Suomen kädentaidot 2018

Yhteistyössä Tampereen messut
 
Parin vuoden tauon jälkeen oli mukava käydä Suomen kädentaidot -messuilla. Kuten aikasempina vuosinakin messut olivat erittäin suositut, ihmisiä oli runsain mitoin heti aamusta.

Tämän vuoden teema oli käsityön juurille ja allekirjoittanut innostui entistä enemmän perinteisistä käsitöistä.

Kun meillä vielä oli keinutuoli etsin siihen modernia keinutuolimattoa. Kerttuvillan osastolla oli keinutuolimatto ja monta muuta ihanaa tekstiiliä, jotka on tehty suomalaisesta villasta.

"Kansallispuku - suomalaisuuden viivakoodi".

 

Vuoden uutuustuote -kilpailun 10. parhaan joukossa olivat mm. Lehti-rasia ja kääntörusetti. 

Messuosastojen käsitöissä oli käytetty monipuolisesti erilaisia materiaaleja.

 

Tällä hetkellä tuntuu ettei saa juuri mitään projekteja valmiiksi, mutta perinteinen hapsumatto olisi sopiva diy-projekti.

Lankavan osastolla oli houkuttelevan näköisiä räsykuteita. Mutta ensin täytyypi leikata ja käyttää omat matonkudevarastot. Varastossa on mm. useampi pehmoiseksi kauhtunut, paljon käytetty pussilakana. Olen kerran kutonut maton ja siihen "tallentui" mm. lapsuuden vanha suosikkipussilakana ♥.

Kangaspuista olen haaveillut pitkään. Olen melkein kateellinen, kun kummallakin naapurin rouvalla on omat kangaspuut. Toikan osastolla oli mm. mintunväriset.

Taitoliitto valitsi vuoden käsityötekniikan kolmannen kerran. Vuoden 2019 käsityötekniikka on kudonta.

Kuten kuvista voi päätellä kuvasin kädentaidot-messuilta todella perinteisimmät jutut. Mutta messuilla oli paljon, paljon kaikkea muutakin -todella jokaiselle jotain.

Suomen kädentaidot -messut vielä huomenna sunnuntaina.

Metsäretket

Tiedetään, tiedetään -minulla on muutamia, no lukuisia kässäprojekteja kesken. Kuitenkin villasukkarintamalla on ollut aika hiljaista. Nyt työn alla on ensimmäiset kirjoneulevillasukat itselle. Kirjoneulelapasiin verrattuna on hauskaa, että kuvio vaihtuu suht tiheään, eikä siihen ehdi suuremmin kyllästyä.
Syksyllä aloittelin Anelmaisia, mutta ne olivat makuuni liian sievät. Ihastuin välittömästi Metsäretket-villasukkiin, kun näin kuvan Taito-lehdessä. Se on niin raikas ja koska oravat. Malli on Niina Laitisen käsialaa.

Pienen alkukankeuden jälkeen kierrejoustin alkoi sujua. Sitä täytyy kokeilla joskus myös lapasiin.
Lapasissa ja sukissa allekirjoittaneen "tavaramerkki" on pari ensimmäistä kerrosta aina oikein-neuletta ja vasta sitten  alkaa joustinneule. Pari ensimmäistä kerrosta menee totutteluun.

Lankoina ovat 7 veljestä luonnonvalkoinen ja havu, sekä Louhittaren luolan Väinämöinen. Viimeksi mainittu on hivenen ohuempaa kuin seitsemän veljestä, mikä tuo hieman haasteita. Vihreä näytti ensin liian armeijan vihreältä, mutta nyt olen jo tottunut siihen. Tuo purppurainen/viininpunainen lanka on aivan huippukaunista.

Toinen "tavaramerkkini" on aika tiukka käsiala. Olen ennenkin kertonut, että tekemäni lapaset pysyvät hyvin itsekseen pystyssä. Villasukkia olen nyt yrittänyt kutoa hieman rennommin.

Kiinnostavat asiat alkavat K:lla eli valittuja Instagram-kuvia

Oletko ajatellut millä kirjaimella sinua kiinnostavat asiat alkavat? Allekirjoittaneen Instagram-tilillä monet lempijutut alkavat K:lla. Katsokaa vaikka:

K niin kuin kahvi, kuis sitte. Kuluneella viikolla olin paikassa, jossa kahvia sai vain rajoitetusti ja se oli outoa. Saman kohtalon kärsivät myös kaakaon ja teenjuojat.

