Kesä 3/3

Yöllä satoi ensilumi. Aamulla oli kuin valkoinen harsokangas olisi heitetty puutarhan peitoksi. Viimeiset kesäkukkien siemenet kuivuvat mökin pöydällä, pian laitan nekin varastoon, sitten on kesä "purkissa", ihan kirjaimellisesti, odottamassa uutta tulemista.

Kermankeltainen krassi siementi runsaimmin. Sen siemeniä sain talteen niin paljon, että ensi kesänä voisin kasvattaa kokonaisen krassipellon jos mielin. Mikähän viiraa päässä, kun siemeniä kerää talteen aina ylenmäärin, eikä raaski jättää yhtäkään pomimatta, vaikka muutama siemen riittäisi?

Tänä vuonna kasvimaalla kasvoi papuja, sokerihernettä, keräsalaattia ja yrttejä. Ihan kokeeksi laitoin yhteen lavakaulukseen kaksi kesäkurpitsaa, mutta eivät onnistuneet. En tiedä mikä niitä vaivasi. Niiden sato alkoi mädäntyä eikä ehtinyt edes syöntikokoon. Tästä viisastuneena päätin, että kasvatan jatkossa kesäkurpitsaa vain lämpimällä terassilla jossa se tuotti aiemmin hyvän sadon. Muuten kaikki vihannekset kasvoivat hyvin ja satoakin saatiin ihan kivasti. Keräsalaattia syötiin jopa lokakuun alkuun asti.

Loppukesällä ihastui kanadanruusuihin ja istuttelin niitä rannantuntumaan. Hieman jänskättää nyt miten talvehtivat täällä. Kesän aikana kaikki ruusut kukkivat kovasti mutta eivät päässeet vielä oikein kasvuvauhtiin. Keväällä lannoitellaan ja katsellaan josko alkaisivat rotevoitua. Kerron ruusuistani tarkemmin, sitten kun näen miten menestyvät, en uskalla innostua vielä.

Joitakin uusia kasvihankintoja tuli kukkamaalle (kuten joka kesä). Joista suurikukkainen Annabelle pallohortensia oli yksi tämän kesän suosikeistani. Istutin sen rhodomultaan kukkamaan reunaan. Paikka on hortensialle muuten mainio mutta pitää muistaa ottaa huomioon sen kasvuolosuhteet muiden kalkinsuosioiden joukossa ja välttää sen kalkitsemista hengiltä kun kalkitsee kukkaniittyä keväisin.

Näin kalman kalpeaksi muuttuvat kuutamohortensiat syksyllä, silti näen niissä jotain todella kaunista kelmeydessään. Kaikki kevätkukkasipulit istutin lokakuun alussa, valkokukkaisia tällä kertaa.

Yksi viimekesän salkoruusuista yllätti ja kukki vielä toisen kerran, vaikka pitäisi olla kaksivuotinen. Kelloköynnös teki paljon nuppuja joista suurin osa ei ehtinyt avautua, vaikka se sinnikkäästi yritti sittenkin kun kylmyys oli värjännyt sen lehdet punaisiksi. Keräsin kelloköynnöksen siemenkodat talteen ja ihmettelin niiden muotoa, pitää avata yksi ja katsoa miten siemenet ovat siihen pakattuna kunhan ovat kuivuneet..

Voih, on niin pitkä aika kevääseen, haikeaa! Onneksi sisäkasvit tuovat edes hieman lohtua kun tulee vihreän kaipuu. Pitääkin muistaa käydä ostamassa merilevälannoitetta niille, kun olen huomannut, että se auttaa pitämään ne paremmassa kunnossa talven yli. Itselle voisi myös ostaa samalla jotain vitamiinilisää pitämään kaamosmasennuksen loitolla ja ehkä saatan leipasta jonkin hyvän kahvikakun, se ainakin auttaa takuuvarmasti. :-)

Kuulumisiin ja mukavaa alkuviikkoa ihanat.
~Katja~

Hämyillään ja hymyillään

Ihana väriloisto on piristänyt sumuisina päivinä mutta nyt kun lehdet ovat jo melkein kokonaan karisseet puista näyttää maisema niin harmaalle ja kuolleelle. Aamuinen viileys puristaa kehoa takin sisällä pieneksi ja pistää kipittämään nopeilla askelilla parkkipaikalta sisätiloihin. On taas se aika vuodesta kun päivät soljuvat eteenpäin pitkänä utuisena nauhana ja sitä kaipaa jotakin muuta vaikka tietää sen olevan vielä kovin kaukana. Yhä useammin iltaisin tekee mieli jämähtää sohvalle telkan tai Netflixin äärelle ja ensimmäinen villasukkapari valmistuu siinä sivussa kuin huomaamatta.

