Keskellä pimeintä aikaa

Iltaa ihanat! Mites teidän viikko on sujunut? Täällä on touhua ollut ihan

riittämiin. Ja on koko viikonlopun, ettei juurikaan aikaa hulille jää. Mutta 

toki mukavia juttuja ja etenkin jännitystä on tiedossa lasten harrastusten

 parissa. Me saatiin jälleen talvikelit takaisin, ainakin hetkeksi. Valkoinen

ihana lumi tekee kyllä ihmeitä. Alotin viikonlopun reippaalla ulkoilulla,

joka on viikolla jäänyt ihan nolliin. Voi miten ihana ääni onkaan tuo

kenkien alla narskuva lumi. Vuoden synkimpää ja pimeintä aikaa, kun 

eletään niin kynttilöitä kuluu ihan urakalla. Ja paperitähdet koristavat

nyt myös ikkunoita. Koti näyttää kyllä juuri nyt erityisen ihanalta. Nämä

kuvat ovat muutaman viikon takaa, sillon kun aurinko pilkahti marras-

kuisen päivän iloksi.

Meidän kodin joulua rakennetaan hiljalleen. Pikkukuusia, joulukukkia sekä joulu-

valoja pikkuhiljaa lisäillen. Punaisen pilkkuja tulee myös sisustukseen, mutta

ihan vielä ei ole sen aika ettei pääse kyllästymään. Mutta hei yks

varma merkki joulusta on tonttuoven saapuminen ja Mailegin tonttu-

kalenteri, joka on nostettu esille keittiöön vakkaripaikalle.

Jokos muuten olette joululahjoja ostaneet? Mä oon pitkin marraskuuta

niitä koittanut hankkia ja tein useamman BF löydön nettikaupoista ja

piipahdin myös pikaisesti kaupungilla, josta lahjasäkki sai myös muutaman

lahjan täytteeksi. Kaupungilla oli ihan järkysti sakkia ja ei ole kyllä 

yhtään mun juttu noi ruuhkat ;) Uuden kameran hankintaa olen pohtinut

(lue mies vertaillut ja etsinyt) ja nyt se sitten on laitettu tilaukseen. Olis

niin ihana jos olis aikaa opetella kuvaamaan pimeässä. Nimittäin kun

se pimeys tuntuu olevan aina!

 Mutta näihin tunnelmiin toivottelen 

mukavaa viikonloppua!

 

DIY jouluinen havukuusi

Iltaa! Ajatelkaa, että kuukauden päästä ollaan jouluaatto illassa. Tähän

aikaan aattona meillä on juuri käynyt joulupukki ja olohuone täyttyy lahja-

papereista ja nauhoista. Sukulaisista ja joulutunnelmasta. Ja tosiaan tähän

ikaan aattona ei ole enään tietoakkaan joulusiivoista ;) Viime vuonna tosin

oli jo todella paljon vähemmän pahvia ja roskaa mitä silloin kuin lapset oli

pienempiä. Tänä vuonna on muuten ihan kummallista, että enään lelulehdet

eivät kiinnostaneet pienintäkään juurikaan ja joululahjalistalla oli vain

kolme toivetta. Esikoisen toiveet oli tarpeellisia ja helppoja toteuttaa. Ja

tuon keskimmäinen tuumasi, että ei oikein tarvitse mitään. Paitsi lemikin

hamsterin tai marsun koppeineen ja leluineen ;) 

Tänään on ollut huikean ihana ja lepponen päivä. On saanut kaikeassa 

rauhassa puuhastella kotona. Keskellä pimeintä vuodenaikaa nautin just näistä

hetkistä, kun ei ole pakko lähteä mihinkään. Ne hetket ovat aika harvassa ja

ehkä silläkin niistä osaa nauttia niin kovin. Iskäni oli karsinut kuusiaitaa ja

toi mulle havuja kransseja varten. Testailin tehdä hieman erilaisia havutöitä.

Tämmöisiä pieniä kuusia, joita ihastelin jo viime vuonna ruotsalaisilla

instatileillä. Koekappaleita nämä kaksi, mutta ihan hauskat niistä tuli. Vartena

kuusiin käytin paksumpaa aroniapensaan oksaa.

