Ludvig II (Monaco)

Ludvig II
Monacon ruhtinas
Valtakausi	27. kesäkuuta 1922 – 9. toukokuuta 1949
Edeltäjä	Albert I
Seuraaja	Rainier III
Syntynyt	18. heinäkuuta 1870 Baden-Baden, Saksa
Kuollut	9. toukokuuta 1949 (78 vuotta) Pariisi, Ranska
Puoliso	Marie Juliette Louvet Ghislaine Dommanget
Lapset	prinsessa Charlotte
Koko nimi	Louis Honoré Charles Antoine Grimaldi
Suku	Grimaldi
Isä	Albert I
Äiti	Mary Victoria Hamilton
Uskonto	roomalaiskatolilainen

Ludvig II (Louis Honoré Charles Antoine Grimaldi, 12. heinäkuuta 1870 – 9. toukokuuta 1949) toimi Monacon ruhtinaana 27. kesäkuuta 1922 – 9. toukokuuta 1949.

Lapsuus ja nuoruus

Ludvig syntyi Saksan Baden-Badenissa ja oli ruhtinas Albert I:n ja lady Mary Victoria Hamiltonin ainoa yhteinen lapsi.

Albert I ja Mary Hamilton vihittiin samana vuonna, kun Ludvig syntyi, mutta pari erosi pian ja Ludvig muutti äitinsä kanssa Saksaan. Mary meni uudelleen naimisiin 1880 unkarilaisen kreivin Tassilo Festetics von Tolnanan kanssa. Pariskunta sai yhden lapsen, Ludvigin sisarpuolen Alexsandran. Ludvig muutti takaisin Monacoon 11-vuotiaana opettelemaan ruhtinaallisia velvollisuuksia.

Ludvigin isä ruhtinas Albert I oli hyvin dominoiva henkilö, joka oli tehnyt Monacosta yhden maailman kulttuurikeskuksista. Hänen saavutukset tällä saralla oli tunnustettu ympäri maailmaa. Ludvig ei kuitenkaan viihtynyt kylmäksi ja etäiseksi kokemansa isänsä luona, vaan lähti opiskelemaan Ranskaan Saint-Cyrin sotilasakatemiaan heti kun hän oli riittävän vanha. Valmistuttuaan Ludvig liittyi Ranskan muukalaislegioonaan ja otti osaa Ranskan siirtomaasotiin.

Asemapaikallaan Algeriassa hän tapasi kabaree-laulajatar Marie Juliette Louvetin (1867–1930). Marie Louvetilla oli ennestään kaksi lasta edellisestä avioliitosta ranskalaisen valokuvaaja Achille Delmaetin kanssa, eikä Ludvigin isä hyväksynyt avioliittoa. Pariskunta kuitenkin vihittiin, ilman Albert I:n lupaa, vuonna 1897. Ludvigin ainoa lapsi, Charlotte Louise Juliette, syntyi 30.8.1898 Constantinessa, Algeriassa.

Ludvig palkittiin palveluksestaan legioonan kunniamerkillä. Myöhemmin hänet ylennettiin prikaatin kenraaliksi. Ensimmäisessä maailmansodassa Ludvig toimi kenraalina Ranskan armeijassa.

Perimysriita ja ratkaisu

Ludvig palasi Monacoon 1908 jättäen tyttärensä ja vaimonsa Algeriaan. Ludvigin avioliitto oli kuitenkin aiheuttanut Monacossa poliittisen kriisin, sillä ilman ruhtinaan lupaa solmitussa avioliitossa syntynyt jälkeläinen ei kelvannut kruununperijäksi ja perimysjärjestyksen mukaan vallan perisi Ludvigin lähin sukulainen, saksalainen Uracin herttua Wilhelm, Albert I:n tädin poika. Varmistaakseen ettei näin tapahtuisi, säädettiin 1911 laki, joka tunnusti Ludvigin perilliseksi tämän tyttären, Charlotten. Laki oli kuitenkin ristiriidassa vuoden 1882 perustuslain kanssa, joten senkin säännöksiä muutettiin 1918 ja vuonna 1919 Ludvig adoptoi tyttärensä, josta tuli Monacon prinsessa Charlotte Louise Juliette Grimaldi.

