Kierrätystä.

Meidän koti on rakennettu kodiksi oikeastaan melkein kokonaan kierrätetyistä asioista. Uutena on ostettu ainoastaan pari mattoa, sisustustyynyjä ja yksi astiasenkki, ja eteisen lipasto. Kaikki muu on ostettu secondhandina, huutiksen kautta, fb:n myyntipalstoilta tai saatu tutuilta sekä sukulaisilta.

Miksi näin? Sille ei taida olla mitään selvää syytä. Ehkä olen nuuka, tai tarkka. "Tarkanmarkantyttö". Ehkä en pidä siitä että ihmiset kuluttavat vain kuluttamisen ilosta. Tai ehkä vain ajattelen että kotiin kulkeutuu tavarat sitten kun niiden aika on. Oikea ajoitus, hyvä tuuri, onnekas kirppisreissu. Ehkä en ikimaailmassa voisi kuvitella laittavani tuhatta euroa sohvaan? Hmmmm....

Tämä oli siis aasinsilta siihen, miksi nämä kuvat olen tänään räpsinyt.
Nimittäin aurinko houkutteli minut avaamaan meidän pienen pienen parvekkeen oven. Ja parvekehan on ollut tähän saakka oikeastaan vain petivaatteiden tuuletusta varten. Siinä se aurinko lämmitti mukavasti, tuulikaan ei osunut ja aloin katsella ympärilleni. Parveke on surkean surullisessa kunnossa. Maalit kulunut metallikaiteista, seinänvierellä nökötti rapistunut penkki ja pino kukkaruukkuja.

Pyysin miestä viemään kuvien penkin kaatopaikkakuormaan, kun päähäni pälkähti ideoita miten saada parveke viihtyisäksi. (Siitä sitten myöhemmin). Mies ehti saada painavan, säiden runteleman penkin eteiseen, kun hihkaisin, että mitäpä jos koitettaisiin penkkiä tv-huoneeseen?
Mieheni on siinä mielessä fiksu, ettei ala tälläisessä tilanteessa vänkäämään vastaan, vaan antoi minulle vapauden sovitella penkille uutta paikkaa. Ja tässä se nyt on.
Mielestäni ihan täydellinen paikka pienelle lisätasolle!

Viikonloppuna sitten parvekkeen kimppuun, siitä taitaakin tulla oikeen pääsiäsparveke. Keltaista nimittäin sinne ainakin tulee....

Ajanpatinaa.

Jakkarapari on mieheni mummulta peritty, ja juuri tälläisenään; väreineen ja kolhuineen ovat ihan passelit meille. On molemmille pojille omansa.
Näin meille vaan kulkeutuu ne huonekalut mistä meidän koti rakentuu.
Ei meillä silti ihan rojuun hukuta, juuri kerättiin kärryllinen kaatopaikkaromua. Kirppispöytä oli huhtikuun juttu, mutta niin vaan sen pöydän varaaminen menee ensi kuulle. Tavaraa on paljon, mahtuukohan edes yhteen pöytään...

Pihassa alkaa olla kevätpuuhat hyvällä mallilla, on haravoitu ja tehty puita liiteriin.
Kevätkukkia tekisi mieli laittaa vapuksi.

Sadepäivä=vapaapäivä=mikä ihana yhdistelmä=laiskottelua luvalla. Kaadan kahvia suureen kuppiin, kietoudun vilttiin ja kahvilukemiseksi käy täydellisesti uusin Koti ja keittiö-lehti.

Ulkoilun ja loikoilun täyteistä viikonloppua kaikille (itse paiskin viikonloppuna töitä sitten tämänkin päivän edestä).

Peikkolasit

Mieheni mummu nukkui pois kuukausi sitten. Nämä lasit on nyt meillä muistona. Mieheni muistaa juoneensa niistä aina mehua mummulassa. Käyttölaseja, joita nyt säilytetään vitriinikaapissa.