 

Ehkäpä tuohon isoon kuuseen voisi laittaa valot. Siirsin sen terassille

sisäänkäynnin viereen. Tein myös nopean kranssin kesähuoneen oveen eri

katajalajeista, joita pihallamme kasvaa. Sinilaakakatajan väri on aivan ihana

ja mun lemppari juurikin kransseissa käytettynä. Olen haaveillut, että tekisin

olkkarin yhdelle seinälle useampia eri kokoisia kransseja jouluksi, mutta saa

nähdä tuleeko tuo haave toteutettua.

DIY nopea ja helppo havukuusi

Tarvitset:

- Kuusenhavuja

- Rautalankaa

- Varreksi kuusen tai muun vartta n. 50cm

- Tukeva jalusta esim. halko, johon porataan reikä sopiva

reikä keskelle. 

- Juuttikangasta jalustan peittämiseen

Kiepsuttele havuja kerroksittain varren ympärille rautalangalla tiukasti

sitoen. Sido niin, että edellisten havujen tyvi peittyy. Etene ylöspäin kerroksittain ja

 niin pitkälle, että varsi peittyy kokonaan. Sido vielä muutama pidempi havu varren

 päätteeksi ja taivuta kuusenlatva kauniin malliseksi. Aseta kuusi tukevaan jalustaan. 

Aikaa tämän tekemiseen meni ehkä 15 minuuttia.

Havutyöt ja kranssit kuuluvat meidän jouluun. Onko teidän joulussa

jotain sellaista mikä siihen kuuluu ihan ehdottomasti? Nytpä taidan ripustaa

ainakin osan paperitähdistä ikkunoihin. Onhan viikon kuluttua jo joulukuu.

Mukavaa iltaa!

 

Ajan juoksua

Iltaa ihanat siellä! Päivät menee hurjaa vauhtia enkä ole ehtinyt hetkeen 

blogin puolelle lainkaan. Tai itse asiassa olisin varmaan ehtinytkin, mutta se 

aika on käytetty johonkin muuhun tärkeämpään eli perheen kanssa oloon.

Vaikka ei sillä, blogi ja somehommat on mulle todella tärkeitä. Ja ihan teidän

lukijoiden vuoksi. On ihan huikeaa huomata, että jaksatte lueskella meidän

kuulumisia ja touhuja vaikka itsestä tuntuu aina samojen juttujen vain 

pyörivän. Mutta useampi lukija on sanonut, että jatkaa just tällä kepeällä

tyylillä. Ja sitähän mä olen blogilta halunnutkin, että tämä olisi ikäänkuin

sellainen paikka johon voisi hetkeksi uppoutua ja heittää aivot narikkaan.

Ja sellaisena se myös pysyy- hömppäjutut ja kuvat siis jatkuvat ;) 

Mutta tosiaan oon lähiaikoina miettinyt paljon mennyttä aikaa. Ja olen

ihmetellyt ajankulkua ja sitä missä välissä nuo lapset on kasvaneet noin

isoiksi. Ja mun sisällä on valtava kaipaus ja haikeus. Vaikka myös ilo 

ja liikutus, kun saa seurata noiden ihanien tyyppien kasvua ja niiden

vaiheita. Siksi oon viime viikkoina halunnut olla vielä enemmän läsnä 

mitä muutenkin jo olen. Sillä aika menee niin hurjaa vauhtia ja ihan

kauhistuttaa ajatella, että ei esikoisellakaan ole enään montaa vuotta

täysi-ikäisyyteen. Täällä haaveillaan jo urheilulukiosta ja paikkakunnan

vaihdosta. Tuntuu aikamoiselta edes ajatella, että tuo pieni muuttaisi

pois kotoa. Kaikkihan jää ihan kesken. Mietin paljon olenko antanut

tarpeeksi ja ollut tarpeeksi läsnä. Olenko sitä ja tätä.. Ja valokuvien

kautta olen palannut kerta toisensa jälkeen katsomaan noita vuosia,

kun pojat oli pieniä ja pulleposkisia. Kun ne leikki yhdessä traktoreilla

tai rakensi legoilla. Ja ne hetket, kun pojat saivat pikkusiskon. Sillon ei

sisko suukoilta ja huolenpidolta välttynyt. Ihan kyyneleet nousee silmiin.