Wilhelm oli ensimmäisessä maailmansodassa taistellut Saksan armeijassa, ja Ranskassa pelättiin hänen tai hänen jälkeläistensä nousua Monacon valtaistuimelle. Ranskan painostuksesta Monaco ja Ranska solmivat 17. heinäkuuta 1918 sopimuksen, jossa sovittiin että Ranskan tulee hyväksyä ennakkoon tulevat Monacon ruhtinaat. Wilhelm jälkeläisineen luopui oikeudestaan Monacoon vuonna 1924.

Ruhtinasaika

Albert I kuoli Pariisissa 27. kesäkuuta 1922. Vaikkei Ludvigin valtakausi ollutkaan yhtä loistava kuin Albert I, jätti hän kuitenkin jälkensä pieneen ruhtinaskuntaan. Hän oli perustamassa jalkapalloseura AS Monacoa. Ensimmäinen autokisa Monacossa ajettiin 1929. Hän myös keräili Napoleonille kuuluvia esineitä, jotka ovat näytillä Monte Carlon kuninkaallisessa palatsissa.

Etenkin ensimmäisinä hallitusvuosina Ludvigin hallinto sai mainetta rehellisyydestä, kun Ludvig erotti monia huonomaineisia henkilöitä niin ruhtinaskunnan kuin Monte Carlon kasinon hallinnosta. Monacon kulttuurielämä sai vauhtia, kun René Blum palkattiin muodostamaan Monte Carlon oopperan baletti.

Juuri ennen toisen maailmansodan puhkeamista vihittiin käyttöön moderni, Ludvidin mukaan nimetty jalkapallostadioni.

Vaikka Ludvigin sympatiat olivat vahvasti Ranskan puolella, hän yritti pitää Monacon puolueettomana toisessa maailmansodassa. Samalla hän kuitenkin kannatti vanhan armeijakollegansa, marsalkka Pétainin johtamaa Vichyn hallitusta. Siitä huolimatta Monacossa oli toisen maailmansodan aikana paljon sisäisiä jännitteitä, koska suurin osa sen asukkaista oli italialaista alkuperää ja kannattivat fasismia. Italia miehitti Monacon 1943 ja perusti sinne fasistisen hallituksen. Pian tämän jälkeen Benito Mussolini kuitenkin kaatui ja Saksan armeija miehitti Monacon. Monet Monacon juutalaiset, joukossa oopperan perustaja René Blum, kuljetettiin keskitysleireille, vaikka Monacon poliisi yritti monesti varoittaa heitä etukäteen.

Ludvigin sodan aikainen toiminta ja epäröinti aiheutti kuilun hänen ja hänen seuraajansa Rainier III:n välille, sillä Rainier tuki liittoutuneita.

Vuonna 1944 Monacoa hallitsi useiden kuukausien ajan Ranskan vastarintaliikkeen kommunistinen vapautusrintama, ja oli epäselvää pystyikö 75-vuotias Ludvig enää vastustamaan pyrkimyksiä poistaa Monacon monarkia. Monet monacolaiset eivät enää halunneet häntä ruhtinaaksi ja Ludvig muutti Pariisiin. Ludvig meni naimisiin 24.–27. heinäkuuta 1946 järjestetyssä seremoniassa ranskalaisen filmitähden Ghislaine Dommangetin kanssa ja asui suurimman osan lopusta hallituskaudestaan Le Marchaisissa Pariisin lähellä.

Ruhtinas Ludvig kuoli 1949 ja hänet haudattiin Monte Carloon, Pyhän Nikolauksen katedraaliin. Hänen leskensä leskirouva Ghislaine, Monacon ruhtinatar, kuoli 30. huhtikuuta 1991 Pariisissa, jonne hänet myös haudattiin.

Ludvigin tytär prinsessa Charlotte oli luovuttanut oikeuden Monacon kruunuun pojalleen Rainierille jo vuonna 1944, ja hänestä tuli Monacon ruhtinas Rainier III vuonna 1949.

Lähteet

• Princely House of Monaco (Arkistoitu – Internet Archive)