Motto

"È necessario imparare tanto a lungo quanto a lungo si vive."

Blogi italian kielen opiskelijoille ja Italian kulttuurista kiinnostuneille.
Blogiin on koottu linkkejä kielen ja kulttuurin eri alueilta.
Blogi sisältää myös Italian matkakuvia sekä opiskeluvinkkejä.

Benvenuti a tutti!

----


* Valitse itseäsi kiinnostava aihe oikealta kohdasta
Valitse aihe!
Numero kertoo kuinka monta eri sivua aiheesta löytyy. Selaa niitä painikkeesta Vanhemmat tekstit.

* Tai selaa Blogiarkistoa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste storia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste storia. Näytä kaikki tekstit

24.4.2016

Festa della Liberazione, 25 aprile

Italian vapautumisen juhlapäivä, jolla muistetaan vuonna 1945 tapahtunutta 20-vuotisen fasismihallinnon päättymistä ja natsimiehityksen loppumista.

Liberazione dell'Italia dall'occupazione nazista e dal regime fascista.


L'anniversario della liberazione d'Italia,
anche chiamato festa della Liberazione
anniversario della Resistenza 
o semplicemente 25 aprile
è una festa nazionale della Repubblica Italiana che ricorre il 25 aprile di ogni anno.

È un giorno fondamentale per la storia d'Italia ed assume un particolare significato politico e militare, in quanto simbolo della vittoriosa lotta di resistenza militare e politica attuata dalle forze partigiane durante la seconda guerra mondiale a partire dall'8 settembre 1943 contro il governo fascista della Repubblica Sociale Italiana e l'occupazione nazista.




Teloituksia

Partisaanit teloittivat Mussolinin ja hänen rakastajattarensa Clara Petaccin, ja 29. huhtikuuta 1945 ripustivat heidän ruumiinsa Milanossa Piazzale Loretolla sijainneen rakenteilla olevan Esso-huoltoaseman kattoristikoihin.


Juhlaan liittyvää


Il documentario sulla resistenza

Taitolentonäytös

Viralliset juhlallisuudet

Lauluja


Runo

ME RICORDO (poesia in dialetto veneziano)
Mario Caprioli
Runo italiaksi alla.


1945. Dopo gli anni più duri di guerra, il sollievo dei primi giorni di pace, con un episodio in cui dolore e gioia, per il poeta bambino, si mescolano in un modo quasi crudele.

IERI... OGGI 
Mi ricordo quand'ero bambino 
mi ricordo del tempo di guerra 
mi ricordo la fame più nera, 
quando neanche una cicca si buttava per terra. 
Quando si dormiva in sei in due vani 
e in cielo brontolavano gli aeroplani. 

Mi ricordo che c'erano i Fascisti 
e in Piazza San Marco non c'erano turisti. 
Non c'erano problemi di dieta, 
e a nessuno la camicia andava stretta. 
I bambini giocavano per le strade 
con i testa i pidocchi e le calze rotte. 
Non avevamo niente di niente, 
eppure c'era tanta solidarietà tra la gente. 

La guerra è finita, sono arrivati gli Americani, 
e in Riva dell'Impero [in seguito: "Riva dei 7 Martiri"] 
dalle navi degli Alleati buttavano di tutto. 
E ricordo, una mattina, la gioia che mi hanno dato, 
quando una stecca di cioccolato sui denti mi hanno tirato. 
Col sangue che colava sul mento 
ridevo contento per questo grande lusso. 

Anche ora c'è chi ti tira la roba: 
bustine bianche, bustine di droga, 
e a nessuno manca da mangiare. 
Ma abbiamo perso il cuore, 
non sappiamo più pensare. 
E la televisione ci ha rubato le menti: 
tanti polli da allevamento 
tutti bianchi, tutti belli. 
Certo è che indietro non si deve tornare; 
ma qualcosa, di dentro, bisogna cambiare.

Mitä ihmiset muistavat historiasta?

Cosa sanno i giovani del 25 aprile, festa della liberazione? Eva Giovannini l'ha chiesto ai ragazzi di Roma e di Livorno. Video



Elokuva

Rooma - avoin kaupunki (Rossellini, 1945). Rooma saksalaismiehityksen aikana v. 1944.

Mikä on avoin kaupunki?


