Siikainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siikainen
Siikais

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°52′35″N, 021°49′20″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Pohjois-Satakunnan seutukunta
Kuntanumero 747
Hallinnollinen keskus Siikaisten kirkonkylä
Perustettu 1871
Kokonaispinta-ala 491,31 km²
227:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 463,30 km²
– sisävesi 28,01 km²
Väkiluku 1 263
284:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
väestötiheys 2,73 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 11,3 %
– 15–64-v. 51,4 %
– yli 64-v. 37,3 %
Äidinkieli 2023 [4]
suomenkielisiä 98,4 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 1,4 %
Kunnallisvero 9,40 %
60:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste 10,8 % (2018) [6]
Kunnanjohtaja Heli Kaskiluoto
Kunnanvaltuusto 17 paikkaa
  2021–2025[7]
 • Kesk.
 • SDP
 • PS
 • KD

8
4
4
1
www.siikainen.fi

Siikainen (ruots. Siikais) on Suomen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Siikainen kuuluu Pohjois-Satakunnan seutukuntaan.[8] Kunnassa asuu 1 263 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 491,31 km2, josta 28,01 km2 vesistöjä.[1] Väestötiheys on 2,73 asukasta/km2. Siikaisten kunnanjohtaja on Heli Kaskiluoto.

Siikaisten vaakunan on suunnitellut Pentti Vakkamaa ja se on vahvistettu vuonna 1952.[9]

Ministeri, olympiamitalisti Antti Kalliomäki (s. 1947), tangokuningatar Jaana Lammi (s. 1962) ja kirjailija Reijo Mäki (s. 1958) ovat syntyneet Siikaisissa.

Siikainen sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Sen naapurikunnat ovat Isojoki, Kankaanpää, Merikarvia, Pomarkku ja Pori. Edellisten lisäksi naapurikuntiin kuului vuoteen 2020 saakka Honkajoki, joka liitettiin Kankaanpäähän. Siikainen on väkiluvultaan Satakunnan maakunnan pienin kunta.

Kunnassa on kaikkiaan 51 järveä. Suurimmat niistä ovat Isojärvi, Siikaisjärvi ja Valkjärvi.[10]

Siikaisten Natura-kohteita ovat Matovuori, joka on Satakunnan arvokkaimpia kallioalueita, Siikaisten laitumet, joilla pidetään lehmiä ja nuorta karjaa, Niemijärven-Itäjärven lintujärvikompleksi sekä laaja ja erämainen keidassoiden kokonaisuus Haapakeidas.[11]

Haapakoski, Hirvijärvi, Keskukylä, Leppijärvi, Leväsjoki, Nauriskoski, Osara, Otamo, Petkele, Pyntäinen, Saarikoski, Sammi, Siikainen, Uusi-Samminmaja, Vanha-Samminmaja, Vuorijärvi. (Haapakoski ja Nauriskoski ovat nykyään osa Leväsjokea ja Keskukylä kuuluu lähinnä Hirvijärven kylään. Uusi- ja Vanha-Samminmaja ja Osara kuuluvat Sammin kylään.)

Vuoden 2017 lopussa Siikaisissa oli 1 476 asukasta, joista 423 asui taajamassa, 1 037 haja-asutusalueilla ja 16:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Siikaisten taajama-aste on 29,0 %.[12] Kunnassa on vain yksi taajama, Siikaisten kirkonkylä.[13]

Siikaisten kirkonkylä.

Uskonnolliset yhteisöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Siikaisissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[14]

Traktorien mäkivetokilpailu Siikaisten Sammissa 2016.

Siikaisten seurakunta yhdistyi vuoden 2023 alussa osaksi Kankaanpään seurakuntaa.[15]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Siikaisissa toimii Siikaisten helluntaiseurakunta.[16]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Siikaisten alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[17]

Kunnassa sijaitsee myös buddhalainen retriittikeskus Samje, jossa on nähtävillä myös tiibetiläistä taidetta. Maailman pohjoisin ja Suomen ainoa stupa sijaitsee Siikaisissa.[18]

Siikaisten seurakunta jakaantui omaksi seurakunnaksi Merikarvian seurakunnasta vuonna 1771. Kylistä Uusi- ja Vanha-Samminmaja ovat aiemmin kuuluneet Kankaanpään kuntaan ja sitä ennen Suur-Ikaalisiin. Uusi-Samminmaja liitettiin Siikaisten seurakuntaan 1904[19].

Siikaisten vanha kirkko paloi vuonna 1887[20] ja uusgoottilaista tyyliä edustava nykyinen kirkko on rakennettu 1889.[21]

Pohjois-Satakunnan alueelle suunniteltiin vuonna 2014 suurta kuuden kunnan kuntaliitosta, mutta Siikainen vetäytyi hankkeesta yhdessä Jämijärven, Karvian ja Pomarkun kanssa. Kuntaliitoksesta jäivät keskustelemaan Kankaanpää ja Honkajoki.[22]

Siikaisten kunnanjohtajana on vuodesta 2022 alkaen toiminut Heli Kaskiluoto.[23]

Kunnanvaltuustossa on 17 paikkaa, joista kahdeksan on keskustan, neljä SDP:n, neljä Perussuomalaiset sekä yksi Kristillisdemokraattien hallussa kaudella 2021–2025.[7]

