Pakkaspäiviä ja arkea

Kuinka monesti onkaan pitänyt tulla ja kirjoittaa. Elämässä nyt on taas vaihteeksi ollut jos jonkinmoista tilannetta. Niin hyvässä, kuin pahassa. Tiina voi hyvin, sen kerro jo heti näin alkuunsa.

Pikakelauksella marras- ja joulukuusta sananen; Muutettiin uuteen vuokrataloon marraskuun lopussa. Valitettavasti jälleen kerran löysin itseni ihmettelemästä hajua. Varmaan lopun arvaattekin? Homettahan se, keittiössä. Tällä kertaa löydös oli selkeä ja kasvustoakin reilummin, mutta onneksi vuokranantaja hoiti asian kuntoon ja nyt on remontti ohi ja sen suhteen kaikki hyvin. Talo tarkistettiin muutoinki läpi ja kaikki muut paikat oli ok.

Oman itseni onnistuin marraskuun lopussa yllättämään iloisesti; pääsin yli 300 hakijan joukosta  yhtenä onnekkaana opiskelemaan amk:lle! Unelmat on tehty toteutettaviksi, tuumaa tämä tuleva sairaanhoitaja. Vähän jännittelin Tiinan neurologilla käntiä, mutta onneksi mitään isompaa syytä ei löytynyt. Ilmeisesti torstain lääke (trexan) provosoi migreenikohtauksia ja siitä syystä niitä aina samana päivänä viikosta tulee. Itseasiassa muuton jälkeen kohtaukset vähenivät hurjasti, joten parempaan suuntaan mennään! Kaksi viimeisintä tiistaita ovat olleet kohtauksettomia. :)

Joulu tuli ja meni, lahjoja kasaantui reilut määrät ja terveinä saatiin juhlia. Uddeenvuodenaattona oltiin perheen kesken ja käytiin mäenlaskussa tutun perheen kanssa ja ammuttiin raketteja. Loppuvuosi vilahti kamalalla nopeudella eteenpäin ja tammikuun alussa olikin kaksi isoa juttua; elettiin remontin keskellä melkein kaksi viikkoa ja 8. päivä tytöt lähtivät hoitoon ensimmäistä kertaa ikinä! Uskomaton onni, kun naapuritaloon perustettiin ryhmis, niin tytöt pääsivät siihen samaan ryhmään. <3 Paikka on ihan huippuhyvä ja lapset on viihtyneet yhdsessä.

Joulukuussa Tiinalla oli käynti myös hammaspolille ja terapeutille. Hampaat ovat hyvässä kunnossa, ei mitään muutoksia tässä vaiheessa. Terapeutinkin luona kaikki meni hyvin. Tiina on muuton jälkeen nukkunut todella hyvin. Vaikka tämä blogi ei varsinaisesti Sinjasta kerro, niin silti haluan sen verran kertoa, että Sinjan kanssa meillä on isoja huolia nukkumisen ja suolisto-oireiden suhteen. Vaisto kyllä tuppaa olemaan näissä oikeassa ja tiedän, ettei kaikki ole ihan kohdallaan. Sanotaanko näin, että useat yöherätykset yhdistettynä jokseenki rankkaan opiskeluun ei ole helppo yhtälö, mutta eteenpäin mennään. Yö ja kurssi kerrallaan. Hatunnosto teille kaikille monimuotona sairaanhoitajaksi opiskeleville, ei ole mikään helppo tie kuljettavaksi. Mutta olen päättänyt selvitä kyllä.

Opiskelen tosiaan monimuotona, joka tarkoittaa, että teen hyvin paljon itsenäisesti kursseja, tehtäviä ja muita juttuja etänä. Tuntuu, että aikaa ei riitä juuri muuhun, kuin koulujuttuihin. Positiivista on se, että lapset saavat olla lyhyehköä päivää melkein koko ajan, koska läsnäoloviikkoja minulla noin yksi kuukaudessa koululla. Iltapäivät ja illat panostan tyttösiin. <3 

Tiina on voinut hyvin. Lääkitys on pysynyt jo pidempään samana. Migreeniin ei määrätä estolääkettä, koska kohtauksia ei tule useampaa viikossa. Estolääkkeistä voisi koitua haittaa tai vaikkapa veriarvojenkin muutosta, mikä ei olisi luonnollisestikkaan hyvä asia veritaudin hoidon suhteen. Onneksi kohtaukset menevät suht hyvästi ohi, eikä mahdottomia kipuja ole ollut enää, kun saatiin lupa buranan käyttämiseen. Tässä tammikuun aikana lapset ovat sairastaneet rajut vatsataudit ja parin päivän kuumeet. Varpaillaan on saanut olla, kun ihan järkyttäviä kuumetauteja on pyörinyt lähistöllä kovasti. Onni on ollut matkassa!

