Rautatieomenapuu, satoa ja talvisuojausta

Aiemmin mainitsinkin, että sain 

valmistujaislahjaksi ystäviltäni rautatieomenapuun.

(Malus 'Hyvingiensis')

Omenapuu ennen syyslomaa.

...ja syysloman jälkeen.

 Äkkiä se ruska katosi...

Rautatieomenapuun omenat ovat melko pieniä ja kirpeitä

ja olenkin miettinyt mitä niistä sitten tulevaisuudessa

voisi tehdä. Oman puun satoa tosin saa

vielä jokusen vuoden odottaa, mutta alla oleva kuva kertoo, että

melko hyvänkokoinen sato varttuneemmasta puusta tulee. 

Anteeksi hieman tärähtänyt kuva, tuli räpättyä kännykällä

illan hämärtyessä :/

Rautatieomenapuu kansalaisopiston edessä.

Puun alle muodostuu maja.

:)

Omenapulmaan tuli ratkaisu hyvinkin äkkiä, kun

yhtenä päivänä poikkesin tuttavani luona 

kahvilla työpäivän päätteeksi.

Hän tarjosi maistiaisiksi omenatuoremehua,

joka oli tehty puristamalla rautatieomenapuun omenista.

Ja voi poijat, että oli hyvää!!

Sopivan makea, ei liian kirpeä.

Onhan meillä ennenkin tehty omenoista mehua 

tuoremehuasemalla, mutta miten ei tullut

ajatelleeksi, että sinnehän ne pikku omputkin sopii!

Ja jotta sitä päästäisiin satoikään, viikonloppuna laitoin

puulleni talvisuojaksi verkon ja rungonsuojan,

jottei puu katoa pitkäkorvien purtavaksi.

Samalla suojasin kaksi muutakin omenapuuta, pikkujasmikkeen,

kesällä istutetut sulkaharmaalepän, mukuraharmaalepän ja taalainkoivun

sekä vanhat mustikkapensaat.

Tänä kesänä jotenkin päässyt kasvamaan tämä

suojattavien määrä... :D

Rautatieomenapuun alkuperä on 

Hyvinkäällä Vr:n taimistolla, joita

1800-luvun lopulla perustettiin rautatieasemien

ympäristöjen kuntoon laittamista varten.

Siitä juontaa nimi Rautatieomenapuu.

Hyvää alkavaa uutta viikkoa!

Rodojen talvisuojaus

Eilen ja tänään on ollut kova tuuli ja puutarhaa kiertäessä havahduin siihen, että vaikka muualla puutarhassa on paksu lumikerros suojana, alppiruusujen kohdalla se on huomattavasti ohuempi.

Alppiruusu istutukset sijaitsevat suuren männyn juurella ja puun oksat estävät paksun lumipeitteen kertymisen alppiruusujen juuristolle. Lumipeite olisi oleellisen tärkeä pakkasvaurioita vastaan pintajuurisilla alppiruusuilla.

Tämä 'Helsingin yliopisto' alppiruusu näyttää aika kurjalta nyt.

Keräsin mukaan lumikolan, viime jouluisen joulukuusen ja oksasakset.

Näillä rakennetaan alppiruusuille oma lumilinna.

Joulukuusen oksat katkoin suojaksi ja hain metsästämme vähän lisää havun oksia.

Lumesta kasasin vallit alppiruusujen ympärille, erityisesti tuulen puolelle. Lumi pitää samalla havuja paikallaan, jotta ne eivät sinkoile tuulen mukana.

Tulevaa kesää ajatellen, tähän täytyy ehdottomasti istuttaa jotakin tuulelta suojaavaa ensi kesänä.

Samalla tavalla tein suojan myös köynnöshortensialle, joka on erityisen herkkä paleltumaan maan päällisistä versoista.

Toivottavasti en myöhästynyt suojauksen kanssa.

Jännittää nähdä keväällä virkoaako kasvit talvilevolta.

Ensimmäinen talvi on haastavin rodojen kanssa, vanhempana rodot kestävät paremmin talvea.

Ja tämähän on nyt ensimmäinen talvi sekä näille Rodoille, että minulle niiden kasvattajana.

Palataan tänne sitten keväällä kävi niin tai näin.

Joko riemuitaan kasvun ihmeestä tai otetaan opiksi epäonnistumisesta ja seuraavalla kertaa ollaan taas viisaampia puutarhureita. Periksihän ei anneta.

:)

Tähän loppuun kuva vielä P.M.A Tigerstedin kukinnasta!

Mukavaa viikkoa!