Vuonna 2015 kunnassa oli 391 työpaikkaa. Niistä 23 % oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 38 % palveluissa ja 36 % jalostuksessa. Palveluiden osuus oli selvästi pienempi kuin koko maassa (75 %).[24]

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat muovipusseja ja -kalvoja valmistava Sauplast, Lankosken sähkö ja havupuu-uutetta valmistava Ravintorengas.[25]

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Siikaisten väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
2 557
1985
  
2 449
1990
  
2 351
1995
  
2 188
2000
  
1 947
2005
  
1 800
2010
  
1 654
2015
  
1 527
2020
  
1 431
Lähde: Tilastokeskus.[26]

Siikaisten kunnan varhaiskasvatus järjestetään kunnan keskustassa sijaitsevassa päiväkoti Pikku-Santrassa. Lisäksi esiopetusta täydentävää varhaiskasvatusta järjestetään koululla. Varhaiskasvatus on kunnan asukkaille maksutonta.[27]

Kunnan ainoa koulu on nykyisin Siikaisten yhtenäiskoulu, jossa on noin 120 oppilasta esiopetuksessa ja perusopetuksen luokilla 1–9[28]. Leväsjoen kyläkoulu lakkautettiin vuonna 2012 pitkien kiistojen jälkeen[29]. Kunnan muut kyläkoulut eli Sammin, Hirvijärven ja Otamon kyläkoulut lakkautettiin jo vuonna 2005.[30]

Siikaisissa toimii Merikarvia-Siikaisten kansalaisopisto[31]. Satakirjastot-kirjastokimppaan kuuluvalla Siikaisten kirjastolla on pääkirjasto kunnan keskustassa ja lainausasema Leväsjoella.[32]

Sote-palveluita tarjoaa Siikaisten peruspalvelukeskus, joka on osa Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymää.[33]

Kahden kilometrin päässä kunnan keskustasta on matkailukeskus. Siellä on leirintäalue ja vuokrattavia mökkejä, luontoliikuntamahdollisuuksia ja mini- ja frisbeegolfradat.[34]

Siikaisten alueella puhutun kielen perustana on Porin murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään. Siikaisten murre kuuluu Porin ryhmän yläatakuntalaiseen pohjoispuoliskoon. Siikaisten murteelle tyypillistä on yleisgeminaation ja k:n heikon asteen edustuksen puuttuminen.[35]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikaisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla suolalohkot ja vesivelli, höystöperunat ja verileipä sekä raastetusta perunasta tehty riivinpannukakku.[36]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. Työllisyyskatsaus 31.5.2018. ELY-keskus. Arkistoitu 15.5.2021. Viitattu 26.6.2018.
  7. a b Kuntavaalit 2021, Siikainen Oikeusministeriö. Viitattu 23.10.2021.
  8. http://www.satakuntaliitto.fi/kunnat (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 170. Otava 1979, Helsinki.
  10. Siikainen Järviwiki. Viitattu 3.3.2018.
  11. Natura 2000 -alueet - Varsinais-Suomi ja Satakunta (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 21.1.2018.
  12. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 6.12.2018.
  13. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 6.12.2018.
  14. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  15. Kirkkohallitus hyväksyi Siikaisten ja Kankaanpään seurakuntaliitoksen
  16. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  17. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. Taidekeskus – SAMJE retriitti- ja taidekeskus samje.fi. Viitattu 11.12.2020. (englanti)
  19. Siikaisten ja Kankaanpään seurakunnan rippikirjat.
  20. http://www.tottosaari.com/tulipalot3
  21. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/rapea/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=200521 (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. Kankaanpää ja Honkajoki jatkavat kuntaliitosneuvotteluja Yle. 2014. Viitattu 25.1.2018.
  23. KLaaja-alainen työ houkutti hakemaan 1400 siikaislaisen luotsiksi – Leväsjoella toivottiin, että uusi kunnanjohtaja juurtuisi Satakunnan Kansa. 5.9.2022. Viitattu 31.1.2023.
  24. Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 21.1.2018.
  25. Alueen Siikainen yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 20.1.2018. (lisätietoja myös yritysten omilta sivuilta)
  26. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 16.1.2018.
  27. Varhaiskasvatus siikainen.fi. Viitattu 31.8.2023.
  28. Esi- ja perusopetus siikainen.fi. Viitattu 31.8.2023.
  29. Yrityksen ostotarjous ei auttanut: Leväsjoen kyläkoulu lopetetaan Yle. 29.3.2012. Viitattu 27.1.2018.
  30. Kuusisto, Susanna: Leväsjoen koulun lakkautuksen ja vaihtoehtoisten toimintamallien talousvaikutukset Siikaisten kunnalle, s. 6. Satakunnan ammattikorkeakoulu, 2013. Verkkoversio (PDF) (viitattu 27.1.2018).
  31. Kansalaisopisto siikainen.fi. Viitattu 31.8.2023.
  32. Kirjasto siikainen.fi. Viitattu 31.8.2023.
  33. Peruspalvelukeskus Siikainen Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymä. Viitattu 27.1.2018.
  34. Eteläpää Eteläpään matkailukeskus. Arkistoitu 28.1.2018. Viitattu 27.1.2018.
  35. Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 266–267. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  36. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 46. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]