Jehovan todistajat

Jehovan todistajat
Suuntautuminen	restorationismi
Teologia	antitrinitianismi
Hallinto	Jehovan todistajien hallintoelin
Toiminta-alue	pääasiassa Pohjois-Amerikka
Perustaja	Charles Taze Russell Joseph Franklin Rutherford
Perustettu	1870-luvulla Yhdysvalloissa
Irtautunut	adventismista
Seurakuntia	120 053
Jäseniä	noin 8,7 miljoonaa
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Jehovan todistajat on lopun ajan odotusta ja kristinuskon juurille palaamista korostava, kolminaisuusopin kieltävä kristillisperäinen liike. Jehovan todistajien jäsenmäärän arviot vaihtelevat maailmanlaajuisesti 6 miljoonasta yli 8,3 miljoonaan 240 eri maassa (2016). Liikkeen päättävä elin, Warwickissa (New York) kokoontuva yhdeksänjäseninen Jehovan todistajien hallintoelin, koordinoi liikkeen toimintaa ja käytäntöjä. Hallintoelin päättää liikkeen raamatuntulkinnasta.

Suomessa Jehovan todistajat on neljänneksi suurin uskonnollinen yhteisö evankelis-luterilaisen, ortodoksisen kirkon ja Suomen Helluntaikirkon jälkeen rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista. Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan Jehovan todistajien jäsenmäärä oli Suomessa vuoden 2016 lopussa 17 979. Jäsenmäärä on vähentynyt 2010-luvulla noin 1 100 hengellä.

Uskontona Jehovan todistajat korostavat raamatuntulkintansa noudattamista käytännön elämässä, Jehova-nimen käyttöä Jumalan nimenä ja heidän uskonnollisen yhdyskuntansa asemaa ainoana tosi uskontona. He uskovat kaikkien maallisten valtajärjestelmien ja muiden uskontojen olevan Saatanan hallinnassa ja tuhoutuvan lähitulevaisuudessa Harmageddonin sodassa. Lukuisten raamatulliseen oppiin liittyvien eroavaisuuksien johdosta kristilliset kirkot eivät pidä Jehovan todistajia kristittyinä.

Jehovan todistajat julkaisevat lehtiä Vartiotorni ja Herätkää!. Jehovantodistajien seurakuntarakennuksia kutsutaan valtakunnansaleiksi.

Liikkeen luokittelu kristillisessä teologiassa

Jehovan todistajien uskonto eroaa kristinuskosta monin tavoin, kuten hylkäämällä kolminaisuusopin, pitämällä Jeesusta arkkienkeli Mikaelina, sekä kieltämällä Raamatun ilmoittaman iankaikkisen kadotuksen olemassaolon, rajoittamalla taivaaseen pääsyn vain 144 000 voidellulle ihmiselle, sekä uskoessaan Jeesuksen palanneen maan päälle vuonna 1914 näkymättömästi. Vuosi on nykyinen käsitys; Jehovan todistajat opettivat aiemmin Jeesuksen palanneen vuonna 1874.

Jehovan todistajat on monoteistinen uskonto, joka pohjautuu juutalais-kristilliseen perinteeseen. Yleisen käsityksen mukaan Jehovan todistajia ei kuitenkaan lueta kuuluvaksi kristillisiin liikkeisiin, koska Jehovan todistajat eivät tunnusta oppia kolmiyhteisestä Jumalasta ja Kristuksen jumaluudesta. Näin ollen Jehovan todistajat eivät myöskään hyväksy niin sanottuja ekumeenisia uskontunnustuksia, joissa nämä opit on määritelty, eivätkä muutoinkaan yleiskirkollista kristinuskon tulkintaperinnettä. Jehovan todistajat pitävät kolminaisuusoppia hellenistisen kulttuurin lisänä, ja jota ei heidän mukaansa juutalaisilla tai alkukristityillä ollut. Kolminaisuusoppi laadittiin Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381.^lähde?

Jehovan todistajat katsovat, että Jeesuksen ja apostolien saarnaama alkuperäinen kristinusko on nykyisessä kristikunnassa turmeltunut ja että Jumala itse ennallisti puhtaan palvonnan 1800-luvun lopulla Charles Taze Russellin ja hänen ympärilleen syntyneen raamatuntutkijoiden ryhmän kautta. Jehovan todistajat pitävät kristillisiä kirkkoja turmeltuneina, ja he irtisanoutuvat kaikesta ekumeenisesta yhteistoiminnasta muiden uskonnollisten liikkeiden kanssa. Kristillisiä kirkkoja Jehovan todistajat pitävät Suurena Babylonina ja porttona Raamatun Ilmestyskirjan tulkintansa mukaan. Jehovan todistajien mukaan on siten oltava vain yksi oikea palvonnan muoto.

Jehovan todistajat käyttävät opetustyössään ja omissa kokouksissaan toimittamaansa Raamatun Uuden maailman käännöstä, jossa merkittävin ero moniin muihin käännöksiin on Jehova-nimen käyttö yli 7 000 kertaa.

Maailmanlopun odotus

Pääartikkeli: Jehovan todistajien eskatologia

Maailmanlopun eli Harmageddonin odotus on keskeisessä asemassa Jehovan todistajien opissa. Tämän pohjalta Jehovan todistajia on pidetty eskatologisena. Todistajat eivät usko koko planeetan tuhoutuvan, vaan että nykyinen maailmanjärjestys kansallisvaltioineen ja kansakuntineen korvataan Jumalan valtakunnalla ja sen kannattajien asuttamalla paratiisilla.

Liikkeen perustajana pidetty Vartiotorni-seuran presidentti Charles Russell odotti Jumalan valtakunnan toteutuvan maan päällä ja Harmageddonin taistelun tapahtuvan jo vuonna 1914. Vaikka tämä odotus ei toteutunutkaan, Jehovan todistajat uskovat nykyisinkin, että vuonna 1914 alkoi ”lopun aika”.

Myöhemmin Jehovan todistajat ovat asettaneet odotuksia Harmageddonin alkamisesta muun muassa vuosille 1925 ja 1975, ja vielä 1980-luvulla pidettiin epätodennäköisenä nykyisen maailmanjärjestyksen säilymistä vuosituhannen vaihteeseen.

He uskovat, että Harmageddonin taistelua edeltää poliittisten hallitusvaltojen kääntyminen Yhdistyneiden Kansakuntien johdolla maailman vääriä uskontoja vastaan ja tuhoavan ne Raamatun Ilmestyskirjan profetioiden toteutumiseksi. Tätä seuraa heidän mukaansa Harmageddonin taistelu, jossa hallitusvallat tuhotaan ja jossa säilyvät Jehova Jumalalle uskollisten lisäksi myös ne, joiden sydämentilan Jumala havaitsee oikeaksi, mutta jotka eivät ole saaneet mahdollisuutta oppia Raamatun totuutta Jumalasta.

Syntyvaiheet ja historia

Liikkeen perustaja Charles Taze Russell

Pääartikkelit: Jehovan todistajien historia ja Vartiotorni-seura

1870-luvun alkupuolella Alleghenyssä Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa nykyisen Pittsburghin alueella alkoi toimia Charles Taze Russellin vetämä raamatuntutkiskeluryhmä. Russell sai vahvoja vaikutteita adventistiliikkeeltä erityisesti maailmanlopun päivämäärän ennustusten laatimisessa. Hän korosti muun muassa henkilökohtaista uskoa, vastustaen järjestäytymistä kirkon kaltaiseksi organisaatioksi ja sen tärkeyttä, että hänen ympärilleen muodostunut ryhmä tunnettaisiin vain kristittyinä eikä muulla erityisellä nimellä.^{tarvitaan parempi lähde}

Vuonna 1881 perustettiin Siionin Vartiotornin traktaattiseura ja Russellista tuli sen presidentti. Yhdistyksen nimi muutettiin myöhemmin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuraksi. Yhdistys perustettiin julkaisemaan ja levittämään Russellin kirjoittamaa uskonnollista kirjallisuutta.

Vuosina 1916–1942 liikkeen johdossa toiminut Joseph Franklin Rutherford sai vuonna 1884 käsiinsä muutamia Russellin kirjoja ja vakuuttui tämän sanomasta. Rutherford kastettiin raamatuntutkijaksi 1906, ja hänestä tuli myöhemmin Vartiotorni-seuran virallinen neuvonantaja. Rutherford valittiin seuran johtajaksi tammikuussa 1917 Russellin kuoleman jälkeen. Kesällä 1917 liikkeen johto jakaantui, ja osa jäsenistä kääntyi Rutherfordin linjaa vastaan. Valtataistelu kärjistyi ja sen seurauksena liikkeestä irtosi itsenäisiä raamatuntutkijoiden ryhmiä.

Vuosina 1918–1919 Rutherford aloitti maailmanlaajuisen esitelmäsarjan nimeltä Maailma on loppunut, mutta miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan.

Vuonna 1931 Rutherfordin johtamat raamatuntutkijat ottivat nimekseen Jehovan todistajat, viitaten Raamatun Jesajan kirjan 43. lukuun ja jakeisiin 10–12. Nimenmuutos pois Russelliin miellettävistä raamatuntutkijoista oli yksi Rutherfordin merkittävimmistä siirroista liikkeen sisällä häntä vastustaneita vastaan. Tämän jälkeen järjestö on ollut itsenäinen, lähetystyötä painottava ja aktiivisesti levittäytyvä uskonto. Raamatuntutkijoiksi itseään kutsuvia, Russellin alkuperäisten näkemysten kannattajia kokoontuu yhä lähinnä Yhdysvalloissa, mutta toiminta on pienimuotoista.