 

Onko mulla ikäkriisi vai mitä ihmettä tämä on, hih? Tuossahan nuo

ihanat vielä pyörivät ympärillä. Ja voi miten onnellinen olen noista

yhteisistä jaetuista hetkistä, kun pojatkin löhöävät meidän kanssa

olkkarissa. Vaikka sitten ne puhelimet ovatkin käsissä. Mutta siinnä

ihan lähellä. Toivottavasti aina niin lähellä, että oli tilanne mikä hyvänsä

voisi lapset aina kääntyä meidän vanhempien puoleen.

Sellaisia ajatuksia tälle illalla. Mutta on tähän iltaan keveämpääkin

mahtunut ;) Meille oli ilmestynyt tonttuovi ja Mailegin tonttukalenteriin

pussukat (jotka odottavat täyttöä). Vaihdoin keittiöön jouluverhot lasten

ollessa synttäreillä ja nyt pertsin yks kohokohta eli Vain elämää joulujakso.

Niin ihania biisejä ai että! Ootko sä seurannut näitä joulujaksoja?

Mukavaa viikonloppua! 

Joulun askarteluja hiljalleen

Iltaa! Miten teidän viikonloppu on sujunut? Täällä oli varsin ihana

herätys tänä aamuna, kun verhot avatessa musta maisema oli vaihtunut

valkoiseen hentoon lumipeitteeseen. Voi mikä ihana näky oli aamuhämärä

maisema kera lumisateen. Tuli ihanan jouluinen fiilis. Mitä parhain sää

tämän joulun ekoihin joulumyyjäisiin joihin suunnattiin tyttöporukalla. 

Muutenkin viikonloppu on ollut ihan paras akkujen lataamiseen. On saanut

kaikessa rauhassa laahustella kotona villasukissa ja käydä pitkälleen silloin

kun siltä on tuntunut. Tämmönen joutenilo innostaa ja inspiroi myös

näpertelyyn. Tiiättekö, kun ei ole suurempia aikatauluja. 

 

Esikoinen on ollut viikonlopun pelireissulla ja pakolliset aikataulut on 

olleet vain hänen joukkueen pelit, jotka ollaan saatu seurata virtuaalisesti.

Tänään jälleen pysähdyin miettimään miten arvokasta työtä valmentajat ja

muu joukkueenjohto tekekään noiden nuorien eteen. Käyttää lähes 

kaiken oman vapaa-aikansa joukkueellisen teinien kanssa. Arvostn

niin kovasti! Miehen useamman vuoden valmennusuran myötä tiedän

miten paljon tuo homma sitoo ja olen entistä enemmän kiitollinen.

Aivan ihana, että nuorilla on tuollainen joukkue johon jokainen tuo

oman panoksensa ja persoonan. Ja se, että kuuluu "johonkin" on kyllä

erityisen tärkeää etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa.

 Tämä ihana joutenolo on nostellut tosiaan näpertelyn intoa ja kokoajan

enemmän joulufiilistely nostelee päätään. Itse rakastan rauhallisista

valmisteluista aina marraskuun puolivälistä jouluun saakka. Mitä rauhai-

semmasti saa asioita tehdä niin sitä mukavammalta tuntuu. Useita

juttuja, kun voi tehdä jo valmiiksi. Meillä on kodin täyttänyt appelsiinin

ja aniksen tuoksu. Kuivatin appelsiineja joulukoristeita varten. Viime

vuonna kävin kuivattuja appelsiinejä havujuttuja koristamassa, kuten

kesäkeitaamme kransseja korvaavien havujen kaverina.

 

Nämä appelsiinit päätyivät tuollaiseksi nauhaksi, jonka ripustan luulta-

vammin keittiöön. Appelsiinit kuivatetaan uunissa, jossa ne ohuina

viipaleina viihtyvät uunin miedossa lämmössä useamman tunnin. Olisiko

nämä viipaleet olleet n. 3-4h ajan 100 asteen lämmössä. Ja sitten nostin

ne vielä yön yli talouspaperin päälle jatkamaan kuivumistaan. Hyvin

yksinkertaisia ovat nämä jouluiset koristeet. Onkos täällä muita, jotka

tykkäävät näpertää jouluksi kaikkea pientä ihanaa? Se on kyllä ihan

parasta!

