestä oli reivitty tuohta sytykkeeksi terveistä koivuista.

Nyt näytti, että koivut olivat alkaneet kuolemaan pystyyn.

Käylänkosket sijaitsee aivan valtatien varressa ja sinne on helppo tulla vaikka kalastamaan.

Täältä on löytynyt myös raakkuja. Kuvan punaisessa, puiden oksien läpi pilkottavassa, rakennuksessa toimii Leenan koskitupa kahvila.

Hyvää loppuviikkoa kaikille! Ihania kesäilmoja! Minä vielä odottelen että kukat nousisivat kunnolla, maaperässä ilmeisesti vikaa kun vasta yksi narsissi kukkii. Säät ovat kyllä olleet meidän puolella, toki saisi sataa jo vähän, lämmintä ja viileää on pidellyt. Minkälaista sisältöä muuten toivoisit minun kertoilevan täällä jatkossa? Ois mukava kuulla. Kyllästyttääkö nämä paikka esittelyt, puhuisinko sen sijaan vaikka säästä? ;) :D Kun mietin että vieläköhän mulla on täällä lukijoita? Olisi mukava, jos jättäisit puumerkin kommentteihin. :) Hmm, mennyt talvi oli semmosta matalalentoa, mitään ei kerenny tehä tai ainakaan blogata, mutta mää olenkin hidas bloggaaja.. muistatteko sen postauksen? ;) Toistan itseäni talvi oli ja meni, enkä kerenny blogata saatika retkeillä.

No joo, toivotaan että lukijat pysyvät, mitään en lupaa varmaksi, mutta jospa tämä tästä taas piristyisi tämä kirjoittelu.. Kuullaan taas.