Avoin kaupunki tarkoittaa sodankäyntiin liittyvänä käsitteenä, että kaupunkia hallinnoivan maan viranomaiset ilmoittavat, ettei kaupunkia tulla puolustamaan, kun se on jäämässä vihollisen haltuun. Tällöin vastapuolen tulisi kunnioittaa tätä ilmoitusta eikä kohdistaa kaupunkiin sotatoimia. Tällä pyritään suojelemaan kaupungin asukkaita ja rakennuskantaa sodan tuhoilta. Wikipedia

29.11.2012

Fellinin Satyricon - Leipää ja sirkushuveja



”Rome. Before Christ. After Fellini.”

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Fellinin Satyricon vuodelta 1969 on hyvin erikoinen, erittäin visuaalinen ja äärimmäisen groteski elokuva, mutta se on myös varsin kiehtova. Sen jättämiä mielikuvia on vaikea unohtaa. Näin elokuvan ensimmäisen kerran joskus 70-luvulla. Muistikuviksi ovat jääneet elokuvan erotiikka, nuoren pojan kauniit kasvot, varsin kirjava ihmisgalleria, merkilliset tapahtumat, värikylläisyys ja valtava fellinimäinen kaaosmaisuus.


Elokuva kertoo tärkeistä asioista

Elokuva poikkeaa hyvin paljon siitä, mihin olemme tottuneet, kuten monet Fellinin elokuvista. Satyricon jättää katsojan kyllä melko sekavaan mielentilaan, sillä elokuva on täynnä pieniä tapahtumia, jotka seuraavat toisiaan nopeassa tahdissa. Elokuva ei siis ole juonitarina, eikä minkään muunkaan muotin tai kaavan mukaan toteutettu kuvaus. Siinä ei varsinaisesti ole alkua, keskikohtaa eikä loppua. Se vyöryy eteen päin kohtaus kohtaukselta, ilman sen kummempia selityksiä. Ihmisiä on paljon, he ovat hyvinkin kummallisia, outoja ja omalaatuisia, erikoisen näköisiä, värikkäästi maalattuja, puettuja ja koristeltuja, he tekevät omia juttujaan, ilmehtivät, elehtivät, nauravat, iskevät silmää, tuijottavat, mumisevat ja ääntelevät. 

Monessa mielessä katson tämän poikkeavuuden hyväksi asiaksi. Elokuva jättää tilaa katsojan omalle tulkinnalle, se herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Elokuva pakottaa ajattelemaan. Elokuva kertoo ihmisestä. Tuntuu, että elokuva kertoo tärkeistä asioista.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2010


Leipää ja sirkushuveja

Elokuvan voi tietysti ymmärtää monella eri tavalla ja tasolla. Minä koin elokuvan modernin ajan irvikuvana, rappion kuvauksena, varoituksena. 

Rooman valtakunnasta on lähtöisin kuuluisa sanonta "kansalle leipää ja sirkushuveja” (panem et circenses). Antiikin Rooman keisarit järjestivät kansalle monenlaisia huvituksia ja näytöksiä, kilpa-ajoja, taistelunäytöksiä, kylpyläelämää - sekä toimeentulon. Äänestäjät haluttiin pitää tyytyväisinä. 

Sanonta sopii monin tavoin nykypäivään. Meillekin tarjotaan - ainakin sirkushuveja. Kansalle tarjotaan viihdettä, viihdettä ja viihdettä, jotta ihmiset pysyisivät hiljaa ja olisivat tietämättöminä.

Kun sivistyskehitys, hyvinvointi ja sen myötä tuloerot ja eriarvoisuus saavuttavat tietyn pisteen, ihmisille tarjotaan leipää ja sirkushuveja. Ihmisten elämä alkaa pyöriä nautintojen – ja oman navan ympärillä. Kaikki epätoivottava lisääntyy, kuten elokuvassa: epämoraalisuus, kohtuuton ja kyltymätön ilonpito, ilkeily, ilveilijän nauru ja karkea rahvaanomainen komediallisuus, yliseksuaalisuus, irstailu, orgiat, raiskaukset, prostituutio, ylelliset mässäilypidot, ylensyönti, ruoan ylen antaminen, juopottelu, kehon ja kasvojen maalailu ja itsensä koristelu, julmiksi kehittyvät huvitukset, ihmisen ja elämän ja kuoleman halveksunta, ihmisen raadollisuus, laiskuus, henkinen köyhyys, uskonnollisten ja muiden korkeampien arvojen vähentyminen, lopulta kaiken ylevän halveksunta, kateus, korruptio, rahanhimo, vallan tavoittelu. Mutta myös ikuisen elämän tavoittelu. On jätettävä jälki itsestään. 

Satyricon näyttää ihmisen eräänlaisessa alkukantaisessa luonnontilassa, ohut sivistyksen verho repeilee ja paljastaa ihmisen vailla synnintuntoa, myötätuntoa, omaatuntoa tai katumusta.


