Kissapyjama

 
Joululoman ensimmäisenä päivänä meille muutti uusi perheenjäsen, lemmikkikissa Bob. Bob on joululahja vanhemmiltani. Heillä on maatilalla useampiakin ulkokissoja, mutta Bob halusi heti pienestä pitäen sisäkissaksi. Syksyn pentuna ulkoilmat alkoivat varmasti käydä viileiksi ja niinpä sisäkissaksi päästyään Bobia ei kummemmin ulkoilut enää kiinnostaneet. Lapset ovat halunneet lemmikkiä jo pitkään ja meillä onkin aiemmin ollut pari kissavanhusta, joskin nyt on vierähtänyt jo useampi vuosi ilman lemmikkejä. Bobin meille muuton pidimme lapsilta salassa aivan loppuun saakka, vaikka Bobia olimmekin toki käyneet mummulassa useita kertoja katsomassa.

Kissanpennun myötä kissa-aihe on syksyn mittaan ollut meillä paljon esillä ja niinpä valikoin tyttären pyjamakankaaksi kissakuvioisen viskoositrikoon.  Housut niin ikään mustaa viskoositrikoota.

Paita on ommeltu Ottobren Rauhaa-kaavalla ((OB 1/2024). Laskeutuvalle viskoositrikoolle Rauhaa-kaava toimi oikein hyvin rennon väljäksi yöpaidaksi. Pyjamahousujen kaavaksi valitsin Ottobren Ralaxed Leopard -joogahousut (OB 6/2022). Muutoin kiva malli, mutta vyötärökaitaleesta sai kaventaa aika reilusti ja jäi siltikin vyötäröltä löysäksi. Ei kuulemma yökkäreissä haittaa. Ohjeessa tosin ohjeistettiin ompelemaan vyötärölle kuminauhan. En halunnut sellaista yökkäreihin laittaa, koska mallissa on korkea vyötärökaitale, jonka ajattelin sellaisenaan riittävän pitämään yökkärit ylhäällä. Kavensin kaitaletta siis jo lähtökotaisesti surutta, mutta olisi saanut kaventaa vieläkin reilummalla kädellä.

Moottoripyöräsukat

Lankoni täytti loppusyksystä 50 vuotta. Lupasin neuloa hänelle 50-vuotislahjaksi toiveidensa mukaiset villasukat, jotka tosin toimitin perille vasta jouluksi. Lankomiehen toiveet olivat aika väljät: mustat/mustahkot. Halusin kuitenkin sukkiin mukaan jotain persoonallista. Mieheni oli bongannut netin syövereistä kuvan moottoripyöräaiheisista sukista ja koska sankari omistaa Harley Davidsonin, päätin mukailla kuvan pohjalta oman versioni harrikkasukista. Valitettavasti alkuperäinen kuvion suunnittelija ei käynyt Pinterest-kuvasta ilmi.

Sukat neulottu Novitan Seiskaveikasta 3,5 nron puikoin. Alunperin ostin mustan kaveriksi astetta tummemman sävyisen harmaaan, mutta projektia aloittaessa totesin kontrastin olevan liian pienen ja niinpä vaihdoin kuvioväriksi keskiharmaan.

Traktoripaita

Poikani on viimeaikoina innostunut kovasti maatalouteen liittyvistä asioista. Hyvä ystävänsä asuu maatilalla ja pelailevat yhdessä usein mm. Farming Simulator -peliä. Itse olen aikanaan myös maatilalla kasvanut ja vaikka vanhempani ovatkin jättäneet maanviljelyksen jo useita vuosia sitten, on kotitilallani edelleen navettarakennukset ja työkoneet olemassa. Kuluneen vuoden aikana papan kanssa onkin tutkittu työkoneita aivan uudella innostuksella. Tilukset ja metsäpalstat on kävelty läpi ja juteltu maanviljelykseen liittyvistä käytännön asioista ja työtavoista. Tähän maatalousinnostukseen liittyen ostin kässämessuilta Lempikankaan kojulta traktoriaiheisen silityskuvan.

