Mainosten uhri

Komean kanssaeläjäni mielestä minä olen hirveä mainosten uhri. Haluan kuulemma aina maistaa ja testata kaikkea uutta, vaikkei niissä oikeasti olisi juuri muuta muuttunut suhteessa aikaisempaan kuin ehkä pakkaus. Myönnetään, minä haluan usein maistaa elintavikeuutuuksia, etenkin jos kyseessä on jokin light-juoma, juustotuote tai vaikkapa keksit. Tai no, moni muu. MUTTA, komea kanssaeläjäni on usein se, joka kaupassa ehdottaa uutuuksien ostamista, koska "haluat kumminkin maistaa sitä". Minä kyllä osaisin yleensä pitää haluni kurissa, mutta tuo toinen aina johdattaa taloutemme kaupallisiin kiusauksiin.

Näin kävi Creme Bonjour Salade & Apéritifin kohdalla. Tiedättehän ne pyöreät fetajuustoilta näyttävät pallerot, joita mainostetaan tyyliin "alkupaloiksi, dippailuun, salaattiin..." (ja varmaan ihan kaikkeen muuhunkin). Olin kyllä noteerannut tuon turhakkeen, mutta en liiemmin ollut tuntenut siihen vetoa ennen kuin komea kanssaeläjäni ehdotti taannoisella ostosreissullamme sen kokeilemista. Ostimme oliivin makuisia palleroita, jotka vaikuttivat lupaavilta, mutta ensi puraisun jälkeen osoittautuivat pettymyksiksi. Odotin fetamaista makuelämystä, mutta kyseessähän olikin tuorejuustoa suupaloina. Rasvaisen maun takia pallerot lojuivat jääkaapissamme koksemattomina useamman päivän, kunnes keksin hyödyntää niitä juuresvuokaan. Tämä itse kehittelemäni vuokaruoka muistuttaa paljon jumalaista bataatti-halloumvuokaa, mutta on huomattavasti proteiinipitoisempi.


Juuresvuoka

1 pieni bataatti
n. 10 pientä perunaa
1 punajuuri
2 pientä porkkanaa
1-1,5 l vettä
2 kasvisliemikuutiota

1,5 dl soijarouhetta
3 dl vettä
1 rkl soijakastiketta

1 sipuli
2 shalottisipulia
6 valkosipulinkynttä
öljyä

2 rkl pestoa
(papuja)
tuorejuustopalleroita tai fetajuustoa
1,5 dl kasvislientä

Kuori ja paloittele juurekset. Laita juurespalat kattilaan ja kaada päälle runsaasti vettä. Lisää kasvisliemikuutiot ja anna kiehua 10-15 minuuttia, kunnes juurekset ovat melkein kypsiä. Ota kasvisliemestä 1,5 dl talteen.
Laita tällä välin soijarouhe likoamaan soijakastikkeella maustettuun veteen ja laita uuni lämpeämään 200 asteeseen.
Kuori ja lohko sipulit isoiksi paloiksi. Kuullota sipulit öljyssä pehmeäksi.
Yhdistä juurespalat, sipulilohkot ja kymmenisen minuuttia turvonnut soijarouhe laakeassa uunivuoassa. Sekoita joukkoon vielä pestoa, papuja halutessasi ja juustopaloja. Kaada päälle kasvisliemi. Anna muhia uunissa noin 40 minuuttia.

Fenkolisosekeittoa

Fenkoli on ihmeellinen vihannes. Tai mauste vai mikä lie. Näyttää hivenen sipulilta, mutta tuoksuu hyvin vahvalta. Sosekeiton kiehauttaminen tästä mystisestä raaka-aineesta oli kuitenkin helppoa kuin heinänteko.



Fenkolisosekeitto

1 sipuli
3-5 valkosipulinkynttä
1 fenkoli
4-5 perunaa
öljyä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
suolaa
pippuria
basilikaa
muskottipippuria
(papuja ja krutonkeja päälle)

Silppua sipulit ja pilko fenkoli. Kuori ja paloittele perunat. Paista vihanneksia öljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio ja anna keiton kiehahtaa. Keitä, kunnes perunat ovat pehmeitä. Soseuta keitto ja mausta. Ripottele pinnalle halutessasi papuja ja krutonkeja.

