Sten Carl Tudeer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sten Carl Tudeer 1900-luvun alussa.

Sten Carl Tudeer (23. lokakuuta 1840 Vanaja – 5. tammikuuta 1905 Helsinki)[1][2] oli suomalainen senaattori, eversti ja hovitallimestari, joka toimi Viipurin läänin kuvernöörinä vuosina 1885–1889 ja Senaatin talousosaston varapuheenjohtajana eli Suomen suuriruhtinaskunnan ”pääministerinä” vuosina 1891–1900. Hänen ollessaan senaatin johdossa alkoi ensimmäinen sortokausi, mikä johti lopulta hänen eroonsa.

Suku ja perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Tudeer syntyi Tudeerin merkittävään tilanomistaja- ja sotilassukuun. Hänen isänsä oli lääninviskaali Jakob Johan Tudeer ja äitinsä Gripenberg-sukuun kuulunut Sofia Ulrika Gripenberg, jonka isä oli majuri Carl Constantin Gripenberg.[1] Tudeerin veli oli Venäjällä uransa luonut valtioneuvos Otto Ludvig Tudeer. Professori O. E. Tudeer oli Carl Tudeerin veljenpoika[3] ja postiylijohtaja Achates Ferdinand Gripenberg hänen enonsa[4]. Tudeerin ensimmäisenä puolisona oli vuodesta 1871 Rosa Evelina Krogius, joka kuoli vuonna 1897. Toisena puolisona oli vuodesta 1898 Anna Ehrnrooth (k. 1947), kenraalimajuri Adolf Reinhold Viktor Ehrnroothin tytär. Molemmat avioliitot olivat lapsettomia.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tudeer nuorena upseerina.

Tudeer opiskeli vuodesta 1852 Venäjän merikadettikoulussa Pietarissa, valmistui vuonna 1861 aliluutnantiksi ja palveli sen jälkeen vuoteen 1882 Venäjän keisarikunnan laivastossa. Hän sai 1863 midshipmanin, 1867 luutnantin ja 1876 kapteeniluutnantin arvon. Tudeer tutustui ensi kerran kruununperijä Aleksandr Aleksandrovitšiin (tuleva keisari Aleksanteri III) tämän matkustaessa vuonna 1868 fregatti Aleksandr Nevskillä, jossa Tudeer tuolloin palveli lippu-upseerina. Vuosina 1875–1877 ja 1878–1881 Tudeer oli keisarillisen huvipurren Deržavan vanhempana upseerina ja siten läheisissä tekemisissä keisariperheen kanssa.[1] Vuosien 1877–1878 Turkin sodassa hän toimi muun muassa höyrylaiva Annettan komentajana ja kunnostautui joukkojen kuljetuksessa Tonavan yli Zimnitsan luona. Hänet palkittiin tästä kultaisella sapelilla ja nimitettiin keisarin sivusadjutantiksi vuonna 1878.[1][5]

Tudeer siirtyi virkauralle Suomeen Aleksanteri III:n noustua vuonna 1881 valtaistuimelle, sillä uusi keisari halusi Suomen hallintoon tuntemiaan henkilöitä.[1] Hän toimi ensin Suomen meriekipaasia suunnitelleen komitean puheenjohtajana[5] sekä kaartinekipaasin miinavenelaivueen päällikkönä. Vuosina 1882–1885 hän oli luotsi- ja majakkalaitosten ylihallituksen johtajana eli luotsitirehtöörinä ja sen jälkeen vuosina 1885–1889 Viipurin läänin kuvernöörinä (vuoteen 1888 virkaatekevänä[5]). Hänet ylennettiin 2. luokan kapteeniksi 1883 ja everstiksi 1885, ja hän sai 1888 hovitallimestarin sekä todellisen valtioneuvoksen arvot. Viipurissa Tudeer ajautui kilpailemaan vallasta kaupungin venäläisen komendantin, kenraalimajuri Mihail Duhoninin kanssa.[1]

Tudeer nimitettiin vuonna 1889 senaattiin siviilitoimituskunnan päälliköksi. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi. Hän oli keisarin ohella hyvissä väleissä Suomen kenraalikuvernööri Fjodor Heidenin kanssa. Heiden järjesti Tudeerin aateloiduksi vuonna 1897, ja Tudeerin on kerrottu puuhanneen avioeroa vaimostaan voidakseen naida Heidenin tyttären Olgan, mikä ei kuitenkaan toteutunut.[1] Valtioneuvoston kansliaa edeltänyt senaatin talousosaston kanslia perustettiin Tudeerin aloitteesta: Kun senaatille vuonna 1892 laadittiin uusi ohjesääntö, Tudeer ehdotti Heidenin tukemana talousosastoon perustettavaksi kanslia, jota hän johtaisi itse. Enemmistö senaattoreista vastusti kanslian perustamista ikään kuin varapuheenjohtajan omaksi toimituskunnaksi, mutta käytännössä uusi kanslia alkoi toimia toimituskunnan tavoin.[6][1]

Tudeerin ääni ratkaisi helmikuussa 1899 kiistellyn päätöksen helmikuun manifestin julkaisemisesta senaattorien ollessa erimielisiä ja äänten mennessä tasan.[1] Toisaalta hän myös johti senaatin valtuuskuntaa, joka lähti Pietariin esittämään keisari Nikolai II:lle manifestin korvaamista Suomen perustuslakeja kunnioittavalla lakiesityksellä. Keisari ei ottanut valtuuskuntaa vastaan. Venäläistämispolitiikkaa kannattanut kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov piti Tudeerin toimintaa ”kaksinaamaisena” ja ”roistomaisena”, sillä Tudeer esiintyi keisarille uskollisena vaikka ”pelasi” samalla Suomen hyväksi ja protestoi keisarin päätöstä vastaan.[7] Kesäkuussa 1900 syntyi samanlainen kiista Bobrikovin junailemista esityksistä, joista kiistanalaisin oli manifesti venäjän kielen asemasta Suomessa. Käytyään jälleen turhaan Pietarissa pyytämässä esitysten muuttamista Tudeer äänesti senaatissa enemmistön mukana kielimanifestin julkaisemisen puolesta. Tämän jälkeen Tudeerin senaatti hajosi useiden perustuslaillisten senaattorien erotessa, jolloin hän sai toimeksiannon muodostaa uusi senaatti. Katsottuaan menettäneensä yleisen luottamuksen hän kuitenkin erosi itsekin lokakuussa 1900.[7][1]

Tudeer oli muiden virkojensa ohella vuodesta 1891 keisarin hovin tallimestari ja vuodesta 1896 Helsingin keisarillisen palatsin hoitaja.[1] Tudeer tuki kuvernöörikautenaan Viipurin Hengen­pe­las­tus­seuran perustamista ja oli vuonna 1897 perustetun Suomen Meripelastusseuran ensimmäinen puheenjohtaja.[8] Hän kuoli 64-vuotiaana vuonna 1905.[1] Koska Tudeerilla ei ollut lapsia, hänen aatelissukunsa (suku nro 272) sammui hänen kuollessaan.[3][9] Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan vanhalle alueelle.[10]

Tudeer järjesti villa Bjälbon eli nykyisen Kesärannan huvilan oston valtiolle kenraalikuvernöörin virka-asunnoksi.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Raimo Savolainen: ”Tudeer, Sten Carl (1840–1905)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 30–31. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio. Viitattu 7.5.2023.
  2. ↑ Tudeer, Carl hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  3. ↑ a b Veli-Matti Autio: Tudeer (1600 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007 (päivitetty 19.7.2012). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. ↑ Veli-Matti Autio: Gripenberg (1600 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. ↑ a b c Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 778–779. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
  6. ↑ a b Raimo Savolainen: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta: Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi, s. 27, 29. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 11/2011. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki 2011. Teoksen verkkoversio
  7. ↑ a b Tuomo Polvinen: Valtakunta ja rajamaa: N. I. Bobrikov Suomen kenraalikuvernöörinä 1898–1904, s. 112–114, 123, 181. WSOY, Helsinki 1984.
  8. ↑ Porkkalan Meripelastajat – Porkala Sjöräddare ry on turvannut vesistöjä jo 50-vuotta vapaaehtoisten voimin Kirkkonummen Sanomat 19.5.2019. Viitattu 8.5.2023.
  9. ↑ Tudeer. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
  10. ↑ (Carl Tudeerin hauta) SukuHaku, Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 3.6.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Samuel Werner von Troil 		Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja
1891–1900 		Seuraaja:
Constantin Linder
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sten_Carl_Tudeer&oldid=21730378”