Sami Mustakallio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sami Kimmo Kalervo Mustakallio (s. 13. lokakuuta 1958 Helsinki) on suomalainen pastori. Hän on näyttelijä Marita Nordbergin ja lääketieteen tohtori, professori Kimmo K. Mustakallion poika.[1] Vuonna 2009 Mustakallio siunasi äitinsä hautaan Hietaniemen kappelissa.[2] Vuonna 2016 oli hänen isänsä vuoro.[3]

Sami Mustakallio valmistui teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1992. Hänen pro gradunsa aihe oli pelastus ja parantaminen Kirkkojen maailmanneuvoston lääketieteellisen komission asiakirjoissa vuosina 1979–1981.[4] Mustakalliolla on CP-vamma. Vammaisuutensa vuoksi hän joutui odottamaan pappisvihkimystään yhdeksän vuotta. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä epäiltiin hänen kykyään suoriutua tehtävästään.[5] Mustakallion käsityksen mukaan Tampereen silloinen piispa arveli ettei Mustakallion puheesta saataisi selvää. Kiistaa oli ilmeisesti myös siitä, voiko vammainen pappi hyödyntää työssään avustajansa käsiä.[3] Lopulta piispainkokous totesi, että vammainen voi toimia pappina, mikäli hänet katsotaan kelvolliseksi tehtävään. Jälkikäteen Mustakallio kritisoi kirkon suhtautumista hänen vammaisuuteensa muun muassa seuraavasti: ”Kukaan ei alussa edes katsonut, miten voisin mitäkin asioita tehdä. Nähtiin vain pyörätuoli.”[6]

Ennen vihkimystään Mustakallio työskenteli Invalidiliiton sopeutumisvalmennuskeskuksessa[5] (nyk. Validia Kuntoutus[7] Lahti) sosiaaliterapeuttina.[5] 1. kesäkuuta 2000 Mustakallio viimein vihittiin,[8] jolloin hänestä tuli ensimmäinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihkimä vaikeavammainen pappi.[5] Vihkimisen toimitti Juha Pihkala Tampereen tuomiokirkossa.[6] Mustakalliota varten perustettiin Lahden seurakuntien yhteisen diakoniatyön alaisuuteen määräaikainen seurakuntapastorin virka, joka päättyi vuoden 2002 lopussa. Sopimuksen mukaan hän hoiti virkaansa 10-prosenttisesti.[8]

Mustakallio valittiin vuoden 2000 kunnallisvaaleissa Lahden kaupunginvaltuustoon vihreiden listalta.[9][10] Valtuustoaikanaan hän oli myös sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen.[6] Hän oli vasemmistoliiton ehdokkaana vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, mutta ei tullut valituksi.[5][11]

2000-luvun ensikymmenen loppupuolella Mustakallio muutti Lahdesta takaisin[12] Helsinkiin. Hän asuu MS-liiton palvelutalossa Arabianrannassa[3] ja käy eri seurakunnissa saarnaamassa. Hänen harrastuksiaan on teatterissakäynti,[5] ja hän on myös pelannut sähköpyörätuolisalibandyä maalivahtina[3] M-Team Electric Gladiators -joukkueessa.[13]

  1. Suomen teologit 2010 Finlands teologer, s. 650. Helsinki: Suomen kirkon pappisliitto – Finlands kyrkas prästförbund, 2010. ISBN 978-952-92-7591-5
  2. Lehti: Oma poika siunasi Marita Nordbergin 23.11.2009. MTV. Arkistoitu 8.3.2018. Viitattu 7.3.2018.
  3. a b c d Hirvasnoro, Tarja: CP-vammainen pastori Sami Mustakallio: ”Sain pyörätuolin vasta aikuisena, en tiedä miksi”. Kodin Kuvalehti, 12.12.2017, 60. vsk, nro 19, s. 92. Helsinki: Sanoma Oyj. ISSN 0023-2610 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.3.2018.
  4. Pelastus ja parantaminen: Systemaattinen analyysi Christian Medical Commission raporteista vv. 1979–1981. (Helka-tietokanta) Helsingin yliopisto. Viitattu 18.7.2010.
  5. a b c d e f Kytöharju, Marjo: Pyörätuolilla liikkuva pappi kohtaa ennakkoluuloja – Sami Mustakallio raivasi tietä. 29.10.2003. Vantaan Lauri. Viitattu 10.7.2010.
  6. a b c Hietamies, Eve: Pitkän tien kulkija. Apu, 18.2.2010, 77. vsk, nro 7, s. 42–45. A-lehdet Oy.
  7. Yritys - Validia-kuntoutus www.validia-kuntoutus.fi. Arkistoitu 13.6.2017. Viitattu 21.8.2017.
  8. a b 4.5. – Sami Mustakallio vihitään papiksi. 4.5.2000. Kirkon tiedotuskeskus. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 13.7.2010.
  9. HS Kotimaa – Kunnallisvaalit 2000. (Sami Mustakallion ehdokastiedot.) Helsingin Sanomat. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 26.1.2013.
  10. Kunnallisvaalit 2000, valitut ehdokkaat. Tietokanta: PX-Web Statfin > Vaalit/Kunnallisvaalit 2000. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.4.2007. Viitattu 12.7.2010.
  11. Hämeen vaalipiirin eduskuntavaaliehdokkaat. Vaalit.fi. 14.3.2003. Oikeusministeriö. Viitattu 12.7.2010.
  12. Vilmi, Ulla-Maija: Pyhä ja paha. Kirkko ja kaupunki. 4.4.2012.
  13. Joukkueen pelaajat. M-Team. Arkistoitu 19.8.2007. Viitattu 17.6.2012.