Aamulla herätessä kiskoin villasukat jalkaan. Ulkona näytti siltä kuin olisi Marraskuu ja ensi lumi satanut. Toisaalta, tuo keväisen vihreä hiirenkorvien raikas väri sijoitti näkymän taas kevääseen. Hieman ristiriitaisen näköinen maisema. Kevään vihreää lumen valkoisella kuorrutettuna.
Sinilijojen kukkiva meri oli laonnut aivan tyystin lumipeitteen alle ja laukkojen vihreät lehdet sojottavat sinne tänne kuin miettien antaako periksi vai sinnitelläänkö kohti lämpöisempiä päiviä? Kevätkurjenmiekat erottuvat tanakkoina valkoisen hangen keskeltä Suomen lipun väreissä.
Näsiä Katajamäen nurkilla on vaihtamassa kukinnasta lehtien kasvatukseen. Sitä ei erota tieltä katsoessa. Pitää tietää etsiä, sen verran piiloon ovat sen edelliset omistajat istuttaneet.
Vaahtera kasvattelee kukinnon alkuja. Mun silmiin ne näyttää ihan jäätelötötteröiltä :D Mielikuvitus otti taas vallan, kun niitä kameran linssin takaa katseli. Tai sitten mun vaan tekee mieli jäätelöä...
Tuomi on samoissa puuhissa, kasvattamassa kukintoja. Lunta lukuunottamatta tämä on mun mielestä parasta aikaa vuodesta. Kaikki on raikasta ja heleän vihreää. Uutta ja täynnä elinvoimaa. Voikun saisi ihan hetkeksi pysäyttää ajan johonkin keväiseen, aurinkoiseen päivään. Tuntuu, että tämä aika menee niin kovalla tohinalla ohi, ettei siitä edes tajua kunnolla nauttia kaiken kiireen keskellä.
Puutarhassa olen keräillyt talvisuojia pois ja iloinnut erityisesti, että molemmat erikoistuijat ovat selvinneet talvesta. Suojasin molemmat havunoksilla talveksi ja näytti olevan riittävä suoja. Kuvassa Thuja occ. 'Malonyana Holub', joka on köynnöstuen keskellä suojassa kaivinkoneelta. Köynnöstuki olikin hyvä ja näkyvä merkki isännällä koneen hyttiin, että muistaa siinä kohtaa varoa emännän rakkaita havuja :D
Raparperit ovat kasvaa tohisseet kovaa vauhtia, niinkuin joka kevät tekevät. Ensimmäiset kiisselit keittelin jo ennen vappua ja olihan se hyvää pitkän talven jälkeen saada tuoreista raparpereista tehtyä kiisseliä. Niin kevään makuista.
Hyvää toukokuuta!