Huomasin eilen kauppareissulla, että glögit olivat ilmestyneet kaupan hyllyyn. Ja kappas kotoa pakastimesta löytyi vielä viimejoululta unohtunut valmis piparitaikina. Niin se joulu vaan hiipii tip, tap huomaamatta. :-) Pitänee tarkastaa piparitaikinan parastaennen päiväys. Päätin kuitenkin malttaa marraskuun puolelle ennenkuin paistan ne ensimmäiset herkut ja alan kerryttää joulukiloja. :-)

Lokakuu alkaa olla lopuillaan ja kohta pääsee virittymään joulun odotukseen jo ihan oikeasti. Vielä en ole kuitenkaan törmännyt kaupoissa joulukoristeisiin mutta kun marraskuun ensimmäinen päivä koittaa on takuuvarmasti jo täysi riemu irti. Monia ei enää "muovinen" jouluhömppä jaksa kiehtoa vaan se itsetehty joulu on ehdottomasti paras, sama täällä. Minulle kynttilät kuuluvat juuri nyt tähän aikaan ja tuovat tunnelmaa hämäriin iltoihin virittäen ihanasti tulevan talven ja joulun odotukseen. 

"Eihän me tarvita kynttilöitä kun meillä on sähköt."

Sanoo mies ja napsauttaa kirkkaan kattolampun palamaan.  

"Eikä!", kiljahdan. "Mitä olisi hämärä ilman kynttilänvaloa?" 

Mies katsoo ihmeissään, "Miksi ei, näkisi paremmin kun on kunnon valaistus?" 
Äh, miehet ei ymmärrä.

"Ihan sama kuin joku sammuttaisi musiikin kesken tanssin

tai suihkussa saisi yks kaks niskaansa jääkylmää vettä.

 Minä haluan hyggeillä ja fiilistellä."

Yritän selittää..

:-)

Eipä ole kauaa kun nämä nykypäivän tunnelmavalot olivat ihan arkipäivää. Valoa hämärään pirttiin loi ainoastaan kynttilän tai päreen liekki. Viime vuonna joulunalla kävin fiilistelemässä tosi hämärää tunnelmaa oikeassa savupirtissä, jutun voit käydä lukemassa tästä.

-Katja-

Suven suloista lokakuuta

Ihanan lämmintä! 

Eilen sunnuntai-iltapäivänä mittari kohosi peräti 20 asteeseen, :-) vau! 

Mökillä vietettiin leppoisa syysviikonloppu. Mies lähti aamuisin lintumetsälle ja palasi vasta puolen päivän aikaan joten minulla oli aikaa lueskella ja odotella päivän valostumista. Lauantaiaamu oli sumuinen ja päivä jatkuikin sumuisena. Tyyni, lämmin, hiljainen päivä. Sumu pehmensi värikästä maisemaa kauniisti, kun valo siivilöi metsää sen maidonvalkoisen filtterin läpi.

Korppi raakkui vastarannalla ja kaarteli rehvakkaana yläilmoissa tarkkaillen hirvimiesten touhuja. Kaukaa kantautui koiran haukuntaa, kuului laukaus.. rytinää..siellä saatiin saalista. Orava käväisi ruokintalaudalla ja jäi kuusen oksalle tarkkailemaan puuhiani. Naksutteli muutaman kerran ja huiskautti pörröhäntää. Se tarkoitti ihmisten kielelle käännettynä: Sinut on nähty! Naksutin sille takaisin ja huiskautin kättä, tuttu kaveri kun on. :-)) Talitinttijengi ratsasi terassin, se raakkasi tarkkaan kukka-astiat ja laudanraot ja jatkoi sitten räystään tutkimisella.

Hämärän peitto vyöryi päälle jo iltakuuden aikaan. Asettelin saunapolulle lyhtyjä jotka loivat tunnelmaa saunareissulle.  Lyhtyjen valo lämmitti tyyntä iltaa ja valaisi polkua läpi yön.