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


Merkit Italiankin kulttuurivallankumouksesta ja yhteiskunnan muutoksista olivat varmasti näkyvillä jo elokuvan syntyaikoihin, Woodstockin aikoihin. Puhumattakaan siitä, että vertaa elokuvassa kuvattuja asioita nykypäivään. Joka puolella maailmaa näkyy merkkejä, ei vain taloudellisesta taantumasta, vaan myös ihmisen taantumisesta.

Gladiaattoritaisteluja voi hyvinkin verrata tämän päivän jääkiekko-otteluihin fanaattisine faneineen ja verenhimoisine tappeluineen, tai siihen, kuinka mediat heittävät ihmisiä muiden raadeltaviksi. Rooman aikaisia sirkushuveja voi verrata vaikkapa yhä viihteellistyvään TV-ohjelma- ja elokuvatuotantoon, tirkisteleviin realityohjelmiin tai skandaalilehtien sensaatiolööppeihin, jotka ruokkivat julkkisjuoruja, tai vaikkapa tietokonepelituotantoon tai rahapeleihin.Viihdeteollisuus on voimakkaasti kasvava ala nykyään.

Seksuaalisuus tunkeutuu tänään silmiimme ihan joka puolelta, niin mainoksissa kuin muuallakin. Tietyt mediat uutisoivat esimerkiksi suurin otsikoin, mikäli jonkun julkkiksen paljasta pintaa vilahtaa kuvissa, tai naisten ruumiinosia asetetaan kaikkien arvioitavaksi. Kehon ja kasvojen koristelusta, kuten monesta muustakin asiasta, löytyy nykyään extreme-muotoja. Listaa voisi jatkaa.

Satyricon-elokuvan kuvaamista Rooman aikaisista ihmisistä ja tapahtumista löytyy siis paljon yhtäläisyyksiä tämän päivän maailmaan.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


Elokuvan henkilöitä

Elokuvassa on päähenkilöitä, mutta henkilökuvat jäävät kalvakoiksi ja psykologisesti ohuiksi ja sirpaleisiksi. Katsoja ei näe mitään kehityskertomusta, eikä itse asiassa saa kovin paljon tietoa henkilöistä. He toimivat vain ikään kuin liimana katkonaisille tapahtumille.

Encolpius, päähenkilö ja tarinan kertoja, nuori mies
Giton, Encolpiuksen rakastaja, 16-vuotias poika
Ascyltus, Encolpiuksen matkatoveri, kilpailee Gitonin suosiosta


Italian kieli


Italian kielen lisäksi elokuvassa puhutaan latinaa ja muitakin kieliä ja murteita. Näitä puheosuuksia ei ole suomennettu. Kielen oppimisen kannalta Satyricon ei kovin antoisa elokuva, puhetta on suhteellisen vähän.

Elokuvan pohjana kirja


Elokuva pohjautuu vapaasti Satyricon/Satyrica -nimiseen latinankieliseen teokseen keisari Neron ajalta, 1. vuosisadalta. Teos on sekoitus proosaa ja runoutta. Se on mahdollisesti kirjoitettu moraaliseksi satiiriksi tai ehkä kostoksi sille, että keisari Nero erotti Senecan, roomalaisen filosofin ja näytelmäkirjailijan, joka oli toiminut Neron neuvonantajana.

Tutkijat ovat nimittäneet kirjaa ”roomalaiseksi romaaniksi”. Teos oli kadoksissa pitkän aikaa, ja siitä on säilynyt vain osia. Kirjaa pidetään merkittävänä, se on käännetty monille kielille, ja se on ollut myyntimenestys.

Fellinin elokuva kulkee löyhän juonensa varassa, joten ilman taustatietoja elokuvasta ei ole helppo saada otetta. Fellini itse on sanonut halunneensa tehdä elokuvastaan nimenomaan freskomaisen katkelmallisen, kuten pohjana oleva kirjakin on. Tätä kuvastavat esimerkiksi elokuvan katkeaminen kesken kaiken sekä lopun rikkonainen freskomaisema.


Ihmisgalleria


Fellinin ihmisgalleriaa katsoessa jää ihmettelemään, mihin kaikkeen ihminen taipuu, mitä ihminen itse asiassa ja loppujen lopuksi on. Mikä ihmisessä on alkuperäistä aitoa ihmistä ja mikä sivistyksen tuomaa pintakuorta. Ihminen ei 2000 vuodessa ole paljonkaan muuttunut. Sopivissa olosuhteissa pintakuori rapisee pois. Jäljelle jää pelkkä ihminen, kaikessa alastomuudessaan ja raadollisuudessaan.