Kirjat. Käyn ahkerasti kirjastossa ja monesti kuvaan luettavana olevan kirjan Instaan. Historiasta ja kädentaidoista kiinnostuneille suosittelen lämpimästä Kättentöitä-kirjaa.

Hyvin eletty-kirja oli tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

Iltasaduksi Kreikkalaisia jumalaistaruja ja satuja. Taidehistoriaa opiskelelessani huomasin lukuisia kertoja, että kreikkalainen mytologia kannattaisi tuntea, edes pintapuolisesti.

Kissa- tai kuten me kutsutaan Kattila, Kattilakaksikon-kuvia. Sulolle tuli rokotuksen jälkiseurauksena ihottumaa ja se on aivan maansa myynyt, koska pitää pukeutua. Ensin sillä oli käytössä kuvassa näkyvä fairislejumpperi, mutta työkaverilta sain t-paidan (siis kissan kokoluokkaa olevan).

Kukat ja kasvit. Muhkean unikon sai yllättävän hyvin litistymään kuivakukaksi. Ennen vanhaan ei kaikki ollut paremmin, mutta puhelinluettelot olivat oiva väline kasvien kuivauksessa.

Lokakuun alussa kesäkukat vielä sinnittelivät ja niistä sai tehtyä kimpun.

Käsityöt. Aina pitää olla monta rautaa tulessa eli useampi kässäprojekti menossa. Löysin lankalaatikosta ihanan pehmeää ja upean monisävyistä lankaa. Tarkoituksena on kutoa kontinpohja-tekniikalla tuubihuivi. Jos lanka loppuu kesken, niin sitten siitä tulee muhvi ;D

Roksana-kahvikupit ovat hyvin sievän näköisiä. Kahvinjuontiin ne ovat vähän liian pieniä, paitsi erityisissä tilanteissa. Mutta manteleiden tarjoiluun se on juuri oikean kokoinen.

Millä kirjaimella Sinun lempijutut alkavat?

DIY-projekti: moderni huoneentaulu

Kuinka mummomaista on haaveilla huoneentaulusta? Jos on Myrna-kupit ja topattu keinutuoli, niin huoneentaulu on aivan luonnollinen jatkumo mummoilulle. Huoneentaulu tai sopiva malli on ollut etsinnässä jo monta vuotta, mutta A) Hra K on aina löytänyt hyvän selityksen miksemme tarvitse huoneentaulua B) Tekstit ovat olleet liian höttöä tai liian ööö, vakavahenkisiä C) En ole löytänyt sopivaa tekniikkaa

Mutta keväällä/kesällä tähdet asettuivat oikeaan asentoon ja alkoi iloisten sattumusten sarja (aivan samaan tapaan kuin makramee-projektin alla klik). Antiikki & Design -lehdestä bongasin juuri sopivan tekstin huoneentauluun. Se on ollut aikanaan turkulaisen Itämeri-ravintolan tunnus. Ja sitten yllätys, yllätys: löysin kirppikseltä käsityökorin, jossa oli pieni kirjontakehä ja monen monta kirjontaan sopivaa lankaa. Sitten vielä pääsin varasijalta kansalaisopiston käsityöpajaan.

Aikaisemmin kirjotut huoneentaulut eivät vaikuttaneet kovinkaan mielenkiintoisilta. Mutta sitten Instagramin kuvavirrasta alkoi löytyä todella upeita ja ei-niin-perinteisiä töitä: Ell Violet ja Jiaran_Studio, pari mainitakseni. Ne ovat ihan taidetta!

Käsityökorin edellinen omistaja on selvästikin pitänyt vihreästä. Mikä sopii oikein hyvin suunnitelmiini.

Kirjontakehä on muuten valtavan kokoinen ts. halkaisija on 40 cm. Hra K:n kanssa naureskeltiin, että se on sellaisenaankin näyttävä. Ennen vauhtiin pääsemistä pitäisi kintun olla siinä kunnossa, että voin istua pitkään. Ensin piirtää malli ja sitten kirjoa se.

