Johanna-sukat

Veljentyttö vanhempi täytti pyöreät 20 vuotta ja innoitti tätinsä kutomaan itselleen nimikkosukat!

Ohje löytyy Ullaneuleen sivuilta. Olin jo aloittanut sukkia, kun selvisi, että neiti pääsi opiskelemaan Tampereelle kasvatustieteelliseen tismalleen samaa alaa kuin tätinsä!!!!!!! Sukathan sopivat kuin nenä päähän tähän tilanteeseen:

tädin jalanjäljille tädin tekemin sukin (ISO SYDÄN!)  Täti on pikkuisen ylpeä, heh! Myös sukista, sillä palmikkokuvio oli aika haasteellinen...

Ruusuista aikaa

Heinäkuu on niin otollista aikaa ruusuille, olemme huomanneet! Vanhempieni talon seinustalla komeilee kymmeniä vuosia vanha Rosaceae Flammentanz.

Talvehtiminen onnistui loistavasti kylmistä keleistä huolimatta. Kukinta on upeampi kuin vuosiin!

"Loistavasti" kukkii myös tämä ruusu Erysipelas äitini polvessa..... Reilu viikko sitten otetussa kuvassa pahimman kukkimisen peitteenä pirtukääreet Taysin ensiavussa Acutassa, jonne lähdin äidin kanssa. Kääreitten jälkeen otettiin näyte ja aloitettiin antibioottihoito tiputuksena. Kaikista kauhupuheista huolimatta selvisimme Acuta-käynnistä nopeasti, ilman tuntien odottelua. Äiti siirrettiin tekonivelsairaala-Coxaan jatkotutkimuksiin polven tekonivelen takia. Sieltä hän pääsi lähiterveyskeskuksen vuodeosastolle parin päivän päästä.

Onneksi äiti pystyi kävelemään koko ajan suht´kivuitta, mutta tietenkin sairaalassa olo oli pitkästyttävää - etenkin muistisairaalle. Sairaalassaolo oli välttämätöntä tiputuksen takia. Kotona hoitona ovat tabletit. - Vietin joka päivä useita tunteja äidin seurana. Teimme kumpikin ikkunan ääressä käsitöitämme ja jutustelimme niitä näitä. Samallalailla äiti aikoinaan vietti aikaa minun kanssani sairaalassa, kun 2-3-vuotiaana olin 6 viikkoa aivokalvontulehduksesta Taysissa... Läsnäolemiseni varmasti rauhoitti äitiä ja eilinen kotiinpaluu sujui viikon poissaolon jälkeen ongelmitta, vaikka olimme varautuneet siihenkin, että rutiinit voivat hetkeksi unohtua. Mieslääkärikin oli ihmetellyt terveyskeskuksessa potilasta, joka ylläpitää "sukkatehdasta" :D Useimmat potilaathan tuskin sängystä ylös nousevat!

Flammentanz saa mieluusti jatkaa kukkimistaan ja talvehtia kuten ennenkin, tälle ikävämmälle kukkijalle toivomme pikaista nitistymistä - helteitä on luvassa ja uimaan haluaa äitikin! Onneksi lääkäri ei kieltänyt sitä edes tässä alkuparanemisvaiheessa!

Batikkia osa 2.

Kokeilin batikin tekemistä monenlaiseen materiaaliin. Selkeästi parhaimmat työstettävät olivat vanhat lakanat ja pellava. Mukana oli myös pari vanhaa trikoopaitaa, kun Sirpa Hasa mainitsi nekin kokeilemisen arvoisiksi.

Muovia vain paidan sisään ja vahaamaan! Vaaleanvihreään paitaan piirtelin kukkasen kuvan...

...rypistelin kuivuneen vahan halkeamille ja maalasin pensselillä. Lopuksi kastoin paidan keltaiseen väriliemeen. Valmiista paidasta ei ollutkaan kuvaa, mutta palaan aiheeseen, kun työstän paitaa uuteen malliin.

Luonnonvalkoiseen "nansolaiseen" piirtelin sudenkorennon. Sirpa neuvoi vahaamaan siivet kokonaan, jolloin ehkä saisin aikaiseksi läpikuultavuuden, mikä on sudenkorentojen siiville olennaista.

Väri levisi aika lahjakkaasti, kun en jaksanut odotella kerrosten kuivumista...

Mutta aika makea lopputuloksesta sukeutui! Kuva nyt ei anna oikeutta...

Siivet ovat kuitenkin juuri sellaiset läpikuultavat kuin yritinkin!!! Muokkaan tämänkin paidan mallin uusiksi ja ehkä korostan joitakin korennon osia kirjonnalla tai muilla keinoin...