Mä olen muuten vieläkin fiiliksistä perjaintai-illasta, jollon vaihdoin

todellakin vapaalle. Työpaikan juhlailta huipentui Lauri Tähkän keikkaan,

joka oli kyllä huikea! Lauri on kyllä ihan best, niin upea! Ilta jatkui 

yöhön saakka, kun armaat työkaverit houkutteli vielä jatkoille ja eilen

kyllä hieman heikotti ja väsytti ;) Mutta ihan huippu ilta oli!

Ukkeli häärii keittiössä ja pizzan tuoksu alkaa leijailla ilmassa, nams!

Suloista illan jatkoa!

Tunnetiloja laidasta laitaan

Iltaa! Ihanaa, kun viikonloppu on ovella. Se paras tunne on perjantai

iltapäivällä, kun mahat on täynnä nopeasti laitettua ruokaa ja saa heittäytyä

sohvalle kahvikupin kanssa tunnelmavalojen hämyssä. Tänään palkitsin

itseni tympeän viikon päätteeksi ekalla konvehtirasialla ja vitsi miten 

hyvälle maistui! Tämä viikko on pitänyt sisällään monenlaisia tunnetiloja.

Niin huolta, pelkoa ja epävarmuutta. Mutta myös kiitollisuutta ja iloa.

Keskimmäisen lapsen kanssa ollaan jouduttu viettämään hetkiä sairaalassa

kovan mahakivun vuoksi jota selviteltiin. Onneksi, kaikeksi onneksi

testitulokset olivat kunnossa ja kivun syy jäi vähän epäselväksi. Ehkä

sitten vain jokin epätyypillinen ja hurja massupöpö. Toivotaan, että

oireet ei uusiudu. Kyllä se pelko oman lapsen puolesta vain on hurja.

Useat, niin useat kerrat on ollut tämän blogin takaa oleva äiti ja perhe

mielessä, kun heidän perhettä kosketti se kamalin tilanne melkeimpä

mitä voi olla. Oman pienen vauvan vakava sairaus. Aivan ihana blogi

ja niin taitava äiti ihan jokasaralla. Käykää ihmeessä kurkkiin.

 

Mutta tämmöiset pikaiset moikat täältä. Mä valmistaudun parhaillaan työpaikan

iltajuhlaan. Siis ihan huippua tälläytyä vähän normaalia enemmän ja lähteä ulos.

Mua on siunattu useilla ihanilla ja läheisiksi tulleilla työkamuilla. Joten silirimpsis

ja tämä mamma lähtee juhlimaan!

Rentoa viikonloppua!

 

Talven ihmemaa

Marraskuu on tarjoillut silmiä hivelevää kauneutta ulkona. En muista 

nähneeni toista tämän kaltaista marraskuuta koskaan. Talvinen maisema

tuli kerta heitolla pakkasen myötä ja voi miten kaunista ulkona on ollut.

Pakkasen kuorruttamat puut ja pieni hentonen lumikerros. Myös aurinko

on näyttäytynyt monesti ja tuonut valoa vuoden synkimpään kuukauteen.

Nämä kauniit hetket oli käytävä ikuistettua viime viikon lopulla ihan

vain muistoksia itselle ja omaksi iloksi. Pieni hetki venevajan laiturilla

sai mielen rauhoittumaan ja tuo luonnon kauneus on jotain niin kaunista. 

Näitä kuviakin katsellessa saa niin rauhallisen mielen.

Pian taitaa tämä talven ihmemaa olla enään muistoissa. Voi miten ilolla

sitä pitäisi tämän näkymän. Musta ja vetinen marraskuu ei ole ollenkaan niin

hyvä vaihtoehto. 

Mitä ihaninta illan jatkoa!