Vuosina 1942–1975 Vartiotorniseuran johdossa oli Nathan Homer Knorr. Vuonna 1943 perustettiin Vartiotornin raamattukoulu Gilead, joka valmentaa lähetystyöntekijöitä. Koulu sijaitsee Pattersonissa New Yorkissa. Knorrin aikana yhteisön jäsenmäärä kasvoi 115 000:sta noin kahteen miljoonaan, eli noin 1600 prosenttia.

1960- ja 1970-luvun taitteessa liikkeen jäsenten keskuudessa uskottiin yleisesti maailmanlopun tulevan vuonna 1975. Liikkeen lehdissä ja muissa julkaisuissa käsiteltiin sitä, mitä vuosi 1975 toisi tullessaan ja esitettiin lukuisia spekulaatioita siitä, mitä vuonna silloin tai siihen mennessä tapahtuisi. Vuotta pidettiin profeetallisena ja erityisenä, koska Jehovan todistajat uskoivat ihmiskunnan kuuden tuhannen vuoden olemassaolon tulevan täyteen juuri 1975. Kun vuotta 1975 koskeva odotus ei toteutunut, vuosina 1975–1980 liikkeen jäsenten aktiivisuus saarnaamistyössä väheni huomattavasti ja monet jättivät liikkeen. Vuosina 1977 ja 1978 liikkeen maailmanlaajuinen jäsenmäärä poikkeuksellisesti väheni.

1970- ja 1980-lukujen taitteessa vuoden 1975 pettymyksen jälkeen liikkeen päätoimistossa Yhdysvalloissa muodostui itsenäistä raamatuntulkintaa harjoittavia ryhmiä.^lähde?

Vuonna 1976 Brooklynissa sijaitsevassa maailmankeskuksessa toimivaa hallintoelintä laajennettiin; hallinnolliset tehtävät jaettiin ja delegoitiin hallintoelimen jäsenistä muodostuneille komiteoille. Nykyään toiminnan johdossa ei ole yksittäistä henkilöä, vaan päätökset tekee hallintoelin. Knorrin kuoleman jälkeen seuran ”presidentteinä” eli puheenjohtajina ovat toimineet Frederick William Franz sekä Milton G. Henschel, joka oli seuran viimeinen näkyvä presidentti. Nykyään Vartiotorni-seuran puheenjohtajana toimii Don A. Adams, mutta virka on lähinnä muodollinen.^lähde?

Ajanjakson merkittävin opillinen muutos oli vuonna 1995 kumottu sukupolviopetus. Hylätyn käsityksen mukaan maailmanloppu tulisi ennen kuin viimeiset vuonna 1914 elossa olleet kuolevat. Muutoksen jälkeen Jehovan todistajat painottivat edelleen, että maailmanloppu on lähellä, mutta ei asettanut sen tulemiselle määräaikaa tai takarajaa ennen vuotta 2010. Tuolloin todistajat alkoivat opettaa, että Harmageddonin sota käydään ilmeisesti viimeistään ennen kuin kaikki ne, jotka ovat eläneet osittainkin samanaikaisesti vuonna 1914 elossa olleiden kanssa, ovat kuolleet.

Jehovan todistajien toiminta on voimakkaasti laajentunut vielä vuoden 1975 jälkeenkin. Liikkeeseen kuuluu nykyään 8 miljoonaa jäsentä, ja sillä on toimintaa yli 240 maassa.

Toiminnan alku Suomessa

Pääartikkeli: Jehovan todistajat Suomessa

Suomessa toiminta alkoi vuonna 1910.

Tilastoja

Jehovan todistajien määrän kehitys maailmanlaajuisesti.

Maailmanlaajuisesti uusia kastettuja on 250 000–300 000 vuosittain. Vuonna 2014 kastettiin 275 581 jäsentä. Aktiivisten julistajien kuukausittaiseksi huipuksi ilmoitetaan vuonna 2015 yli 8,2 miljoonaa, ja heitä oli 240 maassa. Julistajat raportoivat saarnaamistyötä kautta maailman 1 933 473 968 tuntia. He johtivat keskimäärin 9 708 968:aa maksutonta raamatuntutkiskelua.

Vuonna 2015 aktiivisia sananpalvelijoita oli järjestössä 8 220 105. Kasvua vuodesta 2014 oli 1,5 prosenttia. Jäsenmäärään lasketaan virallisesti vain aktiiviset, kastetut sananpalvelukseen osallistuneet seurakuntalaiset. Jäsenet käyttivät saarnatyöhön yli 1,93 miljardia tuntia. Jeesuksen kuoleman muistojuhlassa oli läsnä 19 862 783 henkeä. Jehovan todistajien seurakuntia on maailmassa vähän alle 118 016, ja toimintaa järjestöllä on 240 maassa ja territoriossa. Suomessa oli vuonna 2015 aktiivisia jäseniä keskimäärin 18 574. Suomessa jäsenet käyttivät saarnatyöhön 3 069 284 tuntia, ja muistojuhlassa oli läsnä 25 924 henkilöä.

Suomessa Jehovan todistajat on kolmanneksi suurin rekisteröitynyt uskonnollinen yhdyskunta. Vuonna 2011 oli keskimäärin 18 710 jäsentä. Jäsenmäärä on viime vuosina pysynyt käytännössä samana: vuonna 2014 vähennystä edellisestä vuodesta oli 22 jäsentä, ja tuona vuonna liikkeen jäseneksi kastettiin 236 jäsentä.

Julkaisutoiminta

Jehovan todistajat levittävät sanomaansa perinteisen ovelta ovelle -työn lisäksi myös julkisilla paikoilla.

Jehovan todistajat tarjoavat kiinnostuneille mahdollisuuden maksuttomaan raamatuntutkiskeluun liikkeen julkaisemia apuvälineitä käyttäen. Muutaman viime vuoden ajan pääasiassa on käytetty kirjaa Mitä Raamattu todella opettaa uusien opettamisessa. Järjestö julkaisee myös kahta lehteä. Vartiotorni on järjestön oman ilmoituksen mukaan painosmäärältään maailman suurin uskonnollinen lehti. Kutakin numeroa painetaan keskimäärin 52 946 000 kappaletta 240 kielellä. Aiemmin lehdet olivat saatavilla nimellistä korvausta vastaan, mutta nykyisin halukkaat voivat antaa niiden kustannuksien kattamiseksi vapaaehtoisen lahjoituksen. Herätkää! on edellisen sisarlehti ja painottuu ajankohtaisiin asioihin. Vartiotorni ilmestyy kahdesti kuussa. Vuoden 2008 alusta lähtien toinen kuukausittaisista numeroista on pääasiassa liikkeen jäsenille tarkoitettu ja sisältää viikoittaiset, valtakunnansalilla sunnuntaisin tutkittavat aineistot. Herätkää!-lehti ilmestyy kerran kuussa.

Vuonna 2012 avattiin Jw.org-verkkosivusto, joka on luettavissa yli 500 kielellä ja josta voi ladata todistajien kirjallisuutta yli 750 kielellä. Se on maailman käännetyin verkkosivusto (8/2014)

Vuonna 2014 avattiin JW Broadcasting -verkkosivusto,^lähde? joka sisältää perheystävällistä netti-televisiota tekstitettynä ja suoria lähetyksiä sekä monia järjestön videoita, musiikkia, audiodraamoja ja dramatisoitua raamatunlukua.

Hallinto

Jehovan todistajia Lvivissä Ukrainassa.

Liikkeen toiminta on erittäin järjestäytynyttä, ja sen hallinto on jaettu useisiin pieniin portaisiin. Sen ylin johto on Warwickissa, New Yorkin osavaltiossa sijaitseva hallintoelin. Kussakin maassa toimintaa johtaa haaratoimisto. Suomen haaratoimisto sijaitsee Vantaan Tikkurilassa. Haaratoimistoa johtaa niin sanottu haaratoimistokomitea. Sen lisäksi maa on jaettu alueisiin, joiden toimintaa ohjaa aluevalvoja, ja näitä Suomessa on kaksi. Alueet puolestaan on jaettu kierroksiksi. Jokaisella kierroksella on kierrosvalvoja, joka vuoroviikoin vierailee kaksi kertaa vuodessa kierroksensa jokaisessa seurakunnassa. Suomessa on 17 kierrosta.

Kierrokset muodostuvat seurakunnista, jotka ohjaavat paikallisten sananpalvelijoiden toimintaa. Kierrosvalvojia ja piirivalvojia sanotaan myös matkavalvojiksi. Seurakuntaa johtaa vanhimmisto, jonka valinnasta huolehtivat ylemmät portaat. Jokaisessa seurakunnassa on muun muassa vanhimmiston koordinaattori, palvelusvalvoja, sihteeri, Vartiotornin tutkistelun valvoja ja teokraattisen palveluskoulun valvoja. Useat näistä tehtävistä kiertävät vuosittain. Raamatun ohjeeseen perustuen vain miespuolisia käytetään seurakunnan valvojina ja opettajina. Lisäksi seurakunnissa on nimitettyjä avustavia palvelijoita, joista jokaisella saattaa olla jokin nimenomainen tehtävä kuten vastata seurakunnan kirjallisuudesta, huolehtia äänentoistolaitteista ja lavasta tai toimia konventeissa yleisöpalvelijoina. Kaikki vanhimmat ovat jossain vaiheessa ensin avustavia palvelijoita.

Toiminnan rahoitus

Jehovan todistajat käyttävät rahaa muun muassa haaratoimistojen ja konventtisalien rakentamiseen sekä seurakuntien rakentamien valtakunnansalien ylläpitoon. Koska Vartiotorni-seura julkaisee uskonnollista kirjallisuutta, rahaa tarvitaan myös painokoneiden ja -tarvikkeiden hankintaan ja huoltoon. Haaratoimistoissa tapahtuvan painamisen suorittavat haaratoimiston tiloissa asuvat vapaaehtoistyöntekijät, joille järjestetään ylläpito ja nimellinen rahallinen korvaus henkilökohtaisia tarpeita varten. Myös jotkin muut järjestölle kokoaikaista työtä tekevät, esimerkiksi lähetystyöntekijät, saavat korvausta. Kenellekään ei kuitenkaan makseta varsinaista palkkaa.

