Wagashi
Wagashi (jap. 和菓子) tarkoittaa perinteisiä japanilaisia makeisia. Wagashi-tyyppejä on lukemattomia. Ne voidaan luokitella ”tuoreisiin makeisiin” (namagashi), jotka eivät säily hyvin, ja ”kuiviin makeisiin” (hoshigashi), joissa on vähemmän kosteutta. Tyypillisiä wagashi-makeisissa käytettyjä ainesosia ovat makeutetut azukipavut, kokonaisina tai tahnaksi jauhettuina (anko), ja tahmea mochi-riisikakku. Myös valmistustapoja on lukuisia, ja vaikka useimmiten makeiset syödään huoneenlämpöisinä, tunnetaan myös lämpimiä jälkiruokia, kuten keittona tarjottu oshiruko, ja kylmiä kesällä syötäviä wagasheja.[1]
Alun perin sana kashi (菓子) viittasi lähinnä hedelmiin ja pähkinöihin. Wagashi-kulttuuri kehittyi etenkin Edo-kaudella. Siihen vaikuttivat kiinalaiset makeiset ja dim sum -ruokalajit, kasuteran tapaiset portugalilaiset makeiset ja kaakkoisaasialaiset makeiset, joissa käytetään paljon samantyyppisiä ainesosia.[1]
Monet wagashi-makeiset ovat hyvin kauniita ja taidokkaasti muotoiltuja. Tähän on vaikuttanut erityisesti teeseremonia, jossa tarjottujen makeisten tulee olla tuoreita ja vuodenaikaan sidottuja. Monet hienoimmista makeisista ovat peräisin Kiotosta, joka on japanilaisen korkeakulttuurin keskus. Kiotossa valmistettuja kuivia makeisia kutsutaan nimellä kyōgashi.[1]
Wagashi-tyyppejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anmitsu – viileitä hyytelökuutioita hedelmän kanssa.
- Amanattō – haudutettuja azuki- tai muita papuja sokerin kanssa kuivatettuna. Amanattō ja nattō eivät ole sukua toisilleen.
- Botamochi – makea riisipallo, joka on kiedottu anko-tahnaan.
- Daifuku – yleisnimitys mochi-riisille, joka on täytetty ankolla.
- Dango – pieni, tahmea ja makea mochi, joka on usein tikussa.
- Hanabiramochi – litteä, punavalkoinen ja makea mochi, joka on kiedottu ankon ympärille ja jossa on karamelisoitua isotakiaista (gobō).
- Ikinari dango – höyrytetty pulla, jonka taikinassa on bataatin paloja ja keskellä ankoa. Kumamoton prefektuurin paikallinen makeinen.
- Imagawayaki (myös kaitenyaki) – ankoa ympäröitynä levyllä paistettua taikinaa.
- Kusamochi – "ruoho-mochi", makea mochi, joka on haudutettu japanilaisen pujon kanssa, keskellä ankoa.
- Kuri kinton – makeutettu sekoitus keitettyjä ja soseutettuja kastanjoita.
- Manjū – höyrytettyjä anko-kakkuja, jotka on ympäröity jauhosekoituksella ja joita saa esimerkiksi persikan tai jäniksen muotoisina.
- Matsunoyuki – "männynlumi", makeutettu männyn muotoinen mochi, jolle on siroteltu tomusokeria.
- Monaka – anko-keskusta, joka on kahden hauraan, makean ja rapean riisikeksin välissä.
- Oshiruko (myös zenzai) – kuuma jälkiruoka, joka on valmistettu ankosta nestemäisessä muodossa ja jossa kelluu pieniä mochi-palasia.
- Rakugan – pieni, erittäin kiinteä ja makea kakku, joka tehdään riisijauhoista ja mizuamesta.
- Sakuramochi – ankolla täytetty riisikakku, joka on kiedottu pikkelsöityyn kirsikkapuun lehteen.
- Taiyaki – kuten kaitenyakissa, ydin anko-tahnaa ympäröitynä taikinalla mutta kalan muotoiseksi tehtynä.
- Uirō – höyrytetty kakku riisijauhoista ja sokerista, samantapainen kuin mochi.
- Yatsuhashi – ohuita gyūhi-viipaleita (makeutettua mochia), joita on saatavana eri makuisina, joskus taiteltuna kolmioksi punaisen anko-pallon ympärille.
- Yōkan – yksi vanhimmista wagashi-tyypeistä, kuutio ankoa, joka on kovetettu agarilla ja johon on lisätty sokeria.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ashkenazi, Michael & Jacob, Jeanne: The Essence of Japanese Cuisine: An Essay on Food and Culture, s. 107–109. University of Pennsylvania Press, 2000. ISBN 9780812235661 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wagashi Wikimedia Commonsissa
- Japanin wagashi-yhdistys (japaniksi)
- Toraya, 1500-luvulta lähtien toiminut vanha wagashi-valmistaja (japaniksi) (englanniksi)
- So What The Heck Is That: Wagashi The Japan Times (englanniksi)
