Helluntaiherätys Saksassa
| Osa artikkelisarjaa |
| Helluntaiherätys |
|---|
 |
Saksalaisen helluntaiherätykseen kuului vuonna 2022 noin 200 000 ihmistä ja 872 seurakuntaa. Liikkeen jäsenmäärä ja seurakuntien määrä on ollut viime vuosina kasvussa. Saksalaisen helluntaiherätyksen katto-organisaatio on Bund Freikirchlicher Pfingstgemeinden (BFP). Seurakuntien määrän kasvu on ollut seurausta uusien seurakuntien liittymisestä mukaan sekä seurakuntien istuttamisesta.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksan helluntaiherätys alkoi luterilaisen papin Jonathan Paulin, E. Meyerin sekä Heinrich Dallmeyerin työn seurauksena. Myös norjalaiset naisevankelistat auttoivat työssä ja myös Thomas Ball Barratt vieraili usein Saksassa. Vuonna 1908, saksalaisen helluntailaisuuden isä Jonathan Paul tapasi Hampurissa muita johtajia laatiakseen uudelle liikkeelle raamatulliset suuntaviivat. 1920-luvulla Saksan helluntailiike oli voimakkaassa ristiriidassa Lewi Pethruksen kanssa ja työ jakautui moneen ryhmään.[2][3]
Vuonna 1922 evankelista Heinrich Vietheer perusti Berliiniin telttalähetyksen ja alkoi istuttaa Elim-seurakuntia. Myöhemmin muut itsenäiset helluntaiseurakunnat liittyivät hänen työyhteyteensä. Yhdyvaltalaiset Assemblies of Godin lähetyssaarnaajat G. Herbert Schmidt ja Gustave Kinderman johtivat Danzigin raamattukoulun toimia vuodesta 1928 alkaen. Tämän raamattukoulun vaikutuksesta helluntaiherätys laajeni Itä-Euroopassa saksalaisten, puolalaisten ja venäläisten keskuudessa. Toiminnan johdosta perustettiin Freie Christengemeinde -yhteisö. Vuonna 1938 natsihallinnon poliittisten sortotoimien vuoksi Elim-kirkot joutuivat liittymään Baptistiliittoon ja Danzigin raamattukoulu suljettiin.[3]
Vuonna 1934 evankelista Karl Fix aloitti palvelutyön Berliinissä ja muutti myöhemmin Württembergin osavaltioon. Fix työksenteli yhdessä Karl Keckin ja Paula Gassnerin kanssa Volksmission-kirkkoyhteisön perustamiseksi.[3]
Toisen maailmansodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan joukkotuhon ja miljoonien ihmisten sekä siirtolaisuuden vuoksi monet helluntaiseurakunnat ja lukuisat kirkkorakennukset tuhoituivat. Saksalaisista helluntailaisista tuli kuitenkin monien sodan jälkeen perustettujen uusien seurakuntien perustajajäseniä. Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin AoG:n tukemana yhtenen helluntaiyhteisö, joka tunnetaan nykyään nimellä Bund Freikirchlicher Pfingstgemeinden (BFP).[3]
Assemblies of God oli keskeisessä asemassa perustamassa Berean raamattukoulua vuonna 1951. BFP:n ja raamattukoulun päämaja sijaitsee nykyisin Erzhausenissa Frankfurtin eteläpuolella.[3] 1980-luvulla saksalaisen helluntaiherätyksen pääsuunta oli ns. Mülheim-liike eli Christlicher Gemeinschaftsverband der Deutschen Pfingstbewegung. Muita saksalaisen helluntaiherätyksen järjestöjä ovat olleet muun muassa Deutsche Volksmission Entschiedener Christen, Christen Gemeinde Elim sekä Assemblies of God-kirkkokuntaa lähellä oleva Arbeitsgemeinschaft der Christengemeinden.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Saksan helluntailainen yhteisö kasvaa – 30 uutta seurakuntaa kahdessa vuodessa Seurakuntalainen.fi. 9.8.2022. Viitattu 25.8.2024.
- ↑ a b Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 286. Ristin voitto, 1979. ISBN 9516055427
- ↑ a b c d e Europe Missions: Germany Europe Region of Assemblies of God World Missions. Viitattu 25.8.2024.