Kaikki toiminta rahoitetaan jäseniltä ja toiminnasta kiinnostuneilta saatavilla lahjoituksilla. Vartiotorni-seura myöntää lainaa yksittäisille seurakunnille, jotka haluavat rakentaa käyttöönsä valtakunnansalin tai peruskorjata sen.

Järjestöllä oli 1990-luvulle saakka käytössä erityinen kirjallisuuden hinnasto, jonka perusteella veloitettaessa jokainen seurakunnan julistaja hankki maksullista kirjallisuutta omaan käyttöönsä ja edelleen myytäväksi saarnaamistyössä. Vuoden 1990 tammikuussa Yhdysvaltojen korkein oikeus päätti uskonnollista kirjallisuutta myyvän televisio-evankelistan Jimmy Swaggartin tapauksessa, että uskonnollisen kirjallisuuden myynnistä täytyi maksaa veroa. Vartiotorni-seura toimitti tapauksen oikeuskäsittelyn yhteydessä niin sanotun amicus curiae -vetoomuksen, jolla se vetosi uskonnollisen kirjallisuuden myynnin verovapauden säilyttämisen puolesta. Maaliskuusta 1990 alkaen kirjallisuudella ei ollut Yhdysvalloissa enää hinnastoa, vaan kirjallisuuden tuottaminen rahoitettiin vapaaehtoisin lahjoituksin. Käytäntö levisi vuosikymmenen kuluessa kaikkiin maihin, joissa Jehovan todistajilla oli toimintaa.

Vartiotorni-seura ei ole julkaissut yleisön saataville lukuja omaisuudestaan tai toiminnan taloudellisesta laajuudesta. Vuonna 2003 Newsday.com-julkaisu sijoitti New Yorkiin rekisteröidyn Vartiotorni-seuran New York City Top Private Companies 2003 -listan 34. sijalle sen vuosittaisten noin 951 miljoonan dollarin tulojen perusteella.

Rakennus- ja humanitaarinen työ

Jehovan todistajien konventtisali Varkaudessa.

Kansainväliset ja alueelliset rakennusryhmät tekevät valtakunnansaleja niin sanotulla pikasali-menetelmällä. Pikasali tarkoittaa, että suuri ryhmä jäseniä rakentaa valtakunnansalin yhden tai kahden viikonlopun aikana valmiiden perustusten päälle. Myös suuret rakennushankkeet toteutetaan lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin. Kaikki Jehovan todistajien seurakunnat Suomessa kokoontuvat nykyisin tarkoitukseen rakennetuissa valtakunnansaleissa.^lähde?

Järjestö osallistuu varojen salliessa jonkin verran hätäapuluontoiseen avustustyöhön. Afrikassa on avustettu järjestön hutu- ja tutsi-todistajia Ruandan verilöylyn aikaan. Humanitaarinen työ on ensisijaisesti muiden jäsenten auttamista. Paikoin liikkeen rakennuksia on voitu käyttää tilapäissuojina. Lääkkeitä ja vaatteita on jaettu muutamille kouluille ja orpokodeille Gomassa.

Näkemykset ja käytännöt

Näkemysten perusta

Pääartikkelit: Jehovan todistajien raamatuntulkinta ja Luettelo Jehovan todistajien oppimuutoksista

Jehovan todistajat ovat protestanttisten kirkkojen kanssa yhtä mieltä siitä, että Raamattu on uskon ja opin ylin ohje. Heidän mukaansa Raamattu on kaikilta osin erehtymätön ja ristiriidaton.

Liikkeen jäseniltä vaaditaan hallintoelimen kulloisenkin raamatuntulkinnan hyväksymistä, eikä päälinjoista poikkeavan näkemyksen muodostamista hyväksytä. Poikkeavan tulkinnan esille tuominen saattaa johtaa jopa erottamiseen seurakunnasta.

Jehovan todistajien raamatuntulkinta on liikkeen historian aikana kokenut lukuisia muutoksia. Jatkuvat oppimuutokset ovat liikkeen mukaan ”Raamatun ymmärtämisessä tapahtunutta edistymistä” ja ”valon kirkastumista”. Jehovan todistajat käyttävät puhekielessä ja kirjallisuudessa liikkeen kulloinkin voimassa olevasta raamatuntulkinnasta ja oppijärjestelmästä yleiskäsitettä ”totuus”.

Liikkeen piirissä on laadittu oma englanninkielinen raamatunkäännös, Uuden maailman käännös. Kääntäjien mukaan siinä on pyritty mahdollisimman sanatarkkaan käännökseen alkutekstistä nykyenglantiin ja sitä kautta muihin kieliin. Uuden maailman käännös on suomennettu ensimmäisen kerran 1975. Jotkut raamatunoppineet arvostelevat Uuden maailman käännöksen käännösratkaisuja Jehovan todistajien raamatuntulkintaa tukeviksi.

Katso myös: Jehovan todistajien Uuden maailman käännös

Opetukset

Pääartikkeli: Jehovan todistajien raamatuntulkinta

Liikkeessä korostetaan Jumalan persoonanimen Jehova käyttöä. Jehovan todistajat eivät usko kolminaisuuteen. Jeesus Kristus on heidän mukaansa Jumalan poika, luotu olento. Jehovan todistajat uskovat, että Jeesus on tällä hetkellä Kuningas taivaassa. Hänellä on alku, kun taas Jehova Jumalalla ei ole alkua eikä loppua. Pyhä Henki taas on Jumalan toimiva voima. Heidän mukaansa ihminen on Jumalan luoma kokonaisuus, elävä sielu. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen on luonnostaan kuolevainen, mutta hän voi saada kuolemattomuuden Jumalan lahjana (niin sanottu konditionalismi). Ihmisen pelastus perustuu Jeesuksen kidutuspaalussa kärsimään kuolemaan, sovintouhriin eli lunnaisiin. Helvetin olemassaolo ikuisena kidutuspaikkana kiistetään. Syntiset ihmiset hävitetään Jumalan määräaikana olemattomiin (ns. annihilationismi).

Jehovan todistajien mukaan ihmiskunta on elänyt vuodesta 1914 lähtien Matteuksen 24. luvussa mainituissa ”viimeisissä päivissä”. He uskovat, että tulevaisuudessa Jehova Jumala poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä hävittää nykyisen maailmanjärjestyksen ja sen kannattajat Harmageddonin sodassa. Sen jälkeen uskolliset kristityt ennallistavat maapallon Edenin puutarhan kaltaiseksi paikaksi, jossa ihmiset saavat asua ikuisesti. Harmagedonin jälkeen uskotaan alkavan ylösnousemus, jossa ennen Harmageddonia kuolleet uskolliset Jumalan palvelijat herätetään eloon kuolleista. Jeesus Kristus ja valitut 144 000 taivaassa olevaa johtavat ihmisiä paratiisin ennallistustöissä.

Tuhannen vuoden kuluttua Harmageddonista Kristus luovuttaa kuninkuuden takaisin Jumalalle, jolloin Harmageddonissa ”syvyyteen heitetty” Saatana päästetään vapaaksi koettelemaan viimeisen kerran ketkä ovat uskollisia Jumalalle. Tämän koetuksen jälkeen Jumala tuhoaa Saatanan lopullisesti. Jehovan todistajien mukaan ihmiset on ennen viimeistä koetusta saatettu takaisin samanlaiseen täydelliseen tilaan, jossa Aatami ja Eeva alun perin olivat ennen syntiinlankeemusta.

Jehovan todistajien kastekäsitys on baptistinen eli sellainen, että kastaa kuuluu vain uskonsa tunnustaneita. Jehovan todistajien kasteet ovat baptistisen kastekäsityksen omaavien kristillisten yhteisöjen tapaisia sikälikin, että kaste toimitetaan upoksissa käyttämällä. Baptistisenkaan kastekäsityksen omaavat kristilliset yhteisöt eivät kuitenkaan pidä Jehovan todistajien kasteita pätevinä, koska Jehovan todistajat eivät tunnusta kolminaisuusoppia. Jehovan todistajat puolestaan eivät pidä pätevinä mitään muita kasteita kuin omiaan.

Jehovan todistajat uskovat raamatuntulkintansa pohjalta, että kristittyjä on kahta luokkaa: orjaluokan 144 000 voideltua, jotka kuollessaan menevät taivaaseen hallitsemaan ihmiskuntaa Jeesuksen Kristuksen kanssa, ja maanpäälliseen paratiisiin pääsyä odottavat muut Jehovan palvojat. Apostolit, varhaiskristityt ja nykyisin noin 11 000 orjaluokan jäseneksi tunnustautuvaa muodostavat tuon 144 000 taivaallisen hallitsijan joukon.

Jumalan palveleminen

Liikkeen jäsenet uskovat, että uskollisia Jumalan palvelijoita on ollut kautta ihmiskunnan historian aina Vanhan testamentin Aabelista alkaen. Maan päällä ollessaan Jeesus Kristus opetti totuuden Jumalasta ja perusti kristillisyyden. Heidän käsityksensä mukaan alkuperäinen kristillisyys kuitenkin turmeltui ja katosi apostolien ajan jälkeen. Tällöin kirkko alkoi kahmia itselleen maallista valtaa muuttaen opin osin pakanalliseksi ja yritti tukahduttaa puhtaan palvonnan. Jehovan todistajien jäsenet kuitenkin ajattelevat, että kaikkina vuosisatoina Jumalalla on ollut maan päällä ainakin joitakin vilpittömiä palvelijoita heihin kohdistuneesta vainosta huolimatta.

