Boris Šilkov
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Boris Šilkov vuonna 1954, jolloin hän voitti niin maailman kuin Euroopan mestaruudet. | |||
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten pikaluistelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Cortina d'Ampezzo 1956 | 5 000 metriä | |
| Yleisluistelun MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Sapporo 1954 | yhteispisteet | |
 Hopeaa |
Helsinki 1953 | yhteispisteet | |
| Hopeaa |
Östersund 1957 | yhteispisteet | |
 Pronssia |
Moskova 1955 | yhteispisteet | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Davos 1954 | yhteispisteet | |
Boris Arsenjevitš Šilkov (ven. Борис Арсеньевич Шилков; 28. kesäkuuta 1927 Arkangeli – 27. kesäkuuta 2015 Pietari[1]) oli Neuvostoliittoa edustanut pikaluistelun maailmanmestari ja olympiavoittaja.[2][3]
Boris Šilkov aloitti pikaluistelu-uransa Arkangelissa, jossa hän opiskeli paikallisessa laivanrakennusopistossa vuoteen 1947 asti. Sen jälkeen hän siirtyi Leningradiin urheilukouluun. Pikaluisteluvalmentajaksi hän sai Aleksander Kalininin.[4]
Šilkov saavutti yleisluistelun MM-kilpailuissa hopeaa Helsingissä 1953.[2] Yksittäisistä matkoista, joilla ei jaettu erillisiä mitaleja, hän oli nopein 1 500 metrillä.[5] Vuonna 1954 hän voitti Sapporossa maailmanmestaruuden ja Davosissa Euroopan-mestaruuden ja oli molemmissa kisoissa nopein 1 500 metrillä.[6][7] Vuoden 1955 tammikuussa Šilkov paransi Medeossa 5 000 metrin maailmanennätystä 18,4 sekuntia aikaan 7.45,6.[2][8] Vähän myöhemmin hän epäonnistui Falunin EM-kilpailuissa[9] mutta saavutti Moskovassa MM-pronssia oltuaan 500 metrillä toiseksi ja 1 500 metrillä kolmanneksi nopein.[10]
Cortina d’Ampezzon olympialaisissa 1956 Šilkov voitti kultaa 5 000 metrillä olympiaennätysajalla 7.48,7 ja sijoittui seuraavana päivänä 1 500 metrillä kahdeksanneksi.[3] Saman vuoden MM-kilpailuissa Oslossa hän sijoittui viidenneksi. Vuonna 1957 hän saavutti vielä MM-hopeaa ja sijoittui vuonna 1958 Eskilstunan EM-kilpailuissa seitsemänneksi oltuaan nopein 500 metrillä.
Myöhemmin uransa jälkeen 1960-luvulla Šilkov toimi valmentajana ja urheilukeskusten suunnittelijana.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arponen, Antti O.; Hannus, Matti; Honkavaara, Aarne; Leinonen, Kimmo; Mäki-Kuutti, Tarmo; Raatikainen, Voitto; & Raevuori, Antero: Talviurheilun tähdet, s. 543. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8
- Boris Šilkovin olympiasijoitukset Sports Reference LLC. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 22.7.2011. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Его рекорд держался 8 лет... Sankt-Peterburgskije Vedomosti. 30.6.2015. Viitattu 9.7.2015. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Arponen, ym., s. 543
- ↑ a b Sports Reference LLC
- ↑ Neuvostoliitto lähettää Alma Atan ihmeluistelijat Cortinaan. Helsingin Sanomat, 18.1.1956, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1953 (11.–20.2.) Suomen urheilutietäjät. Viitattu 22.7.2011.
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1954 (11.–20.1.) Suomen urheilutietäjät. Viitattu 22.7.2011.
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1954 (1.–10.2.) Suomen urheilutietäjät. Viitattu 22.7.2011.
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1955 (1.–10.1.) Suomen urheilutietäjät. Viitattu 22.7.2011.
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1955 (1.–10.2.) Suomen urheilutietäjät. Viitattu 22.7.2011.
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1955 (11.–20.2.) Suomen urheilutietäjät. Viitattu 22.7.2011.
|
1924: Clas Thunberg | 1928: Ivar Ballangrud | 1932: Irving Jaffee | 1936: Ivar Ballangrud | 1948: Reidar Liaklev | 1952: Hjalmar Andersen | 1956: Boris Šilkov | 1960: Viktor Kositškin | 1964: Knut Johannesen | 1968: Fred Anton Maier | 1972: Ard Schenk | 1976: Sten Stensen | 1980: Eric Heiden | 1984: Tomas Gustafson | 1988: Tomas Gustafson | 1992: Geir Karlstad | 1994: Johann Olav Koss | 1998: Gianni Romme | 2002: Jochem Uytdehaage | 2006: Chad Hedrick | 2010: Sven Kramer | 2014: Sven Kramer | 2018: Sven Kramer | 2022: Nils van der Poel |