Surautin pojalle joululahjaksi perusteepparin (Simply Basic, OB 1/2021), johon kiinnitin etumukseen tuon traktorin kuvan. Olisihan tuon varmasti suoraankin voinut laittaa, mutta näköjään ei tällä kertaa. Ehkäpä otan tulevan vuoden tavoitteeksi opetella kiinnittämään silityskuvan ja ompelumerkit suoraan. Ne kun tuppaavat näköjään aina jotenkin vinksahtavan vinoon, kun  iitä jälkeenpäin tarkastelee. Poika olisi varmasti toivonut joululahjaksi oikeaa traktoria, mutta joutuu nyt tällä kertaa tytyymään pelkkään traktoripaitaan. :D 

Squishmellow-paita

 
Squishmellows-hahmot vetoavat tällä hetkellä kovasti alakouluikäisiin tyttöihin. Kässämessuilla Lempikankaan kojun silityskuvavalikoimasta jäikin käteen Squishmellows-hahmoarkki, josta käytin yhden siskontyttöni joululahjapaitaan. Paidan kaavaksi valitsin tutun Lilla Lumin Ilona-kaavan, josta tein tällä kertaa olkfrillaversion.

Olkafrillojen kanssa olikin hiukan ohjelmaa. Lähinnä omaa huolimattomuuttani. Kangas oli melko ohutta ja ohjeesta poiketen ompelin frillat kaksinkertaisina, sillä en halunnut frillojen reunoihin päärmettä. Ompelin paitaa iltamyöhään hiukan huonossa valossa. Jälkimmäistä frillaa framilonnauhalla poimuttaessa tajusin ommelleeni frillan toisen puolen kankaan nurinpäin. Periaatteessa asia ei varmasti olisi juurikaan haitannut frillan alapinnassa, sillä eron nurja ja etupuolen välillä huomaa ainoastaan kankaan pintastruktuurin hienoisesta erosta. Asia kuitenkin häiritsi itseäni suunnattomasti. Päätin purkaa molemmat frillat. Molemmat sen vuoksi, että toisen frillan uudelleenompelu pienensi frillan kokoa. Onneksi en sentään ollut ehtinyt vielä ommella tuota toista frillaa kiiinni olkasaumaan. 

Toisen puolen frillan poimutus ei ole aivan symmetrisesti. Vaivaa semisti. En kuitenkaan jaksanut enää purkaa, sillä muilta osin hiha istui paikoilleen nätisti. Todennäköisesti asiaa ei välttämättä edes huomaa kukaan muu kuin minä.

Paidan kankaana roosanvärinen Poppanavakan perustrikoo, jota sattui kangaslaatikosta valmiiksi löytymään. Silityskuva-arkille jäi vielä käyttämättä pienempiä hahmoja, joilla voi sitten koristaa tulevaisuudessa kenties muita projekteja. 

Edellisen vuoden kässämessuilta jäi käteen erilaisia ompelumerkkejä. Mielestäni tuo yksisarvismerkin tunnelma sopi tähän paitaan täydellisesti, joten ompelin vielä lopuksi helmaan pienen yksityiskohdan. Ompelujäljeltään ei ole tuon epäsymmetrisen frillapoimutuksen vuoksi aivan priimaa, mutta tulihan tästä silti aika söpö. Eikä ole tuo ompelumerkkikään aivan suorassa. Söpöys antanee anteeksi pari stiblua...

Pipsa Possu -pyjamat

 
Veljentyttöni fanittavat Pipsa Possua ja koska bongasin kädentaitomessuilta Kankaisen kojulta Pipsa Possu -trikoota, ompelin tytöille joululahjoiksi possupyjamat. Metrin palasta riitti paitaosat molempien yöasuihin. Housuja varten kävin ostamassa Jätti-Rätistä possujen väriin sointuvaa pinkkiä trikoota, jota käytin niin ikään paidan resorina. Järkeilin, että metri riittäisi housuosiinkin. No eipä riittänyt piti tehdä uusi reissu kangaskauppaan lisäostoksille. Olisi tullut helpommaksi ja edullisemmaksi ottaa suoraa isompi palanen. Legginseissä olen muistaakseni saanut metrin palasta kahdet housut, mutta eipä riittänytkään näihin pöksyihin.

