Walfrid Suhonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ernst Wilhelm Walfrid (Valfrid) Suhonen (23. heinäkuuta 1871 Kivennapa – 5. tammikuuta 1938 Viipuri)[1][2] oli suomalainen virkamies ja upseeri, joka toimi virkaatekevänä maaherrana Viipurin läänissä vuosina 1917–1918 ja 1920 sekä Turun ja Porin läänissä vuosina 1921–1922.

Suhosen vanhemmat olivat värjäri Johan Suhonen ja Johanna Magdalena Nygrén.[1] Suhonen kävi kahdeksan luokkaa Viipurin klassillista lyseosta, mutta jätti opintonsa kesken liittyessään vapaaehtoisena Venäjän armeijaan. Hän aloitti palveluksena 30. Pultavan jalkaväkirykmentissä vuonna 1890, kävi jalkaväen junkkarikoulun Odessassa ja palveli eri osastoissa syksyyn 1899, jolloin hän erosi palveluksesta kapteenina.[3] Suhonen kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin reaalilyseon yksityisoppilaana vuonna 1900 ja suoritti ylemmän hallintotutkinnon vuonna 1902. Hän oli Viipurin läänin varalääninsihteerinä vuodesta 1904 kuolemaansa saakka.[1][3] Suhonen pidätettiin puoleksi vuodeksi virasta toisen sortokauden aikana vuonna 1911 hänen kieltäydyttyään toimeenpanemasta Suomen kenraalikuvernööri F. A. Seynin määräämää laittomana pidettyä kotietsintää.[4][3] Saman tapauksen nojalla erotettiin lääninsihteeri O. Algren, jonka virkaa Suhonen määrättiin tilapäisesti hoitamaan. Suhonen vältti pysyvän erottamisen, koska avoimeksi jääneeseen lääninsihteerin virkaan ei ollut päteviä hakijoita.[4]

Suhonen osallistui reservinupseerina ensimmäiseen maailmansotaan.[3] Hän palveli nostoväestä kootussa 431. Tihvinän jalkaväkirykmentissä, jonka mukana hän päätyi kesällä 1916 rintamalle Volyniaan.[5] Kun Suomen venäläismielisinä pidetyt virkamiehet joutuivat eroamaan helmikuun vallankumouksen jälkeen, Tokoin senaatti nimitti Suhosen Viipurin läänin vt. kuvernööriksi lyhytaikaisen Vilho Sarkasen seuraajana 25. huhtikuuta 1917.[6] Järjestysvallan vahvistamiseksi hän järjesti Venäjän armeijassa palvelleita suomalaisia upseereita nimitetyiksi poliisimestarin virkoihin useille paikkakunnille ja tuki suojeluskuntien järjestäytymistä Viipurin läänin alueella muun muassa vahvistamalla kaikki hänelle esitetyt suojeluskuntien sääntöesitykset.[7] Hänen toimintansa kuvernöörinä päättyi Suomen sisällissotaan.[5]

Suhonen oli uudelleen vt. maaherrana Viipurin läänissä vuonna 1920 sekä samassa tehtävässä Turun ja Porin läänissä vuosina 1921–1922.[3][5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Ylioppilasmatrikkeli 1900 - 1907 Viitattu 14.11.2022.
  2. ↑ Ernest Wilhelm Walfrid Suhosen kuolinilmoitus Uusi Suomi 6.1.1938, s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 14.11.2022.
  3. ↑ a b c d e Varalääninsihteeri W. Suhonen kuollut Karjala 6.1.1938, s. 8. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 14.11.2022.
  4. ↑ a b Anu Koskivirta: ”Viipurin venäläistäminen ja vastarinta sanomalehdistön kuvauksissa 1910-luvun taitteen vuosina”, s. 167 teoksessa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939 (toim. Anu Koskivirta & Aleksi Mainio). Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura ry, Helsinki 2020. Teoksen verkkoversio
  5. ↑ a b c Mirko Harjula: ”Ryssänupseerit”: Ensimmäisen maailmansodan Venäjän asevoimien suomalaistaustaiset upseerit 1914–1956, s. 195, 260, 262, 412. Books on Demand (omakustanne), Helsinki 2013.
  6. ↑ Itsenäistymisen vuodet 1917–1920 1: Irti venäjästä, s. 273. Valtionarkisto/Painatuskeskus, Helsinki 1992.
  7. ↑ Tuomas Hoppu: Historian unohtamat: Suomalaiset vapaaehtoiset Venäjän armeijassa 1. maailmansodassa 1914–1918, s. 212–213. Bibliotheca Historica 100. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2005.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Walfrid_Suhonen&oldid=21539155”