Sydämellinen mekko

Esikoinen tarvitsee lisää mekkoja. Kukallinen vakosametti on lojunut kaapissa kolmisen vuotta ja sen oli korkea aika päästä mekoksi. Kaavan kehittelin olemassaolevista mekoista mallia ottamalla. Kangasta oli sen verran vähän, että olkaimet piti tehdä erikseen. Tein yläosan alavarat puuvillasta. Olen katsellut jo jonkin aikaa muiden tekemiä ympyrä- ja soikiotaskuja ja päätin yrittää sydämenmuotoisena. Yllättävän helppoa se olikin! En katsonut ohjetta mistään, joten en tiedä, onko niissä käytetty tukikangasta, mutta itseäni se auttoi kovasti. Sivukuvasta näkyy, että toinen kappale on leikattu myötä- ja toinen vastakarvaan, mutta luonnossa ero oikeastaan lainkaan. Taskut on huoliteltu resorilla ja kiinnitys on tarroilla. Olkaimen päässä on vielä pieni irrallinen hömpötyssydän. Koko jokseenkin 122-128 cm. Laitoin kainaloihin ja rintakehään reilusti mittaa, koska tyttö on roteva ja monet kaupan vaatteet kiristävät hartioista, mutta taisi tulla vähän liiankin löysä. Sovituksessa ei tosin ollut paitoja alla, joten ehkä on sittenkin ihan sopiva.

100. päivitys: Korttitehdas

Jihuu, sadannen kerran esittelen tänne töitäni! Alunperin ajatus oli kerätä kuvia tekemisistä itseäni varten, jotta näkisin, että kotiäitinäkin saan jotain konkreettista aikaiseksi. Pikkuisten kanssa se normaali arki tuntuu olevan sitä, että hirveästi huhkit koko ajan, mutta tulos ei näy missään. Kotiäitiys loppui 1,5 vuotta sitten ja vauvakin on jo 3,5-vuotias, mutta käsityöinto jatkuu vaihtelevalla menestyksellä.

Tässä tämän viikon tekeleitä, kortteja. Kaveri toi käsityökerhoon kaikki ihanat askarteluvälineensä (Big Shot-leikkuri kaikenlaisine härpäkkeineen, kuviolävistäjiä, nauhoja, leimasimia, skräppipapereita jne.) ja niillä oli helppo tehdä näyttävää. Perhosiin ihastuin ihan erityisesti. Uusi tuttavuus oli liimatipat, joilla nauhojen ja melkein kaiken kiinnitys sujui näppärästi. Good bye, Erikeeper!

Täti Japanin lepyttäjäinen

Ystäväiseni täytti pyöreitä ja oli joskus jossain sivulauseessa lipsauttanut, että kaipaisi kunnollista kestosidepussukkaa. Sellaista, jossa olisi omat osastot likaisille ja puhtaille. Sellaisen tekaisin. Eri puolien kiinnitykset ovat neppikoneen puutteesta johtuen tarraa ja koko komeuden saa viikattua kiinni silkkinauhoilla.
Tarrojen yläpuolet ovat lenkkipuolta ja pystysuorassa. Koska koukkupuoli on hanakka tarttumaan kaikkeen pörheään, on koukkupuolen tarra vaakatasossa eli kiinnittäessä ei tarvitse sihdata ihan millintarkasti. En halunnut pul:n kuosiksi raitaa, palloa tai yksiväristä ja olipa vaikea löytää ei-vaippainen, mutta kuitenkin
vähän söpö kuvio. Kestovaippakaupasta löytyi kuitenkin tuo marjapuuronpunainen tipunen. Kangasta jäi vielä itsellekin samanlaista viritystä varten.

Pikkujutut

Vanhempi neiti on tarvinnut kolikoilleen kukkaroa jo pitkään. Viimein sen tein. Olen ostanut vaaleanpunaisen kukkakankaan jostain hyvin hämästästä syystä, joka ei ole itsellenikään koskaan selvinnyt. Aivan kamalan näköistä kangasta! Lapselle kelpasi onneksi hyvin. Verhokankaasta siili applikaatioksi ja toiselle puolelle heijastinnauhasta sydän. Jätin pussin vuoritta, koska kangas oli jämäkkää.

Pikaistustyönä heijastinkukka. Leikkasin irrallisia terälehtiä, jotka ompelin fleecepyörylään kiinni. Toinen fleecepyörylä päälle ja siihen nappi. Nappia ommellessa ompelin samalla taustalle hakaneulan kiinnikkeeksi. Näyttää ihan kivalta munakoisonvärisessä Marimekon laukussa.

Lopuksi lähes vuoden vanhat kangasväreillä painetut ostoskassit. Puuvillaiset kassit maksavat S-marketissa 60 senttiä kappale, joten ei maksa vaivaa ommella itse. Omenankuvat on painettu omenalla (ja siemenet maalattu käsin), muut painettu leimasimella.

Lämpöä talveen

Nämä tuotokset ovat jo muutaman viikon takaa, mutta odottaneet edes siedettävää päivänvaloa kuvaamista varten. Novitan Tempo-langasta syntyi tunika Suuren Käsityölehden 2/2011 ohjeella. Ohjeeseen sisältyvä irtokaulus tuntuu oudolta. Nyt se on vielä alkuperäisenään, mutta saa nähdä, muokkaanko jotenkin. Tein tunikan koossa S ja tuli aivan sopiva. Normaalisti olen kokoa M-L, joten ihmetyttää kuten monesti aiemminkin. Palmikoihin eksyi yksi virhe (kuka löytää?), syytän siitä hervotonta Putouksen tämän kauden avausjaksoa.

Viininpunaisesta Isoveljestä syntyi kolmiohuivi salomoninsolmuilla. Vuosi sitten tein samanlaisen petroolinvärisestä Isoveljestä, mutta se joutui sittemmin purettavaksi.

Tällä hetkellä käynnissä on yksi isompi projekti. Sitä voisi kuvailla vaikka fraasilla "fångad av mormorsrutor" (hmm, onko tuo edes oikeaa ruotsia?). Eli isoäidinneliöitä ja peiton kuvioinnin löysin eräästä ruotsalaisblogista.