Turhautumisen pullat

Moikkis. Vieläkö siellä ruudun toisella puolella ihan hyvin jaksellaan

tätä poikkeuksellista arkea? Aika-ajoin tympäsy tämän suhteen nostattaa

päätään. Väliin menee hyvin eikä se arkea ihan hirveästi haittaa mutta

tänään on kyllä tympässyt tämä tilanne. Loppuuko nämä poikkeukselliset

olot ikinä? Alkaa turhauttamaan, kun menot on aika minimissä eikä oikein

mitään voi suunnitella. Ja täytyy myöntää, että tässä kaikki taitaa hiljalleen

alkaa odottaa sitä, että olis jokaisella omat menot ja aikataulut. Yksi

iso pelastus on kyllä ollut hyvät talvikelit, joten ulkoilla on pystynyt.

Mutta näin kun keli menee huonoksi ja kaikki matelee samankaton

alla niin herättää ainakin itsessä tosi paljon turhautumista. Ja sitten

alkaa kehä kiertämään negatiivisen palautteen ympärillä, jota viljelen

koko porukalle. Kyllä tässä niin kaipaisi irtiottoa ihan itsekseen.

Kuullostaako tutulta? No mitäpä sitä tänään muutakaan sitten sen

ulkoilun lisäksi olisi tehnytkään, kun leiponut pullaa. Todelliset

turhautimisen pullat. Ja hitto kyllä ne maistui hyvälle!

 

 

 

Mutta tilanne on mikä on ja ei auta, kun vain yrittää ajatella positiivisesti.

Haaveilla siitä, että ehkä joskus on vielä aika kun ei tarvii kulkea maskit

naamalla ja voi reissata. Voi tavata ihmisiä ilman pelkoa, että tartuttaa

jonkun jos vaikka itse olisi oireeton. Sitä, että voi reissasta perheenä, voi

tehdä pieniä irtiottoja kahden tai ystävien kanssa. Että lapset ja nuoret saisi

vielä joskus harrastaa normaalisti ja pelata. Nauttia niistä harrasteista,

jotka on iso osa elämää ja tärkeitä. Oon niin hahrmissani niiden lasten

puolesta, joilla harrastukset on olleet jäissä jo pitkään. Ja tietty yksin

eläjät. Voin vain kuvitella, kuinka raskasta se on. Ei auta kuin uskoa,

että kaikki muuttuu vielä joskus normaaliksi. Millaisia ajatuksia sulla

on korona ajasta nyt kun sitä on pian vuoden jo jatkunut?

 

Nyt saunan kautta soffalle ja Putouksen pariin. Rentoa iltaa!