Viikonloppuna oli mitä mainioin keli puutarhatöihin. Suojasin alppiruusut talveksi ja haravoin kulkureittejä. Siivosin vielä loput kesäkukkaistutukset kompostiin ja keräsin viimeiset siemenet terassin samettikukista ja ruusupavuista talteen. Päätin istuttaa loput vaaleanpunaiset tulppaanit rantapenkkiin. Ne tulivat vähän sinne tänne, mihin istutuslapio juurakoiden lomaan vaivattomasti upposi. Vielä jäi tehtäväksi hedelmäpuiden; luumujen, kriikunoiden ja kirsiloiden suojaus ja sitten voi minun puolesta vaikka talvi tulla. :-)

Tällä postauksella vastaan Puutarha on kotini- blogin Syksyn sävyt- haasteeseen,

 jonka aloitti Tiiu Puutarhahetki- blogista täällä. 

Jokainen halukas voi ottaa kopin tästä nyt ja osallistua mukaan haasteeseen jos haluaa. 

Haasteen säännöt Puutarhahetki-blogissa.

Lopuksi sokerina pohjalla kerron upean Linnut lähellä kirja-arvonnan voittajan.

 Oli tosi kiva lukea kommenteista teidän suosikkilintuja ja lintutarinoita 

ja samalla huomata miten tärkeitä linnut meille kaikille ovat.

Kiitos kaikille osallistujille ja Docendolle hyvästä yhteistyöstä.

Linnut lähellä- kirjan voitti Piparminttu Multaa ja mukuloita- blogista. 

Paljon onnea! Voittajalle on postia. 

Muille lukijoilleni tiedoksi kirja löytyy täältä josta sen voi käydä itselleen hankkimassa.

Ps. en malta olla kuiskaamatta..

..lisää ihania arpajaisia syksynmittaan tulossa..

.. pysyhän kuulolla, sshh.

~Katja~

Ilouutinen luonnonystäville ja arvonta!

Kirjaesittelyssä Linnut lähellä-kirja (Roine Magnusson, Mats Ottosson, Åsa Ottosson)

Upea Linnut lähellä-kirja tömähti 272-sivun voimalla postilaatikostani. Kun olin kuorinut kirjan paketista ja pitelin tuota painavaa neliskanttista opusta käsissäni sen valkoinen ulkoasu, sveitsiläinen sidonta ja upea kansikuva tekivät heti laadukkaan ensivaikutelman. Eikä ihme sillä kirjan tekijöiksi paljastui huippuosaajia, mikä näkyi hienossa kokonaisuudessa. Upeiden kuvien lisäksi kirjan teksteistä löytyi kauniita tarinoita ihmisten ja lintujen kohtaamisista mikä linkitti linnut tärkeäksi osaksi elinpiiriämme. Kirjan teksteistä kävi ilmi miten tärkeitä nuo pienet kosketukset luontoon ovat ja sen pukeminen sanoiksi lämmitti erityisesti sydäntäni. 

Arvatenkin Linnut lähellä- kirja Docendolta on tämän syksyn halutuin uutuus luonnonystäville.

Blogiyhteistyö Docendo

 (Tekstin kuvat ovat kirjan sisällöstä.)


Nyt tämä Ruotsissa vuonna 2017 ensimmäisen kerran julkaistu kirja on saatu suomeksi. Se esittelee lähiympäristömme siivekkäitä joista mukaan on valittu 30 lintulajia. Kirja on palkittu mm. Augustpriset- ja vuoden kaunein kirja -kilpailussa!

Kirjan kolme tekijää ovat; Roine Magnusson, joka on valittu Ruotsin vuoden 2017 luontokuvaajaksi. Mats Ottosson on sekä luontotoimittaja, että tietokirjailija. Hän on julkaissut 20 kirjaa yhdessä kirjan kolmannen tekijän Åsa Ottossonin kanssa, joka on luontoa rakastava free lance- toimittaja, kirjailija ja luennoitsija. Mainittakoon vielä, että Mats Ottosson kirjoittaa tekstit vuosittain suosittuun Fågeldagbokiin ja hän on Ruotsin radion Naturmorgon-ohjelman juontaja.

Kirjan mukana uppouduin täysin lintujen maailmaan. Sivuilla kurkisteli tuttuja lintuja ja hieman tuntemattomampiakin. Sympaattiset tarinat ihmisten ja lintujen arkisista kohtaamisista toivat mieleen omia lintukokemuksia ja väitänpä, että olen löytänyt myös noita persoonallisia luonteenpiirteitä eri lajeista niin kuin monet kirjan kertojista.

