Harjavalta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee suomalaista paikkakuntaa. Harjavalta on myös kylä Inkerinmaalla.
Harjavalta

vaakuna

sijainti

Harjavallan vanha kaupungintalo, joka valmistui vuonna 1959.
Harjavallan vanha kaupungintalo, joka valmistui vuonna 1959.
Sijainti 61°18′50″N, 022°08′30″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Porin seutukunta
Kuntanumero 079
Hallinnollinen keskus Harjavallan keskustaajama
Perustettu 1869
– kauppalaksi 1968
– kaupungiksi 1977
Kokonaispinta-ala 127,74 km²
298:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 123,48 km²
– sisävesi 4,26 km²
Väkiluku 6 656
137:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 53,90 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 13,6 %
– 15–64-v. 54,2 %
– yli 64-v. 32,2 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 94,9 %
– ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 4,9 %
Kunnallisvero 8,90 %
136:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste 10,0 % (2018) [6]
Kaupunginjohtaja Hannu Kuusela
Kaupunginvaltuusto 27 paikkaa
  2021–2025[7]
 • SDP
 • Kok.
 • PS
 • Vas.
 • Kesk.
 • KD
13
6
3
3
1
1
www.harjavalta.fi

Harjavalta on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 6 656 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 127,74 km2, josta 4,26 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 53,9 asukasta/km2.[8] Harjavallasta tuli kauppala 1968 ja kaupunki 1977.[9]

Harjavallan naapurikunnat ovat Eura, Kokemäki, Nakkila ja Ulvila. Entisiä naapurikuntia ovat Euraan liitetty Kiukainen ja Ulvilaan liitetty Kullaa.

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvista mäntykangasta Merstolassa.

Harjavallan läpi virtaa voimakas Kokemäenjoki, joka on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Lammaisten Pirilänkoskessa Nakkilan rajalla on vuonna 1939 valmistunut voimalaitos. Voimalaitospato leventää Kokemäenjoen kaupungin kohdalla järvimäiseksi. Maasto Harjavallassa on enimmäkseen tasaista mäntykangasta. Tästä tekevät poikkeuksen vain joen pohjoispuolen kalliomuodostumat ja kaupungin etelälaidassa sijaitseva Hiittenharju. Hiirijärven suunnassa on myös savimaita.lähde?

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä kivikaudella Kokemäenjoen laakso oli merenpinnan alla. Maankohoamisen seurauksena joen suisto eteni luoteeseen ja saavutti Harjavallan rajan ennen 2000 eaa. Maatuminen oli nopeaa ja Lammaisten kosket nousivat merestä jo 1500 eaa. alkaen ja Kokemäenjoen suisto syntyi kosken alapuolelle alavalle peltotasangolle 500 eaa. lähtien.[10]

Harjavallan nimen tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjavallan nimen historiaa ovat tutkineet muun muassa professori E. N. Setälä 1910-luvulla sekä sittemmin nimistöntutkimusta tehnyt professori Viljo Nissilä. Turun tuomiokirkon asiakirjoissa 1400-luvulta nimi esiintyy useilla eri kirjoitustavoilla, muun muassa Harianwalta, Haria­walta, Hariaualdastha (’Harjavallasta’), Harian­waltha ja Harianwaltaby. Nimen lähteenä oletetaan olevan germaanisen nimen *Harjawaldaz, sotajoukon johtaja, joka olisi yhdyssana oletetuista germaanisista sanoista *harjaz ja *waldą. Nimen varhaisin ja rekonstruktioon nähden täsmällisin tunnettu esiintymä on ajanlaskun alusta Tacitukselta muodossa Chariovalda. lähde?[11]

Nimen historian pohjalta voidaan arvella Harjavallan seudulla joko asuneen tai toimineen Harjavalda-nimisen henkilön tai jopa sotajoukkion johtajan. Helsingin yliopiston professori Carl-Erik Thors uskoo, että nimen perusmuoto on lainautunut Pohjoismaihin noin 300–700-luvulla, eikä nimi ehkä todista nimen haltijan asumisesta Satakunnassa, vaan on voinut tulla sinne esimerkiksi Skandinaviasta. Nimen tunnettuja muunnelmia ovat esimerkiksi Harald, Hérault ja Harold. Harjavaltaa täsmällisempiä nimen nykymuotoja ei maailmasta kuitenkaan tunneta.[12]