Elokuvan jälkeen alkaa myös pohtia sitä, minne nyky-yhteiskunta aikoo piilottaa kaikki ne, jotka eivät sovi modernin aikamme sliipatun kauniiksi kiillotettuun, siististi muovitettuun ihmiskuvaan ja maailmankuvaan. Keskuudessamme on yhä enemmän fellini-ihmisiä, niitä, jotka hyvinvointi on pilannut, ja niitä jotka eivät koskaan pääse siitä osallisiksi. Mitä heille tapahtuu?

Suosittelen katsomaan elokuvan - mutta avoimin mielin. Elokuva on tavattoman kunnianhimoinen ja uskalias yritys. Se on myös mielenkiintoinen ja ehkä inhoakin herättävä teos. Se saa katsojan katsomaan maailmaa uusin silmin. Se saa näkemään oman pikku elämämme ja oman pikku maailmamme kirjon kapeuden ja laatikkomaisen rajallisuuden. Mutta myös nykyelokuvien näivettyneisyyden ja kaavoihin kangistuneen kerrontatavan. Satyricon on eri maailmasta. Siksi se on yksinkertaisesti mestariteos.

Tekstien asiatiedot lähinnä Wikipediasta, mielipiteet elokuvasta ovat omiani.

Lainasin elokuvan kirjastosta.


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Rooman aikaisesta elämästä ja historiasta löytyy verkosta eri kielillä valtavasti aineistoa siitä kiinnostuneille. Samoin arvioita ja kritiikkiä itse elokuvasta.




18.9.2012

Italia pankkitoiminnan edelläkävijä


Sana pankki tulee italian sanasta la banca = penkki, pankki. 
Italian pankkeja pidetään nykyaikaisen pankkitoiminnan edelläkävijöinä.


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2010


Temppeliherrat 

Taustaa

Temppeliherrat loivat perustan nykyiselle pankkilaitokselle. Temppeliherrain ritarikunnan varsinaisesta tehtävästä kiistellään, erään teorian mukaan se oli pyhiinvaeltajien suojeleminen. Mutta oli tehtävä mikä tahansa, vuoteen 1150 mennessä se oli muuttunut pankkitoiminnan harjoittamiseksi. Temppeliherroilla oli oikeus lyödä omaa rahaa, ja he harjoittivat rahan lainaamista korkoa vastaan. Kirkko oli virallisesti kieltänyt koronkiskonnan, mutta korkoa nimitettiin "vuokraksi", ja kirkko katsoi muualle. Pankkitoiminta korruptoitui siis jo heti synnyttyään.

Temppeliherrat keksivät muun muassa sekin esimuodon sekä vekselin. Rahat ja omaisuus annettiin pankin haltuun, ja sekin avulla pystyi nostamaan haluamansa summan rahaa missä tahansa temppeliherrojen omistamassa pankissa. Pyhiinvaeltajille ja muille matkaajille annettiin salaisella koodilla kirjoitettu asiakirja, ikään kuin nykyajan luottokortti, jolla voitiin maksaa ja nostaa rahaa. Temppeliherrojen luomia käytäntöjä ja periaatteita käytetään yhä nykyisessä pankkilaitoksessa.

Temppeliherrain pankkitoiminnan lakattua pankkitoiminta Euroopassa joutui juutalaisten käsiin, koska "oikeauskoinen" katolinen ei voinut ottaa lainaamistaan rahoista korkoa.



Italian herrat

Pankkitoiminta haluttiin pois juutalaisilta. Pankit syntyivät keskiajalla Pohjois-Italiassa. Koronkiskonta oli edelleen kielletty, mutta italialaiset kiersivät asian nimittämällä korkoja esimerkiksi "vapaaehtoisiksi lahjoiksi" tai "riskipalkkioiksi".

1200-luvulla Italian kaupunkivaltiot kasvoivat, ja sen mukana kehittyivät pankki- ja rahatalousmenetelmät. Niiden keskukseksi tuli Firenze, ja sen valuutasta floriinista tuli kansainvälisen kaupan valuutta. Syntyi uudenlainen mahtava yläluokka, sen ajan liituraitapukuiset pankkibisnesmiehet. Acciaiuolit, Bardit, Frescobaldit ja Peruzzit harjoittivat tuottoisaa kansainvälistä kauppaa sekä pankkitoimintaa.




