Helluntaiherätys Islannissa
| Osa artikkelisarjaa |
| Helluntaiherätys |
|---|
 |
Islantilaiseen helluntaiherätykseen kuului vuonna 2006 noin 4 000 jäsentä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helluntaiherätyksen edeltäjä saapui Islantiin vuonna 1918 islantialais-amerikkalaisten toimesta.[2] Vuonna 1920 varsinainen helluntaiherätys vahvistui Islannin Vestmannasaarten kalastusyhteisössä. Tämä liikehdintä oli seurausta ruotsalaisen Göteborgin Salem-seurakunnan lähetyssaarnaajien Signe Aasbön ja Erik Aasbön toiminnasta. Syksyllä 1920 alueella esiintyi herätystä, joka herätti paikallisissa myös hämmennystä.[3]
Vuonna 1924 Aasbösit palasivat kotiin Ruotsiin paikallisen vastarinnan vuoksi. Heidän tilallaan työtä jatkoi Herbert Larsson, joka myöhemmin aloitti helluntaityön myös Färsaarilla. Vuonna 1925 työtä jatkoivat Nils Ramselius ja Gyda Ramselius, joiden työn kautta helluntailaisuus vakiintui Islannissa.[4]
1970-luvulla karismaattinen uudistus vaikutti myös Ilsannissa. Helluntailiikkeen sisällä konfliktit johtivat uusiin ryhmiin. Tämän seurauksena kaksi ryhmää, Vegurinn ja Krossinn, kehittyivät itsenäisiksi kirkoiksi. Karismaattinen uudistus vaikutti myös Islannin kansalliskirkon nuorisotyöhön, jonka piirissä Missionuoret pysyi uskollisena luterilaiselle tunnustukselle.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alvarsson, Jan-Åke: The Development of Pentecostalism in Scandinavian Countries. (Osa teosta European Pentecostalism) Leiden, Alankomaat: Koninklijke Brill NV, 2011. ISBN 978-90-04-20730-1