Ystäväni S vastustaa kirjastojen uudehkoa tapaa tarjota lainaksi urheiluvälineitä. Tässä yhteydessä mainitsemme usein kahvakuulat. Kirjaston päätehtävä on tarjota lainaksi kirjoja, ei kahvakuulia tai porakoneita (niitäkin on näköjään saatavilla). Voihan olla, että joskus ei fyysisiä kirjoja enää olekaan ja kirjastot siirtyvät lainaamaan soutuveneitä, vasaroita, kitaroita ja sauvasekoittimia.
Varasin kirjastosta neljän kilon vastuskävelysauvat. Sauvat poikkeavat tavallisista siinä, että kun sauvaa painaa maata vasten, se joustaa. Olen kokeillut sauvoja ainoastaan olohuoneessani. Kun kävin hakemassa varaamani urheiluvälineet, minut valtasi voimakas halu selittää lainaamistani.
Jos kävelysauvat osoittautuvat toimiviksi muuallakin kuin parketilla, aion hankkia sellaiset itselleni ihan omaksi. Kokeilen ehkä nettikirppareita, sillä tiedän että monessa kodissa pyörii käyttämättömäksi jääneitä urheiluvälineitä.
Kävin katsomassa ranskalaisen Jaques Audiardin ohjaaman elokuvamusikaalin Emilia Pérez. Elokuvassa gangsteripomo palkkaa nuoren naisjuristin organisoimaan itselleen sukupuolen korjauksen. Rahasta ei ole pulaa. Minusta tuntui epäuskottavalta, etteivät omaiset tunnistaneet naisen ruumiiseen muuttanutta aviomiestä ja isää, vaikka asuivat myöhemmin hänen kanssaan yhdessä (Emiliaa sanottiin lasten "tädiksi"). Ihminen on muutakin kuin hänen sukupuolensa. Pidin elokuvan tanssi- ja laulunumeroistaan, muuten koin, että elokuvasta puuttui se jokin, joka voisi osua katsojan sieluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti