Fredrik Stewen
Fredrik Stewen (6. kesäkuuta 1798 Hamina – 12. elokuuta 1851 Ostende, Belgia)[1] oli suomalainen virkamies, joka toimi Viipurin läänin kuvernöörinä vuosina 1839–1844 ja Suomen ministerivaltiosihteerin apulaisena 1844–1851.
Fredrik Stewenin vanhemmat olivat Haminan tullitirehtööri, kollegineuvos Christian Daniel Stewen ja tämän toinen puoliso Jakobina Christina Bruun. Stewen palveli vuodesta 1817 virkamiehenä Venäjän kansanvalistusministeriössä, mistä hän siirtyi vuonna 1821 ylimääräiseksi virkamieheksi Pietarissa toimineeseen Suomen asiain komiteaan. Komitean lakkauttamisen jälkeen hän siirtyi Suomen valtiosihteerinvirastoon, jossa hän oli vuodesta 1826 toisena ja vuodesta 1832 ensimmäisenä toimitussihteerinä. Vuonna 1839 Stewen nimitettiin Viipurin läänin maaherraksi. Seuraavana vuonna hänet aateloitiin ja hänen sukunsa merkittiin ritarihuoneelle aatelisena sukuna nro 209. Stewen siirtyi vuonna 1844 ministerivaltiosihteerin apulaiseksi. Hän kuoli ollessaan matkalla Belgiassa.[1]
Stewen sai 1821 kollegiasessorin, 1830 kollegineuvoksen, 1837 valtioneuvoksen ja 1849 salaneuvoksen arvonimen. Hän oli naimisissa serkkunsa Sofia Markevitšin kanssa, mutta he eivät saaneet lapsia, joten Stewenin aatelissuku sammui hänen kuollessaan.[1] Fredrik Stewenin velipuolia olivat kreivilliseen sukuun adoptoitu kenraaliluutnantti Alexander Stewen-Steinheil[1] ja Venäjällä uransa luonut kasvitieteilijä Christian von Steven.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Apulaiset |
|  |
|---|---|---|
Viipurin läänin maaherrat ja kuvernöörit (1812–1945) | ||
|---|---|---|
| Venäjän keisarikunta (1812–1917) |
|  |
| Suomi (1917–1945) | ||