Myös vaihtoehtoisia etymologioita on esitetty. Jorma Koivulehto[13], vaikka hylkää tulkinnan ja pitää germaanisperäistä tulkintaa parempana, huomioi mahdollisuuden tulkita sanan koostuvan osista harju ja hallintoalue. Inkerinmaan historiallisen Harjavallan lounaisin kylä sijaitsee Suomenlahden ja Harjavallanjärven väliin jäävällä hiekkaharjukannaksella ja vald tarkoittaa viroksi kuntaa. Nimi on siis saattanut Satakunnassakin tarkoittaa mäen harjalla eli Hiittenharjulla sijainnutta asuinpaikkaa ja hallintoaluetta. Suomessa on kuusi Harjunkylää, joista lähin sijaitsee Säkylänharjun vieressä 45 kilometriä Harjavallasta etelään. Sanana harju on erittäin yleinen osa suomalaisia paikannimiä. Viroksi harju on hari. Kyseenalaiseksi tässä etymologiassa asettuu valta-sanan käyttäminen vironkielisessä merkityksessä, jota suomen kielestä ei tunneta.lähde?

Nykyinen valitseva käsitys nimen synnystä on Suomalaiseen paikannimikirjaan vuonna 2007 kirjoittaneen Aimo Hakasen mukaan se, että nimi perustuu kantagermaaniseen miehennimeen Harja-walða, joka on omaksuttu ensin henkilönnimenä ja siirtynyt tästä asutusnimeksi.[14] Kielitieteen tutkija Mikko Heikkilän mukaan juuri suomen kielessä kantagermaanisen kielen sanat ovat säilyneet alkuperäisempinä kuin itse gemaanisissa kielissä. Näin esimerkiksi kantagermaanin rekonstruoitu lause *Harjawaldaz kuningaz rīkaz, wīsaz jah hurskaz' toistuu lähes samana suomen kielen lauseessa rikas, viisas ja hurskas Harjavalta-kuningas.[15]

Asutuksen synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjavallan seudulla on ollut asutusta rautakaudelta lähtien. Merkit varhaisimmasta asutuksesta ovat noin vuoden 1500 eaa. tienoilta.[16]

Ensimmäiset historialliset tiedot Harjavallasta löytyvät kirkollisista ja käräjien asiakirjoista. Harjavallan asukkaan olivat luonnollisesti ”kokemäkiläisiä” ja usein yläjuoksulta muuttaneita. Tilanne muuttui keskiajalla, kun Ulvilassa ja Nakkilassa väestö lisääntyi ja kauppiaiden ja kirkonmiesten aktiivisuus lisääntyi. Usein kuninkaan käskykirjeiden avulla omistussuhteita ja nautintaoikeuksia muutettiin ja seudulle syntyi tämän seurauksena uusia tiloja. Kuninkaan päätöksellä vuonna 1348 Kokemäenniemen eli Lammaisten kalastamo siirtyi kokemäkiläisiltä rannan omistajien haltuun. Seudun asukkaita oli tällöin Pirilässä, Niuttalassa, Pirkkalassa ja Vinnaisissa.[10]

Kappeliseurakunnasta itsenäiseksi kunnaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokemäen seudun hallinto- ja kirkkopitäjät vastasivat jo keskiajalla toisiaan, joten Harjavallan alue kuului sekä Kokemäen seurakuntaan että nimismiespiiriin. Vuonna 1670 Harjavallan kylät muodostivat oman kappeliseurakuntansa. Asemaa itsenäisenä seurakuntana alettiin tavoitella noin 200 vuotta myöhemmin. Eräs tuomiokapitulille osoitetun anomuksen allekirjoittajista oli P. W. Gallén, Akseli Gallén-Kallelan isä. Harjavallan anomukseen omasta kirkkoherrasta myönnyttiin vuonna 1868, ja päätös toteutui vuonna 1878. Uudessa itsenäisessä seurakunnassa oli noin 1 600 jäsentä.[17]

Keskiajalla alkoi Harjavallan ja Nakkilan alueelle tyypillinen ns. toekalastus, jota harjoitettiin Kokemäenjoessa. Siinä rakennettiin rantapatojen tapaisia tokeita eli lohi- ja siikapatoja. Kalastus oli tärkeää alueen omalle ruokataloudelle, mutta suurin osa kalasaaliista meni myyntiin.[18]