Hedelmiä leivässä

Makean ja suolaisen yhdistelmä on kenties paras koskaan keksitty makuliitto. Minähän tunnetusti pidän kaikesta makeasta leivässä, sisällä tai päällä. Iloni oli täten suuri, kun huomasin Limepippurin tehneen pääsiäisen aikaan tätä kaunista aprikoosileipää. Pienensin hieman ohjetta, siksi kirjaan sen tähänkin ylös. Aineosia olisi periaatteessa voinut olla vieläkin vähemmän, sillä pieni vuokani paistaa pienemmät leivät paremmin. Minun leipäni ei ole yhtä kaunis kuin Limepippurin, mutta veikkaan maun olevan aika sama. :)


Limepippurin aprikoosileipä

vajaa 3 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
vajaa 1 tl sokeria
n. 7 dl jauhoja
n. 1 rkl öljyä
150 g kuivattuja aprikooseja
1 dl auringonkukansiemeniä

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja sokeri. Vaivaa jauhot taikinaan ja alusta kimmoisaksi. Lisää lopuksi öljy. Anna taikinan kohota 30-40 minuuttia. Pilko tällä välin aprikoosit silpuksi.
Vaivaa kohonneeseen taikinaan hedelmäsilppu ja auringonkukansiemenet. Nosta taikina voideltuun leipävuokaan ja anna kohota vielä parikymmentä minuuttia. Paista leipää 175 asteessa 45 minuuttia.

Kuka olikaan Lindström?

Minusta on hieman ihmeellistä, että vaikka en koskaan lihaa vielä syödessäni liiemmin himoinnut punajuurisia jauhelihapihvejä, lindströmin- sellaisinakin tunnettuja, minulla on jostain syystä viimeisen vuoden ajan aina ajoittain tehnyt mieli kokeilla pihvien kasvisversiota. Tämä voi johtua myös Voimasta joskus taannoin leikkaamastani ohjeesta, joka on käyttämättömänä kalvanut minua muistikirjani välissä. Mut ah ja voih, jälleen kerran. Kokeiluni kannatti. Nam nam. Hyviä olivat ja ovat. Ja kerrankin oikein vegaanisia versioita, joten eläinkunnan tuotteita kokonaan karttavat voivat hekin suorilta ohjetta soveltaa. (Kuvan surkeus johtuu hirveästä nälästä, jonka vallassa kameraa käytin. Pahoitteluni.)

Mutta niin. Kuka oli Lindström?


Vegaaniset lindströminpihvit

2,5 dl soijarouhetta
5 dl vettä
2 perunaa
2-3 pientä punajuurta
3 sipulia
soijakastiketta
2 rkl soijajauhoja (tai 1 kananmuna)
3 rkl vehnäjauhoja
1 tl valkopippuria
1 rkl kuivattua persiljaa
suolaa
öljyä paistamiseen

Laita soijarouhe turpoamaan veteen kymmeneksi minuutiksi. Kuori ja paloittele tällä välin perunat ja punajuuret ja silppua sipulit. Itse käytin etikkapunajuuria, joita ei siis tarvinut kuin pilkkoa. Laita perunat ja punajuuret kattilaan, peitä ne vedellä ja anna kiehua pehmeäksi. Kun soijarouhe on turvonnut aikansa, kaada ylimääräinen liotusvesi pois ja paista rouhe sipulisilpun kanssa pannulla öljyssä pehmeäksi. Voit maustaa seosta soijakastikkeella.

Kun juurekset ovat kypsiä, muussaa ne. Lisää sipuli-soijarouheseos ja muut ainekset muusin joukkoon. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja lisää hieman jauhoja, mikäli taikina jää liian löysäksi. Soijajauhon voi korvata kenties yhdellä kananmunalla, mikäli ei halua pihveistään vegaanisia tai ei satu löytämään soijajauhoja kaapistaan. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista ne runsaassa öljyssä molemmin puolin. Perunamuussi on oiva lisuke näille pihveille.

Mahtavat papupihvit

Viikonloppu meni haipakkaisesti reisussa ja kaikenmoista mahdollista mussuttaen, joten tänään oli ihana syödä koulussa perus parsakaalisoppaa ja tehdä kotona papupihvejä ja rosmariiniperunoita! Papupihvejä en ole aiemmin tehny ja tämä ohje syntyi muita yhdistelemällä ja keittiönkaappien sisältöjä soveltaen. Mutta täytyy sanoa, että ihan mielettömän hyvää tuli! Näitä täytyy tehdä ehdottomasti uudestaan. Kunhan muistaisi aina keittää ja pakastaa papuja valmiiksi, niin ei mene nälässä hermo. Tästä syntyi 12 pihviä, joten ohjetta kannattaa pienentää jos ei ole niin monelle tilausta tai sitten pakastaa ylijääneet.