Liikkeen nykyinen toiminta alkoi 1870-luvun alkupuolella eräästä Raamattua tutkivasta ryhmästä Alleghenyssä Pennsylvaniassa. Heidät tunnettiin tuolloin raamatuntutkijoina. Yhteisön käsityksen mukaan Jehova Jumala alkoi tuolloin koota kansaansa. Adventisteilta vaikutteita saanut Raamatuntutkijat-ryhmän johtaja Charles Taze Russell julisti, että Jeesus oli jo läsnä näkymättömästi vuodesta 1874 alkaen. Samalla hän alkoi tutkia kriittisesti kristillisten kirkkojen oppeja. Jehovan todistajat uskovat, että vuonna 1919 Jumala havaitsi, että maan päällä vain nuo raamatuntutkijat saarnasivat Kristuksen näkymätöntä läsnäoloa ja puhdasta kristillistä oppia. Tämän pohjalta Jehovan todistajat uskovat, että he ovat ainoita tosikristittyjä ja että Jumala ohjaa yhteisöä.

Kokoukset

Pääartikkeli: Kokoukset (Jehovan todistajat)

Jehovan todistajat kokoontuvat kahdesti viikossa. Kuvassa portugalilaisia Jehovan todistajia kokouksessa.

Kokoontumispaikkoja ovat valtakunnansalit, jotka ovat heidän jumalanpalveluspaikkojaan. Valtakunnansalit ovat yleensä yksinkertaisia ja vaatimattomasti koristeltuja. Jumalanpalveluksessa ei käytetä kuvia, joten saleissa ei myöskään ole ikoneita eikä uskonnollista kunnioitusta saavia maalauksia. Miehet hoitavat seurakunnissa opetuksen. Palveluksessa seurakuntalaiset kutsuvat toisiaan yleensä veljiksi ja sisariksi, esimerkiksi veli Virtanen. Kokouksia on yhteensä 3–4 tuntia viikossa. Joka kokouksessa käsitellään raamatullisia aiheita eri tavoilla.

Erityisesti yleisölle suunnattu kokous on sunnuntaina pidettävä 30 minuutin mittainen yleisöesitelmä ja sen jälkeen tapahtuva tunnin mittainen Vartiotorni-lehden tutkistelu. Tutkistelussa käydään läpi yksi lehden Raamattua tulkitsevista artikkeleista. Artikkelit on jaettu numeroituihin kappaleisiin. Niin sanottu Vartiotornin yhteenvetojen lukija lukee kappaleen kerrallaan, ja tämän jälkeen puheenjohtaja esittää yleisölle lehteen painetut, luettuun kappaleeseen kuuluvat kysymykset. Vastaukset löytyvät yleensä suoraan kappaleista, mutta osa kysymyksistä on luonteeltaan pohtivia, ja erityisesti kokeneemmat Jehovan todistajat esittävät niihin vastauksena liikkeen opin puitteissa olevia näkökulmia.

Arkena on valtakunnansalissa yksi kokous Kristityn elämä ja palvelus, joka aloitti vuoden 2016 alusta.

Kokous kestää kokonaisuudessaan 1 h 45 min ja sen osat ovat:

• Jumalan sanan aarteita. Ohjelmassa käsitellään viikoittaisen raamatunlukuohjelman piirteitä.
• Valmennusta kenttäpalvelukseen. Käsittelee nimensä mukaisesti saarnaamistyön eri muotoja, sisältää pari-kolme harjoitustehtävää.
• Elämä kristittynä (45 min), sisältää
  • yksi tai kaksi osuutta, jotka auttavat kuulijoita soveltamaan Raamatun periaatteita (15 min)
  • Seurakunnan raamatuntutkistelu, käsitellään kysymyksin ja vastauksin. (30 min)

Aiemmin seurakuntalaiset lisäksi kokoontuivat arkena pienissä määrätyissä ryhmissä yksityiskoteihin kirjantutkiskeluksi kutsuttuun tilaisuuteen, mutta vuoden 2009 alusta alkaen seurakunnan kirjantutkiskelu valtakunnansalilla korvasi yksityiskodeissa pidettävän tilaisuuden. Kokousten ohjelma ja käytettävät julkaisut ovat yhtenäiset kautta maailman, joten missä tahansa päin maailmaa Jehovan todistajat käyvät läpi kokouksissa saman aineiston. Seurakunnan kokoukset aloitetaan ja päätetään yhteislaululla (Valtakunnan laulut) ja rukouksella, jonka pitää joku veljistä lavalta salin etuosasta. Myös kokousten välissä lauletaan. Kokous päättyy lauluun ja rukoukseen.

Kokousten lisäksi Jehovan todistajat järjestävät suurempia tapahtumia, konventteja, kolme kertaa vuodessa: kaksi pienempää kierroskonventtia, joihin kokoontuvat kaikki kierroksen osan seurakunnat (yleensä 5–7 seurakuntaa ja noin 500 henkeä), ja isompi aluekonventti kesällä, johon kokoontuvat piiriin kuuluvat jäsenet (yleensä noin 4 000–6 000 Jehovan todistajaa kerralla. Kesän aluekonventit Suomessa järjestetään tavallisimmin Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Lisäksi on ruotsinkielinen aluekonventti Hämeenlinnassa. Yhteispohjoismainen englanninkielinen aluekonventti kiertää vuorovuosin eri Pohjoismaissa. Vuonna 2016 se pidettiin Helsingissä. Konventtisalit, joissa kierroskonventit pidetään, ovat ulkoasultaan samanlaisia kuin pienemmät valtakunnansalit. Suomessa on kolme konventtisalia, yksi Hämeenlinnassa, yksi Varkaudessa sekä Oulun konventtisali Ouluun kuuluvassa Kellossa.

Uskonnolliset symbolit ja juhlapyhät

Jehovan todistajien vuosina 1891–1931 käyttämä tunnus, joka oli Vartiotornin yläkulmassa.

Liikkeessä ei hyväksytä uskonnollisten symbolien, kuten ristin tai kuvien, käyttöä. Kuvien ja symbolien käyttöä pidetään epäjumalanpalveluksena. Vaikka risti oli vielä osittain käytössä Russellin aikana, nykyisin Jehovan todistajat eivät käytä ristiä perustellen sitä seuraavasti:

• Jeesuksen teloitusväline ei saa olla arvostuksen kohde, koska se on surmaamisväline.
• Jeesuksen uskotaan teloitetun suorassa paalussa, ei ristillä.
• Risti tuli heidän mukaansa varhaiseen kristinuskoon pakanakäännynnäisten mukana. Perusteina käytetään sitä, että monet muinaiset pakanakansat, kuten egyptiläiset ja babylonialaiset, käyttivät ristejä uskonnollisissa toimituksissa.

Risti ja kruunu seppeleen ympäröimänä oli raamatuntutkijoiden ja myöhemmin Jehovan todistajien tunnus vuosina 1891–1931. Ristin käytöstä luovuttiin, kun liikkeessä alettiin tulkita ristin liittyvän pakanallisiin uskontoihin. Nykyisin ristiä ei käytetä osana visuaalista ilmettä julkaisuissa tai liikkeen logossa, vaan ristin ja kruunun on korvannut torni.

Liikkeessä ei myöskään hyväksytä kirkollisten juhlapyhien viettoa, koska joulun, pääsiäisen, juhannuksen ja muiden juhlapyhien alkuperä on Jehovan todistajien käsityksen mukaan pakanuudessa. Lisäksi kyseisiin juhliin liittyy heidän mukaansa pakanuudesta peräisin olevia tapoja, kuten joulukuusi ja pääsiäismunat, sekä joskus myös moraalittomuutta. Ainoa vuotuinen uskonnollinen juhlapäivä, jota Jehovan todistajat viettävät, on Jeesuksen kuoleman muistojuhla eli muistonvietto keväällä, juutalaisen pesahin aikoihin.

Saarnaamistyö

Jokaisen seurakunnan jäsenen odotetaan saarnaavan mahdollisuuksiensa mukaan haluamallaan tavalla. Tavallisesti Jehovan todistajat tunnetaan ovelta ovelle -saarnaamisestaan. Kunkin kalenterikuukauden lopussa kukin seurakunnan jäsen palauttaa seurakuntaansa raportin, jossa ilmoitetaan kuukauden ajalta julistamistyön määrä sekä tiedot saarnaamistyössä jaetuista painotuotteista. Jokaisen kastetun todistajan on tehtävä saarnaamistyötä vähintään tunti kuukaudessa, mikä voi käytännössä olla vaikkapa keskustelua hengellisistä asioista ei-uskovan sukulaisen kanssa. Seurakunnassa ei voi saada vastuutehtäviä, ellei käytä saarnaamistoimintaan riittävästi aikaa. Poikkeuksena yhden tunnin vaatimuksesta voi seurakunnan vanhimmista muodostettu palveluskomitea sallia erityistapauksessa raportoinnin saarnaamistyötä vain 15 minuuttia kuukaudessa. Kevennetyn järjestelyn pariin voi päästä, mikäli saarnaaminen on hankalaa esimerkiksi iän tai sairauden vuoksi. Mikäli jäsen ei raportoi kuukaudessa vähintään yhtä tuntia tai kevennetyssä tapauksessa 15 minuuttia, häntä kutsutaan epäsäännölliseksi julistajaksi. Mikäli raportoimattomuus edelleen jatkuu puolen vuoden ajan, julistajasta tulee toimeton.

