Orapihlaja, Crataegus coccinea

Orapihlaja kantaa nyt marjasatoaan.

Ikivanha, jo jäkälöitynyt, orapihjalajamme on innostunut tämän kesän lämmöstä. Se pukkaa niin paljon marjoja etten muista koskaan nähneeni tuossa puussa noin runsasta satoa.
Tämä on kasvi, josta vaan jostakin kummallisesta syystä pidän paljon.

Yleensä orapihlajaa käytetään aidoissa. Tällöin menetetään valkeat kukat ja punaiset marjat. Meillä se on saanut kasvaa vapaasti. Marjat ovat lähinnä lintujen ravintoa. Ne lisäävät samalla kasvia. Alapihan tammessa on joku lintu istunut orapihlajaa vatsa täynnä ja pudottanut lastin niille sijoilleen. Tammen kupeeseen ojan reunalle  on sittemmin kasvanut uusi pieni oraphlaja.

Pikkupuu on myös täynnä marjoja. Tuossa pikkupuussa on selkeästi näkyvissä nuo orapihlajan suojamekanismit, valtavat piikit. Sitä on kunnioitettava.

Kerään marjoja ystävälleni Britalle. Hän valmistaa noista tinktuuraa, jolla voi sitten vahvistaa sydäntään.

Kukkaloistosta alkavaan ruskaan

Elokuun lämpöä ja kukkaloistoa riittää.

Valkoiset malvat ovat jaksaneet kukkia useissa kukkapenkeissä koko kesän.  Kukkakärpänen viihtyy malvan kukassa.

Siivekkäiden kuhinaa ja pörinää riittää. Tässä pörriäinen on löytänyt punahatun. Tänä vuonna hankin valkeita punahattuja ensimmäistä kertaa. Ja olen tykästynyt niihin kovin.

Ruusupenkin liljat avautuvat.

Syysvuokkojen kukinta on parhaimmillaan. Ne runsastuvat mukavasti vuosi vuodelta.

Pieni viikonloppuvieras kiipeilee kivillä....

ja pääsee rantaan syöttämäään kultasäyneitä papan kanssa.

Kalat ovat tänä kesänä oppineet syömään maissia ja kaurahiutaleita. Vaikka pärjäisivät ihan hyvin ilman syöttämistäkin.

Rannassa kasvaa hauskannäköistä heinää. Olen sitä ihaillut pitkin kesä. En tiedä heinän nimeä. Se kasvaa aivan rannan vesirajassa. Kallanlehtiä näkyy taustalla.

Hurmehappomarjoissa alkaa jo näkyä ruskan värejä ja tammi kantaa valtavaa terhomäärää.

Edessä on vielä hyviä istutuskelejä. Nautin joistakin perennoista vielä ruukuissa ennenkuin istutan ne kukkapenkkiin. Tämäkin jouluruusu pääsee vielä multiin.

Elokuun täyteyttä

Elokuussa keltaoranssit värit lämmittävät. On niin pehmeä, lämmin ja samalla täyteinen olo. Viikolla on satanut meillä runsaasti ja maa on saanut koko kesän kaipaamaansa vettä tarpeeksi. Sateen jälkeen koko puutarha taas kukoistaa ja kiittää sateista.

Puutarhan suuriin kukkaruukkuihin saa vaihtaa syksyn kasveja. Orvokit saavat kylkeensä begonioita. Hankin keväällä eri värisiä begonian sipuleita. Ne saivat kasvaa rauhassa pikkuruukuissa. Nyt niitä voikin levitellä eri puolelle puutarhaa suuriin ruukkuihin.

Sisäänkäynnin pöydän karjalanneito ei ole enää ilo silmälle. Se siirtyy takapihalle ja itsekasvatetut begoniat ja pelargoniat pääsevät pöydälle.

Sisääntulon edessä olevassa kukkapenkissä vihreät kellohyasintit (galtonia viridiflora) alkavat kukkia. Ovat aika veikeitä.

Nämä ovat sipulikukkia ja kylvin viisi sipulia keväällä. Näyttävät kellohyasintilta, mutta ovat kellertävänvihreitä. Luulen, että näitä sipuleita ei voi jättää talveksi maahan.

Ihastuttava syysleimu Sherbert blend kaveeraa tässä Bonesta Dahlian vieressä. Molemmat ovat oikein viehkeitä lähempää tarkasteltunakin.

Keväällä kylvämäni ja tiheään isutetut valkeat ranskan tulikukat innostuivat kukkimaan jo tänä vuonna. Olipas yllätys. Luulin, että saan odottaa kukintaa vasta ensi kesänä.