Paidat on ommeltu vanhalla tutulla Crazy Frog -kaavalla (OB 6/2006), housut surautettu hiemna uudemmalla Pinecone Gnome -kaavalla (OB 6/2022). 

Ompelin paitojen päänteille kaksoisneulalla tikkauksen, joka kiinnitti resorin sauman paidan miehustaan. Etupuolelle puolasin vaaleansiniset langat mutta nurjalle päätin käyttää valkoista alalankaa, sillä kangas on nurjalta vaalea. Huono päätös. Ommel tuntui takkuavan koko ajan. Järkeilin, että kaksoisneulani ei ehkä tykännyt tuosta saumuriompeleen päällä kulkemisesta. Yhden kaksarin sain poikkikin. Laiskuuttani ajattelin surauttaa pyjamapaitojen helmakäänteetkin tuolla vaalealla alalangalla, kun en jaksanut puolata toista vaaleansinistä lankaa. Ompeleen takkuaminen jatkui edelleen. Vasta tuossa vaiheessa lamppu syttyi. Tahiminen pääntien tikkausten kanssa ei johtunutkaan saumurisauman päältä ompelusta, vaan erimerkkisestä alalangasta! Ylälangat olivat Coatsia ja vaalea alalanka Gütermannia. Tiedän koneeni olevan tarkka kaksoisneulan kanssa lankalaaduista (ja neulamerkeistä), mutta molemmat lankamerkit ovat aiemmin toimineet kaksoisneulaompeleella. -Joskaan ei näköjään ristiin! Ommel toimii vain, mikäli ala- ja ylälangat ovat samaa laatua. Kun puolasin alalangaksi Coatsia, koneen temppuilu loppui siihen paikkaan. 

Ninjago-pyjama

 
Joululahjaompelukseni taitavat noudattaa kovin tutuksi käynyttä kaavaa. Jo kolmantena jouluna peräkkäin ompelin kummipojalle joululahjaksi pyjaman. Ymmärtääkseni edelliset pyjamat ovat kuitenkin olleet pojalle mieluisia, joten miksipä rikkoa hyväksi havaittua kaavaa. Äidiltään nappasin jostakin sivulauseesta talteen kommentin siitä, että Lego Ninjagot ovat tällä hetkellä kova juttu. Niinpä päätin leikellä koulumme elektronisella leikkurilla silityskalvosta Ninjagon pään pyjamaan. Paidan väriksi valikoin ärhäkän vihreän, joka mielestäni osui lähimmäksi Lego Ninjagon värimaailmaa. Kankaan valinta perustui tällä kertaa puhtaasti väriin, laadusta en mene ollenkaan takuuseen. Jo kangasta esipestessä trikoo tuntui märkänä oudon karhealta. Pehmeni onneksi kuivaessaan. Toinen ylläri sattuikin sitten kuvaa silittäessä. Nähtävästi kankaassa on mukana melko reilustikin keinokuituja, sillä se ei tykännyt korkeista lämpötiloista. Kankaan pintaan tuntui tulevan helposti pieni kiilto. Alimmalla lämmöllä silityskuva ei puolestaan tarttunut, joten tässä kohtaa piti hiukan tinkiä jälleen laadusta. Silitin etuosan kovemmalla lämmöllä (jolloin siihen tuli pieni kiilto), jotta sain silityskuvan tarttumaan. Järkeilin kuitenkin, etttä  pientä kiiltoa enemmän kummipoikaani harmittaisi ninjagon puuttuminen.

Alaosan värimaailmaa tasapainotin ompelemalla sen perus mustalla pehmeällä viskoositrikoolla. Paidan kaavana tuttuun tapaan hyväski havaittu Ottobren Crazy Frog (OB 6/2016). Housukaavoissa lähdin sen sijaan hurjastelemaan itselleni uudella aiemmin testaamattomalla Pinecone Gnome -kaavalla. (OB 6/2022).