Torttilan kylä oli markkinapaikkana joitakin vuosia 1700-luvulla. Markkinapaikasta käydyn kiistelyn seurauksena Merikarvian markkinat siirrettiin Torttilaan vuonna 1761, mutta ne palautettiin Merikarvialle vuonna 1765.[19]

Suuret nälkävuodet 1860-luvulla kaksinkertaistivat kuolleisuuden, mutta koko Suomen mittakaavassa Harjavalta pääsi tästä koettelemuksesta vähällä. Vuoden 1865 laki kunnallishallituksesta johti kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen muodostamiseen myös Harjavallassa vuonna 1869. Tätä pidetään Harjavallan kunnan syntymävuotena.[17]

Matka teollisuusyhteisöksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harjavallan rautatieasema.
Harjavallan voimalaitos, 1937–1939

Itsenäisen seurakunnan ensimmäisiä voimainponnistuksia oli oman kirkon rakentaminen vuonna 1870. Pian kuntaan alettiin puuhata myös kansakoulua. Monien vaiheiden jälkeen ensimmäinen kansakoulunopettaja palkattiin Harjavaltaan vuonna 1880. Oma koulurakennus saatiin vuonna 1885, kun kunta osti Kreetalan maatilan, jonka päärakennuksesta tuli Harjavallan ensimmäinen kansakoulu.[20] Lainakirjasto perustettiin Harjavaltaan jo vuonna 1863. Kirjasto toimi pitkään kirkon sakaristossa. Sieltä se siirtyi Kreetalan koululle.[21]

Harjavallan ensimmäisen kauppaliike perustettiin kirkonkylään vuonna 1874. Pian avautui Merstolan kylään toinen liike. Tärkeimpiä myyntituotteita olivat suola, kahvi ja sokeri, mutta valikoimissa oli myös muun muassa kankaita, vehnäjauhoja, lakritsia ja tupakkaa.[8]

Harjavallassa 1890-luku toi monia uudistuksia liikenteeseen ja viestintään. Tampereelta Porin suuntaan rakennettiin rautatietä ja ensimmäinen juna tuli Harjavaltaan maaliskuussa 1895. Rautatieasema sijaitsi alun perin Merstolassa, mutta se siirrettiin kirkonkylään vuonna 1951. Nykyinen asemarakennus valmistui seuraavana vuonna. Alkuperäinen Merstolassa sijainnut rautatieasema poltettiin sisällissodan aikana vuonna 1918 ja sen tilalle tehty uusi asemarakennus purettiin sen poistuttua käytöstä 1980-luvun lopulla. Puhelinlinja Poriin ja Kokemäelle valmistui vuonna 1892. Aluksi puhelin hankittiin yhdeksään taloon. Harjavaltaan perustettiin oma puhelinosakeyhtiö vuonna 1907. Postitoimisto perustettiin Merstolaan vuonna 1893. Postiliikenne alkoi vilkastua erityisesti 1920-luvulta lähtien. Postitoimistoja perustettiin sittemmin myös Satalinnaan (1929) ja kirkonkylään (1948).[8]

Kokemäenjoki ylitettiin kesäisin riukusillalla, talvella lautalla. Kiinteä riippusilta rakennettiin vuonna 1912. Silta kärsi suuria vahinkoja Suomen sisällissodassa vuonna 1918. Se kuitenkin korjattiin entiselleen. Harjavallan voimalaitoksen rakentaminen 1937–1939 aiheutti joen vedenpinnan nousun, mikä edellytti uuden sillan rakentamista. Tämä toinen riippusilta purettiin 1980-luvulla. Vuonna 1983 valmistunut Harjavallan silta on siis paikkakunnan kolmas.[8]

Harjavallan teollisuus otti ensiaskeleensa, kun kuntaan perustettiin puimakonetehdas vuonna 1901. Tehdas menestyi ja eräs sen työntekijöistä, Uuno Mattson, perusti vuonna 1929 oman tehtaan, Harjavallan puuteollisuuden, joka valmisti huonekaluja. Puu- ja metalliteollisuus olivatkin Harjavallan merkittävintä teollisuutta ennen toista maailmansotaa. Sahateollisuus oli alkanut vuonna 1897 vesisahasta. Harjavallan Höyrysaha Oy perustettiin 1910-luvulla. Pian kunnassa toimikin useita pieniä sahoja. Suurempi sahalaitos Osakeyhtiö Harjavalta valmisti aluksi puimakoneita. Vuonna 1920 perustettu yritys siirtyi pian sahatavaran valmistukseen. Niemisen valimo sai alkunsa vuonna 1928. B. Lindholm perusti konepajan 1920-luvulla, opettaja Marttila hieman myöhemmin.[8]