Mustaseljani on sateesta intoutunut venyttämään oksiaan. Tämä oksa lähentelee valkeaa tähkäverbenaa. Nuo tähkäverbenat ovat erikoisia. Niissä on pitkänhuiskeat vaaleanpunaiset kukat, mutta juuresta lykkää lyhyttä valkeaa kukintoa. Käyttäytyvätkö ne aina näin, vai ovatko nämä Pohjanmaan taimistolta ostetut "erityistaimia"?

Alapihalla valkeat suuret liljat vievät huomion kukkapenkissä.

Talviomenan raskas oksa lasketuu dramaattisen pyöreän kukkapenkin syysleimujen päälle. Nuo on kukinnan jälkeen siirrettävä toiselle puolelle ja tilalle istutettava jotakin matalampaa - vaikka jouluruusuja. Miten ihanaa, että on puutarha, jossa voi alituiseen puuhailla ja välillä kävellä nautiskelemassa tästä luontoäidin kasvirunsaudesta.

Onneksi penkin salkoruusut mahtuvat suoristautumaan täyteen pituuteensa.

Hyvästit keskikesälle

Kuumin hellekausi on nyt ohitse ja siirrymme elokuun runsauteen. Puutarhassa lämmin keltainen väri alkaa taas saada tilaa.

Mustilan hortensiat valaisevat pähkinälehdon pergolaa.

Sadetta on saatu taas Lohjallakin normaaliin tapaan. Kun kastelun kimpussa ei enää tarvitse ahkeroida, niin olen aloittanut tekemän kasvien siirtoja. Tässä on menossa atsalea vähän suotuisampaan paikkaan. Kaivoin kyytiin vanhan männyn kannon juurelta hyvältä tuoksuvaa oivallista kasvualustaa rodoille ja muille happaman maan kasveille.

Eilen ajoin Turkuun Kauppilan alennusmyyntiin. Ostin atsalealleni kaveriksi toisen Ruususen unen, kelta-alppiruusu Kainon ja ensimmäisen leveälehtikalmiani. Istutin ne kaikki hiljentymishuoneeseen kuusten ja terijoensalavan katveeseen. Niille nurkille huomenna pääsee myös pari sulkavaleangervoa, kilpiangervo ja mustakukkainen japaninkurjenmiekka. Lilat värimintut kotiutan yläpihalle.

Aviomiehen lomat loppuivat. Hänestä on tänä kesänä kuoriutunut ulkoilmaihminen. Yläkuvassa on hänen tekemäänsä tilataidetta. Alapihalla oli jyrkkä nurmirinne, mitä ei pystynyt leikkaamaan ruohonleikkurilla. Mies ratkaisi asian loiventamalla rinteen ja kivettämällä sen. Hän on sorannut käytäviä uudestaan ja muistanut kattaa ainakin osan kankailla. Sitä on kulunutkin lähes rulla tänä kesänä. Valaisimien alusetkin hän kivesi uudelleen. Kyllä tässä on puutarhurilla ihan kissanpäivät.

Mattopyykillä

Olin aamupäivällä mattopyykillä Lohjan Maksjoella. Ystäväni S esitteli viime viikolla, miten hieno matonpesupaikka Maksjoella oikein on. Olihan se testattava. Aamu oli lämmin ja pukeuduin kevyesti. Paikalle oli jo saapunut aamuvirkkuja. Isoissa altaissa oli puiset alustat, joita vasten oli helppo hangata mattoa. Vesijohdosta tuli puisen alustan päälle tihkuna vettä, joten pestävälle kohdalle osui aina vesi helposti. Paikalla oli myös mankeli, jossa pystyi puristamaan enimmät vedet pois. Olihan hieno systeemi! Olen aiemmin pessyt mattoja Helsingin mattolaitureilla meren äärellä. Kyllä tämä nyt on paljon helpompaa. Kun piti nostella isoa mattoa, tarjoutui aina joku auttamaan. Ihan tuli hyvälle mielelle moisesta kokemuksesta.

Jätin matot valumaan muutamaksi tunniksi, mutta sitten hain ne kuivumaan kotinurmella. Tuolla ne nyt kuivuvat jaloangervojen ja minttujen takana.

Olin suunnitellu iltapäiväänkin ohjelmaa, mutta jouduin luopumaan siitä tässä helteessä. Kuvasin sitten tätä uusinta silmäterääni, sisääntulokukkapenkkiäni.

Olen edelleen ihan hulluna tuohon jättiverbenaan. Se keventää kaikkia kukkapenkkejä niin kauniilla tavalla. Pitkät violetit kukat huojuvat lähes kaiken yllä. Tällä kertaa tosin salkoruusut ovat kuitenkin kasvaneet vielä pidemmiksi.

Dahliat alkavat avata painavia kukkiaan. Tässä kukassa Dark Diamond.

Tässä kukkii jokin tädyke - luultavimmin tähkätädyke. Suurin osa niistä on vaaleanpunaisia. Joukossa on myös yksi valkoinen.

Mustaseljan kyljessä kukkii aspirin rose.