Järjestys ja säännöt seurakunnissa

Jehovan todistajien seurakunnissa kurinpidon hoitaa vanhimmisto. Vanhimmistoilla on käytettävissään Vartiotorni-seuran julkaisema kirja Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jossa annetaan muun muassa kurinpitomenettelyä koskevia yksityiskohtaisia ohjeita vanhimmille. Tavallinen liikkeen jäsen ei voi saada kirjaa katsottavaksi, eikä siihen viitata muussa liikkeen julkiseksi tarkoittamassa materiaalissa. Kirjan ohjeistuksia täydennetään aika ajoin. Kurinpitotoimia ovat muun muassa julkinen ojennus ja erottaminen. Erottamista edeltää seurakunnallisen oikeusistuimen eli oikeuskomitean istunto, jossa henkilön synnin vakavuutta arvioidaan ja päätetään mahdollisesta kurinpitotoimista. Erottamisen jälkeen vanhimmiston jäsenet pyrkivät käymään kunkin erotetun luona kerran vuodessa ohjatakseen hänet takaisin seurakunnan piiriin.

Esimerkiksi seuraavat synnit luokitellaan sellaisiksi vakaviksi synneiksi, jotka katumattomina tekoina johtavat erottamiseen seurakunnasta:

• Esiaviollinen seksi, aviorikos, räikeä epäpuhtaus
• Homoseksuaalinen seksi
• Luopumus: se, että kiistää jonkin Jehovan todistajien perusopetuksista tai osallistuu aktiivisesti muun uskontokunnan toimintaan
• Se, ettei karta verta (verensiirtojen ottaminen, veren luovuttaminen, veren syöminen)
• Uhkapelien pelaaminen
• Tupakointi tai huumeiden käyttö
• Alkoholin liiallinen väärinkäyttö
• Ehdokkaaksi asettuminen poliittisissa vaaleissa tai poliittinen toiminta esimerkiksi puolueissa

Jehovan todistajista voi erota kahdella tavalla:

• Virallisella ilmoituksella. Henkilö voi joko suullisesti tai kirjallisesti ilmoittaa, ettei hän halua enää olla Jehovan todistaja.
• Omalla toiminnallaan. Henkilö voi omalla käytöksellään osoittaa, ettei hän enää kuulu Jehovan todistajiin.

Suhtautuminen seurakunnasta erotettuihin ja eronneisiin

Liikkeessä tuomitaan jyrkästi jäsenten kanssakäyminen seurakunnasta erotettujen tai eronneiden kanssa ei-välttämättömissä asioissa. Erottamisesta sanotaan:

»Tämä merkitsee sitä, että uskolliset kristityt eivät ylläpidä hengellistä toveruutta kenenkään seurakunnasta erotetun kanssa. Mutta tähän sisältyy muutakin. Jumalan sanassa sanotaan, että meidän ei pidä ’edes syödä sellaisen kanssa’ (1. Kor. 5:11). Me siis vältämme myös muuta toveruutta erotetun kanssa. Tähän sisältyvät muun muassa retket, juhlat, pallopelit, ostoksilla tai teatterissa käynnit ja ateriointi erotetun kanssa joko kotona tai ravintolassa.»
(Valtakunnan Palveluksemme 8/2002 s. 3)

Jehovan todistajat kehottavat liikkeen jäseniä välttämään läheistä kanssakäymistä myös sellaisten perheenjäsenten ja sukulaisten kanssa, jotka ovat eronneet tai tulleet erotetuiksi seurakunnasta. Samassa taloudessa asuvista kuitenkin sanotaan: ”Merkitseekö tämä sitä, että kristittyjen, jotka elävät erotetun perheenjäsenen kanssa samassa taloudessa, on vältettävä puhumista, syömistä ja päivittäistä kanssakäymistä hänen kanssaan? Vartiotornissa 15.4.1991 sivun 22 alaviitteessä sanotaan: ”Jos kristityssä huonekunnassa on erotettu sukulainen, hän on silti mukana huonekunnan normaaleissa jokapäiväisissä töissä ja toimissa.” Näin ollen perheenjäsenten päätettäväksi jää, missä määrin erotettu voisi olla mukana yhteisillä aterioilla ja muissa perheen toimissa. Toisaalta he eivät halua antaa veljille seurakunnassa sellaista vaikutelmaa, että kaikki on samoin kuin ennen erottamista.” – – ”[Perheenjäsenen erottaminen tai eroaminen] merkitsee muutoksia siihen hengelliseen yhteenkuuluvuuteen, joka on saattanut vallita kodissa.” Jos erotettu sukulainen asuu omassa taloudessa, kuten kotoa pois muuttanut aikuinen lapsi tai aikuiset sisarukset, yhteydenpito tällaiseen voidaan lopettaa lähes kokonaan:

»Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivatkin yhteydenottoa, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin – – Uskollisten kristittyjen on pyrittävä välttämään tarpeetonta kanssakäymistä tällaisen sukulaisen kanssa ja rajoitettava jopa liiketoimet minimiin.»
(Valtakunnan Palveluksemme 8/2002 s. 4)

Erotetulla on mahdollisuus palata takaisin Jehovan todistajaksi, mikäli hän on lakannut menettelemästä tai ajattelemasta tavalla, jonka takia hänet erotettiin. Mikäli erotettu tulee valtakunnansalille päästäkseen takaisin seurakunnan piiriin, hänet ohjataan vanhimmiston jäsenten puheille. Seurakunnan jäsenet eivät keskustele erotetun kanssa myöskään valtakunnansalilla sinä aikana, kun erotettu osoittaa katumustaan käymällä kokouksissa. Takaisinpääsyyn edellytettävä aika saattaa tapauksesta riippuen kestää muutamista kuukausista vuosiin. Erotetun tai eronneen, joka haluaa liittyä takaisin seurakuntaan, tulee osoittaa takaisinottoanomus hänet erottaneelle oikeuskomitealle. Komitea harkitsee anomusta ja antaa tarvittaessa ohjeita kuinka erotetun tulisi menetellä täyttääkseen paremmin vaatimukset takaisin ottamiseen. Mikäli erotettu hyväksytään takaisin seurakunnan jäseneksi, seurakuntalaiset, sukulaiset ja ystävät voivat jälleen tervehtiä, keskustella ja olla hänen kanssaan muutoinkin tekemisissä.

Mikäli liikkeen jäsen toistuvasti seurustelee seurakunnasta erotettujen tai eronneiden henkilöiden kanssa, seuraa siitä mahdollisten seurakunnallisten luottamustehtävien menetys ja lopulta seurakunnasta erottaminen. Sitä, joka on itse eronnut seurakunnasta, kohdellaan samalla tavalla kuin erotettua. Erottaminen koskee vain kastettua seurakunnan jäsentä. Niitä, jotka eivät ole käyneet kasteella ja jotka poistetaan tai poistuvat itse seurakunnan toiminnasta, ei kohdella edellä mainitulla tavalla, vaan kastetut liikkeen jäsenet voivat edelleen olla heidän kanssaan tekemisissä omantuntonsa mukaan.

Suhde yhteiskuntaan

Violetti kolmio oli Jehovan todistajien vankitunnus natsien keskitysleireillä.

Jehovan todistajien opit painottavat yleensä rehellistä työtä sekä verojen, maksujen ja muiden velvoitteiden suorittamista samoin kuin kohtuullisuutta alkoholin käytössä. He pyrkivät noudattamaan lainsäädäntöä niin kauan kuin se ei ole ristiriidassa heidän vakaumuksensa kanssa.

Jehovan todistajat uskovat, että kristittyjen täytyy pysyä puolueettomina suhteessa yhteiskuntaan ja poliittisiin järjestelmiin. Siksi he eivät pidä puolueisiin kuulumista sopivana. Jehovan todistajat eivät myöskään äänestä eivätkä asetu ehdokkaiksi poliittisissa vaaleissa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Vartiotorni-seura on edellyttänyt seurakuntien jäseniltä asepalveluksesta ja vuoteen 1996 asti siviilipalveluksesta kieltäytymistä. Jehovan todistajia on tästä syystä vangittu, ja kieltäytyminen on toisinaan aiheuttanut liikkeen jäsenille vakavia vaikeuksia totalitaarisissa maissa. Toisen maailmansodan aikana Saksassa noin 2 000 liikkeen jäsentä menehtyi keskitysleireillä ja vankiloissa kieltäydyttyään esittämästä natsitervehdystä ja palvelemasta asevoimissa. Jehovan todistajiin kohdistettiin väkivaltaa myös joissakin muissa maissa, sillä heidän katsottiin olevan uhka sotaponnisteluille ei-nationalistisen maailmankatsomuksensa vuoksi. Tämän jälkeen Vartiotorni-seuran toiminta kiellettiin esimerkiksi Kanadassa, Australiassa ja Suomessa. Suomessa Vartiotorni-seuran toiminnan kieltämistä edelsi sen julkaisujen Hallitus ja rauha ja Vapaus kansoille takavarikointi 18.1.1940 oikeusministeriön päätöksellä.

Arvostelua ja toiminnan rajoituksia

Maat, joissa Jehovan todistajien toiminta on kiellettyä.

Vaikka Jehovan todistajista eroaminen on sinänsä helppoa, entisten jäsenten mukaan eroaminen koetaan kuitenkin vaikeaksi, sillä Jehovan todistajiksi jääneet ystävät, perheenjäsenet ja sukulaiset pakotetaan karttamaan seurakunnasta erotettua tai eronnutta. Seurakuntien sisäisen oikeudenkäytön piirteiden, kuten kielteiseen suhtautumiseen seurakunnan jäsenten välisiin maallisiin oikeudenkäynteihin, on pelätty edesauttavan muun muassa lasten hyväksikäyttäjien toimintaa. Esimerkkinä tästä on toimintaa arvostellut entinen hallintoelimen avustaja Barbara Anderson.