Suurteollisuus syntyi sotien seurauksena. Imatralta muutti kuparitehdas Harjavaltaan vv. 1944–1945. Rikkihappotehdas perustettiin hyödyntämään kuparisulatolla syntynyttä rikkidioksidikaasua. Nämä muutokset vaikuttivat voimakkaasti alueen elinkeinoihin. Vuonna 1940 maataloudessa työskenteli vielä 46 % väestöstä, mutta vuonna 1950 luku oli enää 18 %. Samalla teollisuuden ja käsityön osuus nousi 11 %:sta 47 %:iin. Suurteollisuus kasvatti voimakkaasti myös kaupan alaa. Nopeassa tahdissa perustettiin uusia liikkeitä, ja samalla palvelujen osuus väestön työllistäjänä kasvoi.[8]

Väkiluku pysyi 1 700 hengen tienoilla useita vuosikymmeniä. Harjavalta oli muuttotappiokunta ainakin 1800-luvulta Suomen itsenäistymiseen 1917 asti. Pienteollisuuden syntyminen johti nopeampaan väestönkasvuun 1920-luvulta lähtien. Kunnan väkiluku kaksinkertaistui 1940-luvun aikana, niin että vuonna 1950 asukkaita oli jo 5 900.

Puolustusvoimien Asekoulu sijaitsi Harjavallassa ennen siirtoaan Kuopioon vuonna 1963.

Harjavallan kaupunginvaltuusto päätti 15.12.2008 kuntaliitoksesta Nakkilan, Ulvilan ja Kokemäen kanssa. Liitoshanke (ns. Nauhakaupunki) kuitenkin kariutui Ulvilan vetäydyttyä hankkeesta.

Kunnan-, kauppalan- ja kaupunginjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1948 voimaan tulleen kunnallislain mahdollistama kunnanjohtajan virka perustettiin Harjavaltaan vuonna 1958.[22]

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Harjavallan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 8 871
1985
  
 8 955
1990
  
 8 678
1995
  
 8 374
2000
  
 7 877
2005
  
 7 673
2010
  
 7 540
2015
  
 7 296
2020
  
 6 929
Lähde: Tilastokeskus.[23]

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Harjavallassa oli 7 151 asukasta, joista 6 550 asui taajamissa, 512 haja-asutusalueilla ja 89:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Harjavallan taajama-aste on 92,7 %.[24] Harjavallan taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan.[25] Harjavallan keskustaajama ei muodosta omaa taajamaansa, vaan se on osa Porin keskustaajamaa, joka ulottuu Harjavallan lisäksi usean Porin lähikunnan alueelle, ja josta tämän kaupungin alueella asui vuoden 2017 lopussa 6 550 asukasta.[25] Yhteensä Porin keskustaajamassa on 84 190 asukasta ja sen pinta-ala on 121,37 neliökilometriä.[26]

Seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Harjavallassa toimii Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluva Harjavallan seurakunta.[27]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Harjavallassa toimii Harjavallan helluntaiseurakunta.[28]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Harjavallan alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[29]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjavallan alueella puhutun kielen perustana on Ala-Satakunnan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään.[30] Ala-Satakunnan murretta puhutaan paikallisin variaatioin Kokemäen ja Huittisten emäpitäjien alueella.[31]

Kuvataiteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjavallassa eli ja työskenteli kuvataiteilija Emil Cedercreutz, jonka taiteilijakoti Harjulasta ympäristöineen tehtiin taiteilijan kuoleman jälkeen Emil Cedercreutzin museo. Cedercreutzin Kyntäjä pystytettiin 1969 Harjavallan kauppalantalon edessä olevaan puistoon.[32] Veistos alkoi murentua jo 1971, ja epäiltiin, että valimo olisi toteuttanut sen romuraudasta eikä käyttänyt siihen kauppalan toimittamaa tuhannen kilon kuparierää.[33]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjavaltalaisia kirjailijoita ovat muun muassa Pertti Koskinen, Irene Naakka, Martti Tenkanen ja Tauno Judin. Runoilija Emil Nervander asui viimeiset vuotensa Harjavallassa, ja hänet on haudattu Harjavallan hautausmaalle.lähde?