Perinteiset kalapaidat

Ensimmäisinä joululahjaompeluksina surautin jo useamman vuoden jouluperinteen mukaisesti samanlaiset kalastuspaidat isälleni ja pojalleni. Saavat sitten ensi kesänä jälleen kalastella papan kanssa samanlaisissa teeppareissa. Tällä kertaa Tampereen kässämessuilta valikoitui kuosiksi Versonpuodin Aaltojen aarteet. Kyseinen trikoo tuntui ainakin ompeluvaiheessa ihanan pehmeältä. Tykkään myös kuosin vähän rustiikkisesta värimaailmasta.

Pojan paitakaavana Ottobren Simply Basic (OB 1/2021). Joskin poika alkaa kasvaa jo ulos noista Ottobren lastenkokoisiksi mitoitetuista malleista. En kuitenkaan jaksanut lähteä etsimään uutta kaavaa miesten kaavoista (joita  itse asiassa omistan ylipäätään tosi vähän), joten suurentelin paitaan hiukan mutulla lisää leveyttä. Isäni paidan ompelin niin ikään vanhalla tutulla mieheni paidasta suurpiirteisesti piirrellyllä teepparikaavalla. Mutta täytyisi varmaan ottaa ihan asiakseen etsiä jokin hyvä ja toimiva miestenkokoinen peruspaidan kaava.

Joulun makeita herkkuja

Miksailin tänä jouluna pieniksi jouluviemisiksi D.I.Y. keksipurnukoita, jotka sitten koristelin jouluisesti. Leivijauhe ja sooda sekoitettiin vehnäjauhoihin, jonka jälkeen purnukkaan ladottiin kuivat aineet kerroksittain seuraavassa järjestyksessä:

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

2,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl fariinisokeria

1,5 dl sokeria

n. 1 dl minisuklaarakeita

Purnukan kylkeen liitun pienen lappusen, jossa luki keksien valmistusohje:

Lisää 1 kananmuna ja 100 g voisulaa. Sekoita hyvin ja pyörittele massasta pieniä palleroita. Paista 175 asteessa n. 10 minuuttia.

Omaan joulupöytään leivoin perinteisen glögikakun, tällä kertaa gluteenittomana versiona.

Pohja:

150 g gluteenittomia digestivekeksejä

75 g voita

Täyte:

4 dl vispikermaa
1 rkl tomusokeria
265 g Philadelphia tuorejuustoa (laktoositon)
100 g Viola vanilijatuorejuustoa
2 dl Skyr vanilijajogurttia (laktoositon)
1 tl kardemummaa
½ - 1 tl piparkakkumaustetta 
5 liivatelehteä
4 rkl glögiä

Kiille (huom. jos teet 26 cm vuokaan, tee kiillettä hiukan reilumpi annos):

3 liivatelehteä
1,5 dl vettä
2,5 dl glögitiivistettä

Koristelu:

granaattiomenan siemeniä
tuoreita kirsikoita
talvisia nomparelleja

Valmistus:

1. Murskaa piparkakut. Sulata rasva ja sekoita piparimurujen kanssa. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan  pohjan ja reunojen väliin. Painele keksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Nosta vuoka jääkaappiin.
2. Upota liivatteet runsaaseen, kylmään veteen ja anna liota vähintään 10 minuuttia. Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon tomusokeri ja mausteet. Sekoita keskenään tuorejuustot sekä jogurtti. Nostele kermavaahto juustoseoksen joukkoon. Kuumenna glögi. Liuota hyvin puristetut liivatteet kuumaan glögiin yksitellen. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla hyvin sekoittaen. Levitä täyte piparipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.
3. Liota kiillettä varten liivatteita noin 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kiehauta 0,5 dl vettä kattilassa. Liuota hyvin puristetut liivatteet kuumaan veteen. Kaada glögi ja loput vedet liivateseokseen samalla sekoittaen. Lusikoi kiille hyytyneen kakun päälle erittäin varovasti, jotta juustotäyte ei sekoitu. Hyydytä jääkaapissa vielä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli. Koristele glögijuustokakku juuri ennen tarjoilua granaattiomenan siemenillä, kirsikoilla ja talvisilla nomparelleilla.