Tiinaa on alkanut pelottaa kuolema. Aihetta on käsitelty nyt paljon ja olet koittanut lohduttaa pelokasta lasta. Tammikuussa se alkoi ihan yllättäen rajun itkun kanssa. Pelko, joka riipi pientä niin rajusti. "Äiti, minä en halua kuolla!" Ensimmäinen reaktio oli pakokauhu ja nurkkuun nouseva pala. Nieleskeltyäni sain sanottua lopulta, ettei tarvitse sellaista pelätä, ettei hän kuole. Tämmöinen tilanne on todella vaikea ja pelkään hetkeä, jolloin Tiina ymmärtää, että myös lapset voivat kuolla. Vielä asia on mysteeri ja hän miettii, että vanhat ja väsyneet täältä lähtevät. Toivottavasti aikaa saisi vielä vähän kulua ja tyttö saisi kypsyä. On ihan eri asia kertoa perusterveelle lapselle näistä, kuin tällaiselle pienelle, joka oikeasti on vakavasti sairas. Tiina kun tietää lisäksi aika paljon anatomiasta, en haluaisi hänen vielä hoksaavan yhdistellä sairauksia ja sisäelimiä tai muuta.. Tiina ei tosiaan meinaa malttaa irrottaa käsiään anatomian ja fysiologian kirjastani. Jokseenkin huvittavaa, kun hän on katsellut piirrettyjä kuvia sisäelimistä ja esimerkiksi aivojen kohdalla on tullut eteen aivohermot vaikkapa. Tiina kysyy, mitä ne ovat ja monta niitä on. Kerron, että "kaksitoista". "Voitko kertoa, mitä niiden nimet on?" kysyy Tinttara. :D Toisaalta, opinpahan itsekkin samalla. Ainahan lapsilla nuita kiinnostuksen kohteita tulee ja menee. :)

Tiina puhui tänään jälleen hoidossa olevasta pojasta. Jätän nimen mainitsematta. "Se poika on kyllä tosi kiva. Se puhuu koko ajan ja sen kanssa voi leikkiä kotista. Minä kokoajan sanon sen nimeä ja se sitä naurattaa!" :D Tiina pohti joitain päiviä sitten, että miten juuri Jouni voi olla hänen isänsä, koska äidin mahastahan hän on tullut. Hassua, miten nämä tällaiset kysymykset tulee aina ihan puskista. No, kerroin sitten, että Hän on kasvanut vauvasiemenestä, jonka isi on antanut. Selitys riitti ja tyttö oli tyytyväinen, että asia selvisi. Tästä piti mainita myös kaupassa, sekin ihan yllättäen, kun asiasta oli puhuttu jo aiemmin viikolla. "Minun isipä on antanu äitille siemenen ja minä oon kasvanu siitä ja syntyny mahasta!" Mikäpä siinä. Voidaan jakaa tätä tietoutta luultavasti tulevaisuudessa myös muualla. Tyttö innoissaan ja äiti punaisena. :D

Kiitos teille, jotka olette jaksanut odottaa päivitystä. En ole lopettanut blogin kirjoittamista, nyt vaan kasaantui jälleen melkosesti kaikenlaista. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni! Tässä tähän loppuun muutamia kuvia. :)

Tiina labrassa marraskuun lopussa

Paria päivää ennen joulua prisnsessa-juttuja <3

Prinsessan elkeitä. :)

 Aatonaattona Sinja luovutti, Tiina pysyi hereillä myöhään. :)

 Viime viikolla kuvatut lapsiburriitot. Tiina kuumeessa, molemmat nuhaisina.

 Nyt onkin aika kömpiä nukkumaan. Aamulla jatkuu arki normaaliin tapaan, kun kuumeet on kuumeiltu. Mukavaa viikkoa kaikille! <3