 

Aamun tunnelmaa

Aamunhämyiset huomenet! Olettekos laittaneet tunnelmavaloja marraskuun

hämärään? Meillä on ympärivuoden tunnelmavalot neidin sekä meidän mak-

karin verhokatoksessa. Keittiöön ripustin hetki sitten myös tunnelmavalot

sivuverhojen kaveriksi. Hämärän laskettua tuovat ihanaa tunnelmaa ja 

lämpöä kotiin. Joulutähtien aika ei vielä ole, mutta ei siihenkään enään

kauan mene. Pian myös leikkokukkakimput vaihtuvat sipulikukkiin. Instassa

on jo useammalla tilillä vilahdellut hyasintit. Ne ensimmäiset ovat aina

niin ihanat. Tässäpä neidin kammarin aamunhämyisiä tunnelmia. Sorry

kuvien huono laatu, mutta näillä mennään. Eipä mun blogi oo vimpan

päälle muutenkaan, että sopii hyvin muiden kuvien joukkoon ;)

 

 Ulkona on satanut yön aikana ihanan paljon lunta. Saatiin ihana serkku-

tyttö meille aamupäiväksi kylään ja suunnitelmissa olisi pulkkamäkeen meno.

Mutta ensin täytyy käydä kaivamassa pulkat varastosta. Jokos muualla on

 lunta ja talven tunnelmaa? Meilläpäin on ollut harvinaisen kaunis marraskuu. 

Iloista päivää!

Hitaita päiviä

Moi! Flunssapöpöt ne näyttää jylläävän tänä syksynä huolella meidän perheen

aikuisilla, sillä jo toinen flunssa tälle syksylle on pakottanut hidastamaan

tahtia. Loppukesällä sairastin myös kovan ylähengitystieinfektion. Aivan

ihmeellistä, sillä itse yleensä ehkä kerran vuodessa flunssassa. Ennen lapsia

sairastin useita poskiontelontulehduksia ja nyt nämä syksyn mittaan olleet

flunssat on näyttäneet noiden ikävien poskiontelovaivojen paluun. Kotikonstein

ja kotoa löytyvien lääkkeiden avulla on yritetty parannella, kunhan nyt

antibiooteilta välttyisi. Nyt on siis vietetty hitaita päiviä kotona parannellen.

Tokihan perheen äidillä ei todellista sairaslomaa koskaan ole, sillä arjen

pitää pyöriä oli kunnossa tai ei. On kokkaukset, pyykkäykset ym. mutta

ihan hyvällä on kotihommia jaksanut tehdä. Onneksi on tuo melkein

tervehtynyt toinen puolisko, joka on hoitanut lasten kuskaukset että on 

saanut itse olla lämpimässä sisätiloissa. 

 

Vitamiinit näyttelee suurta osaa vastustuskykyä kun kysytään. Koetetaan

syödä mahdollisemman terveellisesti ja monipuolisesti. Käytössä on lisäksi

D-vitamiini ja lapsilla monivitamiini. C-vitamiinia luulisi tulevan tarpeeksi

ihan ruokavaliosta, sillä hedelmiä ja marjoja syödään päivittäin. Tyrnit on

muuten huippuja, kun voi muutaman napata jäisenä pakkasesta ja rouskutella

menemään. Niissähän on todella paljon juuri C-vitamiinia. Kaikki keinot

on pyritty ottamaan käyttöön ja keittelin ekaa kertaa paljon puhuttua flunssa

juomaa sitruunasta, inkivääristä ja hunajasta. Voi mikä ihana tuoksu tuli 

kun niitä keitteli, mutta voi kamala mikä maku ;) Mutta tätä on nyt yritetty

tankata lämpimänä. Laitetaanpa ohje jakoon tännekin eli jatkoon

menee tämä juoma kyllä jos siitä apua on.