Mitäs mieltä olette huoneentauluista? Muistatko sellaisen mummolan seinältä? Tai onko sinulla trendikäs juliste, jossa on jokin lause (nykyajan "huoneentaulu")?

DIY virkattu kesäkassi

Kesäkassi tuli valmiiksi aivan aikataulussa, kesäloman ensimmäisellä viikolla. Matkan varrella tuli erinäisiä muutoksia, kuten ilman ohjetta tehdessä (ja joskus ohjeenkin kanssa) tuppaa tapahtumaan. Ohjeita ja inspiraatiota etsin Omakoppa-blogista ja Molla Millisin kirjoista.

Virkkasin kassin itsevärjätyllä 7 veljestä langalla ja kalalangalla, jotta siitä tulisi mahdollisimman kestävä.

Itse virkkaus ja olkahihnojen kiinnittäminen oli helppoa, mutta eräs osuus oli raivostuttava.
Alkuperäisessä suunnitelmassani oli tarkoitus laittaa kassiin metallinen "kukkarokehys", sellainen oli jo valmiina. Muttamutta se ei onnistunutkaan, siitä puuttui osia. Silloin tuli kiirus ostamaan vetoketjua. En ollut aikaisemmin asentanut vetoketjua tai ehkä joskus muinoin koulun kässätunneilla. Siis se "asentaminen" oli ihan tus-kaa! Ostin ihastuttavan pitsivetoketjun, jonka ompelemisessa oli ihan omat kommervenkkinsä. Lopulta ompelin sen käsin varsinaisin harakanvarvaspistoin.
Olkahihnaksi valikoitu vanha, ihanan tummanpurppura nahkavyö.

Aluksi pitsinen vetoketju muodostui pieneksi kynnykseksi kassin käyttämisen suhteen. Väri mainio, mutta pitsisenä se oli vähän liian "too much". Hiljalleeen olen siihen tottunut ja kassia on tullut käytettyä.

DIY-projekti: Virkattu kesäkassi

Viime kesänä värjäsin 7 veljestä - ja Nalle-lankaa mikrossa. Ihastuin tähän hempeän karkkiväriseen kerään niin, että se pääsi Kotiblogit-lehteenkin. Juttua varten tein kuvaukset toukokuun alkupuolella ja siitä aika nopeasti tuli käyttöä langallekin.

Pitkin talvea yritin langoista jotain kutoa, mutta mitään erityisen kivaa en saanut aikaiseksi. Vihdoin toukokuussa sain inspiraation virkata kesäkassin. Tunnettu "tosiasiahan" on että laukkuja ja kasseja ei voi olla koskaan liikaa. Inspiraatiota hain Virkkuri-kirjoista ja Omakoppa-blogista.

Virkattu läpyskä ja vielä toistaiseksi ehjä muovinen virkkuukoukku.

Oli selvää, että pelkkä villalanka ei olisi tarpeeksi kestävä, vaikka kassi olisi aivan kevyesti lastattu (mikä onnistuu allekirjoittaneelta aniharvoin). Pöyhein lankakoppaa ja löysin paria eripaksuista kalastajalankaa. Yrityksen ja erehdyksen ja kolmen purkamisen jälkeen löysin mielestäni sopivan paksuisen, sekä toivottavasti tarpeeksi kestävän yhdistelmän.

Virkkaus ei ole minulle mitenkään omin käsityömenetelmä (kyllä, se isoäidinneliöviltti on vielä kokoamatta). Tällä kertaa en meinannut millään saada reunoja nousemaan, mutta lopulta kun tajusin tehdä kunnolliset, öö kavennukset, niin johan alkoi oikeaa mallia tulla.

Kesäkassi on sinällään hyvässä vauhdissa, mutta ainakin toisen mokoman saa virkata ennenkuin kassi alkaa olla oikeissa mitoissa. Äidin vanhasta, lähes pohjattomasta puikkopussista löytyi sopiva virkkuukoukku katkenneen tilalle.

