Uimapolyypit
Uimapolyypit | |
---|---|
Uimapolyyppeihin kuuluvia lajeja |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Polttiaiseläimet Cnidaria |
Luokka: | Polyyppieläimet Hydrozoa |
Lahko: |
Uimapolyypit Siphonophorae Eschscholtz, 1829 [1] |
Alalahkot[1] | |
Katso myös | |
Uimapolyypit (Siphonophorae tai Siphonophora) on polyyppieläimiin kuuluva lahko. Lahkon lajeja tavataan kaikista valtameristä[1].
Taksonomia ja anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uimapolyypit jaetaan kolmeen alalahkoon, jotka ovat Calycophorae, Cystonectae ja Physonectae. Molekyylifylogeneettisten tutkimusten perusteella tämä jako ei välttämättä ole monofyleettinen. Lahkossa tunnetaan 16 heimoa ja 175 lajia ja näiden lisäsi on noin kymmenkunta lajia, joiden statuksesta ei ole varmuutta.[1][2]
Uimapolyypit on morfologialtaan monimuotoinen lahko. Tyypillistä on, että polyyppirunkokunnat ovat vapaasti uivia, eikä pohjaan ankkuroitunutta vaihetta elinkaaressa ole. Polyypit muodostavat eri tehtäviin erikoistuneita tsooideja. Alalahkoista kahdella, Cystonectae ja Physonectae, on kaasun täyttämä ontelo eli pneumatofori, joka auttaa runkokuntaa kellumaan. Pneumatoforin lisäksi niillä voi olla nektofori eli uimakello, joka auttaa niitä liikkumaan. Alalahkon Calycophorae lajeilla ei pneumatoforia ole, mutta nektoforeja on kaksi. Muut tsooidit muodostavat jopa usean metrin pituisia rihmamaisia ja haarautuneita lonkeroita ravinnonhankintaa ja lisääntymistä varten.[2][3][4]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uimapolyyppejä tavataan Atlantista, Intian valtamerestä ja Tyynestämerestä veden pinnasta aina 1 000 metrin syvyyteen. Ne pyydystävät pyyntilonkeroillaan ravinnokseen erityisesti äyriäisiä, mutta myös kalojen poikasia. Uimapolyyppien munista kehittyy ensin planulatoukkavaihe ja edelleen esirunkokunta ja sitten sukukypsä runkokunta.[2][3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Siphonophorae World Register of Marine Species. Viitattu 16.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Gillian M. Mapstone: Global Diversity and Review of Siphonophorae (Cnidaria: Hydrozoa). PLOS One, 2014, 9. vsk, nro 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Darryl L. Felder, David K. Camp: Gulf of Mexico, s. 395. Texas A&M University Press, 2009. ISBN 1-60344-094-1 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.7.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Claudia Castellani, Martin Edwards: Marine Plankton, s. 232-236. Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-923326-7 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.7.2021). (englanniksi)