Sain isältäni hänen vanhan kameransa, jonka kanssa on nyt tullut ahkerasti leikittyä. Valitettavasti kamerasta on tuhoutunut jokin osa (olikohan anti-shake sydeemi tai joku) ja se jättää oikeaan alakulmaan mustan kaaren. Yleensä jaksan, tänään en, poistaa sitä. Älkää järkyttykö.

Papupihvit

1 tlk kermaviiliä (itse käytin kevyt)
1 ps. dippikastiketta
½ dl korppujauhoja
1 muna
1 pakasterasiallinen keitettyjä valkoisia papuja
3 rkl maitoa
3 rkl maustamatonta jugurttia
2 rkl tomaattipyrettä
1 tl oreganoa
1 tl garam masalaa
1 tl mustapippuria
1 tl cayanne pippuria
1 tl jalapenorouhetta
1 tl paprikamaustetta
½ tl suolaa
1 rkl sitruunamehua
2 tl öljyä

Murskaa pavut (käytin tehosekoitinta), sekoita dippijauhe ja korppujauhot kermaviiliin. Anna seistä hetki. Lisää murskatut pavut, mausteet ja sitruunamehu. (Tähän voi käyttää varmaan melkein mitä vaan mausteita mistä pitää. Liatoin niitä mitä löytyi.)Sekoita. Lisää jugurtti, maito ja öljy jos taikina tuntuu liian kuivalta. Anna seistä tovi. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista joko uunissa 200-astetta n. 20 minuuttia tai pannulla keskilämmöllä 15 tai kunnes pihvit ovat kauniin ruskeita.

Rosmariiniperunat

7 keskikokoista perunaa
4 tl öljyä (vähempikin olisi riittäny)
aimo ropsaus mustapippuria ja suolaa
3tl rosmariiniä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä

Näiden kanssa syötiin simppeleitä rosmariiniperunoita. Leikkasin pestyt perunat lohkoiksi ja valutin niille öljyä, pippuria, suolaa ja rosmariiniä. Mukaan lohkosin sipulin ja valkosipulinkynnet, 225-asteessa puoli tuntia.

Sitruunamuffinit

Näitä sitruunamuffineja tein pääsiäisen aikaan, kun minun ja Kaverin vanha ystävä oli tulossa kylään. Kaveri toi paikalle sitä maukasta halloum-piirakkaansa. Ja sitten oli myös vähän kuoharii ja punkkuu ja sen sellasta. Taisinpa näitä nappasta muutaman vielä pitkäksi venähtäneestä illasta palatessani. Näissä koostumus oli kuohkea ja hyvin muffinimainen, mutta hiukan kaipasin lisää sitruunaa. Nyt sitä oli aavistus. Voisi toimia erityisen hyvin se, että laittaisi väliin sitruunarahkaa, niin kuin näin jossakin netin syövereistä löytyvässä ohjeessa olevan. Sillon muffinit voisivat olla valmisleipomusten eliitin kaltaisia! Tai sitten reippaasti toisen sitruunan.


Sitruunamuffinit (suklaa tuunauksella)

2 munaa
2 dl sokeria
50 g oivariinia
1 dl maitoa (tai vettä)
3 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
2 tl vanilijasokeria
1 sitruuna
vähän suklaata (½ mignonmunan kokoinen pala)

Pese sitruuna. Raasta kuori. Vaahdota munat ja sokeri. Sulata oivariini kattilassa ja lisää maito (tai vesi) ja anna kiehahtaa. Sekoita kuuma neste munaseokseen. Sekoita jauhot ja vanilijasokeri keskenään. Lisää ne, raastettu sitruunan kuori sekä sitruunasta puristettu mehu ja sekoita varovasti taikinaksi. Jaa vuokapellin kolosiin, jos sellaisen omistat tai sitten paperivuokiin vähän taikinaa. Laita keskelle suklaapala (minulla oli mignonia, koska se pääsiäinen) ja jaa loppu taikina päälle. Paista 210-asteessa 18-20 minuuttia. Anna jäähtyä ja irrota varovasti muotista.