Tulppaaneillakin on nyt isomummun perua valkoinen Aaltomaljakko.

ira denmark

Minun onneni on että minulla on sellainen käly, jolla on sama maku mitä tulee tälläisiin aarteisiin.
Että se minun kälyni otti tämän talteen penkoessaan pappansa vinttitavaroita.
Ja lahjoitti minulle, kun sillä on jo omansa. Pinkki, ira denmark.

Hinkkasin karkealla sienellä ja fairylla huolella ja niin vain sai entinen leipälaatikko väistyä tieltä. Plussaa tässä on vielä sekin että tuossa päällä voi pitää kaikkea kivaa, pientä, söpöä.
Vai laskenko sen hetken päästä miinukseksi, kun siihen kertyy kaikkea...

Kuitenkin. Olen onnellinen että toisen romu on toisen aarre.

Pikainen heippa!
Talon vierusta kasvaa pientä unikkoa, lapset leikkivät että ne on lihansyöjäkasveja. Jahtaavat toisiaan ja räkättävät.
Nappaan muutaman maljakkoon, nyt osa on jo oranssissa kukassaan.

Sininen aurinkopullo on aarre, jonka päälle en aluksi oikein ymmärtänyt. Oli aikanaan tullut miehelle asuntokaupoissa kaupanpäällisenä. Nuo olisivat kauniita useamman pullon ryhmänä, eipä vain ole eteen niitä tupsahdellut.

Iloista viikkoa!!

Eilen illalla saunan jälkeen herkuteltiin uunileipäsillä. Toisissa leivissä oli pestoa, vuohenjuustoa ja hunajaa. Toisissa salsaa, salamia, suolakurkkua ja juustoa.

Tänään ystäväni yllätti iloisesti. Oli ajatellut minua kun joku oli heittämässä nämä entiset lääkepullot roskiin työpaikaltaan. Pullot on isoja, arvioisin että 2litran ja 3litran ja korkit on tallessa. Näihin saa kivasti joulunaikaan kotikaljan pullotettua. Nyt siirrän ne keittiön kaappien päälle muiden lasipullojen seuraan.

Huomenna alkaa taas arki. Ajatus tuntuu tällä hetkellä väsyttävältä. Koitan olla ajattelematta.
Koitan kerätä intoa vielä tälle päivälle. Metsään jos jaksaisi lähteä poikien kanssa.

emalikulhoja, lasipulloja, yksi ylihintainen peltipurkki

Saalis naapurikylän kirpparilta. Vaikka ja mitä. Kutsuivat minua hamsteriksi. Äitini ja veljeni avovaimo. :) Kieltämättä tällä kertaa alkoi jo tuntua siltä.

Emalikulhot lähti muutamalla eurolla, samoin suloiset rörstrandin Dots-lautaset euron kipale, alkon vihreät lasipullot pari euroa per pullo, toisessa vielä korkkikin tallessa. Juuri täydellisen vihreitä.

Mutta se yksi ylihintainen peltipurkki oli kympin. Jäin miettimään maksoinko liikaa? Tuli kuitenkin "se tunne" että tämä on saatava. Ja purkille on kerran paikkakin. Peltipurkkihyllyssä.

lauantailöytöjä metsästä ja muualta

"toisen romu, on toisen aarre"

näin se menee..voi sitä suunnatonta löytämisen iloa tänään metsässä ja yhden metsätien varressa!! Viisivuotias poikani oli riemuissaan vielä jopa enemmän kuin minä. :)

Samalla tuli tehtyä parin tunnin lenkki raikkaassa sadesäässä. Ja tutkittua mitä keväisessä luonnossa tapahtuu, kallionkolot, kaatuneet puunrungot, mitä vaikeampi maasto, sitä enemmän se kiehtoi pikkumiestä ja haasteet suorastaan vetivät puoleensa.

Nyt mietin mitä näille emalikattiloille teen? Pesen ja annan olla, vai maalaan yhtenäisemmiksi?
Ensi viikolla täytän ne mullalla ja siemenillä :)