Kardiologia

EKG-käyrän yhteys sydämen toimintaan

Kardiologia on sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaa ja sairauksia tutkiva lääketieteen ala. Tavallisimpia sairauksia ovat sepelvaltimotauti, rytmihäiriöt ja sydämen vajaatoiminta. Suomessa kardiologia on sisätautiopin suppea erikoisala ja käytännössä kaikki kardiologit ovat sisätautien erikoislääkäreitä, lastenkardiologit lastentautien erikoislääkäreitä. Sydänkirurgeja ei ole tapana kutsua kardiologeiksi.

Kardiologian historia

Antiikin aika ja keskiaika

Kardiologian juuret juontavat antiikin aikaan. Antiikin Kreikan lääkärit, kuten Hippokrates, Aristoteles ja Galenos, tekivät varhaisia havaintoja sydämen toiminnasta ja verenkierron perusteista. He uskoivat, että sydän oli tärkeä elin ja että veri oli sen keskeinen osa.

Keskiajalla kardiologiaan liittyvä tieto säilyi, mutta ei juuri kehittynyt. Sydänsairauksien hoito oli vielä varsin rajallista ja usein uskonnollisiin tai maagisiin käytäntöihin perustuvaa.

Renessanssi ja varhaismoderni aika

Renessanssin aikana anatominen tutkimus alkoi edistyä merkittävästi. Leonardo da Vinci piirsi tarkkoja sydämen anatomisia piirroksia, ja William Harvey esitti 1600-luvulla verenkierron teorian, joka mullisti käsitykset sydämen toiminnasta.

1800-luku ja 1900-luvun alkupuoli

1800-luvulla lääketieteellinen teknologia kehittyi nopeasti. Stetoskooppi ja verenpaineen mittauslaitteet tulivat käyttöön. Sydän- ja verisuonitaudit tunnistettiin yhä tarkemmin, ja ensimmäiset sydänäänten kuuntelutavat kehitettiin.

1900-luvun alkupuolella kardiologian tutkimus sai merkittävän sysäyksen. Eindhoven Kemphanen kehitti vuonna 1901 elektrokardiogrammin (EKG), joka mahdollisti sydämen sähköisen toiminnan tarkemman tutkimisen.

Nykykardiologia

Nykyään kardiologian diagnosoinnissa käytetään eri kuvantamistekniikoita, kuten ultraääntä, angiografiaa ja magneettikuvausta. Sydänsairauksien hoitoon on kehitetty tehokkaita lääkkeitä, ja sydänkirurgiset toimenpiteet ovat yhä kehittyneempiä.

Opiskelu

1. Lääketieteen kandidaatin tutkinto: Ensimmäinen askel on suorittaa lääketieteen kandidaatin tutkinto jossakin Suomen yliopistossa. Tämä perustutkinto antaa vankan pohjan lääketieteen perusteille.
2. Lisensiaatin tutkinto ja lääkärinvala: Lääketieteen opiskelijat suorittavat lisensiaatin tutkinnon ja vannovat lääkärinvalan. Sen jälkeen heille annetaan lääkärin oikeudet.
3. Yleislääkäriksi erikoistuminen: Kardiologiksi aikovan lääkärin on yleensä ensin erikoistuttava yleislääketieteeseen. Erikoistuminen kestää useita vuosia ja sisältää työskentelyä erilaisissa kliinisissä tehtävissä.
4. Kardiologian erikoistumiskoulutus: Kun yleislääkärikoulutus on suoritettu, lääkäri voi hakeutua kardiologian erikoistumiskoulutukseen. Tämä erikoistuminen kestää yleensä 5-6 vuotta ja sisältää sekä teoreettista että käytännön opiskelua.

Lähteet

• History of Cardiovascular Disease. American Heart Association. (2021).

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kardiologia Wikimedia Commonsissa

• Suomen Kardiologinen Seura ry