Kuvissa linnut eivät poseeraa jäykästi kameralle kuten Von Wrightin maalauksissa tai miten lintukirjoissa on yleisesti totuttu näkemään vaan esiintyvät lintumaisen luonnollisissa asennoissa aivan kuin leikattuina kirjan sivulle suoraan omasta elementistään. Kuviin linnut on kuin yllätetty kesken lintumaisia puuhiaan ja "lintupaparazzi" ollut selvästi liekeissä. :-))

Ihastuin kirjan kuvien kiehtovaan maailmaan joka toi nämä vekkulit siipiveikot niin lähelle kuin voisin kuvitella näkeväni ne luonnossa. Kirjan teksti oli sopivan kevyttä luettavaa ei siis pelkkää perustietoutta vaan lisäksi kansanperinnetietoa ja tarinoita ihmisen ja linnun kohtaamisista, joka teki siitä hyvin omaperäisen.  Kirja sopii minusta kaikille luonnonystäville niin pihapiirin lintubongareille kuin intohimoisille lintuharrastajillekin. Se on myös kaunis lahjakirja jonka upeita taidekuvia on ilo katsella.

Sinulla on mahdollisuus voittaa tämä ihastuttava Linnut lähellä-kirja omaksesi
olemalla lukijani
tai
painamalla LUE-nappia (tarkastan lukijat ennen arvontaa rehellisyyden nimissä).

Lisäksi kerro komenttikentässä oma lempilintusi tai jokin lintumuistosi

ja laita sähköpostiosoitteesi (niin saan sinuun heti yhteyden jos arpaonni suosii).

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 14.10.2018.
Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti.
En lähetä voittoa ulkomaille.

Onnea arvontaan!

-Katja-

Syksyä puutarhassa

Juuri äsken taivaalta sateli sitä valkoista ainetta jota lumeksi kutsutaan. 

Ei onneksi vielä paljon, mutta muistutuksena tulevasta. :-)

Tein alkuviikolla sipulikukkaistutuksia isoihin saviruukkuihin jotka sitten hautasin talvehtimaan kasvilavoihin. Osa sipuleista tuli kahteen suureen koriin jotka pitää vielä suojata talveksi juuttikankailla ja pakkasharsoilla. Korit aion siirtää keväällä aurinkoon lämpimälle terassille jossa ne toivottavasti pian ilahduttavat kukkinnallaan ennenkuin maassa olevat ehtivät kukkaan. Jätin korien reunoille tarkoituksella tyhjää multatilaa eristeeksi ja siihen tilaan mahtuu keväällä orvokkeja ym. kunhan multa lämpenee.

Voi miten kaiholla ja malttamattomana sitä jääkään taas odottamaan kevättä, 

kun jo mielessään kuvittelee kevätkukkien kukoistuksen. :-)

Syksy on tuonut tullessaan ihania värejä, joten bloginkin oli aika "pukeutua" ruskan väreihin. Etenkin tänä syksynä olen ihaillut upeaa ruskaa ja varsinkin sen syvän punaisia värejä. Värikkäät krassit sinnittelivät mökin rantapenkissä, samoin rinteen maksaruohot jotka kukkivat aina viimeisinä perennoista ja ovat nyt vasta kauneimmillaan. Monesti ne ehtivät kukkaan juuri ennen pakkasia ja sitten heti paleltuvat. Sammaleen tummanvihreä ja punaisen yhdistelmä tuo mieleen haikean aavistuksen joulusta. Lämmin ja kostea syksy on saanut rinteen sammalpeitteet kukoistamaan tummanvihreänä ja olen ihaillut niiden pehmeän samettista olemusta aina ohikulkiessani. Nyt alkaa kuitenkin olla jo se aika vuodesta, että tuo kaikki vihreys peittyy pian lumen alle. Hyvä niin. :-)

Puutarha alkaa olla valmis vastaanottamaan talven, puutarhurista en vielä tiedä. :-)

Alkuviikolla päätin, että eiköhän tämä sipulien istutus ala jo riittämään, mutta eiköhän niitä mokomia tullut hankittua vieläkin lisää. Pitäisi olla malttia tai välttää kokonaan puutarhaliikkeitä, voi pirskatti! Viikonlopuksi luvattiin aurinkoista säätä ja mökillä istutusurakka näillä näkymin siis jatkuu. Täytynee edelleen olla varovainen näiden käsien kanssa ettei saa niitä uudestaan kipeiksi. Onneksi mies lupautui istutuspuuhiin avuksi. :-)

Reipasta syysviikonloppua ihanat!

Tsau, tsau..

-Katja-