Vielä on hyvin aikaa hunteerata (fundeerata), että miten tuon lukkokehyksen saa tukevasti kiinnitettyä kassi suulle. Pitäisikö loppuosassa virkata vielä vahvempaa ja tukevampaa, että kassista tulee varmasti kestävä. Entäpä minkäväriset ja varsinkin mistä löydän sopivat hihnat? Viimeisenä, muttei vähäisempänä mietityttää, että riittääkö lanka. Jos lanka ei riitä, niin sitä pitäisi värjätä lisää.
Kesäloma alkaa heinäkuun puolivälissä ja silloin kassin täytyisi olla valmis.


Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Kristiina ja kaikille aurinkoista viikkoa!

Muisto viime kesältä

Tästä se taas alkaa, nimittäin seuraavan kesän odotus ja edellisen kesän muistelu. Tämä kesämuistoni on varsin hyödyllinen ja siitä on todennäköisesti iloa moneksi vuodeksi -ellen hukkaa sitä.

Viime kesänä kokeilin villalangan värjäystä mikrossa, mikä oli tosi helppoa ja hauskaa. Nyt oli korkea aika hyödyntää langat. Värjätty lankahan on valkoista, jossa on vaaleanpunaisia, turkooseja ja vähän violetteja raitoja. Tosi hempeää, mutta tykkään kovasti. Jotta homma ei menisi vallan hempeilyksi, niin "kaverilangaksi" valitsin tummanharmaan. Kuvio on selkeää raitaa ja ruutua. Tuttuun tapaan kutomiskäsialani on aikas tiukkaa ja lapanen pysyy itsekseen pystyssä.

Kohta on tammikuu historiaa ja ollaan taas lähempänä kevättä ja kesää :)

Onnenpäivä kirppiksellä XIV: täydellinen "korurasia"

Kirppisrintamalla on ollut lähes hipihiljaista. Kuukausi tai kaksi takaperin olin myymässä kirppiksellä, mutta ostoksia en ole juurikaan tehnyt, paitsi tänään.

Usein tulee käytettyä tiettyjä koruja, päivästä tai oikeastaan kuukaudesta toiseen. Hetkeksi joku suosikkikoru pääseen levähtämään, mutta sitten taas se pääsee käyttöön. Yöpöydällä tai oikeastaan kampauspöydällä on kohtalaisessa kaaoksessa herätyskello, pari korurasiaa, vesilasi, kirja ja lehtiä jne. -Ja ei, siitä ei tule nyt kuvallista materiaalia. Tänään löysin kirppikseltä lempikoruille hyvän säilytysratkaisun. Siihen korut voi laskea yöksi ja taas ottaa aamulla käyttöön.

Suosikkikoruni ja uusi "säilytin".

Pahkasta tehty jalallinen astia on varmasti kokenut jokusen vaiheen ennen valmistumistaan. Pahka muuten on kasvaimen tapainen kasvuhäiriö puussa.

No, mitäs pidätte koruastiasta? Ihastuneita huokauksia vai kauhun parahduksia?

Suomen Kädentaidot ja Keräily 2016

Tuntuu, että edelliset Kädentaidot-messut olivat ihan justiinsa; vuosi on kulunut ihan hujauksessa. Tälläkin kertaa kaulassani roikkui kameran lisäksi blogisti-merkki. Vaikka mielestäni piipahdimme messuilla ihan nopeasti, niin todellisuudessa siinä vierähti nelisen tuntia.

Suomi 100 vuotta sukkanäyttelyssä oli taidokkaita kirjoneulesukkia. Ryhmäkuvassa ne näyttivät entistä hienommilta.

Makramee-tekniikalla solmittuja ja puuhelmillä koristeltuja amppeleita on ollut jo muutaman vuoden. Uudessa versiossa oli käytetty alaosaan nahka "suikaleita", tykkään.

Eri puolilla Suomea toimivilla Taito-yhdistyksillä oli omat osastonsa. Kaksi Taitoyhdistystä oli piristävästi ihan omilla linjoillaan. Taito Pohjois-Karjalan osastolla oli Kansallisromantikko-sarjaa. Kuviot olivat raikkaita ja nimet kivoja Riemujenkka, Rytmipolkka ja Taikatanhu.
Täytyy tunnustaa, että itsestänikin löydän jossain määrin kansallisromantikkoa. Ihailen perinteisiä himmeleitä (siis ei valoa eikä mehupillejä). Toinen perinteinen juttu johon olen tykästynyt on tuohityöt. Instagramissa seuraan ainakin yhtä japanilaista, joka tekee hienoja tuohitöitä.