Ranskassa vuonna 1996 parlamentaarinen selvitystyöryhmä luokitteli järjestön yhdeksi 173 vaaralliseksi epäillyistä lahkosta, joita tarkkailemaan perustettiin erityinen toimielin. Sittemmin Jehovan todistajien toiminnan verovapaus Ranskassa poistettiin ja valtio vaati Ranskan Jehovan todistajilta suurta jälkiveroa takautuvasti vuosilta 1993–1996. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin teki vuonna 2011 päätöksen, että Ranska on tässä rikkonut Jehovan todistajien oikeuksia, ja heinäkuussa 2012 se määräsi Ranskan maksamaan 4,5 miljoonaa euroa todistajille.[1] (Arkistoitu – Internet Archive)[2] (Arkistoitu – Internet Archive) Venäjällä oikeus päätti maaliskuussa 2004 kieltää liikkeen toiminnan Moskovan alueella. Oikeuden mielestä liikkeen käytännöt rikkovat perheitä, ajavat itsemurhaan ja uhkaavat sen jäsenten terveyttä kieltämällä verensiirrot. Kulttien ja uususkontojen toimintaa käsittelevä järjestö tosin toteaa, että ”kulttien vastaisten liikkeiden asennetta Jehovan todistajia ja muita uskonnollisia yhteisöjä kohtaan pidetään ihmisoikeusasianajajien piirissä syrjivänä; useimmat kulttien vastaiset järjestöt eivät ole pystyneet toimittamaan väitteidensä tueksi todisteita; useimmat järjestöt eivät ole maininneet Jehovan todistajien panosta uskonnonvapauden puolesta”.

Venäjän korkein oikeus on julistanut Jehovan todistajain hallintokeskuksen ääriliikkeeksi 20. huhtikuuta 2017. Päätös merkitsee YLEn mukaan sitä, että sen toiminta katsotaan kielletyksi ja varat takavarikoidaan. Kun liike julistettiin ekstremistiseksi organisaatioksi, tanskalainen Dennis Christensen pidätettiin. Hän pääsi vapaaksi toukokuussa 2022 ja karkotettiin saman tien Tanskaan.

YK-NGO-liittolaisuusjäsenyys 1992–2001

Jehovan todistajien Vartiotorni-seura haki vuonna 1991 YK:n tiedotusosaston NGO-liittolaisjäsenyyttä, ja se hyväksyttiin NGO-jäseneksi vuonna 1992. Vartiotorni-seuran erikoisalaksi mainittiin ihmisoikeudet, ja se julkaisi tuona aikana muutamia YK:ta ja ihmisoikeuksia myönteisessä valossa käsitteleviä kirjoituksia etenkin Herätkää!-lehdessä. Jehovan todistajat osallistuivat eri järjestöjensä kautta myös YK:n ihmisoikeuskomission toimintaan.

Liittolaisjäsenyys päättyi vuonna 2001 vain päiviä sen jälkeen, kun jäsenyys tuli julkisuuteen, ja esiin nostettiin se, että Jehovan todistajat pitävät teologiassaan YK:ta Ilmestyskirjan petona ja ovat maininneet sen olevan ”Jumalan valtakunnan Jumalaa pilkkaava väärennös” ja että he ovat jo vuosia arvostelleet muita uskontokuntia yhteistyöstä YK:n kanssa.

Lukuisista yhteydenotoista johtuen YK julkaisi 4.3.2004 internetsivuillaan asiaa koskevan tiedotteen, jossa mainittiin Jehovan todistajien YK-liittolaisuuteen vaaditun muun muassa, että järjestö jakaa YK:n peruskirjan ihanteet. Uskontokunta ei ole kommentoinut tapausta.

Asepalveluksesta ja siviilipalveluksesta kieltäytyminen

Jehovan todistajat uskovat, että kristittyjen tulee pidättäytyä väkivallasta ja aseellisen puolustuksen harjoittelemisesta. Asepalveluksen suorittamisesta kieltäytyminen on johtanut tuhansien asevelvollisuusikäisten Jehovan todistajien vangitsemisiin eri maissa. Jehovan todistajat kieltäytyivät vuosikymmenien ajan myös asepalvelusta korvaavan siviilipalveluksen suorittamisesta. Vartiotorni-seura perusteli siviilipalveluksesta kieltäytymistä muun muassa siten, että siviilipalvelus oli tarkoitettu pelkästään asepalveluksen korvikkeeksi, ja sen suorittaminen rikkoisi Raamatussa kristityille annettua kehotusta pysytellä puolueettomina. Nämä perustelut kumottiin ja näkemystä siviilipalveluksesta muutettiin vuonna 1996, jolloin Vartiotorni-lehti salli liikkeen jäsenille siviilihallinnon alaisen, ei-sotilaallisen siviilipalveluksen suorittamisen. Ennen muutosta tuhannet Jehovan todistajat eri maissa kärsivät vankilatuomion kieltäydyttyään asepalveluksesta ja myös sitä korvaavasta siviilipalveluksesta.

Useat Euroopan maat, kuten Ruotsi, Saksa, Hollanti, Ranska, Puola ja Suomi, ovat sittemmin toisen maailmansodan jälkeisenä ajanjaksona eri järjestelyjä käyttäen vapauttaneet Jehovan todistajat rauhanaikaisen asepalveluksen ja siviilipalveluksen suorittamisesta. Muualla maailmassa vapautus palveluksesta on annettu esimerkiksi Israelissa, Armeniassa ja Kirgisiassa. Sellaisissa maissa, joissa Jehovan todistajilla ei ole vapautusta, kuten Kreikassa ja Venäjällä, monet heistä suorittavat nykyisin siviilipalveluksen. Joulukuussa 2005 yli tuhat Jehovan todistajaa oli aseistakieltäytymisen takia vangittuna Etelä-Koreassa, koska maan lainsäädäntö ei tunne lainkaan mahdollisuutta siviilipalvelukseen.

Totaalikieltäytyminen Suomessa

Suomen Jehovan todistajien tiedottajan mukaan Jehovan todistajat kieltäytyivät ”asevelvollisuuden suorittamisesta sen kaikissa muodoissa” ja sen takia edelleen myös ”maanpuolustusvelvollisuudesta johdetusta” siviilipalveluksesta. Suomessa vuonna 1987 voimaan tulleen lain mukaan Jehovan todistajien oli mahdollisuus saada vapautus asevelvollisuuden suorittamisesta rauhan aikana. Asevelvollisuusikäinen Jehovan todistaja sai seurakunnan todistuksella lykkäystä kolme vuotta kerrallaan kunnes täytti 28 vuotta, jolloin hänet seurakunnan jäsenenä vapautetaan rauhanaikaisesta palveluksesta. Poikkeuslaki kumottiin alkuvuodesta 2019. Muutos astui voimaan 1. huhtikuuta 2019.

Ennen vapautuslain voimaantuloa Jehovan todistajat tuomittiin totaalikieltäytyjinä vapausrangaistuksiin. Toisen maailmansodan aikana tuomio kieltäytymisestä oli esimerkiksi kolme ja puoli vuotta kuritushuonetta. Vuodesta 1947 vuoteen 1961 kieltäytyviä Jehovan todistajia pidettiin Hangon Rannikkopatteriston järjestämässä ja vartioimassa leirissä Tammisaaren ulkosaaristossa Hästö-Busön linnakesaarella 240 vuorokautta, jonka päälle annettiin 3–6 kuukauden vankeusrangaistus. Vuonna 1959 kieltäytymisrangaistuksia pidennettiin. Vuodesta 1961 lähtien Jehovan todistajat määrättiin palvelemaan Karvian erityistyölaitokseen, joka perustettiin vuonna 1960 lakkautetun Karvian varavankilan tilalle. Karvian erityistyölaitoksessa Jehovan todistajien pakollinen palvelusaika oli noin kaksi vuotta, ja se oli suoritettava suljettuna, ilman mahdollisuutta liikkua laitoksen alueella tai sen ulkopuolella. Laitoksen olosuhteita alettiin julkisuudessa luonnehtia keskitysleirimäisiksi. Presidentti Urho Kekkonen vieraili laitoksessa elokuussa 1968 ja laitos suljettiin vuonna 1969. Jehovan todistajia alettiin tuomita muiden kieltäytyjien tavoin yhdeksän kuukauden vankeusrangaistuksiin, kunnes vapautusmenettely astui voimaan vuonna 1987.

Moraali

Järjestön jäsenten moraalikäsitykset perustuvat liikkeen raamatuntulkintaan. He uskovat, että Raamatun mukaan ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä, joten aborttia pidetään murhana. Homoseksuaalisuuden, esiaviollisen ja avioliiton ulkopuolisen seksin harjoittamista pidetään vakavana syntinä eli seurakunnasta erottamisen perusteena. Jumalanpalveluksessa pukeutuminen pidetään siistinä: länsimaissa kuten Suomessa miehet pitävät kokouksissa ja muissa hengellisissä kokoontumisissa pukua ja naiset mekkoa tai hametta. Viihde, joka sisältää rahan tai omaisuuden ihannointia, väkivaltaa, seksiä tai spiritismiä, tuomitaan. Korvakorut tai pitkät hiukset voivat miehillä estää vastuullisen aseman tai muiden tehtävien saamisen seurakunnan toiminnassa. Tärkeänä pidetään hyvää käytöstä ja lähimmäisenrakkautta sekä seurakunnassa että sen ulkopuolella.

Perhe-elämä

Seurustelu ja avioliitto

Jehovan todistajien opetuksen mukaan seurustelun tulee aina vakavasti tähdätä avioliittoon. Seurustelua suositellaan vain toisen kastetun Jehovan todistajan kanssa. Liikkeen ohjeiden mukaan seurustelevan parin tulee välttää kahdestaan oleskelua sellaisissa tiloissa, joissa he saattaisivat syyllistyä sukupuoliseen kanssakäymiseen tai hellyydenosoituksiin, joita järjestö pitää sopimattomina. Tämän vuoksi järjestön ohjeissa suositellaan, että seurustelevalla parilla on mukanaan aina ”esiliina” eli seuralainen, kun he viettävät aikaa paikassa, joka ei ole julkinen tila.