Suu suklaalla makeaksi

Nämä kauniit ja kovat keksit ovat tuosta aiemmin hehkuttamastani Haluan suklaata! -kirjasta. Pienet keksit helpottavat makeudellaan sokerihampaan kolotusta, mutta saattavat kivenkovuutensa vuoksi olla hampaille myös vaaraksi. Kenties vähempi paistoaika tai suurempi nestemäärä jättäisi keksit hieman pehmeämmiksi. Hyviä olivat toki näinkin, saipahan kunnon purtavaa.


Sormenjälkikeksit

Taikina:
50 g voita
2 dl fariinisokeria
3-4 rkl maitoa
2,25 dl vehnäjauhoja

Kuorrutus:
125 g tummaa, vaaleaa tai valkoista suklaata
50 g voita

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Lisää jauhot ja sekoita käsin tasaiseksi pehmeäksi taikinaksi. Alkuperäisessä ohjeessa maidon määrä oli ainoastaan yksi ruokalusikallinen, mutta lisäilin sitä omine lupineni, koska taikina jäi niinkin hyvin kovaksi ja kuivaksi.

Jaa taikina kolmeen osaan ja pyöritä palat halkaisijaltaan 2 cm:n pötköiksi. Leikkaa jokainen pötkö 12 palaan. Pyörittele palat palloiksi ja nosta pallot leivinpaperin päälle uunipellille. Paina jokaiseen palloon haluamallasi tavalla sormenjäljet. Paista 180-asteisen uunin keskiosassa noin 15 minuuttia, kunnes keksit ovat kullanruskeita. Ota pois uunista ja anna jäähtyä.

Sulata suklaa ja voi mikrossa tai vesihauteessa. Kaada lusikalla suklaata keksien koloihin ja anna suklaan kovettua kunnolla (esim. jääkaapissa tai ikkunalaudalla) ennen tarjoamista. Keksit kannattaa säilyttää jääkaapissa, sillä suklaakeskus voi huoneenlämmössä pehmentyä liikaa.

Myslileipä

Muistaako kukaan omena-kanelin makuista Hovi-tuorejuustoa, jota sai kaupoista lyhyen aikaa joskus vuosituhannen vaihteessa? Mielestäni se oli ehkä parasta leivänpäällistä koskaan! Vastapaahdetun vaalean paahtoleivän päällä makean pehmeä tuorejuusto oli parhaimmillaan. Harva kuitenkaan jakoi mieltymyksiäni, joten ehkäpä siksi tuote poistui markkinoilta ihan liian nopeasti. Taikka sitten se oli jonkinlainen kausituote. Tiedä häntä. Pitäisi ehkä perustaa adressi omena-kaneli-tuorejuuston saamiseksi takaisin kauppoihin...

Olen tuosta taivaallisesta tuorejuustosta lähtien osannut arvostaa makeutta leivän päällä ja sisälläkin. Täten myslileivät ovat suurta herkkuani. Ja koskapa peukaloni ovat nykyään kovinkin jauhoiset, pitihän minun tehdä leipää ihan itse. Taikina oli hieman liian reilu, joten ainesosia voi huoletta vähentää yhden kauniin vuokaleivän pitimiksi. Omakätinen myslileipäni ei ollut läheskään niin makea kuin odotin, mikä saattoi johtua myslin vähäisestä hedelmällisyydestä. Hedelmällisistä leivistä tulette kuitenkin kuulemaan vielä lisää tämän blogin sivuilla...

Resepti on Julien ruokaohjeita -sivustolta.


Myslileipä

4 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
1,5 rkl sokeria
2,5 dl mysliä
n. 8 dl jauhoja (minä käytin 3 dl graham- ja loput vehnäjauhoja)
2 rkl öljyä

Liota hiiva kädenlämpäiseen maitoon ja lisää suola, sokeri ja mysli. Sekoita joukkoon mysli, jauhot ja öljy. Vaivaa taikinasta tasainen ja anna nousta noin puoli tuntia. Voitele ja jauhota leipävuoka ja kaada taikina siihen. Taikinasta saattaa jäädä hieman yli. Minulla taikinasta tuli vuokaleivän lisäksi kaksi sämpylää. Kohota taikinaa vuoassa vielä puolisen tuntia. Paista 200-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia (ota sämpylät pois noin vartin jälkeen).http://juliet.vuodatus.net/blog/1075284/myslileipa-ja-sampylat/