Taito Åbolandin osastolla oli mm. upeita vanerisia koreja.

Ja joulupuu-tekemispaketteja! Olen haaveillut ja suunnitellut pitkin marraskuuta joulupuuta. Jos se nyt menee mönkään (eli en jaksa tehdä), niin tiedän mistä saan melkein valmiin setin.

Joutomaan osastolla oli mielenkiintoisia ja persoonallisia kortteja, sekä julisteita. Ja hauskoja lumiukkoja. Yksi Joutomaan printti meiltä jo löytyykin.

Tulimetsän osastolla oli siroja koruja ja vähän jykevämpiä kynttilänjalkoja. Tuollaisen korurasian haluaisin :)

Tällä osastolla korut oli erityisen hienoissa "paketeissa".

Ekologiset korut olivat hauskasti esillä kananmunankennoissa.

Keräily-messujen puolella ei tullut paljoakaan kuvattua. Ilmailumuseoiden osastolla oli kuvassa näkyvä Myrsky II -entisöintiprojekti. Ja Hawk-lentokoneen ohjaamoon pääsi tutustumaan. Voin kertoa, että siellä oli vähän varttuneempia, suorastaan harmaahapsisia "pikkupoikia" ihan jonoksi asti.

Tarkkaan harkitut messuostokset saavat oman postauksensa. Tälläkin kertaa selvisin messuilta aivan ilman lankaostoksia. Voi olla, että palaan vielä Taito Åbolandian-osaston tuotteisiin.

DIY: villalangan värjäys mikrossa

Loman alkaessa olin vähän huolissani, kun en ollut keksinyt mitään sopivaa luovuutta vaativaa hommaa, poislukien siivous (joka välillä on ihan kivaa). Viime vuoden lomalla intoilin ja puuhastelin makramee-seinävaattteen kanssa, mikä oli ihan superhauskaa.

Eilen kirjastossa tein oikean täsmälöydön Novitan lahjalehdestä (2016), jossa oli juttu lankavärjäyksestä elintarvikeväreillä. Ohuet kesävillasukat olinkin ajatellut kutoa, mutta että ihan itse värjätystä langasta. Tänään kauppareissulla taisin taputtaa ilosta käsiäni (se vaan lipsahti), kun löysin lähimarketin hyllystä useampaa elintarvikeväriä. Toivottavasti samassa hyllyvälissä ollut mies ei saanut mitään traumoja äkillisestä ilonpuuskastani :D

Ensin kerällä ollut Nalle-lanka täytyi saada vyyhtimuotoon. 

Ja ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään perintönä saamaani vyyhdipuuta.

Liityin vuodenvaihteessa Marttohin ja heidän tunnuslauseensa "elämä on parasta itse tehtynä", 

sopii allekirjoittaneelle oikein hyvin.

Kattiloilla, varsinkin Sulolla oli jännä kohtaaminen vyyhdinpuun kanssa. 

Tässä vietetään jo seesteistä elämää rinnakkain.

Langat ovat jo likoamassa ja värit odottavat sekoitusta.

Sitten piristäviä väriruiskeita langoille. 

Mums, näyttää herkulliselta. Seuraavaksi lankavyyhdin kääntö ja toisen puolen värjäys. 

Huomatkaa, että toinen väreistä on ihan selkeä vihreä (tässä vaiheessa).

Värin levityksen, mikrotuksen (kyllä, lankaa käytettiin mikrossa), huuhtelun ja kuivauksen (onneksi meillä on kuivauskaappi, tuo hätäisen ihmisen pelastus) jälkeen lankavyyhti on taas puussa. Nyt takaisin kerälle.

Niin siitä vihreästä valui keltainen pois ja tilalle tuli turkoosi. Tämän hempeän pinkin ja turkoosin yhdistelmän nimesin sweet candyksi. Jos alkuperäinen yhdistelmä oli mansikka- ja pistaasijäätelöä, niin tästä yhdistelmästä tulee mieleen pinkki-turkoosi kirpeä lempikarkkini. Lankojen värjäys elintarvikevärillä oli tosi helppoa ja hauskaa. Lopputulos oli pieni yllätys ja toinen yllätys seuraa sukkien valmistuessa.