Jehovan todistajia kehotetaan avioitumaan vain toisen todistajan kanssa. Sen perustana pidetään Raamatussa 1. Korinttilaiskirjeessä (1. Kor. 7:39) annettua neuvoa avioitua ”vain Herrassa”. Ulkopuolisen kanssa avioituminen ei johda erottamiseen seurakunnasta, mutta joitakin seuraamuksia on: esimerkiksi kaikkien seurakunnassa suoritettavien tehtävien menettäminen. Jos ulkopuolisen kanssa avioituneen vanhemmat hyväksyvät avioliiton tai antavat sille ”hiljaisen hyväksynnän”, voi seurauksena olla palvelusetujen, kuten vanhimmistossa palvelemisen, menettäminen.

Perhe-elämässä noudatetaan tulkintaa Raamatun antamasta mallista. Mies on perheen pää ja tekee lopulliset päätökset. Vaimon tehtävä on tukea ja neuvoa miestä sekä kunnioittaa tehtyjä päätöksiä. Miestä kehotetaan rakastamaan sekä kunnioittamaan vaimoaan ja hoitamaan perhettään kuten Kristus seurakuntia. Perheessä aviomiehen tulee kantaa vastuu päätöksistä ja niiden seurauksista Jumalan edessä. Hänen tulee ottaa huomioon vaimonsa toiveet ja perheen etu. Vanhemmilla on vastuu opettaa lapsiaan. Tämä tapahtuu osittain perhetutkiskelumenetelmällä, jossa tutkitaan Vartiotorni-seuran julkaisemaa materiaalia. Lapsia ei kasteta syntyessä, vaan kaste tapahtuu lapsen omasta päätöksestä.

Avioero

Avioliittoa pidetään pyhänä, eikä sitä pidä purkaa muulloin kuin uskottomuuden vuoksi. Jos avioliitto puretaan perusteetta, osapuolet eivät voi tahoillaan avioitua uudelleen ennen kuin uskottomuus on osoitettu. Syynä on se, että Jehovan todistajat katsovat perusteetta puretun avioliiton olevan yhä voimassa Jumalan ja seurakunnan edessä, kunnes aviorikos on tapahtunut. Jos kuitenkin avioidutaan uudelleen, ”luvatta” avioituva yleensä erotetaan seurakunnasta.

Seksi

Jehovan todistajien mukaan seksi kuuluu vain avioliittoon. Kaikkea seksuaalista käyttäytymistä muun kuin vihityn aviopuolison kanssa pidetään syntinä. Myös itsetyydytys on kiellettyä, vaikkakaan sitä ei pidetä vakavana syntinä, vaan epäpuhtaana tapana, jonka harjoittamisesta tulee pyrkiä eroon muun muassa rukoilemalla anteeksiantoa Jumalalta. Ehkäisyä ei kielletä, vaan seurakunnan jäsenille annetaan valinnanvapaus päättää elämänsä suunnasta: hankkiako perhe vai ei. Molempiin vaihtoehtoihin on Jehovan todistajien mukaan löydettävissä raamatullisia perusteita. Aborttia ei hyväksytä. Jehovan todistajat uskovat, että avioparienkin tulisi käyttää kohtuullista itsehillintää keskinäisessä seksuaalisessa kanssakäymisessään.

Alkoholi ja muut päihteet

Jäsenet saavat käyttää alkoholia, mutta humalahakuinen juominen on syntiä, ja alkoholismi voi olla erottamisen peruste. Tupakointi on liikkeen jäseniltä kiellettyä, koska se saastuttaa elimistöä 2. Korinttilaiskirjeen 7:1:n mukaisesti. Se kiellettiin 1970-luvulla, jolloin seurakunnan jäsenellä, joka tupakoi, oli puoli vuotta aikaa lopettaa tai hänet erotettaisiin seurakunnasta. Huumeiden käyttöä pidetään niin ikään syntinä. Lääkärin määräämiä lääkkeitä sen sijaan saa käyttää ohjeen mukaan.

Suhtautuminen ulkopuolisiin, kritiikkiin ja mediaan

Jehovan todistajat suhtautuvat kielteisesti jäsentensä läheiseen ystävystymiseen ulkopuolisten kanssa. Jäseniä ei kannusteta osallistumaan aktiivisesti esimerkiksi koulun kerhoihin, urheiluseurojen tai kansalaisjärjestöjen toimintaan. Kuitenkin kehotetaan olemaan avoin ja huomaavainen kaikille uskonnosta, etnisyydestä, sukupuolesta tai iästä riippumatta.

Jehovan todistajien mukaan erityisesti entiset Jehovan todistajat levittävät siitä televisiossa ja sanomalehdissä joskus valheellisia tai vääristeltyjä tietoja. Tiedotusvälineissä on kerrottu tapauksista, joissa Jehovan todistaja on kieltäytynyt verensiirrosta tai kieltänyt sellaisen antamisen lapselleen, ja esitetty syytöksiä hyväksikäyttötapausten peittelystä seurakunnissa. Jehovan todistajien johto kieltää kaikki heitä kohtaan esitetyt syytökset ja pitää niitä vastustajien organisoimana panetteluna.

Järjestö syyttää entisiä aktiivisia jäseniään eli luopioita vääristelyiden, valheiden ja puolitotuuksien levittämisestä. Jehovan todistajat suhtautuvat erittäin kielteisesti siihen, että entiset jäsenet ovat arvostelleet Jehovan todistajien toimintatapoja ja opetuksia julkisuudessa ja internetissä. Järjestö suosittelee, että seurakuntalaiset välttäisivät hakukoneiden käyttämistä etsittäessä tietoa Jehovan todistajista, sillä niiden kautta voi joutua entisten jäsenten ylläpitämille sivustoille. Todistajat ovat yhä suorasukaisemmin kieltäneet jäseniään lukemasta internetistä aineistoa, jossa Jehovan todistajien uskonkäsityksiä tai toimintatapoja arvostellaan, vaikka muutoin todistajat mielellään hakeutuvat hengellisiin keskusteluihin eri tavalla ajattelevien kanssa. Tällaisten kriittisten tekstien lukemisen pelätään heikentävän Jehovan todistajien uskoa, koska entiset Jehovan todistajat eroavat muista keskustelukumppaneista siten, että he ovat joskus itsekin uskoneet Jehovaan, ja uskonsa menetettyään arvostelevat entisten veljiensä toimintaa. Jehovan todistajat uskovat, että heihin kohdistettu kritiikki muiden kuin entisten jäsenten taholta on vainoa, joka kohdistuu heihin syyttä, ja että se todistaa Jehovan todistajien olevan se tosi uskovien ryhmä, jota vainotaan Raamatun ennustusten toteutumiseksi.

Vartiotorni-seura on viime aikoina puolustanut oikeuksiaan aktiivisemmin internetissä julkaistua aineistoa vastaan. Tammikuussa 2006 The Guardian kertoi verkkoversiossaan, että lainauksia Vartiotorni-seuran julkaisemasta kirjallisuudesta esittänyt suosittu kanadalainen sivusto Quotes.Watchtower.ca suljettiin. Jehovan todistajien laillinen yhdistys oli esittänyt sivuston pitäjälle 100 000 Kanadan dollarin haasteen sulkea sivusto vedoten tekijänoikeusrikkomuksiin ja syyttämällä tekijää siitä, että tämän päätarkoitus on kiusata asianomistajaa lainaamalla valikoidusti Jehovan todistajien julkaisemaa kirjallisuutta.

Veri- ja elinsiirrot

Pääartikkeli: Jehovan todistajien verioppi

Jehovan todistajat kieltäytyvät verta sisältävien elintarvikkeiden käyttämisestä ja verensiirroista. Tämä opetus perustuu heidän käsitykseensä Raamatun käskystä ”karttaa verta”. Heidän mukaansa verta ei saa säilyttää myöhempää käyttöä varten, ja siksi he pitävät myös veren luovuttamista sopimattomana. Kieltäytyminen verestä koskee kokoveren lisäksi myös verestä erotettuja punasoluja, valkosoluja, veriplasmaa ja verihiutaleita. Edellisistä eroteltujen veren osien, kuten hemoglobiinin ja albumiinin, vastaanottaminen jätetään nykyisin kunkin liikkeen jäsenen henkilökohtaisesti harkittavaksi. Tätä perustellaan muun muassa sillä, että sikiö saa raskauden aikana äidiltään joitakin veren pienempiä osasia.

Jehovan todistajien verioppien aiheuttamien vältettävissä olleiden kuolemantapausten määrää ei tunneta, mutta ottaen huomioon Jehovan todistajien määrän maailmanlaajuisesti, kuolemantapauksien määrä liikkuu vähintään tuhansissa. Pelkästään synnytyksissä äitien kuolinriskin tiedetään kasvavan yli tuhatkertaiseksi, 0,1 prosenttiin alle 0,0001 prosentista, kun äiti kieltäytyy verensiirroista. Ottaen huomioon Jehovan todistajien lukumäärän, tämä merkitsee ainakin 1 450 vältettävissä ollutta äidin synnytyskuolemaa vuosina 1995–2006.

Nykylääketieteessä kokoverensiirrot ovat harvinaisempia, ja yhä useammin leikkauksissa ja lääkkeissä käytetään jotain veren komponenttia. Järjestön jäsenet voivat hyväksyä oman veren kierrättämisen suljetussa järjestelmässä, jos se ei katkaise normaalia verenkiertoa ja varastoitu veri lasketaan suoraan takaisin ilman pitempää varastointia. Omantunnon kysymys on myös, hyväksyykö lääkkeen sekoittamisen omaan vereen kehon ulkopuolella. Veren pienemmät osaset salliva oppimuutos on tullut 2000-luvulla. Jehovan todistajien edustajat ovat maininneet, että veriplasman määrän lisääminen on yleinen tapa hoitaa potilasta hätätilanteessa.