Ostin joulun alla Tokmannilta uuden kannellisen irtopohjavuoan. Muuten oikein kätevä, mutta vuoka oli halkaisijaltaan 26 cm ja näköjään tuo 4 dl glögikiillettä jäi tuon kokoiseen vuokaan hiukan knaftiksi, sillä vaalea juustoreos kuultaa hiukan kiilteestä läpi. Ensi kerralla täytyy tehdä reilumpi annos kiillettä, jotta tulee riittävän paksu kerros kakun pintaan. Maun puolesta kakku onnistui erinomaisesti.

Porokortit

Jouluperinteisiini kuuluu postittaa joulukortit aina viime tipassa. Tänä vuonna korttien askartelu meni tosin niin viime tippaan, että meinasin jo skipata koko korttien lähettämisen. Vaan ei antanut luonto periksi. Aina on itse askarrellut joulukortit lähetetty. Niinpä siis tänäkin jouluna.

Kun joulukortit piti postittaa viimeistään torstaina, päätös korttien askartelusta syntyi vasta keskiviikkoiltana siihen aikaan, että auki olivat lähinnä vain isot marketit. Vaan sattuipa laatikoita penkoessa löytymään omasta takaa tuollaiset timanttiset porotarrat, joita olin kaukaa viisaasti jonain vuonna halvalla ostanut jouluntarvikkeiden poistomyynnistä. Myös punaiset tekstitarrat löytyivät ihan omasta askartelulaatikosta. Viime hetken Cittari-käynnille jäi siis ainoastaan poimia sopivanväriset kartongit matkaan.

Kortit syntyivät siis pika-aikataululla sarjatuotantona. Malli määräytyi tällä kertaa oikeastaan noista käytettävistä olevista materiaaleista. Simppeli, helppo ja nopea toteuttaa. Jokaisessa kortissa on omanlaisensa jouluinen tervehdys tai pieni katkelma joululaulusta.

Siihen nähden, että tänä vuonna tuska korttien suhteen meinasi iskeä jo liian myöhäiselle jätetystä aikataulusta, näistä hätäisesti värkätyistä korteista tuli lopulta aika kivoja.

Tilkkulaatikon siivouspäivä

Aloitin viikonloppuna vihdoin joululahjaompelut, joista postauksia sattuneesta syystä sitten myöhemmin... Kun leikkeli kankaita useampiin vaatekappaleisiin, syntyi epämääräisiä tilkkuriekaleita jälleen iso kasa. Tilkkulaatikko oli tosin ääriään myöten täynnä jo valmiiksi ja niinpä tuli tässä samalla tehtyä tilkkulaatikkoon perusteellinen suursiivous.

Tyhjensin koko laatikon sisällön lattialle ja leikkelin noista kaikista pienemmistä epämääräisistä riekaleista kestorättejä. Niin kova siivousintoilija en ole, ettäkö ihan heti saisin noita kaikkia itse käytettyä, idea kun näissä nimenomaan on, että ovat pestäviä ja sikäli moneen kertaan uudelleen käytettäviä. Päätynevät todennäköisesti ensin poikani jalkapallojoukkueen joulumyyjäispöytään pieninä nippuina. -Josta myymättömät palautuvat sitten edelleen meille ja todennäköisesti tuuppaan niitä sitten lopulta kaikkien mahdollisten sukulaisten ja tuttavien joulupakettien kylkiäisiksi. Ei ehkä kovinkaan loistokas, mutta varsin käytännöllinen lahja.
 

Tuote sinälläänhän on yksinkertainen: kaksi n. 23 cm x 23 cm tilkkupalasta saumuroitu reunoistaan yhteen. Materiaalina muutoin poistoon menevät trikoo- ja JC-tilkut. Jotkut tekevät näiohin kestotiskirätteihin toisen puolen aina esim. bambusta tai joustofroteesta, mutta itsellä ollut käytössä ihan perus trikoosta sekä joustocollarista ja asiansa ovat ajaneet oikein hyvin nekin.

Kullanhohtoinen joulumekko

 Joulumekon ompeleminen itselle on ollut mielessä jo useamman vuoden, mutta sopivaa kangasta ei oikein ole tullut vastaan. Tämä Kankaisen joulukangas kuitenkin huuteli kädentaitomessuilla haluavansa tulla ommelluksi joulumekoksi. Kerrankin sain ommeltua sen peräti ajoissa. Epäilen, että mikäli olisi jättänyt viime tippaan, olisi saattanut joulukiireiden alla jäädä helposti omplemattakin.

