Iltalenkillä.

21 päivää, 3 haastetta

Nappasin haasteen My Villa May-blogista, ja haaste meni jotakuinkin ulkomuistista näin:
annetaan itselle 21 päivää aikaa oppia uusia asioita, joita haluaa lisätä pysyväksi osaksi arkea. Ne asiat voi olla itselle mitä vaan, mikä itselle olisi tärkeä juttu.
Terveellisempään elämäntapaan nämä monilla taisi olla, ja itse omin heti kaksi samaa kohtaa kuin haasteen laittajallakin:

* Joka päivä liikuntaa, väh. 30min. lenkki
* Smoothie päivässä
ja sitten lisäsin sen mikä tuntuu olevan oudon vaikeeta, eli riittävä juominen
* 2-3 litraa päivässä vettä

Tein jääkaapin oveen itselleni tarrataulun, johon lapsille jätin tehtäväksi antaa äidille tarran jokaisesta onnistuneesta päivästä.
Tänään lähti käyntiin 3. päivä ja mulla on siellä kaksi komeeta hymynaama-tarraa...

Lenkit on ollut kahtena ekana päivänä niitä nippanappa 30 minuutin lenkkejä, ja aika tekeminen on ollut että olen löytänyt aikaa ja motivaatioo. Lenkkihän ei tarkoita mitään joka päiväistä juoksulenkkiä vaan se voi olla hyötyliikuntaa vaikka kauppaan ja takaisin.

Juominenkin on haastavaa. Mulla on keittiössä litranen ikean lasipullo, joita siis tasan sen 2 olen saanut alas. Tiedän että ennen tätä taitaa vedenjuominen olla 0,5litran luokkaa, eli aivan liian vähäistä. Vapaapäivinä vedenjuominen on huomattavasti helpompaa, kun ainakin tässä alussa vessareissut päivässä on triplaantunut!

Smoothie päivässä on varmaan se helpoin. Sinne kerään pihasta marjoja, mukaan aina jotain pakkasesta, ja sitten banaanin, jotain vihreää esim. lehtisalaattia ja basilikaa, lurauksen hunajaa ja vettä tai joskus jotain maitotuotetta.

Näillä mennään! Asiaan siis kuului kertoa miten homma kullakin rullaa, eli varmaan jokunen postaus aiheesta tulossa...

yksi juoksulenkki voi muuttaa päivän paremmaksi

Kiitos pikkukakkosen=perheen miesten huilihetken=mieheni kannustuksen, skippasin ajatukset lähteä laahustamaan kiukkuisena pitkin marketin käytäviä. Ostamaan ei mitään erityistä ja laahustamaan kotiin entistä ärsyyntyneempänä siitä että siellä oli jonoja ja kaikki oli kallista. Enkä olisi loppujen lopuksi tiennyt mitä ihmettä lähdin sieltä etsimään.
Niin tai tiedän, olin hetken, sen hullun hetken, ajatellut lähteväni ostamaan itselleni mielenrauhaa ja iloisempaa mieltä. Miten hullu ajatus.

Onneksi minulla on fiksu mies. Joka muistutti niistä lenkkareista siellä verannan nurkassa. Kehoitti vielä juoksemaan niin lujaa että tuntuu. Niin että hengästyisin kunnolla.
Ja minä onnekas kuuntelin kerrankin tätä, kirjaimellisesti noudatin ohjetta.
Juoksin, hölkkäsin, kävelin. Sen mitä useamman viikon/kuukauden juoksubreikiltä jaksoin. Kaipasin lenkkikamua naapurista, yksin on hurjasti tylsempi juoksta. Mutta juoksin silti.
50 minuutin lenkki. Paljon paljon iloisempi ja rauhallisempi tyyppi palasi suihkun jälkeen äidin rooliinsa.

Afterjuoksulenkkiolotila on kyllä jotain mitä ei voi sanoin kuvailla. Virtaa piisaa ja hyvää oloa.
Tehtiin pikkujätkän kanssa tehosekoittimellinen tehojuomaa joka teki huippuhyvin kauppansa.

Nyt tarkastaan pankkitilin saldo ja ehkä lenkkarikaupoille. Luulen että voisin juosta jouheammin paremmilla popoilla.

Huippufiilis!!