Historia on täynnä taloudellisia romahduksia. Pankkikriisitkään eivät ole vain tämän päivän ilmiöitä. 1300-luvulla tapahtui Italiassa taloudellinen romahdus, johon vaikutti mm. musta surma. Kun pankit oli keksitty, niitä alkoi myös kaatua. Bardi- ja Peruzzi-pankkien kaatuminen avasi tien Medici-suvun nousulle Firenzessä. Alkoi taloudellisesti huono aika, mutta kulttuurin loistokausi, renessanssi. Koska sijoituskohteita ei ollut, liikemiehet käyttivät rahansa kulttuuriin ja taiteeseen.

1400-luvulla Medicien suvulla Italiassa oli Euroopan suurin pankki-imperiumi. Heillä oli myös paljon poliittista vaikutusvaltaa. Mediceillä oli merkittävä rooli tieteen, kuvataiteen, kirjallisuuden ja musiikin aloilla. Toiminta ei ollut kuitenkaan pyyteetöntä, vaan usein tarkoitus oli osoittaa muille oman kaupungin ja suvun valta-asemaa.

Jos luottoluokituksia olisi ollut, olisiko Medicien pankeilla ollut korkein luottoluokitus?

"Medicit ja rahan mahti
Lahjuksia, liittoutumia ja kostoja: Medicit eivät kaihtaneet keinoja kartuttaessaan suvun kassaa. Euroopan suurimman pankin perustanut suku kehittyi vaatimattomista villakauppiaista Firenzen todellisiksi vallankäyttäjiksi, joilta niin kuninkaat kuin paavitkin lainasivat suuria rahasummia.
" (historianet)



Euroon, yhteisvaluuttaan, siirryttiin vuonna 2002 (tilivaluuttana jo 1999). Yhteinen raha ei ole ajatuksena uusi. Euroopassa yhteisvaluutan ajaksi voidaan laskea antiikin Rooman valtakunnan rahan käyttö laajalla alueella. Vuonna 1865 (-1926) Ranska, Sveitsi, Italia ja Belgia (myöhemmin myös Kreikka) perustivat latinalaisen rahaunionin. Mielenkiintoinen yksityiskohta unionissa on, että Kreikka erotettiin rahaunionista vuonna 1908, koska se vähensi omatoimisesti kullan määrää kolikoissaan.




Italian nykyisten pankkien pelastus (toivottavasti) saattaa olla niiden konservatiivisuus. Pääasiallinen tulonlähde on ollut antolainaus, eivätkä pankit ole yltiöpäisesti lähteneet mukaan pankkitoiminnan riskipeleihin. Tosin esimerkiksi UniCredit-pankki on lainannut suuria summia nyt vaikeuksissa olevalle Kreikalle. Alhainen korkotaso nakertaa pankkien kannattavuutta. Luottoluokitusta on laskettu moneen otteeseen. 2012 laskettiin 13 italialaisen pankin luottoluokitusta. Tosin, nyt kun maailma elää finanssikriisiä, luottoluokittajien rehellisyyskin on asetettu kyseenalaiseksi.


Nykyajan pankkipelurit elävät herroiksi?

Temppeliherrojen pankkitoiminnan lakkauttamisesta on pitkä matka nykyiseen talous- ja pankkikriisiin, samoin kultakannasta Fiat-rahaan, sekä rahojen punnitsemisesta virtuaalirahaan, shorttaukseen, hedgerahastoihin, johdannaisiin ja muihin pankkimaailman ihmetyksiin.

Arviointi aikamme pankki-ilmiöistä jää tulevien polvien tehtäväksi. Italian pankki- ja talouskriisin lopputulos selvinnee aikaisemmin.

Lähteet:
TV-ohjelma Mitta on täysi -talous, Yle
TV-ohjelma Temppeliherrain salaisuus, TV2
Wikipedia 


Sanastoa

la crisi economica = talouskriisi
la crisi bancaria = pankkikriisi
la crisi dell'Euro = eurokriisi
la recessione = lama, taantuma
la fuga di capitali = pääomapako
la crescita = kasvu
la competitività= kilpailukyky
la vigilanza bancaria = pankkivalvonta
la supervisione bancaria = pankkivalvonta
tagliare il rating = laskea luottoluokitusta
l'integrazione degli stati uniti d'Europa = Euroopan yhdentyminen
la eurozona = euroalue
i Paesi dell'Eurozona = euromaat
la uscita ordinata dall'euro = hallittu irtautuminen eurosta
La Banca Mondiale = Maailmanpankki
La Banca Centrale = Keskuspankki