Kaavana tässä Ottobreen Ladder Stripes (5/2017) helmastaan hieman kapeammaksi modattuna. Samaisella kaavalla olen ommellut yhden lempimekoistani. Neuloksen kanssa kyseinen kaava toimii tosi kivasti leveähelmaisenakin, mutta trikoolla mielestäni parempi hieman kapeammalla helmalla. Toisaalta vielä suurempi syy helman kavennukseen oli kankaan riittävyys. Pari metriä kangasta olisi riittänyt hyvinkin, ellei kankaan suunnalla olisi merkitystä. Halusin kuitenkin asetella sen samaan suuntaan molemmilta puolilta, jolloin helman leveydestä piti karsia, jotta kankaan sai riittämään.

Aluksi hieman jännitti, tuntuisivatko nuo painetut kultapallot jotenkin tönköiltä, mutta loppupeleissä kangas laskeutuu aika kivasti ja on sisäpinnaltaan ihanan pehmeää. Kultaprinttien kestävyys jää nähtäväksi. Ainakin esipesun läpäisivät hyvin ja tokkopa joulumekkoa iahn hirveän montaa kertaa vuodessa kuitenkaan tulee puettua, joten eiköhän tuo asiansa aja.

Jonkin aikaa puntaroin hihojen pituutta. Olin vähällä modata niistä 3/4-mittaiset, mutta lopulta päätin jättää pitkiksi. Hiha on sen verran napakka, että periaatteessa sen saa halutessaan "kääräistyä" aika nätisti myös 3/4-mittaan. 

Peruspaita

Kässämessuviikonlopun lähestyessä sitä alkaa penkoa varastoista edellisen vuoden ompelematta jääneitä messuostoksia. Yksi tällaisista oli tuo turkoosi "graffitikuvioinen" kangas, josta vihdoin sain nyt ommeltua pojalle perusteepparin. Kangas on mahdollisesti tarttunut matkaan Kankaisen kojulta (?) suht huokeaan hintaan. Ehkä. Täysin varma en asiasta ole, mutta etäinen muistikuva viittaisi tuohon suuntaan.

Kaavana tässä Ottobren Simly Basic. Konstailematon paitakaava, johon tosin lisäsin mutulla hiukan leveyttä. Väljä t-paita kun on tällä hetkellä mieleinen. Pääntien keltaisen tehostevärin poika sai valita itse. Välillä oikein mukava ommella jotain aivan yksinkertaista perusvaatetta ilman mitään kikkailuja. Lähinnä tämä on kai tällainen dokumentaarinen postaus, josta pystyy tarvittaessa tarkistamaan  millä kaavalla ja milloin paita on tullut ommeltua.

Hämähäkinseittitoppi

 Naamiaisasujen tekeminen on hauskaa puuhaa. Tänä syksynä heräsin kylläkin tosi myöhään koko naamiaisasuajatukseen. Ajattelin ensin, että hyödynnämme edellisten vuosien naamiaisasuja, mutta sitten satuinkin selailemaan omaa Pinterestiäni, jonne olin joskus tallentanut ohjeen hämähäkiseittitopista. 

Vaikka tyttäreni järjestämiin halloweenjuhliin oli enää muutama päivä aikaa ja kaikki valmistelut, siivouksesta puhumattakaan olivat vielä aivan levällään, päätin silti alkaa virkkaamaan hämähäkinseittitoppia. Illalla tottakai, jolloin lankakauppojen valikoimakin on rajallinen. Suuntasin ensimmäisenä Rustaan, sillä muistelin siellä nähneeni suht huokeaan hintaan puuvillalankoja. Oikeassa olin. Tai oikeastaan oli puuvillan ja akryylin sekoitusta. Normaalisti kiertäisin kaukaa akryylisekoitteet, mutta tällaiseen projektiin varmaan ihan passeli. 50 gramman kerä maksoi alle pari euroa. Otin varmuuden vuoksi neljä, joista viimeinen jäi kokonaan korkkaamatta.