Sirpa Hasan batikkikurssilla

Matkasin kesälomareissullani Konnevedelle tekstiilitaiteilija Sirpa Hasan pitämälle batikkikurssille. Halusin kokeilla onnistuuko minulta vahalla tehtävät batikit! Olin ihastunut pari vuotta sitten Tampereen käsityömessuilla Sirpan töihin ja kuulin silloin mahdollisuudesta osallistua hänen kursseilleen. Viime kesänä kurssia ei ollut, mutta nyt tärppäsi!

Sirpa oli hankkinut uudeksi kurssipaikaksi Särkisalon vanhan koulun Konneveden kunnan sivukylältä. Siellä meillä oli tilaa häärätä ja majoittua! Koulusta lisää toisella kerralla.

Ekan kurssipäivän aamuna aloitimme suunnittelemalla omia leimasimia..

Jollakulla oli mielikuvitus kipsissä aamutuimaan... Joka tapauksessa kuvio "kaiverrettiin" vaahtomuoviin ja homma alkoi!

Ulkokatoksessa vahattiin. Paistinpannuihin valittiin sulamaan joko parafiinia tai mehiläisvahaa tai molempia. Jos halusi työhön paljon hiushalkeamia, niin kannatti panostaa parafiiniin. Minä halusin!

Kuuman vahan kanssa ei ollut leikkimistä! Vahdimme toistemme kattiloita mahdollisen syttymisvaaran takia ja omaa työtä tehtiin ajatuksella, ettei poltettu näppejämme! Ensimmäisenä kankaanani vahasin hennon oranssista pellavaa.

Leimasimen lisäksi piirsin kankaaseen "vahakynällä" eli superlonista leikatulla suipolla palalla vapaamuotoisia kuvioita. Vahan kuivuttua (se tapahtui nopeasti) rypistelin vahattuja kohtia voimallisesti saadakseni aikaan mahdollisimman paljon hiushalkeamia! Sitten värjäsin kankaan glaubersuolan ja soodan avulla n.38 asteisessa
väriliemessä.

Seuraavana päivänä vahat keitettiin pois. Mustiin saaveihin kannettiin padasta kiehuvaa vettä ämpärikaupalla, vaaleisiin saaveihin samoin mutta niin kylmää kuin hanasta saatiin. Joka saavilla seisoi yksi henkilö ja tahti pesussa oli ripeä: tulikuumasta saavista kangasta väännettiin jonkin verran kuivaksi ennen seuraavaa kuumaa saavia, siinä huilutettiin hetki ja taas väännettiin ennen kylmään saaviin sujauttamista jne. Muutaman kankaan jälkeen vesien pinnalla lilluikin jo melkoinen "laardikerros", joka kaapittiin roskiin ja loppuvesi kannettiin kauas metsänreunaan. Sama tehtiin kaikkien saavien kohdalla. Viimeisenä päivänä teimme tämän operaation kaksi kertaa peräkkäin, joten ei ihme, että yläselän lihakseni huusivat lepoa kotimatkalla autossa. Olin varannut helpon käsityön pysyäkseni virkeänä repsikan paikalla ja pitäväni juttuseuraa kuskille.... jutella jotenkin jaksoin, mutta käsityöhön en pystynyt tarttumaan!!!

Elämäni ensimmäisestä vahabatikkikankaasta tuli ihan hieno, vaikka itse kehunkin! Sain haluamiani hiushalkeamia ihan riittävästi ja indigonsiniseen väriliemeen kastettu kangas onnistui värjäytymään tasaisesti.

Kuvio olisi voinut olla kekseliäämpi, mutta onpahan ihan "oman" oloinen!!!

Jatkuu.....

Matkakuumeessa

Lähden maanantai-iltana reissuun. Tarvitsen mukaan

kankaita, kankaita ja jälleen kerran kankaita...

Ja vielä kerran kankaita! Pestyjä ja silitettyjä. Onko väärin käyttää "vanhustyövoimaa" apuna??? Äiti kun niin mielellään silittää... pellavaakin!

Mukaan tarvitsen myös essun; tein uuden, johon ompelin taskuja kirjainkankaasta. Omat nimikirjaimet, heh, että tunnistan itseni! Kolmaskin tasku on - siinä on kaksiosaisen sukunimeni jälkiosan alkukirjain! Ylätaskussa (tuo pieni ylhäällä) on tarra läpän alla pitämään puhelinta turvassa!

Tein kaksipuoleisen "suutarinessun", ettei vaatteet sotku sivuista eikä takaakaan.

Sitten otan matkaan vielä piikkimattoni ja otsalampun - muun muassa! Että sellanen reissu näköpiirissä! Ihan jännittää!!!