Varhaistipuja ja kevätlenkkejä

Kevään ensimmäiset tiput kuoriutuivat. Niitä on vain kaksi, mutta kanamme tuntien nämä varhaistiput eivät suinkaan jää ainoiksi, sillä ahkerat hautojamme yrittävät parhaansa saada mahdollisimman paljon jälkeläisiä.

Tie suli vihdoin, joten lampaatkin pääsivät taas lenkkeilemään. Ensimmäisellä lenkillä minulla ei ollut kännykkää mukana, joten en saanut parhaista pyrähdyksistä kuvia, mutta kuvio toistuu melkein samanlaisena joka kerta. Ensin kävellään rauhallisesti lähimpään mutkaan, sitten porhalletaan muutama juoksukilpailu ja lopuksi lähdetään rauhallisesti takaisin tarhaan. Helli pitää myös näistä lenkeistä kovasti ja on aina mukana. 

 

Lampaiden villa alkaa olla taas kerintää vaille. En tiedä kummille se on suurempi koettelemus, lampaille vai isäntäväelle.

Kevään merkkejä

Maaliskuu jo maata näyttää, mutta lähinnä se on kasvihuoneessamme, jossa maata on ollut näkyvissä koko talven. Mutta maan joukossa näkyy jo elämää. Kevät on todellakin tulossa, sillä narsissit tunkevat jo pinnalle.

Kasvihuoneessa on taas vuorossa kevätsiivous, joka sisältää viiniköynnösten ja boyseneiden leikkaukset, maan haravoinnin ja harjauksen sekä yleisen siistimisen. Tähän saa hyvin kulutettua muutaman vapaapäivän. Tänä vuonna ajattelimme myös vihdoin laittaa vesialtaan kuntoon, mutta siihen tarvitaan muutama vapaapäivä lisää.

 

Ulkona on vielä kovin talvista ja erittäin liukasta. Tilaamme halkova tie on aivan peilijäinen, eivätkä kävelylenkit oikein innosta vielä vähään aikaan.

Lampaat tepsuttelevat pientä lenkkiä tarhassaan, eikä niillekään ole luvassa vielä metsälenkkejä ennen tien kunnon paranemista.

Kanojen ulkotarhaan paistaa ihanasti aurinko lähes koko päivän. Ajattelin, että siipiveikot ihastuisivat, kun päästin ne ulos, mutta mitä vielä. Kauhea valitus alkoi, kun ei ollutkaan vielä kesä.