Puuvilla-akryylisekoitelanka Coco pääsi jopa yllättämään ominaisuuksillaan. Lankaa oli miellyttävä virkata, eikä tuntuma ollut ollenkaan niin "muovinen", mitä etukäteen ajattlin. Verkko ei myöskään ole sähköinen, mitä pelkäsin. Puuvilla näköjään tasapainottaa aika hyvin tuota akryyliä. Toppi valmistui parissa illassa ja on virkattu nron 3,5 koukulla.

Sivusilmällä vilkuilin tuota Urbaki Crochet -sivustolta löytyvää tutorialvideota, mutta tavoilleni uskollisena aloin jossain kohtaa jälleen soveltaa omiani. Verkon ensimmäiset kerrokset virkkasin kuten ohjeessa: pylväitä ja ketjusilmukoita, siten, että jokaisella kierroksella pylväiden väliin lisätään kaksi ketjusilmukkaa enemmän kuin edellisellä kierroksella. Viiden kerroksen jälkeen verkon suurentuessa päätin tehdä tuplapylväitä ja lisäsin nyt tuplapylväiden väliin jäävää ketjusilmukkojen määrää jokaisella kierroksella aina kolmella. Hihat sovelsin ihan omalla perstuntumalla.

Virkkasin toppia lähtökohtaisesti tyttärelleni halloweenasuksi ja mallailin hihojen ja hartialeveyden mitat tyttären mukaan. Varsinainen topin kokoon kursiminen ajoittui kuitenkin viimeiseen iltaan ennen naamiaisia ja jäi niin myöhäiseksi, että tyttäreni oli jo nukkumassa. Koska toppi tuntui rakenteensa vuoksi varsin joustavalta ja väljältä, päätin kokeilla kokoon kursittua toppia itseni päälle. Mahtui. Siinä missä toppi oli tyttärelleni 3/4-hihainen, oli se toki minulle lyhythihainen, mutta toimi sellaisenakin varsin mainiosti.

Päätin aamulla töihin lähtiessä yllättää oppilaani sujauttamalla hämähäkinseittitopin itseni päälle. Tiedossa oli nimittäin hämähäkkiaiheista puuhaa. Viimeistelin hämppylookin pään päälle kootulla nutturalla, johon lisäsin piipunkrassista jalat ja muoviset koristesilmät. 

Asukokonaisuuden olisi kruunannut hämähäkki- tai hämähäkinseittikorvikset. Ehkä täytyy ensi vuodeksi vielä sellaiset värkätä.

Halloweenjuhlat

Kävimme syyslomalla Halikossa kurpitsaviikoilla, josta ostimme tuliaisiksi muutaman erilaisen kurpitsan, sillä tyttäreni halusi pitää ystävilleen halloweenjuhlat. Kurpitsat jalostettiin tällä viikolla keitoksi ja muffinseiksi, kuorista koversimme lyhdyt perjantain juhliin. Tyttäreni suunnitteli mallit ja minä koversin. 

Sekä keitto, että muffinsit olivat oikein maukkaita, hiukan työlästähän tuo kurpitsojen työstäminen toki on, varsinkin, kun halusi säilyttää tuon kuoren ehjänä. Mutta ehkä halloweenin ulkopuolella tuo työstäminenkin olisi nopeampaa, kun ei tarvitsisi säilyttää kuorta ehjänä. Muffinsien visuaalinen ilme ei ihan vastaa alkuperäistä visiotani. Päällisestä tuli jotenkin liian jämäkkää, eikä se levittynyt muffinsin päälle niin tasaisesti kuin olisin halunnut. Kiireinen aikataulu ei kuitenkaan antanut myöden alkaa modailemaan viimeistellympää ilmettä. Tällä kertaa tuli nyt tällaisia.