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjavallasta on lähtöisin Suomen albumilistalla menestynyt rockyhtye Maj Karma, jonka keulahahmona toimii laulusolisti Herra Ylppö[34]. Vuosittain heinäkuussa yhtye järjestää Karmarock-rockfestivaalit. Muita Harjavallassa järjestettyjä musiikkifestareita ovat olleet muun muassa Metalliaurinko ja Valtarock. Vaihtoehtorockyhtye Lapko on Harjavallasta ja goregrind death metal yhtye Torsofuck.lähde?

Laulaja Katri Ylander on kotoisin Harjavallasta.

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjavallan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla siikakeitto, suolasiika ja lanttulaatikko.[35]

Tapahtumia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankelisuuden evankeliumijuhlat on järjestetty Harjavallassa vuonna 2003.[36]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hiittenharjun ankkurihissi ja K-43- ja K-64-mäkihyppymäet.

Harjavallan Hiittenharjun hiihto- ja ulkoilukeskuksessa on muun muassa uimahalli, hyppyrimäkiä ja laskettelurinne.lähde?

Harjavallan Pallo (HaPo) on 1950 perustettu Harjavallassa toimiva jalkapalloilun erikoisseura[37]. Parhaimmillaan HaPo on esiintynyt neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Kolmosessa, jossa seura pelasi edellisen kerran 2000-luvun alkuvuosina.lähde?

Harjavallassa toimii jääkiekkojoukkue Kuparikiekko.lähde?

Nähtävyyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emil Cedercreutzin museo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Harjavallan tärkeimmistä nähtävyyksistä on Emil Cedercreutzin museo ja taiteilijakoti. Se esittelee kuvanveistäjä-siluettitaiteilija Emil Cedercreutzin omaa tuotantoa sekä hänen keräämäänsä taidetta ja kansatieteellistä esineistöä.lähde?

Hiidenkiukaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjavallassa on noin sata hiidenkiuasta eli muinaista hautaröykkiötä.[38] Hiidenkiukaiden perusteellisissa arkeologisissa tutkimuksissa niistä on löydetty muun muassa kivi- ja pronssikirveitä, saviastianpaloja ja hiontakivipaasia.[38]

Harjavallan vanha kirkko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Harjavallan vanha kirkko

Harjavallan järjestyksessä toinen puukirkko rakennettiin alun perin vuonna 1750 ja uudistettiin G.T. Chiewitzin suunnitteleman mukaan täydellisesti vuonna 1870. Kirkko on muodoltaan satulakattoinen tornillinen pitkäkirkko, jonka pitkillä sivuilla ovat päärakennusta matalammat kylkirakennukset. Kirkkoa on sittemmin 1900-luvulla korjailtu useaan otteeseen. Kirkon pinta-ala on 290 neliömetriä, ja siellä on istumapaikat 340 ihmiselle. Kellotapulissa olevissa kahdessa kellossa on vuosiluvut 1688 ja 1740.lähde?

Muita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liike-elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmakuva Harjavallasta.

Harjavallan suurteollisuuspuistossa toimii Boliden Harjavalta Oy:n kuparisulatto ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n nikkelinjalostamo sekä useiden niiden toimintaa palvelevien yritysten muodostama teollisuuskombinaatti.lähde?

Kaupungissa on kaksi hotellia: aivan keskustassa Hotelli Marilyn ja hieman kauempana Hotelli Hiittenharju. lähde?

Kaupunginosat ja kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjavalta, Hauvola, Havinki, Hermu, Hiirijärvi, Huhtamaa, Merstola, Mämmimäki, Niuttula, Näyhälä, Pirilä, Pirkkala, Pitkäjärvi, Pitkäpäälä, Raasa, Suomenkylä, Satalinna, Torttila, Torvela, Tuisku, Tynkönkylä, Vareksela, Vinnari (aikaisemmin Vinnare).

