Tanja's Reviews > Ihana meri

Tykkäsin itse tarinasta jonkin verran, siitä miten salakavalasti anoreksia voi syöpyä jonkun mieleen ja siitä, miten päähenkilön tunteita ja tavoitteita kuvattiin. Eniten tässä kuitenkin tökki kirjoitustyyli ja asioiden toisto.

Nuorten kirjoissa, etenkin näissä samoihin aikoihin julkaistuissa, usein näkee puhekieltä, mutta se ei vaan uppoa muhun. Ehkä se toimisi paremmin, jos olisin itsekin 15-vuotias, mutta nyt se tuntuu vähän tökeröltä. Lisäksi asioiden toistaminen (oli sitten kyseessä unet tai se kuinka kaverit kyselee ”mitä sä laitoit siihen kokeen vikaan kysymykseen?”) tuntuu jotenkin hassulta, etenkin näin lyhyessä kirjassa. Efekti toimisi varmasti paremmin, jos toistoa ei tulisi vastaan joka toisella sivulla.

Jotenkin tässä myös särähti korvaan se, mistä kaikki se paine laihtua oikein tuli. On totta, että usein se paine tulee ulkopuolelta; kaverit, media ja tässä tapauksessa jopa opettajat voi pahentaa sitä, mutta kirjassa alleviivattiin tosi vahvasti mm. kavereita. Kaikki kaverisuhteet tuntui olevan huonoja. Mä olisin toivonut näkeväni jonkun hyvän kaverisuhteen ja lukea siitä, kuinka anoreksia vaikuttaa siihen. Kuinka sen voi peittää hyviltäkin ystäviltä tai kuinka ne ihmiset ympärillä reagoi siihen.

Lopusta mä jokseenkin tykkäsin. Aina tällaiset loput ei toimi, ja tiedän että monia tällaiset ärsyttää, mutta koko kirjan toinen puolisko oli huomattavasti parempi kuin kirjan alku.