Gluteenittomat kurpitsamuffinsit

2 kananmunaa

1 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

1,5 dl gluteenitonta kaurajauhoa

1,5 dl riisijauhoa

0,5 dl mantelijauhetta

2 tl vanilijasokeria

1,5 tl ruokasoodaa

1 tl kanelia

ripaus suolaa

100 g voita

2 dl kurpitsasosetta

1 dl luonnonjogurttia

Kuorrute

200 g vanilijatuorejuustoa

1 dl tomusokeria

75 g voisulaa

Valmista ensin kurpitsasose höyryttämällä koverrettua kurpitsan sisustaa (poisa ensin siemenet ja "rihmasto") kunnes kurpitsa on pehmennyt. Soseuta höyrytetty kurpitsa sauvasekoittimella.

Sulata voi. Vatkaa munat, fariinisokeri ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos muna-sokerimassaan. Lisää seokseen kurpitsasose, jogurtti ja voisula. 

Jaa taikina muffinipellille paperisiin muffinivuokiin. Pyörittele foliosta pieniä palleroita ja aseta kaksi palleroa muffinivuokien reunoille, jotta saat muotoiltua muffinista pääkallon muotoisen (alhaalta kapeampi kuin ylhäältä). Paista muffinseja 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Sekoita keskenään tuorejuusto, tomusokeri ja voisula.

Kuorruta jäähtyneet muffinsit tuorejuustomassalla ja koristele pääkalloiksi mustalla geelivärillä (esim. Dr Ötker) ja tummalla suklaalla.

Halloweenjuhlien tarjoilujen tuli olla gluteenittomia, joten leivoin lisäksi kummitusmarenkeja. Marenkien silmät piirtelin geelimäisellä elintarvikevärillä. Marengit ovat sinänsä helppoja leivottavia, että paistoa lukuunottamatta leivosten aktiivinen valmistusaika on aika nopea. Paistoon toki kannattaa varata paljon aikaa. Mitä miedommalla lämmöllä marenkien antaa paistua, sitä vaaleamman lopputuloksen saa. Itse paistelin näitä 80-100 asteessa kolmisen tuntia. Pursotuspussin aukko olisi voinut olla hiukan isompikin, nyt kummitukset tulivat vähän turhankin monelle kiemuralle.

Instassa vastaan tuli halloweenpizza, jossa pääkallot on muotoiltu herkkusienistä. Toisessa instasyötteessä näin juustosta muotoiltuja kummituksia pizzan päällä. Päätin yhdistää ajatuksen. Pääkallot onnistuivat ihan hyvin, mutta näköjään kummitusten juustoksi ei kannata valita mozzarellaa. Mozzarellakummitukset olivat uunissa kadonneet tyystin (instavideossa oli muistaakseni käytetty jotain kovempaa juustoa). Pizzapohjaksi kokeilin tätä Valion hiivatonta ja gluteenitonta pizzareseptiä. Tein taikinan tuplakoossa, joka riitti pellilliseen. Taikina oli nopea valmistaa ja helppoa työstää, mutta lopputulos muistutti mielestäni enemmän suolaista piirakkaa kuin pizzapohjaa. 

Koska olin selaillut ja tallentanut instassa halloweenaiheisia tarjoiluja, feediini tuli myös Oreo-lepakot. Löysin kaupan keksihyllyltä Oreoita muistuttavia gluteenittomia keksejä, joten näpertelin tarjoilupöytään niistä, pyöreistä suklaakonvehdeista ja valmiista elintarvikesilmistä lepakkoja. Tuo gluteeniton keksi murtui kuitenkin aika helposti, joten siipien kanssa joutui vähän kikkailemaan. Loppupeleissä mielestäni nuo pienet siivet (joita tuli vahingossa, koska keksi mureni niin helposti), näyttävät melkein isoja siipiä kivemmilta. Täyte yksinään ei kuitenkaan riittänyt liimaamaan siipiä pohjana olevaan suklaakondehtiin. Ja itse asiassa täyte teki keksistä niin raskaan, että siivet helposti valahtivat alas. Päädyin lopulta rapsuttamaan täytteen kokonaan pois ja käytin siipien ja silmien liimaamiseen muffinseista yli jäänyttä kuorrutemassaa.

Tarjoilupöydän karkkikippoina hyödynsimme muovisia pääkalloja, joita on kertynyt lasten edellisten vuosien halloweenherkutteluista.