Aino's Reviews > Ihana meri

2.5/5
Luin tän joskus kymmenisen vuotta ekan kerran kamalassa syömishäiriökierteessä. Silloin en kirjasta pitänyt vaan mietin, kuinka kaukana se todellisuudesta oli. Nyt melkein 30-vuotiaana lähes parantuneena luin kirjan uudestaan ja yhä se oli ärsyttävä. On tietenkin vaikeaa arvioida kenenkään syömishäiriökokemusta, mutta omasta mielestäni ph sairastui aivan liian nopeasti ilman useita ”repsahduksia”. Ensin hän käyttäytyi fiksusti, mutta sitten saman tien mentiin syvään päätyyn. Tuon fyysisen puolen kuvaaminen oli ihan onnistunutta paikka paikoin, mutta pääsisäiseen maailmaan olisin halunnut panostusta.

Kielestä en pitänyt. Puhekielisyyden vaihtelu ei häirinnyt niinkään, vaan se jatkuva asioiden elollistaminen. Jokaista asiaa kuvattiin, elollistettiin ja korostettiin. Pöydät olivat ruskeita, ilma harmaa tai ruskea, veri mustaa. Ah, se veren ja kaiken sen mustan toitottaminen oli niin raivostuttavaa, vaikka mustahan syömishäiriöisen elämä yleensä on. Runollisella, kuvaannollisella kielellä on paikkansa, mutta sen liikakäyttö vain syö tarkoitustaan.

En myöskään pitänyt asioiden jatkuvasta toistosta, vaikka numeroiden kysymisillä yms. oli paikkansa ph:n elämässä ja sairaudessa. Iteratiivinen kerronta olisi ollut mielestäni parempi kerrontatapa.