Jehovan todistajat kertovat myös että nykytieteen valossa vaihtoehtoiset, verettömät hoitovaihtoehdot ovat turvallisempia potilaalle ja maksavat vähemmän.

Elinsiirrännäisen ottaminen on nykyisin kunkin liikkeen jäsenen omantunnon mukaisesti päätettävissä oleva asia, vaikka sen yhteydessä elimistöön tulee runsaasti ulkopuolisia valkosoluja. Jehovan todistajat kieltäytyivät elinsiirroista vuosina 1967–1980, jolloin niitä pidettiin liikkeen kirjallisuudessa ”kehon ravitsemisena ihmislihalla” eli kannibalismina. Vaikka Jehovan todistajat pyrkivät estämään myös alaikäisille lapsille tehtävät verensiirrot, oikeusistuimet länsimaissa, myös Suomessa, ovat puuttuneet asiaan ja huostaanoton kautta antaneet lapselle vereen liittyvää välttämättömänä pitämäänsä hoitoa.

Kritiikkiä

Pääartikkelit: Jehovan todistajien kritiikki ja Jehovan todistajat ja syytteet lasten hyväksikäytöstä

Liikkeeseen on kohdistettu kritiikkiä koskien muun muassa Jehovan todistajien käsityksiä verensiirroista, puolueettomuudesta, asepalveluksesta sekä heidän tavastaan kohdella liikkeen entisiä jäseniä.

Kritiikki näkyy usein internetin keskustelupalstoilla ja mediassa, joissa Jehovan todistajien edustajien kommentit tai heidän julkaisemansa kirjallisuus edustavat usein vähemmistöä entisten liikkeen jäsenien haastatteluiden ja heidän julkaisemansa aineiston rinnalla. Kritiikin seurauksena on myös syntynyt järjestöstä eronneiden pienempiä uskonnollisia ryhmiä.

Kristityt kirjoittajat arvostelevat Jehovan todistajia oppien muuttamisesta aika ajoin ja menetelmän ei-raamatullisuutta. Kristillinen lehdistö on kritisoinut Jehovan todistajien ennustamien useiden maailmanlopun päivämäärien ohittumista ilman, että mitään erityistä olisi tapahtunut, liikkeen oppien koko uskottavuutta nakertavana tekijänä.

Jehovan todistajia on arvosteltu siitä, että he pitävät nykyistä asianjärjestystä turmeltuneena ja pian lähestyvän Harmageddonin takia tuhoon tuomittuina ja että he uskovat kaikkia muita uskontoja ja uskontokuntia sekä poliittisia järjestelmiä hallitsevan Saatana Panettelija. Etenkään muiden uskontojen kanssa ei haluta olla missään yhteistoiminnassa, politiikkaan osallistumista pidetään hyödyttömänä ja Saatanan puolelle asettumisena Jumalan valtakuntaa vastaan. Jehovan todistajat uskovat Jumalan valtakunnan ratkaisevan kaikki maapallon ongelmat tulevaisuudessa. Tämä yhteiskuntanäkemys kohtaa kriittistä suhtautumista.

Saksassa viranomaiset estivät pitkään Jehovan todistajien hyväksymisen julkisoikeudelliseksi yhteisöksi muun muassa heidän kielteisen äänestämistä koskevan kantansa takia. Jehovan todistajat ovat kuitenkin eri maissa pyrkineet aktiivisesti rekisteröitymään uskontokunnaksi valtion kirkkokunnilta odottamalla tavalla.

Jehovan todistajien suhtautumista vereen on kritisoitu. Jehovan todistajien nykyinen verioppi jakaa veren useisiin osasiin, joista osa on liikkeen jäseniltä kiellettyjä, osa ei. Jakoa on syytetty mielivaltaiseksi ja väitetty, ettei se perustu millään tavalla Raamattuun. Jehovan todistajat eivät myöskään hyväksy verenluovutusta.

Jehovan todistajat ovat saaneet kritiikkiä siitä, että he vaativat jäseniään karttamaan entisten seurakunnan jäsenten kanssa tekemisissä olemista. Näitä erotettuja tai eronneita ei tule tervehtiä, ja heitä pyritään karttamaan. Entiset Jehovan todistajat ovat toisinaan antaneet järjestön toimintatapaa arvostelevia haastatteluja televisiossa, radiossa ja lehdistössä. Entisten jäsenten ja jättämistä harkitsevien kohtelu on esitetty ”hengellisenä väkivaltana”.

Jehovan todistajia on syytetty myös heidän yhteisössään tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön peittelystä.

Suhtautuminen Jehovan todistajiin Suomessa

Suomessa entiset Jehovan todistajat ovat Uskontojen uhrien tuki ry:n kanssa järjestäneet mielenosoituksia Jehovan todistajien suurimman vuosittaisen kokoontumisen yhteydessä vuodesta 1999 asti. Vuonna 2006 mielenosoitus järjestettiin Helsingin lisäksi myös Tampereella pidettävän piirikonventin yhteydessä. Uskontojen uhrien tuki ry:n mukaan Jehovan todistajat on eniten sitä työllistävä uskontokunta.

Vuonna 1999 tehdyssä Kirkkomonitor 99 -tutkimuksessa Jehovan todistajat olivat suurin ei-kristillinen yhteisö. Tutkimuksessa kysyttiin muun muassa ihmisten suhtautumista hengellisiin asioihin ja eri uskontoihin. Tutkimukseen osallistuneista 71 prosenttia suhtautui järjestöön kielteisesti, kun taas myönteisesti heihin suhtautui 4 prosenttia.

Katso myös

• Jehovan todistajat Suomessa

Lähteet

• Julkaisut ovat Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran (Watch Tower Bible and Tract Society) julkaisemia ellei toisin mainita.

Kirjallisuutta

• Briem, Efraim: Totuus Jehovan todistajista. Helsinki: Kristillinen palvelukeskus, 1945. ISBN 951-585-135-1
• Franz, Raymond: Crisis of Conscience. ISBN 0-914675-24-9. (englanniksi)
• Franz, Raymond: In Search of Christian Freedom. ISBN 0-914675-16-8. (englanniksi)
• Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo. Porvoo: WSOY, 1997. ISBN 951-021-197-4
• Liljeqvist, Matti: Torni ja temppeli. Jehovan todistajien ja mormonien kohtaaminen. Kauniainen: Perussanoma, 2004. ISBN 951-888-371-8
• Macmillan, A. H.: Usko marssilla. Elämäni Jehovan todistajana (ISBN kr20212674) HTML-versio kirjasta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Penton, M. J.: Apocalypse Delayed. Toronto: University of Toronto Press, 1997. (englanniksi)
• Penton, M. J.: Jehovah’s Witnesses and the Third Reich. (englanniksi)
• Ronimus, Seija: Vartiossa maailmaa vastaan. Tutkimus Jehovan todistaja -yhteisöstä eronneiden kokemuksista. (Väitöskirja) Turku: Turun yliopisto, 2011. ISBN 978-951-29-4722-5 Teoksen verkkoversio (PDF).
• Rhodes, Ron: The Challenge of the Cults and New Religions. United States: Zondervan, 2001. ISBN 978-0-310-23217-9 (englanniksi)
• Ruoho, Aila: Vartiotornin varjossa. Toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Jyväskylä: Atena, 2015. ISBN 978-952-300-164-0
• Saarnivaara, Uuras: Jehovan todistajat Raamatun valossa. Helsinki: Uusi Tie, 1986. ISBN 951-619-167-3
• Sanders, J. Oswald: Heresies and Cults. London: Lakeland, 1971. ISBN 055100195X (englanniksi)
• Schnell, W. J.: Vieras evankeliumi. Hämeenlinna: RV-kirjat, 1982. ISBN 951-605-352-1
• Turunen, Pasi: Vartiotorni. Valtakunta uudessa valossa. Saarijärvi: Kuva ja Sana, 2005. ISBN 951-585-135-1

Elokuvia

• To Verdener

Aiheesta muualla

Liikkeen virallista tiedotusta

• Jehovan todistajat – viralliset suomenkieliset verkkosivut.
• JW Broadcasting -verkkosivusto.

Kriittistä tarkastelua

• Uskontojen uhrien tuki UUT ry ja sen internetsivut jehovantodistajista.
• Johanneksenpoika.fi – Tietoa Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista.
• EXJT AKTIVISTI TUBE Tietoa Jehovan todistajista suomeksi ja englanniksi.
• Jehovan todistajat -järjestön, sen oppien ja toiminnan kritiikkiä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Jehovan todistajien Uuden Maailman käännös -raamatunkäännöksen kriittistä tarkastelua (Arkistoitu – Internet Archive)
• Veljesseura, vertaistukea entisille Jehovan todistajille, Veljesseura.org.
• Jehovan todistajat eivät muuta tuhatvuotista sääntöään, joka jättää pedofiilin ilman rangaistusta. Yle uutiset 2017.
• Uusi paljastussivusto kertoo uskonyhteisöjen sisällä tapahtuneista rikoksista Yhdysvalloissa – Jehovan todistajat piilottelevat raiskauksia. Yle uutiset 2018
• Salainen ohjekirja paljastaa: Jehovan todistajilla kattava oma oikeusjärjestelmä. Yle uutiset 2014.
• Paljastuskirja Jehovan todistajista: itsemurhia, nöyryyttämistä, lasten hylkäämisiä. Yle uutiset 2015.

Muita sivuja

• Ylen Elävä arkisto: Uskoon tulemisen kautta jäseneksi – esittelyssä viisi kristikunnan kirkkoa.
• Ohjelmia Jehovan todistajista Yleisradion elävässä arkistossa.
• Jehovan todistajat – vartiossa maailmaa vastaan (väitös). ^{[vanhentunut linkki]}
• Lyö maahan... Vakaumus vastaan muu maailma johanneksenpoika.fi. 30.5.2012. Arkistoitu 7.3.2013. Viitattu 8.10.2013.