Sopeutumisvalmennus

Sopeutumisvalmennus on kuntoutuksen lakisääteinen palvelumuoto, jonka tavoitteena on tukea vammaista henkilöä ja hänen lähiyhteisöään vammaisuuden tai sairauden aiheuttamissa elämänhallinnan ongelmatilanteissa.

Teoriatausta

Sopeutumisvalmennus heijastaa käsitteenä ja kuntoutuskäytäntönä kulloisiakin käsityksiä ihmisen identiteetistä, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, elämänhallinnasta ja hyvinvoinnista. Toiminnan kehityksen alkuaikoina, 1960-luvulla, esillä olivat sekä psykodynaamisesti että behavioristisesti sävyttyneet käsitykset sairaudesta ja vammaisuudesta sekä niiden aiheuttamista yksilöllisistä ja yhteisöllisistä kehityshaasteista. Terveyden sosiologia, esimerkiksi Talcott Parsonsin sairaan roolin käsite, ja psyykkisen stressin teoriat muodostivat sopeutumista koskevan ajattelun yhden rajapinnan. Sitä täydensivät yhteiskunnan demokraattisen kehityksen ja yksilön henkisen kasvun odotukset. Vammaisuuden ja pitkäaikaisen sairauden kielteisten vaikutusten eliminoimiseen luotettiin varsinkin osallistavan yhteisöllisen kehityksen kautta.

Sopeutumisvalmennuksen teoriataustasta erottuu suomalaisessa kontekstissa ruotsalaisen psykologin Johan Cullbergin teos ”Tasapaino järkkyessä”, joka puolestaan perustui amerikkalaisen kriisi- ja preventioteorian klassikoihin Erich Lindemannin ja Gerald Caplanin tutkimuksiin.

Sanaa sopeutumisvalmennus on aina vieroksuttu siinä nähdyn passiivisuuden ja alistuneisuuden takia. Parempaa sanaa ei kuitenkaan löytynyt ennen kuin 1990-luvulla erilaiset ”empowerment” –käsitteestä johdetut käsitteet – (täysi)valtaistuminen, voimaantuminen, sosiaalinen vahvistaminen - valtasivat alan retoriikan. Viime aikoina sopeutumisvalmennuksen ja osaltaan muunkin hoidon ja kuntoutuksen keskeiseksi vaikutusmekanismiksi on noussut vertaistuki.

Ohjaavia periaatteita

Sopeutumisvalmennus ei ole psykoterapiaa eikä se ole myöskään minkään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön (lääkäri, sairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät, psykologit, fysio- tai toimintaterapeutit) antamaa ohjausta ja neuvontaa. Koska sopeutumisvalmennuksen antamiseen valmistavaa ammattikoulutusta ei ole, sopeutumisvalmennus tulee määritellyksi tavoitteensa ja sisältönsä kautta. Sopeutumisvalmennuksen ammatillisuus jää avoimeksi, mikä voi olla joustavuudessaan hyvä asia, mutta samalla sopeutumisvalmennuksen saatavuuden varmistaminen palvelujen yleisessä kilpailutilanteessa saattaa jäädä tappiolle.

Sopeutumisvalmennus Suomessa

Suomessa sopeutumisvalmennuksesta säädetään vammaispalvelulaissa (380/1987, lääkinnällisen kuntoutuksen asetuksessa (1015/1991), Kelan kuntoutuslaissa (566/2005) sekä tapaturma- ja liikennevakuutuskuntoutusta koskevissa laeissa (625-626/1991). Vammais- ja kansanterveysjärjestöt järjestävät myös sopeutumisvalmennusta Raha-automaattiyhdistyksen myöntämän rahoituksen turvin.

Stakesin ja Suomen kuntaliiton yhdessä laatima kuntoutuspalveluluokitus sisältää toimenpiteiden alaluokan R31 Sopeutumisvalmennus: "Kuntoutujan, hänen perheensä ja lähiyhteisönsä valmentamista selviämään sairastumisen ja vammautumisen aiheuttamassa elämäntilanteessa. Tavoitteena on fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn edistäminen. Sopeutumisvalmennukseen kuuluu psykososiaalisen valmennuksen lisäksi myös muuta valmennusta (R3120-3160) kuntoutujan tarpeiden mukaisesti."