Flunssajuoma

Vettä

Pala inkiväärinjuurta

1/2 sitruuna
hunajaa

 - Kuori ja viipaloi  muutaman sentin pätkä inkivääriä ja laita kattilaan

- Purista puolikkaan sitruunan mehu ja puolikas viipaloitu sitruuna kattilaan

- Lisää kattilaan n. 1l vettä ja keitä miedolla lämmöllä n. 15min

- Siivilöi juoma, mausta hunajalla ja nauti lämpimänä

Flunssajuoma, lämpöiset vällyt ja kynttilöitä. Joululehdet on kaivettu

kätköistä ja niiden parissa on saanut fiilistellä aivan rauhassa. Ehkäpä on

tarkoitettu, että flunssa laittaa pakosta rauhoittumaan ja viettämään hitaita

päiviä. Eihän ihminen kuitenkaa mikään kone ole. Hei ja haluan vinkata

myös teille aivan ihanasta ruotsalaisesta ohjelmasta, jota olen katsellut

youtubesta eli Jul med Ernst. Suosittelen todella lämpimästi katsomaan ja

noista jaksoista jos jostain tulee kyllä niin joulumieli ja askartelu innostus

kasvaa. Ernstillä on aivan mielettömän ihanat puitteet tehdä jouluisia diy-

juttuja, leipoa ja kokkailla. Onko tuo ohjelma teille tuttu?

Toivottavasti te olette pysyneet terveinä! Leppoista päivää toivottelee

jouluttelufiiliksissä oleva nuhanenä!

Marraskuun aurinko

Marraskuinen aurinko paistoi tänään lähes koko päivän ja toi tullessaan
kaivattua valoa. Ulkona viihtyy huomattavasti paremmin tämmöisinä
päivinä. Nyt on raitista ilmaan ja aurinkoenergiaa tankattu useamman 
tunnin verran. Lenkillä käydessä ihmettein kuinka pienikin lumikerros
tekee jo niin kovin talvista tunnelmaa. Ja jouluista myös. Tästä pienestä
näkösuojaterassista saan usein kysymyksiä ja ihan vasta sain viestiä,
jossa toivottiin tästä "kesäkeitaastamme" kuvia joten tässäpä niitä.
Vielä jotain talvista lisää tämä pieni terassi kaipaa. Taitaapa se 
puuttuva palanen olla pienet kranssit noihin ikkunanpieliin.

 

Pakkanen kiristyi iltaa kohden ja tuntui ihanalta sytyttää takkaan tulet.

Lapset on omissa menoissaan vielä hetken, joten taidanpa lämmittää tämän

vuoden ekat glögit ja nauttia takkatulesta. Se jos joku on aika ihana

päätös mukavalle viikonlopulle. Joko teilläpäin on lunta?

Rentouttavaa iltaa ja reipasta uuden viikon alkua huomiselle!

Marraskuu

Ulkona hipsuttelee lunta hiljalleen. Marraskuu on täällä värikkään lokakuun

väistyttyä sivuun. Sanat synkkä, pimeä ja väritön  kuvastavat marraskuuta aika

hyvin. Itselleni marraskuu kertoo lähestyvästä joulusta ja tunnelmallisista

illoista. Jouluttelua mielessä, suunnittelua ja hiljalleen valmisteluita. Aamun

hämy, oma rauha ja taustalla hiljaa soiva joulumusiikki. Ne hetket on muuten

aika ihania, kannattaa kokeilla. Voimaannuttava aamuhetki viikonloppuisin.

 Nippu valkoisia ruusuja sekä eukalyptystä, jotain niin kaunista. Jaoin eilen

tämän setin kahteen kimppuun ja nyt ihastelen kimppuja vuoronperään.

Miten pienillä jutuilla saa niin paljon iloa. 

 Eilen tuotettiin roppakaupalla iloa yhdelle niin rakkaalla ja tärkeälle super

mammalle, joka saa kokea raskauden ihmettä viidettä kertaa. Yllätettiin tämä 

ihana mamma vauvakutsujen merkeissä. Ja vaikka tietäen heidän perheen kiireet

ja kaikkien muidenkin kiireet niin olen super iloinen, että aika tälle löytyi. Ja

viidennettä kertaa äidiksi tulevan onnenkyyneleet kertoivat kaiken hänen olo-

tilastaan. Hänen iltansa kera herkkupöytien, masukakun, vaippakakun, kuohuvan

 ja lahjojen oli onnistuntu oli onnistunut. Ja kerrankin aika oli vain hänen, joukko

 tärkeitä ihmisiä ympärillä. Ja voi miten suuri ja ainutlaatuinen pieni ihminen 

masussa kasvaa ja on todellinen aihe juhlana. Niinkuin häntä kantava 

kaunis äiti <3

Tehdään elämästä juhlaa arjen keskellä. Aina 

löytyy pienikin juhlanaihe!