Etäisyydet muihin lähistön kaupunkeihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etäisyyksiä suurkaupunkeihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Työllisyyskatsaus 31.5.2018. ELY-keskus. Arkistoitu 15.5.2021. Viitattu 26.6.2018.
  7. ↑ Kuntavaalit 2021 – Harjavalta Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 22.8.2021.
  8. ↑ a b c d e f Kaukamaa, L. I.: Maatalouspitäjästä teollisuusyhdyskunnaksi. (Teoksessa Vanhaa Harjavaltaa) Satakunnan nuorisoseuran liitto /Harjun Kilta, 1978.
  9. ↑ Harjavalta info Harjavallan kaupunki. Arkistoitu 11.2.2009. Viitattu 4.7.2008.
  10. ↑ a b Jalmari, Jaakkola: Ulvilan asutuksen, seurakunnan ja kaupungin synnystä, s. 57–100. (julkaisusta Satakunta VII) Vammala: Satakuntalainen osakunta, 1926. Satakunta sarjan skannatut kirjat (PDF) (viitattu 28.1.2012).
  11. ↑ Sirkka Paikkala ym.: ”Harjavalta”, Suomalainen paikannimikirja. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0
  12. ↑ Harjavalta-nimen historiaa Harjavallan kaupunki. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 18.8.2007.
  13. ↑ Jorma Koivulehto: ”Namn som kan tolkas som urgermanskt”, teoksessa Studier i Nordisk Filologi - Skrifter utgivna av svenska litteratursällskapet i Finland nr 539. Utgivna genom Lars Huldén Sextiosjunde bandet, s. 27–42. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1987. ISBN 978-951-583-330-3 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.2018). (ruotsiksi)
  14. ↑ Hakanen, Aimo. Harjavalta Teoksessa: Paikkala, Sirkka (päätoim.): Suomalainen paikannimikirja, s. 70. Kotimaisten kielten keskus, 2019 (2997). ISBN 978-952-5446-96-8 kirjan verkkoversio (pdf) (viitattu 4.7.2020).
  15. ↑ Heikkilä, Mikko K.: Bidrag till Fennoskandiens språkliga Förhistoriai tid och rum, s. 25. Helsingfors: Helsingfors Universitet, 2014. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 5.7.2020). (ruotsiksi)
  16. ↑ Meinander, C. F.: Hiittenkiukaista. (Teoksessa Vanhaa Harjavaltaa) Satakunnan nuorisoseuran liitto /Harjun Kilta, 1978.
  17. ↑ a b Jokipii, Mauno: Harjavallan pitäjän synnystä. (Teoksessa Vanhaa Harjavaltaa) Satakunnan nuorisoseuran liitto /Harjun Kilta, 1978.
  18. ↑ Jokipii, Mauno: Kokemäenjoen toekalastuksesta. (Teoksessa Vanhaa Harjavaltaa) Satakunnan nuorisoseuran liitto /Harjun Kilta, 1978.
  19. ↑ Kaukamaa, L. I.: "Myötä menee niinkuin Torttilan markkinat". (Teoksessa Vanhaa Harjavaltaa) Satakunnan nuorisoseuran liitto /Harjun Kilta, 1978.
  20. ↑ Karinen, Aarne: Piirteitä kunnallisesta historiasta kuntakokousten ajalta. (Teoksessa Vanhaa Harjavaltaa) Satakunnan nuorisoseuran liitto /Harjun Kilta, 1978.
  21. ↑ Siura, Iida: Harjavallan lainakirjaston vaiheita. (Teoksessa Vanhaa Harjavaltaa) Satakunnan nuorisoseuran liitto /Harjun Kilta, 1978.
  22. ↑ Vartiainen, Vesa: Maatalouspitäjästä teollisuuskaupungiksi : Harjavallan historia 1860-luvulta 2010-luvulle, s. 262. Harjavalta: Harjavallan kaupunki; Harjavallan seurakunta, 2011. ISBN 978-951-97142-2-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
  23. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 16.1.2018.
  24. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
  25. ↑ a b Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
  26. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 22.12.2017. Viitattu 2.12.2018.
  27. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  28. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  29. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  30. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 270. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  31. ↑ Murre Loimaa-seura. Viitattu 17.9.2024.
  32. ↑ Emil Cedercreutzin veistoksista, Harjavalta.fi. Viitattu 2.3.2022
  33. ↑ "Pronssipatsas" romumetallista. HS 50 vuotta sitten torstaina 2.3.1972. Helsingin Sanomat 2.3.2022 s. B15
  34. ↑ Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.
  35. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 34. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  36. ↑ Juhlapaikkakunnat » Evankeliumijuhla Evankeliumijuhla. Viitattu 7.11.2022.
  37. ↑ Harjavallan pallon 40-vuotishistoriikki[vanhentunut linkki] Viitattu 24.6.2013.
  38. ↑ a b Harjavallan kaupunki harjavalta.fi.
  39. ↑ a b Sister cities of Harjavalta — sistercity.info en.sistercity.info. Viitattu 5.9.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Harjavalta&oldid=22742521”