Sopeutumisvalmennuksen luokat:

• R3110 Psykososiaalinen valmennus
• R3120 Liikkumistaitojen valmennus:
• R3130 Päivittäisissä toimissa tarvittavien taitojen valmennus:
• R3140 Kommunikaatiotaitojen valmennus:
• R3150 Elinympäristön hallintaan valmentaminen:
• R3160 Koulutus- ja oppimistaitojen valmennus:

Sopeutumisvalmennuksen historiaa Suomessa

Sopeutumisvalmennusta vastaavia palveluja on järjestetty jo hyvin pitkään: vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten kesäleirit ja erilaiset ”vertaistapaamiset” varmaankin sisälsivät nykyisin sopeutumisvalmennukseksi katsottavaa toimintaa.

Tiettävästi ensimmäinen sopeutumisvalmennuksen nimellä järjestetty kurssi oli Sokeain Keskusliiton (nykyisin Näkövammaisten Keskusliitto) vuonna 1963 järjestämä vastasokeutuneiden sopeutumis- ja harjoituskurssi. V. J. Sukselaisen johtama kuntoutuskomitea ehdotti että kuntoutuslainsäädäntöön otettaisiin yhtenä palveluna sopeutumisvalmennus, joten 60-luvun alkuvuosina asiasta on varmasti käyty laajempaakin keskustelua.

Kuntoutuslainsäädännön kokonaisuudistusta ei 1960-luvulla toteutettu ja sopeutumisvalmennus tuli vuonna 1946 säädettyyn invalidihuoltolakiin vuoden 1972 alusta. Siihen aikaan sosiaalihallitus, joka oli perustettu vuonna 1968, hallinnoi sopeutumisvalmennusta, jota vammaisjärjestöt järjestivät yleensä sairaus- tai vammaryhmittäisesti.

Vaikka se sisältyykin kaikkiin keskeisiin kuntoutusta ohjaaviin lakeihin, sopeutumisvalmennuksen asema julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa on jäänyt marginaaliseksi. Esimerkiksi useimmissa Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin valmistelemissa Käyvän hoidon ohjeissa sopeutumisvalmennus mainitaan vain ohimennen, silloinkin kun käsitelty sairaus tai vamma edellyttäisi vahvaa biopsykososiaalista työotetta. Sopeutumisvalmennusta vastaava toiminta saatetaan myös hyväksyä jollakin toisella nimikkeellä, kuten esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille suositellussa psykoedukaatiossa.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva Valtakunnallinen vammaisneuvosto (VANE) toteaa Vammaispoliittisessa ohjelmassa vuodelta 1995, että ”ohjelman päämääränä on luoda edellytykset vammaisten ihmisten täysivaltaistumiselle suomalaisessa yhteiskunnassa. Täysivaltaistumisella (empowerment) tarkoitetaan sitä, että vammaiset itse täysivaltaistavat itsensä. Tällöin mitkään muut tahot eivät mielivaltaisesti ohjaile heidän elämäänsä. Täysivaltaistumisen kautta jokaisella vammaisella ihmisellä on mahdollisuudet hyvään ja mielekkääseen elämään hänen omista kyvyistään ja tavoitteistaan lähtien. Hyvä ja mielekäs elämä sisältää valinnanvapauden ja itsemääräämisoikeuden toteutumisen. Tämän lisäksi se sisältää mahdollisuuden itsenäiseen elämään, tasavertaisuuteen ihmissuhteissa ja täyteen osallistumiseen. Se edellyttää myös kohtuullisen elämän perusedellytysten olemassaoloa. Vammaisen ihmisen kohdalla tasavertaiset mahdollisuudet hyvään ja mielekkääseen elämään toteutuvat vain, jos vammaisten ihmisoikeudet tunnistetaan ja tunnustetaan.” Tällaisen yleisen vammaispoliittisen tavoitteen tukemiseen osallistuu myös sopeutumisvalmennus.

Katso myös

• Kuntoutus
• Vammaisuus

Lähteet

• Gerald Caplan: Principles of preventive psychiatry. Basic Books, 1964.
• Johan Cullberg: Tasapainon järkkyessä. Otava, 1977.